Hyötyjyvä oli vanhoissa ojitustoimituksissa käytetty suure. Sen avulla suokuviot järjestettiin paremmuusjärjestykseen odotettavissa olevan hyödyn perusteella, ja kustannukset jaettiin – eli jyvitettiin – maanomistajien kesken. Torajyvä sen sijaan on rukiin loissieni, joka aiheuttaa ergotismia. Keskiajalla tämä myrkytystila tunnettiin Pyhän Antoniuksen tulena, ja sen oireita olivat mania ja hallusinaatiot.
Turvekankaiden ennallistamisen ohjenuoraksi tarvittaisiin uusi hyötyjyvä. Sen pitäisi kuvata ennallistamisen todellista hyötyä suhteessa sen euromääräisiin ja ympäristöllisiin kustannuksiin.
Nykyisellään turvekankaiden ennallistaminen on kuin kunnostusojitus: siitä on toisinaan hyötyä, mutta haitat lankeavat maksuun aina. Ennallistamistyöt maksavat, ja tulevien puusukupolvien tuotto menetetään. Metsän muuttaminen puuttomaksi suoksi lämmittää ilmastoa sadasta kolmeensataan vuotta, ja vesistöjen ravinnekuormitus lisääntyy kymmeniksi vuosiksi.
Nämä haitat ovat yhtälön raskas hinta. Entä ne luvatut hyödyt, eli luonnon monimuotoisuuden lisääntyminen?
Nykyisellään turvekankaiden ennallistaminen on kuin kunnostusojitus: siitä on toisinaan hyötyä, mutta haitat lankeavat maksuun aina.
Tällä hetkellä ennallistamisia toteutetaan pääasiassa keskiravinteisilla ja karuilla turvekankailla, jotka ovat syntyneet tuikitavallisista suotyypeistä. Ennallistamisen seurauksena tavalliset kangaslajit vain korvautuvat tavallisilla suolajeilla. Lajikirjo ei todellisuudessa lisäänny. Tämä ei voi olla toiminnan tavoite.
Kun hyöty on nolla, laskutoimituksen tulokseksi jää pelkkä miinus. Keskiravinteiset ja karut turvekankaat kannattaisi pitää kokonaisuudessaan metsäntuotannossa ja säästää niukat resurssit muualle.
Sillä resursseja todella tarvitaan: aitoa monimuotoisuushyötyä saavutettaisiin joidenkin eteläsuomalaisten korpien ennallistamisella. Ne vain sattuvat olemaan myös Suomen parhaita metsänkasvupaikkoja, joten niiden ennallistaminen on kallista.
Ennallistamiseen projisoidaan nyt toiveita, joita se ei voi täyttää. Tavoitteena on oltava toimenpiteestä seuraava todellinen luontohyöty – eivät mekaanisesti kertyvät ennallistamishehtaarit tai urakan hallinnollinen helppous. Ei, vaikka kansainväliset sopimukset kuinka velvoittaisivat.
Päätöksenteon tueksi tarvitaan oikeat jyvät. Jos valitsemme väärin, ennallistamispäätöksiä tehdään torajyvän pimeässä vallassa, manian ja toivehallusinaatioiden ohjaamana. Siitä seurauksena on vain rahanmenoa, ympäristöhaittoja ja huonoa politiikkaa. Valitaan siis valo: Hyötyjyvä!
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään