Aloitukseen viitaten jatkuvaa kasvatusta tuli harjoitettua 80-luvulla. Silloin se vain piti tehdä suojuspuuhakkuun nimellä. Muutamia entisiä metsälaitumia tuli sillä tavalla hakattua. Kyllähän niihinkin lopulta jonkinlainen uusi metsä on tullut, mutta erittäin suurella työmäärällä, eikä näiden nuorien metsien laatu ja kasvu vastaa alkuunkaan jaksollisesti uudistettuja alueita. Onneksi viisastuin ajoissa ja lopetin moiset haihattelut.

Alueellisia eroja varmasti on. Täälläpäin puukauppa ja hakkuut käyvät nyt lomien jälkeen täysillä kierroksilla.

Jahas, tämä keskustelu on käyty Tolopaisen kanssa jo ennenkin, mutta käydään se nyt muistin virkistämiseksi vielä kerran. Ensinnäkin alueellamme on runsaasti puunostajia, mikä on erittäin hyvä asia. Toiseksi, puun hinta+muut edut määräytyvät  a i n a  leimikko- ja puukauppakohtaisesti. Saadakseen selville kulloinkin parhaan ostajan, on tehtävä kilpailutus. Sen voi tehdä itse tai teettää jollain palvelun tarjoajalla. Olen käyttänyt yleensä mhy:n kilpailutus- ja tarjousvertailupalvelua, joka on maksanut noin parisataa. Kilpailutus on tärkeää korkeasuhdanteessa sekä myös heikommassa suhdanteessa, jotta puille löytyy silloinkin paras ostaja. Mhy ei tietenkään voi määrätä puiden korjuuajankohtaa, mutta kilpailutuksen jatkoneuvotteluissa sekin yleensä selviää. Useimmiten parhaimman tarjouksen tekee ostaja, jolla on kulloinkin suurin puiden tarve.

Sanottakoon tämä nyt jälleen kerran, että valtakirjalla olen myynyt ainostaan energiapuut, eli muutaman prosentin myytävästä kokonaismottimäärästä.

Tolopainen: ”Puukauppoja ei myhistyksella kannata kilpailuttaa se kestää vähintään puolivuotta.”

Heh, heh! Kuten olen aikaisemminkin sanonut, metsänhoitoyhdistyksillä on eroja. Tolopaisen puoli vuotta on meilläpäin muutamasta päivästä kahteen viikkoon. Niitäkin näyttää täällä palstalla olevan, jotka valittavat, ettei se yksi ja ainoa, tuttu ja turvallinen yhtiö tule hakkuulle, vaikka kaupat on tehty aikoja sitten! – Taitavat kirjoitella sellaisia ihan piruuttaan.