Käyttäjän Visakallo kirjoittamat vastaukset
-
No, kyllähän useammat ympäristöjärjestöt, eräs säätiö apurahoituksellaan, parin puolueen eräät EU-edustajat, -jopa jotkut hallitusten ministerit ovat vieneet Suomen metsätaloudesta maailmalle hyvinkin negatiivista, ja jopa täysin väärää tietoa. Mitä he ovat tällä toiminallaan tavoitelleet, ja mitkä tahot siitä ovat eniten hyötyneet?
Tekniikka&Talous: Energiateollisuus ry:n mukaan sähkön keskimääräinen tukkuhinta oli Suomessa 40,48 euroa / MWh vuonna 2025. Norjalainen Thema Consulting Group arvioi nyt, että Suomen tukkuhinta jää tänä vuonna viime vuotta alemmaksi eli 35 euroon/MWh. Hinta nousisi kuitenkin 55 euroon/MWh vuoteen 2030 mennessä ja 61 euroon/MWh vuoteen 2035 mennessä. Vuonna 2030 tukkuhinta olisi noin 36 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2025 ja vuonna 2035 jo noin 51 prosenttia korkeampi.
Koska hirvet nyt ottivat ko. taimikon talvilaitumekseen, tuhot tulevat olemaan jokavuotisia, vaikka taimet käsittelee joka vuosi Tricolla. Katsotaan nyt sitten, onko kolmen vuoden jälkeen edessä puulajin vaihto kuuselle, vaikka maapohja onkin sille väärä. Joka tapauksessa alue varhaispertaan nyt kesän aikana, ja katsotaan miten Metkan saamisen kanssa käy. Hirvivahinkokorvauksen kun ei pitäisi suoraan estää Metkan maksua, mutta tietyissä tapauksissa se kuitenkin sen estää.
”Jos vahingoista on maksettu jo korvausta muun lainsäädännön tai vakuutuksen perusteella, on hirvieläinvahinkokorvaus pienempi. Korvauksen määrää vähentävät myös korvaukset, joita vahinkoalueelle on maksettu taimikon tai sitä varttuneemman puuston arvon merkittävästä arvon alenemisesta korvauksen hakemista edeltävien kolmen vuoden aikana.”
Kannattaa toki hieman suhteuttaa näitä lukuja. Pelkästään Fingridin siirtolinjoja on valtakunnassa jo yli 15 000 km, ja lisää tulee vielä mitä 5 miljardilla erolla saadaan aikaan, eli kyllähän siinä ihan oikeasti sitä metsäkatoakin syntyy, mutta eipä siitä sähköyhtiöt ole vastuussa euronkaan vertaa. Syyttävä sormi osoittaa pelkästään meitä ”ahneita puuta myyviä metsänomistajia”.
Tuulivoiman suurin heikkous on se, että jos ei tuule, ei myllyjen määrä, eikä kokokaan silloin auta. Mitä enemmän tällaiseen tuotantovälineeseen sijoitetaan pääomaa, sitä huonommin se kannattaa. Tämän saman havaitsivat maalaisisännät tuulimyllyjensä kanssa jo yli 100 vuotta sitten. Ne isännät, jotka hankkivat ensimmäisinä säävarmat maamoottorit, alkoivat menestyä. Tuulimyllyt joutivat sen jälkeen lahoamaan. Minunkin lapuudessani kotikylillä oli vielä kymmenkunta tuulimyllyä, mutta käytössä niistä ei tainnut olla enää yksikään.
