Kuvassa vanha ajoura ,jonka oikeassa reunassa korjuuvaurio neljässä peräkkäisessä rungossa . Puurivin poistaminen johtaa ajouran levenemiseen 6-7 metriin. Siksi toisen harvenmuksen ura on suunnattava ristiin vanhaan verrattuna.
Kuvassa vanha ajoura ,jonka oikeassa reunassa korjuuvaurio neljässä peräkkäisessä rungossa . Puurivin poistaminen johtaa ajouran levenemiseen 6-7 metriin. Siksi toisen harvenmuksen ura on suunnattava ristiin vanhaan verrattuna.
Metsänhoito
Tuosta ”rivin poistosta” otin jo taannoin kantaa. Joku taho ei sitä käsittänyt sitten millään, mutta jospa tuo kuva auttaa. Kaikistellen kun uusi uritus ristiin ei maastollisesti ole mahdollista.
Jos minua tarkoitat ”taholla” , niin ihan selvä asia se on aina ollut. Jos maasto ei ole esteenä niin 2. harvennuksen jälkeen ei aiheudu kasvutappioita vaikka ajourat tehdään ristiin. 1.harvennuksella liian leveät ajourat aiheuttaa, (joskus olosuhteiden pakosta), kasvutappiota. Se ei tarkoita että pitää tehdä niin ahtaat urat, että reunapuut vaurioituu.
Hyvä kuva… Kysymys, voiko männiköissä ja koivikoissa tehdä liian isot ajourat?
Ensiharvennuksessa ei yleensä ole vanhoja ajouria, tai ne on kelkka ja maataloustraktori kapeita uria. Aikoinaan 30 m:n metsuriuraverkosto teki jonkin verran.
Myöhemmät harvennuksen onkin jo helpompia ja mahdollisia häivyttää vanhat urat, kuvion kasvun siitä kärsimättä.
Palasin vielä ajaourien leveyteen ,kun sattui ”sopiva” esimerkki kohdalle.
Ilmeisesti edellinen korjuu on tehty pienemmällä hakkuukalustolla , mutta numeroa isommalla ajokoneella . Tuollaista jälkeä syntyi , kun vielä reilu vuosikymmen sitten suosittiin pieniä(ei sopivia) koneita . Motokuski sai lähtiessään puhtaat paperit ilman korjuuvaurioita , mutta ajokone ei mahtunutkaan enää kunnolla samalle uralle .
Kuvan työmaalla osui kohdalle myös liian ahtaaksi tehty urien risteys . Oli yritetty kiertää yhtä puuta , mutta leimattu kolme . Vauriot olivat mittavat . Lähes metri kuoriutunutta puuta kolmessa peräkkäisessä kahden ja kolmen tukin rungossa . Ne oli pakko poistaa . Siihen kohtaan muodostui pienaukko.
Ajourien leveyksistä liikkuu monia eri mielipiteitä .Yrittivätpä jotkut vähän painostaakin tekemään liian kapeita uria. Kovin leveitä ne eivät saisi olla . Liian kapeasta urasta koituu kuitenkin paljon enemmän murheita . Parempi luottaa ammattilaisiin ja antaa heidän tehdä urat niin , että niillä mahtuu vaivatta liikkumaan . Tämä tarkoittaa sitä , että vapaata tilaa tulee olla vähintään puoli metriä koneen molemmin puolin ja kaarteissa vähän enemmän. Kantavalla telavarustuksella olevan koneen leveys on 3,2-3,3 metriä , joten sopiva ura on 4,5 metriä. Tämä myös ensiharvennuksissa , jotka korjataan samalla kalustolla. Itseasiassa ura pitäisi olla jopa hieman leveämpi , jotta puut mahtuvat lihomaan ja ajoura riittää toisessakin harvennuksessa.
Kun puut lihovat kymmenen senttiä, niin sen vaikutus tilan tarpeeseen on paljon pienempi kuin se, että konetta levitetään puoli metriä.
Koneita on levitetty , kun tarvitaan lisää kantavuutta. Metri tai metri ja kymmenen senttiä alka olla telalapun pituus tänä päivänä. Raudat pidetään päällä ympäri vuoden. Enskat ja toiskat korjataan samalla kalustolla. Urat tietenkin sen mukaan ja mieluummin kerralla sopivaan leveyteen.
Kun viimevuonna seurasin ja istuin kyydissäkin Ponsse Buffalo joka oli telavarustuksella omassa metsässä niin mieleen tuli että ollaanko koneiden koossa nyt maksimissa, kyllä se pientä ihmistä vähän jo hämmästyttää, isoja on..
Tulee ihan mieleen, että Vanha kunnon Harveri pitää ottaa kehitystyöhön uudelleen ja lähteä sille linjalle, että tehdään ajourat vain esim kuudenkymmenen metrin välein ja Harverilla vetäistään kerrallaan linja uralta uralle ja puut kipataan sivukaatokipillä ison ajokoneen ulottuville.
Tuollainen kahdeksanpyöräinen, parin metrin levyinen kone, jonka kantavuus vastaisi viiden kiinnon painoa, pystyisi liikkumaan hydraylisen alustanvakauttamisen avulla.
Toki kone pitäisi olla jo ohjaamolla varustettu ja kunnollisilla GPS- laitteilla tekisi ajouraverkoston, joka olisi justiin eikä melkein.
Koneessa ei tarvitse olla huippu-ulottuvaa nosturia, vaan esim viisimetrinen riittäisi jo pitkälle.
Tuollaisen koneen hakkuutekniikkakin pitää olla erilainen kuin alkuperäisen Harverin, eli ohjaamo estäisi tehokkaasti kuormaan puinnin Harverin malliin, ellei ohjaamoa nostettaisi kolmeen metriin.
Hyvä kuva. Laskitko montako puuta poistit uuden ajouran takia vanhojen urien väliseltä matkalta? Montako olisit joutunut poistamaan vanhalta uralta samalta matkalta? Hölmö tietysti poistaa jatkuvasti vain jommalta kummalta puolen.
Tarvitseeko uraa leventää mekaanisesti poistamalla rivi toiselta sivulta? Kun hiukan linjaa uraa niin, että siihen tulee loivaa mutkaa, näyttäisi kuvan perusteella riittävän puu sieltä ja toinen täältä poisto. Tietysti mutkapaikoissa leveyttä pitää olla enemmän kuin suoralla, mutta on siihen varaakin, kun pääsee tosiaan aika paljon vähemmällä kuin uuden uran teossa.
Ei varmasti tarvitse olla tuollaista viivotinsuoraa, kyllä se on enemmän konemiehille mukavuusjuttu kun ei tarvitse päätä pyörittää ajaessaan, eikä niinkän pakollista. Tietysti jyrkät mutkat lisää juuristovaurioitakin, mutta loivat ei.
Ajouran suunnittelussa on tuossa kuvassa näkyvissä myös yksin perisynti, eli sivukaltevaan uran tekeminen. Se aiheuttaa etenkin telojen kanssa ongelmaa, sillä sivuliukumista tapahtuu ja silloin ollaan uran reunan puissa kiinni. Sen lisäksi kallistuvan koneen karikoiden päät osuvat kivien ylityksissä helposti pystypuihin.
”Kuusessa ollaan on asian ytimessä . Varsinkin talvella tarvitaan urilla pelivaraa luiston vuoksi . Kuvassa ei ole paljoakaan sivukaltevuutta , mutta ihan ”riittävästi”, että vaurioita syntyy. Parempi tapa olisi ollut suunnata ajourat kohtisuoraan (loivaa)rinnettä ylös . Nyt tehtiin niin toisen harvennuksen yhteydessä.
Mutkatkin ovat myrkkyä telavarusteisille koneille (8-pyöräiset täydellä telavarustuksella) , joten yksittäisiä puita ei kannata kiertää. 6-tai 4-pyöräisten hakkuukoneiden(pikkumotot) kiemurtelu maastossa aiheuttaa melkoisia pistekuorman kohoamisia mutkakohtiin. Painumia alkaa syntyä tietyissä olosuhteissa jo hakkkuun aikana , jos pujotellaan puiden väleissä . Ajokone tekeekin jo kunnon painumat kuorman kanssa , kun moto on tehnyt ”pohjatyön”. Ajourat kannattaakin tehdä mahdollisimman suoriksi ja työskentelyssä välttää pistäytymisiä urien väliselle alueelle . Kun moto on tarpeeksi vakaa ,11 metrisellä puomilla ylettyy reippaasti poistamaan tarvittavat rungot mutkittelemattaa ja peruuttelematta uralta käsin. Telat parantavat kummasti koneen vakautta. Tosin painoakin kertyy yli 20 tonnia ja koneen leveys leveimmillä teloilla lähenee 3,5 metriä. Tämä on kehityksen suunta , kun pyritään tehokkaasen puunkorjuuseen . Harrasteluun ei riitä enää työntekijöitä.
telat on muuten hyvä varuste, mutta niiden hokit taitaa olla suhteellisen vaatimattomat sivuttaispitoa ajatellen ja myöskin ne kuluvat suht nopeasti.
Tuo ajourien kanssa vehtaaminen pitäisi saada oikeisiin jenkoihin ja minusta sen vaatimustaso pitää oikeasti pysäyttää siihen, että mitataan ajouralta mistä kohtaa tahansa puolen aarin koeala, siihen pitää jäädä väh. viisi (5) runkoa. Enskassa.
Jos ura tehdään viisimetriä leveä, sen pitää kyllä riittää ”tehokkammallekin” konekuskille.
On kumma juttu, jos tuo erikoisammattilainen ei pysty sovittamaan sen kahdeksan metrin matkalle uran reunapuita enempää kuin kaksi uran kummallekin reunalle.
Ja tällöin on kysymys enskasta, jota ei vielä ole käsitelty muulla kuin R-sahalla, eli on täystiheä metsä.
Muutama päivä sitten näin kun rämettä oli hakattu ja sitä ajettiin nykyaikaisella täystelavarusteisella keskiraskaalla koneella. Moto oli joutunut hakkaamaan kakkosharvennukseen uudet urat, sillä ensiharvennus oli hakattu kapeilla ja mutkaisilla urilla, joskus 90luvun alkupuolella ja talvella… Ne painumat eivät meinanneet sietää edes tyhjänä yli ajamista. Uudet urat oli tehty uravälien keskelle, samansuuntaisina. Eivät erottuneet enää vanhat urat, muusta kuin nyt ajokoneen sukeltamisesta niiden kohdilla päätyurilla. Muuten nykykone meni kuormalla ilman painumista kohdasta, missä saapas sukelsi. Voin sanoa kokemuksesta, että olis 80luvun kevyillä koneillakin, sen aikuisilla teloilla jääneet puut metsään. Kehitys kehittyy, sano.
Jos saapas sukeltaa turvemaalla tällaisen kesän jälkeen, ei puun kasvu ole voinut hääppöstä olla. Eli joko surkean puutteellinen ojitus, tai ennallistaminen tehty väärään paikkaan ja väärään aikaan.
Kyllä, pitää paikkansa. Tuollakin kuviolla ojat olivat jo aika tukossa, eikä kunnostusojitusta näkynyt suunnitellun, sillä ojalinjoja ei ollut erikseen avattu. On mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu, kun nyt lähestyvät suuremmassa mitassa sotien jälkeen tehtyjen ojitusalueiden uudistamiset. Tuokin alue puskenut ihan kohtuu hyvän puuston. Tuleeko hetkellisesti puuston kokonaiskasvun putoaminen, jos niitä ei haluta uudistaa.
Molemmin päin leveillä teloilla oleva ajokone vaatii kyllä 4-5 metriä suoraa uranleveyttä keskinkertaisessakin maastossa.
Levätelainen ajokone on yllättävän kömpelö kivennäismailla ja jos maasto auraamalla muokattua, tai kivistä. Meidän kesällä harvennettu ensiharvennus oli niitä viimeisiä auraamalla muokattuja kankaita.
Ongelma oli pääasiassa kokoojaurilla, jossa ajokertoja tuli paljon. Auratun vaon pohja oli vielä syvä ja palle korkea, josta vieriminen eteni ajokertojen mukana.
Sopiva kasvatustiheys siinä saatiin säilymään, mutta uranleveys oli tehtävä kerralla ensiharvennukselle vähän normaalia leveämpi.
Jep, ja silloin voidaan jättää uran varsi hieman muuta kuviota tiheämmäksi, jolloin kasvatettavien runkojen määrä hehtaarilla on sama, kuin kapeammalla uralla.
Eipä ole vielä ainakaan tullut vastaan yhtään motolla tehtyä ensiharvennusta, jossa olisi ajourien varret jätetty tiheämmiksi kuin välialueet. Mutta onhan se ainakin teoriassa mahdollista.
Melkein poikeuksetta tiheys vaihtelee toisin päin.
Tehokkuus vaatii isoja koneita ja metsän parempi hoito vaatisi vähän pienempiä ensiharvennuksilla. Toisaalta ensiharvennuksien tuottavuutta myös mo:en kannalta voi parantaa kasvattamalla metsiä sen verran harvemmassa tiheydessä, että puut kasvaa harvennuskokokoon tavallista aiemmin ja samalla liian leveät ajourat ei ole enää haitolla.
Puuki on viimeisessä lausessa oikeilla jäljillä . On päästäva irti tavasta ,jonka mukaan toimien raivaukset tehdään liian myöhään ja hakkuille mielitään liian aikaisin. Puuston riittävä järeytyminen turvataan oikeaan aikaan tehdyillä hoitotomenpiteillä. Kummempia poppakonsteja ei tarvita.
Suoraan jo tukkipuutakin antaville hakkuille ja tuottamaton normiensiharvennus pois kokonaan ohjelmasta. Siinä on hyvä tavoite useimmin ellei sitten kuitupuun hinta joskus nouse reippaasti. Mutta siihen nousuun on melko turha luottaa nykyaikana.