Kiitos vain Korpituvan Taneli! Näin se tahtoo olla vähän joka asiassa, että mitä kauempana päätökset tehdään, sitä huonompia niistä tuppaa tulemaan. Kirkonkylästä ei nähdä sivukylille asti, kaupungista ei nähdä kirkonkyliin, maakuntakeskuksista ei nähdä pienempiin kaupunkeihin, eikä Helsingistä maakunkeskuksiin. Brysselistä taas on lliian pitkä matka Helsinkiin, ja kasvottomat markkinavoimat panivat puolestaan EU:n polvilleen.

Usko pois Koutus, minulla on vain yksi kotikunta, joka todellakin on lähellä Ruotsin ja Venäjän rajaa!

Suomalainen petopolitiikka heijastelee yhteiskuntamme yleistä tilannetta. Ihmiset ja päätöksentekijät asuvat suurimmalta osin taajamissa, joissa he eivät juuri koe petovahinkoja. Jopa tällä palstalla on tilanne, ettei kovinkaan monen keskustelijan kotieläimiä ole tapettu petojen toimesta. Jos löytää kotikissansa omenapuusta ilveksen toimesta puoliksi syötynä, tai menettää koiransa tai lampaansa susille, on ajatukset jo aivan toiset. Samoin, jos mehiläistarhaaja joutuu lopettamaan elinkeinonsa karhujen hajottaessa toistuvasti pesät, tai viljelijän rehupaalit revitään jatkuvasti rikki, on aivan luonnollista, että pedot halutaan pitää kurissa. Pitkäaikainen, urbaani hyvinvointi on luonut Suomeen omahyväisen ajattelutavan, jota petojen suojelu ihmisten kustannuksella hyvin selkeästi edustaa.

Anton Chigurh on elokuvahistorian ehkä vastentenmielisin hullu. Myös ulkonäkö on jokseenkin perseestä. Mitähän sellaisen ihmisen päässä mahtaa liikkua, joka on ottanut tämän nimimerkikseen?

Jos on mukana metsäyhtiön sertifioinnissa, voiko silloin myydä puita jollekin toiselle ostajalle?