Kaarramme maantieltä metsänlaitaan, jossa metsäkone hurisee työntouhussa. Nämä ovat Anna-Maija Savinaisen perheen perintömetsiä. Tien reunasta alkavassa metsikössä tehdään nuoren metsän kunnostusta ja sieltä kerätään energiapuuta. Vanhan pellon tilalle kasvatettu kuusimetsä ehti aiheuttaa huolta, sillä taimikonhoidosta huolimatta se oli päässyt vuosien varrella kasvamaan lähes läpäisemättömäksi tiheiköksi. Nyt huolen tilalla on kuitenkin huojennus. “Kyllä tästä vielä metsä tulee”, Anna-Maija toteaa hymyssä suin.
Omaan metsään syntyy tunneside
Metsät ympäröivät Anna-Maijan kotipaikkaa. Nuorena niissä tuli vietettyä paljon aikaa, milloin mistäkin syystä: leikkien, liikkuen ja oleillen. Vaikka omat metsät paikkana olivatkin tuttuja, niin vasta vuoden 2023 aikana Anna-Maija tutustui niihin läheisemmin myös käytännön asioiden puolesta. Alkuvuodesta Anna-Maija haki metsänomistajille tarkoitettuun metsäalan koulutukseen. Tutkinnon suorittaminen toi oman metsän lähemmäksi kuin ennen.
“Vaikka metsä olikin minulle paikkana tuttu, niin eihän minulla silloin ollut tietoa esimerkiksi siitä, missä meidän metsämme takaraja kulkee”, Anna-Maija naurahtaa. “Nyt minulla on selkeä käsitys siitä, millaisia omat metsämme ovat.”
Metsäalan tutkinnon suorittaminen herätti myös uudenlaista kiinnostusta ja innostusta omaa metsää kohtaan. Metsä vaatii työtä, eikä se pysy hyvässä kunnossa yksinään. Metsänomistajana on myös oltava ajan tasalla metsäasioista, kuten laeista ja sertifioinneista.
Anna-Maija arvostaa omassa metsässä erityisesti luontoarvoa ja maisemallisuutta. Metsänhoidolla on mahdollista vaalia niitä arvoja, jotka aikanaan ovat synnyttäneet tunnesiteen metsää kohtaan.
Metsästä huolehtiminen on perinnön vaalimista
Anna-Maijan kanssa perheen omistuksessa olevia metsiä hoitaa veli.
“Pitkään oli niin, että veli vastasi varsinaisista hoitotöistä ja minä puolestani metsään liittyvästä kirjallisesta puolesta, kuten veroasioista. Nyt koulutuksen myötä olen ollut veljen kanssa tekemässä myös metsänhoitoa”, Anna-Maija kertoo.
Savinaisten metsä on perintöä omilta vanhemmilta ja Anna-Maija kokeekin, että yksi parhaista asioista omassa metsässä on vanhempien tekemän työnjäljen näkeminen. Äidin ja isän antama panostus metsään on merkityksellinen.
“Jos metsä jää hoitamattomaksi, kaikki se tehty työ menee lopulta hukkaan maisema-arvon ja puunlaadun heikentyessä”, Anna-Maija huomauttaa.
Vanhemmat ovat halunneet jättää jälkikasvulleen arvokasta perintöä ja Anna-Maija kokee, että myös seuraava sukupolvi ansaitsee saada hyvin hoidettua metsää, josta on myöhemmin iloa monessa eri muodossa.
Metsänhoidon menot muuttuivat tuloiksi
Kokonaisuudessaan Savinaisten perikunnan metsää on noin 30 hehtaaria. Metsät on kasvatettu talousmetsiksi, eli niistä on tavoitteena saada tuloa myöhemmin. Nyt nuoren metsän hoitoa tehdään viiden hehtaarin kokoiselle alueelle. Nuorelle metsikölle on tehty aikaisemmin taimikonhoitoa, mutta ravinteikkaasta maasta ovat hyötyneet muutkin lajit kuin vain alalle istutetut kuuset.
“Totesimme veljeni kanssa, että tälle metsälle on kyllä tehtävä jotain hetimiten. Aluksi päätimme raivata sen itse”, Anna-Maija kertoo.
Raivaus osoittautui kuitenkin yllättävän haastavaksi, sillä puuta kasvoi todella tiheästi. Pian työn aloittamisen jälkeen Anna-Maija ja veli huomasivat, että raivaamiseen menisi huomattava määrä aikaa ja energiaa. Niinpä he päättivät ottaa yhteyttä metsäasiantuntijaan, joka tunnisti nopeasti metsiköstä hyviä energiapuupaikkoja.
Metsäkoneen työskentely mietitytti aluksi: millaista jälkeä omaan metsään mahtaa syntyä? Mieltä rauhoitti suunnittelu, jossa metsäkoneen ajourat ovat tiedossa jo ennakkoon ja toiveita otettiin hyvin huomioon.
“Saimme Laaniasta ja heidän työnjäljestään suosituksia. Heillä on käytössään energiapuun korjuuseen sopivat koneet ja giljotiinikoura, joilla korjuu voidaan hoitaa tehokkaasti ja metsää vahingoittamatta. Meillä oli myös valmiiksi tieto taitavasta metsäkoneenkuljettajasta”, Anna-Maija toteaa.
Energiapuun korjuun myötä nuoren metsän hoidon menot muuttuivat tuloiksi, jonka lisäksi hurja määrä aikaa ja energiaa säästyi muuhun tekemiseen. Raivaamalla puuaines olisi jäänyt hyödyntämättä – nyt kaikki menee hyötykäyttöön energiaksi. Huoli nuoresta metsästä vaihtui helpotukseksi.
“Kyllä tästä vielä metsä tulee”, Anna-Maija sanoo hymyssä suin.
Mainos
Tällaisia ryteikköisiä unohdettuja tai huonosti käsiteltyjä metsiä on Suomessa pilvin pimein ja ne pudottavat metsien kokonaiskasvua ja hiilensidontaa valtavasti.
MHY:t ja puuta ostavat yhtiöt tulisi kannustaa tekemään osto- ja kunnostustarjouksia kaikista ylitiheistä metsistä yleisen metsävaratiedon perusteella.
Harvennuksen lisäksi boorilannoitus, ojien perkaus ja aluskasvillisuuden raivaus lisäisivät vielä kasvua. Turvemaille kannattaa levittää tuhkaa.
Puiden honteluudesta ei millään päästä eroon jos EH (ensiharvennus) pidetään 900 – 100 kpl/ha suuruisena, eli suurin piirtein 3 m runkovälillä.
EH pitäisi tehdä 600 kpl:een/ha tiheyteen (4 m puuväli), jossa pitkälatvuksinen ja hyvin kasvava havupuusto vaati väljennyksen jo ehkä 7- 10 v kuluttua tiheyteen 400 kpl/ha wli 5 m puuväli.
Tämän suuruinen tila jopa 30 m pitkälle ja oksikkaalle (= asuuri kasvumoottori) puulle ei todellakaan ole liikaa. Siksi tämäkin runkolukumäärä pitää vielä puolittaa rehevässä ja järeässä metsässä ennen karsiintumista 200:aan eli 7 m puuväliin, jossa puut sitten mahtuvatkin kasvamaan jopa 60 cm paksuksi ja 2-3 m3:n puiksi.
Tällainen tiheys mahdollistaa viistosta tulevan auringon valon pääsevän rungoissa jopa puoleen väliin sellaisella voimakkuudella, joka voi pitää neulaset elossa ja yhteyttämisen eli kasvun moottorin käynnissä.
Pisti silmään että ollaan kannustamassa ostotarjouksia tekemään toisten omaisuudesta, kenen omaisuus onkin nii se tekee tai ei tee.
Ja toinen maininta että”harvennuksen lisäksi ojien perkaus”
Jopa on livennyt nykyisestä suosituksista kun ojia käskettäisiin perkaamaan.
Kaiken jären mukaa on tehty raiskaushakkuu kun 600 runkoon
”EH pitäisi tehdä 600 kpl:een/ha tiheyteen (4 m puuväli),”