Luonnonvarakeskuksen (Luke) vuoden alussa julkistaman maankäyttösektorin hiilinielujen vuoden 2023 ennakkotiedon jälkeen Suomen hiilinielukeskustelu on käynyt vilkkaana. Yksittäinen luku – se, että metsistä on tullut päästölähde – näyttää tosiaan synkältä. Ennen merkittäviä poliittisia päätöksiä esimerkiksi ilmastolain avaamista on kuitenkin syytä tarkastella tarkemmin hiilinielujen kehitystä ja siihen vaikuttavia tekijöitä.
Yksittäisen luvun korostaminen jättää huomiotta kolme keskeistä näkökulmaa: maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteet, hiilinielujen alueellisen vaihtelun sekä hiilinielujen hallinnan ja kehityksen eri toimijoilla.
Luke arvioi ILMAVA-hankkeessa (2021) maankäyttösektorin ilmastotoimenpiteitä ja päästövähennyspotentiaalia. Merkittävimmät ja nopeimmat päästövähennyskeinot löytyvät turvemailta, jotka ovat maankäyttösektorin suurin päästölähde. Keskeisiä toimia ovat muun muassa:
– Metsäkadon hillitseminen, erityisesti uusien turvepeltojen raivauksen välttäminen.
– Turvemaapeltojen viljelykäytäntöjen ja tukien muuttaminen niin, että turpeen hiilivarasto säilyy.
– Lannoittaminen soveltuvilla kohteilla, kuten kangasmetsien typpilannoitus ja suometsien tuhkalannoitus.
Maa- ja metsätalousministeriön tuore metsien kasvupaketti tähtää hiilinielujen vahvistamiseen. Se ehdottaa mm. puuston kasvattamista tiheämpänä ja kiertoaikojen pidentämistä, jalostetun metsänviljelyaineiston käyttöä, metsänuudistamisen vauhdittamista sekä tuhkalannoitusta erityisesti turvemailla. Lisäksi paketti korostaa jatkuvan kasvatuksen lisäämistä ja ojitusten välttämistä turvemailla maaperän hiilipäästöjen vähentämiseksi.
Osa näistä toimista on jo käytössä, mutta potentiaalia olisi vielä paljon enemmän. Näiden em. toimenpiteiden laajempaa käyttöönottoa ja vaikuttavuutta tulisi seurata ennen suuria poliittisia linjauksia.
Metsien hiilinielut eivät jakaudu tasaisesti Suomessa. Luken viime vuonna julkaisema kokeellinen tilasto osoitti merkittäviä maakunnallisia eroja. Luken tilaston mukaan puuston ja maaperän yhteenlaskettu nettonielu on suurin Lapin maakunnassa. Tarkasteltavista maakunnista myös Pohjois-Karjala, Kainuu, Pohjois-Savo ja Keski-Pohjanmaa olivat nettonieluja.
Hiilinieluihin vaikuttavat hakkuumäärä suhteessa metsien kasvuun, metsien ikärakenne, maaperä ja ilmastolliset tekijät. Nykyisessä keskustelussa alueellista kehitystä ja mahdollisuuksia ei ole huomioitu riittävästi.
Viimeisimpien tietojen mukaan Metsähallituksen metsien hiilinielu on vahvistunut. Tämä herättää kysymyksiä:
Mitkä tekijät selittävät Metsähallituksen positiivisen kehityksen? Voidaanko vastaavia toimintamalleja soveltaa laajemmin yksityisiin ja yhteisömetsänomistajiin?
Eri toimijoiden tarkastelu auttaisi tunnistamaan keinoja hiilinielujen vahvistamiseen ilman, että metsätalouden taloudelliset edellytykset kärsivät.
Hiilinielukeskustelussa on keskitytty liikaa yhteen lukuun. Maankäyttösektorin ilmastotoimet ja metsien kasvupaketti osoittavat, että hiilinielujen hallinta on monitahoinen kysymys. Päätöksenteon tueksi tarvitaan kattavampaa analyysiä tehdyistä ja mahdollisista toimista, alueellisista eroista ja eri toimijoiden vaikutusmahdollisuuksista.
Ennen kuin tehdään suuria poliittisia päätöksiä, on olennaista seurata ja arvioida toimenpiteiden vaikutuksia. Tämä mahdollistaa pitkäjänteiset ja perustellut päätökset Suomen ilmastopolitiikan ja metsätalouden tulevaisuudesta.
Metsänomistajille tulee myös tarjota kannustimia hiilinielujen ylläpitämiseen ja lisäämiseen sekä kehittää työkaluja, joilla he voivat seurata metsänsä todellista kasvukykyä matkalla kohti taloudellisesti kannattavaa, hiiltä sitovaa ja ekologisesti kestävää metsäomaisuuden hoitoa.
Kirjoittaja on Tapion asiakkuusjohtaja.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Itse eniten hiilinieluja määräään näyttäö vaikuttavan laskentatapa. Kun halutaan yhteiskunnan toteuttavan omia näkemyksiä etsitään selkain malli jolla voidaan perustella oma näkemys. Näin näyttää Lukessa tehdyn. Ei voi olla että reaalimaailmassa muutamassa vuodessa metrsien hiilinielu vähenee kolmasosaan aikaisemmasta. Näinhän Luke väittää kun kehitti uuden teoreettisen laskentamallin jota ei missään muualla sovelleta.