Luken tuottamat kasvihuonekaasuinventaariot ovat puhuttaneet siitä asti, kun Metsälehti viime vuonna kertoi, kuinka erilaiseen tulokseen Ruotsissa on päädytty metsien hiilensidonnasta. Lyhyesti: Ruotsin metsät sitovat runsaasti hiiltä, Suomen eivät.
Olipa epäily oikeutettu tai ei, inventaarion perusteista jäi perin sekava kuva. Moni saattoi epäillä, josko inventaario oli räätälöity tukemaan vaatimuksia metsänhakkuiden vähentämiseksi.
Ei siis ihme, että maa- ja metsätalousministeriön silloinen osastopäällikkö Tuula Packalen, tutkijataustainen itsekin, pyysi entistä työtoveriaan Luken tutkimusprofessori Annika Kangasta selvittämään millaisin perustein Luken kasvihuonekaasuinventaario oli tehty.
Kangas ei itse ole osallistunut inventaarion tekemiseen, mutta hänen vahvuusaluettaan on erilaisten ilmiöiden ennustaminen matemaattisin mallein. Ja juuri mallintamiseen kasvihuonekaasutaseiden laskeminen ja myös epäillyt epäselvyydet kiteytyvät.
Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Kangas olisi tehnyt arviointia vilpittömästi ja totuuteen pyrkien.
Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä, että viime viikolla julkaistun tarkastusraportin sävy on kovasti erilainen kuin hänen ensiarvionsa kasvihuonekaasuinventaarion perusteista Metsälehden verkkouutisissa 7.4. 2025:
”Laskelmissa käytetyt aineistot ovat järkyttävän huonot. Niiden perusteella on hyvin vaikea saada luotettavia tuloksia. Tyhjästä on paha nyhjäistä.”
Jälkiviisaasti ajatellen olisi ollut Lukellekin parempi pyytää talon ulkopuolinen taho arvioimaan kasvihuonekaasuinventaarion perusteita.
Yllä lausuttuun verrattuna Kankaan tarkastusraportista tehdyn tiedotteen (26.1.2026) otsikko oli niin sanotusti ”rakentavampi”:
”Epävarmuuksista huolimatta paras käytettävissä oleva työkalu ilmastotoimien kohdentamiseen.”
Eikä siinä mitään: otsikko on totta kaikilta osiltaan – epävarmuuksiakaan ei kiistetä. Ja paras työkalu se on jo senkin vuoksi, ettei muuta keinoa hiilinielujen arvioimiseen ole.
En tiedä, millaisiin toimiin Lukessa on ryhdytty havaittujen epävarmuuksien korjaamiseksi, mutta raportin otsikointi näyttää kuitenkin enemmän hyssyttelyltä kuin kissan pöydälle nostamiselta. Toki tiedän, että tutkijat otsikoivat juttunsa erilaisin perustein kuin meikäläiset.
Jälkiviisaasti ajatellen olisi ollut Lukellekin parempi pyytää talon ulkopuolinen taho, mielellään kansainvälinen arviointiryhmä, arvioimaan kasvihuonekaasuinventaarion perusteita.
Näin tehty evaluointi olisi ollut uskottavampi kuin oman talon väen tekemä selvitys. Ei mitään pois Kankaan työltä, mutta tässä tapauksessa olisi ollut yhtä tärkeää se, miltä arvio näyttää, kuin mitä se sisältää….
Ulkomaisia erotuomareita on haettu metsäntutkimuksen kiistojen välimiehiksi ennenkin.
1980-luvulla kiisteltiin metsänuudistamistutkimuksen painotuksista. Metsäntutkimuslaitoksen metsänhoidon osaston professorina toiminut Erkki Lähde oli tunnetusti kiinnostuneempi metsänhoidon vaihtoehdoista kuin metsänviljelyn tuloksista ja kehittämisestä.
Niinpä Suomen akatemian toimesta pyydettiin ruotsalais-saksalais-brittiläinen tutkijakolmikko arvioimaan Suomen metsänuudistamistutkimuksen tilaa.
Toimeksiantaja ehkä odotti ja saattoi toivoakin, että kansainvälinen tiedemiesryhmä olisi julkisesti mollannut Lähteen ”haihatukset”. Näin ei kuitenkaan käynyt, joten tilattu nootti taisi jäädä suutariksi ja tilaajat pettyneiksi.
Lisää aiheesta: Kasvihuonekaasulaskelmissa runsaasti epävarmuuksia, metsien kasvuennuste paljastui yliarvioksi
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään