Käyttäjän Varsi kirjoittamat vastaukset
-
Viron malli:
Metsästäjät ja maanomistajat(useasti maanviljelijät) sopivat keskenään minimi kaatomäärät. Viranomainen käsittääkseni vahvistaa kaatomäärät. Metsäsästäjät ylittävät kaatomäärät jos arvioivat kannan olevan korkea ja näin myös tapahtuu. Siellä metsästäjät myyvät pääosin lihat ja rahat jaetaan jollakin perusteella tai sitten niillä tehdään yhteistä hyvää, esim jahtimajoja rakentamalla. Majaa sitten vuokrataan esim juhliin. Virossa on huomattavasti jahtiturismia, jotka jättää euroja metsästys seuroille. Monissa seuroissa halutaan maksimoida eurot eli kanta terveenä, mutta kuitenkin niin ettei vahinkoja syntyisi. Jos sorkka eläimet aiheuttaa vahinkoja, on metsästäjät jossain määrin korvausvelvollisia. Nyt kun siellä sikaruton takia siat ammuttu lähes loppuu, vahingotkin pienempiä. Siat savi metsässä kuin kaivinkoneita. No ei se sielläkään aina helppoa ole, kuluneena syksynä Saarenmaalla metsästäjät uhkasivat olla ampumatta ainuttakaan, jos minimäärä ei asetu viranomaisten suosituksen mukaiseksi. Siitä tehtiin sovinto, kaatomääriä hieman nostettiin maanomistajien vaatimuksesta. Nyt tilastot osoittaa että useat seurat kuitenkin selvästi ylittäneet kaato tavoitteet. Virossa raha ohjaa metsästystä.
En kyllä syyllistäisi metsästäjiä. Vuosi vuoden jälkeen haetaan enempi lupia kuin riistakeskus myöntää. Kaikki lupa hirvet ammuttu. Näin siis oman metsätilani ympärillä.
Ehdottomasti Suomalaisen metsänomistajan kannattaa olla edelläkävijä luonnon monimuotoisuuden vaalimisessa, oman hyvin vointimme sekä maineemme takia. Meidän on turha miettiä miten naapurissa. Palstoillani on isoja viljeltyjä aukkoja, olen esitellyt nämä myös Saksalaiselle vieraalleni, joka parin vuoden välein Suomeessa piipahtaa. Ilme vakavana katsoi kaveri ensimmäistä aukkoa. Mutta kun päivä oli kävelty ja juteltu, totesi hän Suomalaisten olevan suurimmissa määrin luonnonsuojelijoita.
Onhan niitä laiskoja metsästäjiä, mutta metsästäjät ei ole laiskimmasta päästä. Ugh, olen sanottavani tähän keskusteluun sanonut.
Joo, kyllä kaverit pakoon pötkii kun yhden pamauttaa. Kyllä ne takaisin tulee viimeistään muutaman päivän päästä, varsinkin kovimman talven aikaan. Karju on sitten vaikeampi tapaus. Minulle tehneet senkin jullikan, että kävivät kylkeä kyhnyttämässä tornin jalkaa vasten, mutta ei tullu näkösälle ja minä olin siellä ylhäällä. Suomessa kanta vielä harva ja alueet laajat, voi joutua istumaan tornissa viikkokausia näkemättä mitään. Pitäisi vain olla tornit aina miehiettynä. 20 asteen pakkaslla se vaatii luonnetta.
Jos tuolla ruokintapaikalla olisi ollut metsästäjä kiväärin kanssa, monta possua olisi joutunut pataan. Unohtakaa loukut, lisku ja katiskat.
Joo, olen kyllä sitä mieltä että tämä räjähtää kohta käsiin. Sika kanta kasvaa vuodessa 70% ilman metsästystä, näin sanovat Virolaiset.
Jos tämä pitää paikkansa, kanta Suomessa suurempi, mitä arvioitu.
Pitää suhteuttaa tätä kuitenkin, Saarenmaalla ammuttu vuoden aikana 1800 sikaa ja kanta ammuttu ”loppuun” sikaruton takia. Ja aina niitä vain jostain löytyy. Saarenmaa on noin 70 km x 20 km saari eli aika pieni alue.
Pete tietää. Virossa pari kertaa pimeässä olen veri jälkiä pusikkoon seurannut. Virolaiset pitäneet hulluna miehenä, voi pitää paikkansa. Kuitenkin olin täysin varma että noin 40 m ammuttu laukaus osuis siihen mihin pitikin. Sieltä se karjukin 200m päästä löytyi. Kannattaa pysyä tornissa jos pienikin epävarmuus. Karju voi mennä 200 m, vaikka hyvä keuhko osuma.
Ruokinta paikkoja pitää olla, mutta ei kovin tiheässä. Ruokinta paikoilla riittää kunhan on hieman ruokaa, ei sikoja tarvitse lihottaa. Ruokinta paikan houkuttelevuus ei ole juurikan kiinni ruoan määrästä. Tehdään näin ja sitten reikiä kylkeen.
Ruokinta on hyvä asia, jos tornissa metsästäjä kiväärin kanssa useimpina iltoina viikossa. En nyt edes muista saiko Suomessa ampua emakon porsailta. Virossa näin saa tehdä, helmikuiset porsaat pärjää metsässä. Kun emakoita vähennetään, näkyy se kyllä kannassa.