Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Yllättävän vähän puuntuottotapavertailussa on kiinnitetty huomiota ajouravaurioiden riskiin ja niiden tuottamaan puustolahoriskiin. Jatkuvassa kasvatuksessa suositelluin 15-20 v. hakkuufrekvenssein puustokeskittymin ajouraväli puolittuu hakkuuvälein ja 60 m suositusvälein on se 3. hakkuussa jo 15-20 m lähtötilanteesta. Korjuuvauriouhan realisoituessa etenkin hakkuutapaa suositellussa kuusikossa, on tuollainen puusto ehkä jo tuossa 3. kasvatushakkuussa tai viimeistään seuraavassa uudishakattava kasvatuspuulajin vaihtoa varten, jolloin tavoiteltu kasvatuksen ’jatkuvuuskin’ kumoutuu. Näissä tapauksissa kasvatusmenetelmän niin taloudellinen kuin ekosysteeminenkin kannattavuus ja kestävyys kyseenalaistuu.
Olin muutama kymmenen vuotta sitten Metsäkeskuksen jatkuvaa kasvatusta koskevassa tilaisuudessa. Siellä Sauli Valkonen kertoi, että Suomen, Ruotsin ja Norjan metsäntutkimuslaitokset olivat tehneet kasvatuskokeiluja, joiden tuloksena jaksollinen on 20-40 % jatkuvaa edullisempi. Kertoi myös, että eräs ruotsalaistutkimus oli keskeytetty, koska kohde ei ollut taimettunut. Erkki Lähde puolestaan kertoi, että jatkollinen on 40 % edullisempi.
Kävin kerran opintomatkalla Luken jatkuvan kasvatuksen koealalla Lapinjärvellä. Olosuhteet siellä tuoreella kankaalla olivat maapohjan kosteudesta johtuen erinomaiset ja kuusentaimia olikin syntynyt runsaasti. Ei tietenkään koivun tai männyn taimia, mihin myös Valkonen kiinnitti huomiota.
Kasvu oli 10-vuosittain vaihdellut välillä 4-5 m3/ha/v. Luken mukaan Etelä-Suomessa metsän kasvu on keskimäärin 6,4 m3/ha/v. Tuollaisella tuoreella kankaalla Lapinjärvellä jaksollisella pääsee pienellä vaivalla vähintään tasolle 7 m3/ha/v. Kuivemmissa olosuhteissa Keski-Suomessa taimettuminen heikkenisi ratkaisevasti, mistä on pari havaintoa omista metsistä. Tästä seuraisi tietysti jatkuvassa kasvun heikentyminen, minkä seurauksena jaksollinen tuottavuus saattaaisi olla jopa kaksinkertainen. Kasvattamalla mänty-kuusisekametsää tilanne paranisim edelleen.
Kiitos Mikko! Avohakatut maat viljellään jalostetuilla siemenillä tai taimilla, jotka kasvavat 20—25% paremmin kuin luonnon omat alkuperät. Lisää jalostus-hyötyä saamme käyttöön Luken töistä lähimmän 10 vuoden aikana. Istutuskuusikko varttuu ensimmäiseen harvennushakkuuseen jopa alle 20 vuotiaana. Puun laatu paranee myös, männyn oksakulma on suora, oksat ohuita. Poppaukkoja liehuu julkisuudessa joka lähtöön. Maanantain MT:ssa oli prof. Annamari Laurenilla hyvät käsitykset suometsistä, aukkoa ja viljelyä, ei jatkuvan kasvatuksen harveikkoräpimistä.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Metsänhoito
Yllättävän vähän puuntuottotapavertailussa on kiinnitetty huomiota ajouravaurioiden riskiin ja niiden tuottamaan puustolahoriskiin. Jatkuvassa kasvatuksessa suositelluin 15-20 v. hakkuufrekvenssein puustokeskittymin ajouraväli puolittuu hakkuuvälein ja 60 m suositusvälein on se 3. hakkuussa jo 15-20 m lähtötilanteesta. Korjuuvauriouhan realisoituessa etenkin hakkuutapaa suositellussa kuusikossa, on tuollainen puusto ehkä jo tuossa 3. kasvatushakkuussa tai viimeistään seuraavassa uudishakattava kasvatuspuulajin vaihtoa varten, jolloin tavoiteltu kasvatuksen ’jatkuvuuskin’ kumoutuu. Näissä tapauksissa kasvatusmenetelmän niin taloudellinen kuin ekosysteeminenkin kannattavuus ja kestävyys kyseenalaistuu.
Olin muutama kymmenen vuotta sitten Metsäkeskuksen jatkuvaa kasvatusta koskevassa tilaisuudessa. Siellä Sauli Valkonen kertoi, että Suomen, Ruotsin ja Norjan metsäntutkimuslaitokset olivat tehneet kasvatuskokeiluja, joiden tuloksena jaksollinen on 20-40 % jatkuvaa edullisempi. Kertoi myös, että eräs ruotsalaistutkimus oli keskeytetty, koska kohde ei ollut taimettunut. Erkki Lähde puolestaan kertoi, että jatkollinen on 40 % edullisempi.
Kävin kerran opintomatkalla Luken jatkuvan kasvatuksen koealalla Lapinjärvellä. Olosuhteet siellä tuoreella kankaalla olivat maapohjan kosteudesta johtuen erinomaiset ja kuusentaimia olikin syntynyt runsaasti. Ei tietenkään koivun tai männyn taimia, mihin myös Valkonen kiinnitti huomiota.
Kasvu oli 10-vuosittain vaihdellut välillä 4-5 m3/ha/v. Luken mukaan Etelä-Suomessa metsän kasvu on keskimäärin 6,4 m3/ha/v. Tuollaisella tuoreella kankaalla Lapinjärvellä jaksollisella pääsee pienellä vaivalla vähintään tasolle 7 m3/ha/v. Kuivemmissa olosuhteissa Keski-Suomessa taimettuminen heikkenisi ratkaisevasti, mistä on pari havaintoa omista metsistä. Tästä seuraisi tietysti jatkuvassa kasvun heikentyminen, minkä seurauksena jaksollinen tuottavuus saattaaisi olla jopa kaksinkertainen. Kasvattamalla mänty-kuusisekametsää tilanne paranisim edelleen.
Kiitos Mikko! Avohakatut maat viljellään jalostetuilla siemenillä tai taimilla, jotka kasvavat 20—25% paremmin kuin luonnon omat alkuperät. Lisää jalostus-hyötyä saamme käyttöön Luken töistä lähimmän 10 vuoden aikana. Istutuskuusikko varttuu ensimmäiseen harvennushakkuuseen jopa alle 20 vuotiaana. Puun laatu paranee myös, männyn oksakulma on suora, oksat ohuita. Poppaukkoja liehuu julkisuudessa joka lähtöön. Maanantain MT:ssa oli prof. Annamari Laurenilla hyvät käsitykset suometsistä, aukkoa ja viljelyä, ei jatkuvan kasvatuksen harveikkoräpimistä.