MTK:n luonnostelemat järjestön uudet mallisäännöt ovat pillastuttaneet metsänhoitoyhdistysväen. Luonnoksen lähtökohtana ja sudenkuoppana on rinnastaa järjestötyötä tekevät tuottajaliitot ja miljoonien eurojen liiketoimintaa pyörittävät metsänhoitoyhdistykset.
Kipupiste piilee sääntöluonnoksen 12. pykälässä, joka korostaa metsänhoitoyhdistysten lojaalisuusvelvoitetta emojärjestölle. Nykyisten mallisääntöjen mukaan mh-yhdistysten on noudatettava emojärjestön päätösten periaatteita. Jatkossa yhdistyksien pitäisi yksiselitteisesti noudattaa MTK:n valtuuskunnan ja johtokunnan päätöksiä.
Metsänhoitoyhdistysväki tulkitsee tämän tuovan MTK:lle veto-oikeuden yli metsänhoitoyhdistysten. MTK:ssa päätöksentekoelimissä valta on ensi kädessä maataloustuottajilla.
Mallisääntöluonnos on metsänhoitoyhdistyksissä tyrmätty. Ratkaisun uusien sääntöjen muotoilusta tekee MTK:n valtuuskunta ensi vuonna.
Sääntöjupakka on ties kuinka mones jatko-osa 2010-luvulla alkaneeseen MTK:n järjestöuudistussaagaan, jossa metsänhoitoyhdistyksiä on vasaroitu entistä tiiviimmin osaksi tuottajajärjestöä.
Perimiltään kiistelyssä on kysymys rahasta ja vallasta – ne ovat kovaa vauhtia ajautumassa veräjän eri puolille.
Takavuosina metsänhoitoyhdistykset touhusivat omissa oloissaan. Valtaosa MTK:n metsäedunvalvonnasta katettiin maataloustuottajien jäsenmaksuilla. Myös päätösvalta oli tuottajilla. Tämä kelpasi kaikille.
Nyt tilanne on toinen. MTK:n edunvalvontamaksua maksavia metsänomistajia on 180 000, maataloustuottajia 40 000. Tuottajien joukko vähenee entistään, mh-yhdistykset sen sijaan ovat onnistuneet pitämään jäsenistönsä jopa yllättävän hyvin.
Metsänomistajilta kerätään entistä enemmän rahaa MTK:lle. Vuonna 2021 metsänomistajakohtainen MTK:n edunvalvontamaksu oli 18 euroa. Nyt summa on 27 euroa ja ensi vuonna 33 euroa.
Perimiltään kiistelyssä on kysymys rahasta ja vallasta – ne ovat kovaa vauhtia ajautumassa veräjän eri puolille.
Mitä isommaksi MTK:lle tilitettävä summa kohoaa, sitä vähemmän yhdistyksen omaan edistämistoimintaan jää. Liiketoimintansa tukemiseen yhdistykset eivät jäsenmaksuvaroja voi käyttää.
Yhdistysväen mielestä metsänomistajilta kerätyillä edunvalvontamaksuilla rahoitetaan nykyisin järjestön yleistä toimintaa. Viljelijöiden jäsenmaksut palautuvat maakuntien tuottajaliitoille.
Toki yhtälö – kenelle rahat – on sen verran syheröinen, että toisenlaiseen tulokseenkin voi päästä.
Laskentatavasta riippumatta metsänomistajien edunvalvontamaksut muodostavat lähes puolet järjestön jäsenmaksutuloista.
Päätöksenteossa metsänomistajat ovat mopen osilla. MTK:n valtuuskunnassa on 55 tuottajaliittojen ja 20 metsänomistajien edustajaa.
Tähän asti järjestö on erilaisista keskenään kiistelevistä ryhmittymistä huolimatta pysynyt kasassa ja edunvalvonta on ollut vaikuttavaa.
Varsinkaan metsäpuolella ei pitäisi olla valitettavaa, kun korotetun metsävähennyspohjan hedelmät ensi vuodesta alkaen kypsyvät nautittaviksi. Eikä vihervasemmiston hallitus EU:n komission tukemanakaan onnistunut kieltämään avohakkuita.
Nyt esitettyjen mallisääntöjen kaltaisia kärjistyksiä kannattaisi silti välttää. Vieläkö ylimaakunnallisiksi kasvamassa olevat, miljoonien eurojen liiketoimintaa pyörittävät mh-yhdistykset alistuvat MTK:n maatalouspuolen päsmäröintiin?
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
En minä ainakaan nauti mitään korotetusta metsävähennyspohjasta. Se menee vain maansa myyvien taskuun. Nostaa käytännössä metsämaan hinta ja suurentaa maksettavaa perintöveroa.
Eräs esimerkki sarjassa Valtion typeriä ja päinvastaiseen tulokseen johtavia päätöksiä.