Metsänuudistamisen virheitä

Metsänuudistamiseen ja erityisesti taimien istuttamiseen on erinomaisia kuvitettuja ohjeita, mutta huonosti uudistettuihin kohteisiin ”törmää” jatkuvasti. Kun pohtii huonosti uudistettuja kohteita, tyypillisiä virheitä ovat: taimi istutetaan liian matalalle ja muokkauskohdan reunaan.

Taimi pitäisi istuttaa mättään korkeimpaan kohtaan. Mättään lämpötila on huomattavasti korkeampi kuin ympärillä olevan kuntan taikka heinän alla olevan maan. Jokainen voi kokeilla sen laittamalla aurinkoisena iltapäivänä käden mättään sisään ja vastaavasti kokeilemalla maan lämpötilaa kymmenen sentin syvyydeltä muokkaamattomasta kohdasta. Lämpötilaero on huikea.

Taimen kasvunopeuteen maan lämpötila vaikuttaa enemmän kuin ilman lämpötila. Kun Keski-Suomessa istuttaa taimen mättään korkeimpaan kohtaan, siirtyvät kasvuolosuhteet satoja kilometrejä eteläisempää aluetta vastaaviksi. Ero on taloudellisesti merkittävä. Merkittävä osa Lapin palleaurattujen metsien hyvästä kasvusta perustuu juuri tähän. Tämä ei tarkoita, että kannatan palleaurausta, vastaavaan lopputulokseen päästään myös mätästyksellä.

Kun istuttaa taimen liian matalaan paikkaan, on siinä sateisina kausina paljon vettä, jopa lätäköitä. Puun juuret tarvitsevat happea kyetäkseen siirtämään ravinteita neulasille kasvua varten, siis aivan samasta syystä kun ihminen hengittää. Tästä syystä soita on ojitettu puiden kasvun parantamiseksi.

Puiden kasvun kannalta maassa ei ole koskaan liikaa vettä, mutta veden kyllästämässä maassa on liian vähän happea kasvun kannalta. Lapissa auratuilla alueilla maassa on puiden kasvun kannalta riittävästi happea, sillä vesi valuu pois aurausvakoja pitkin.

Jos istuttaa mättään keskelle, heinät ja muu kilpaileva kasvusto eivät yleensä yllä kaatumaan taimen päälle ja kaatamaan sitä alleen. Jos istuttaa reunalle, kilpaileva kasvusto kaatuu talvella taimen päälle.

Itse pidän ohjeena, että kylvö tai luontainen uudistuminen on mahdollinen, kun näen selkeästi hiekkaa.

Kun tulen istutustyömaalle, tarkistan heti, että pottiputkien jalkapainike on säädetty asentoon, jossa taimi menee mahdollisimman syvälle mättääseen istutettaessa. Tällä varmistuu riittävä veden saanti kuivana aikana ja estyy mahdolliset roustevahingot.

En muista koskaan käyneeni taimikossa, jossa on tullut vahinkoja siitä, että taimet on istutettu mättään päälle syvään.

Rouste on monille metsänomistajille outo tuholainen. Se syntyy, kun kapillaarivoima nostaa keväällä tai syksyllä vettä maassa ylöspäin. Jokainen meistä on nähnyt kuulaana kevät- tai syyspäivänä kauniita jääpuikkoja, jotka nousevat maasta ylöspäin. Harmittavasti ne nostavat mukanaan myös pienet taimet juurineen, jolloin ne kuivuvat. Tämä on hyvin tyypillinen syy, miksi kylvö- tai siemenpuutaimikko on onnistunut huonosti.

Roustetta esiintyy vain hienojakoisilla maalajeilla, hiesu- ja savipitoisilla mailla lähes varmasti ja hietaisilla moreeneilla usein. Itse pidän ohjeena, että kylvö tai luontainen uudistuminen on mahdollinen, kun näen selkeästi hiekkaa. Maalajien hyvä tunnistamissääntö on: hiekan näkee, hiedan tuntee, hiesun maistaa, saven haistaa. Hieta siis tuntuu sormissa, hiesun jyvät tuntuvat kielellä, saven jyvät eivät tunnu kielellä.

Liian usein kuulee puuhakkaalta metsäomistajalta, että kaikki taimet oli istutettuna äitienpäivään mennessä. Jos istuttaa kylmään maahan ja tulee aurinkoisia päiviä, taimi haihduttaa vettä, mutta juuret eivät kasva kylmään maahan. Taimelle tulee jano ja kasvuun lähtö hidastuu turhan takia.

Meillä istutuskausi alkaa etelästä äitienpäivän aikoihin. Perheessämme onkin sanonta, että äitienpäivälounas syödään varmasti ulkona.

Julkaistu Metsälehti Makasiinissa 2/2018.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut