EU:n ennallistamisasetus tulee suurella todennäköisyydellä voimaan kuluvan vuoden aikana. Hallinnon valmistautuminen on jo käynnissä. Esimerkiksi ympäristöministeriö on palkkaamassa lisätyövoimaa asiaa hoitamaan.

Asetuksen myötä ennallistamistoimien vuotuisen toteutuspinta-alan pitäisi kasvaa huomattavasti nykytasoon verrattuna. Helmi-ohjelma 2021–2030 kerran vuodessa, eräs asiantuntijakollega letkautti. Toteutus tarkentuu asetuksen toimeenpanoon sisältyvän kansallisen ennallistamissuunnitelman myötä.

Suomi on EU:n eturivin toimija ennallistamisessa. Metsiä ja soita on ennallistettu yli 20 vuoden ajan. Kokemusta on kertynyt kymmenien tuhansien hehtaarien pinta-alalta. Oppaita on julkaistu, tutkijat ovat tutkineet ja asiantuntijaryhmät keskustelleet. Ojaa on tukittu, metsää palanut, sytkäreitä kaiveltu hikisistä reisitaskuista.

Tähän asti ennallistamisen tavoitteet on mietitty melko puhtaasti luontotyyppien ja eliölajiston lähtökohdista. Ymmärrettävästi näin, kun puuha on pääsääntöisesti keskittynyt luonnonsuojelualueille.

Asetus pistää miettimään ennallistamisen tavoitteita uudella tavalla, kun toiminta laajenee suojelualueiden ulkopuolelle ja yksityisiltä maanomistajilta tarvitaan kasvavaa osallisuutta. Ennallistamisen idea pitäisi pystyä myymään koko yhteiskuntaan, poliitikoille ja veronmaksajille.

Myös ilmastonmuutos haastaa tarkastelemaan ennallistamisen tavoitteiden määrittelyä. Ennallistetut kohteet kehittyvät kyllä kohti luonnontilaa, mutta luonnontila tulee olemaan erilainen kuin olisi, jos ilmastomme ei todennäköisesti lämpenisi usealla asteella vuosisadan kuluessa. Ominaispiirteiden ja eliöstön palautuminen on hidasta, joten ilmasto-olosuhteilla on runsaasti aikaa vaikuttaa lopputulokseen.

Miksi siis ennallistamme, kun luontotyyppien ja lajien kohtaloon liittyy tällaista epävarmuutta? Ennallistamisen idea ei suinkaan kaadu ilmastonmuutokseen, päinvastoin. Ilmastonmuutos on yksi syy siirtyä ennallistamaan alueita kertaluokkaa laajemmassa mittakaavassa. Syy, jonka vuoksi metsänomistajankin kannattaa kiinnostua asiasta.

Ennallistamisen ideaan pitää kuitenkin kytkeä nykyistä selvempi tavoite ekosysteemipalveluiden vahvistamisesta. Ekosysteemipalveluita ovat esimerkiksi hiilensidonta ja veden pidätys ekosysteemissä. Kytköksen sisällöt voitaisiin selvittää tarkemmin kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa.

Olosuhde-ennusteessa on näköpiirissä muun muassa piteneviä kuivuusjaksoja kasvukaudella, roudan katoamista ja talviaikaisia tulvia – suuria hankaluuksia vuosisadan lopun metsänomistajille ja yhteiskunnalle. Jos ekosysteemipalveluita vahvistavat toimet jätetään hetkeen, kun ongelmat ovat silmillä, ollaan auttamatta liian myöhässä.

Kaikkia haittoja ei ennallistamisen keinoilla tietenkään torjuta, mutta pienetkin mahdollisuudet monipuolisten hyötyjen tuottamiseen on järkevä käyttää. Jos 60 vuotta sitten soiden ojituksilla tuotettiin puuta nykyajan tarpeisiin, voimme sadon korjattuamme tavoitella tulvasuojelua roudattomaan tulevaisuuteen tukkimalla ojat ja antamalla suon palautua.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.