Kuva ulkoilureitin varresta Espoon Latokaskesta. Nuori mänty-koivu -sekametsä on saanut alleen hyväkuntoisen kuusialikasvoksen. Tien toisella puolella tilanne on toinen: isojen kuusien vallitseman metsän alla on kyllä kuusen taimia mutta ne ovat malliltaan sateenvarjoja, ei kovin kehityskelpoisen näköisiä.
Hyvin näkyy tuossa, missä järjestyksessä luonto metsää kasvattaa. Toki kuusikko olisi jk-yritykseksi aivan liian tiheä, mutta perusajatus näkyy silti.
Jos kriteereihin tuodaan käsite luonnonmukainen metsänhoito tjsp., kuusikossa kuusen alikasvoksen kasvatus ei siihen pakettiin voi kuulua, jos ei aukko ja sen uudistaminenkaan.
Tuollaisen tein juuri sillä erolla, että koivut olivat tukkikokoisia. Eli koivut jota kuinkin kaikki pois. Tällä palstalla se tuomittiin jo aikaisemmin toisessa ketjussa jaksolliseksi kasvatukseksi, vaikka kuten tuossa kuuset olivat kovin monen kokoisia ja täyttää jatkuvapeitteisen metsätalouden määritelmän. Mielenkiinnolla seuraan muodostuuko alunperin hiukan aukkoisesta monijaksoisesta kuusikkoaliskasvoksesta kasvatuskelpoinen metsä.
Ehkä kannattaisi tuossa 1.kuvan tapauksessa jk-harsintaa tehdä ja jättää myös parhaita koivuja pystyyn. Jk:n pystymyynnissä se huono puoli, että yleensä , kun motolla joutuu varomaan jäävää puustoa paljon, on kantohinnassa selvä ero jo norm. yläharvennukseen verrattunakin. Vaikka oikein tehtynä tasaikäisen metsän yläharvennuskaan ei tarkoita vain päävaltapuiden poistoa.
”Mielenkiinnolla seuraan muodostuuko alunperin hiukan aukkoisesta monijaksoisesta kuusikkoaliskasvoksesta kasvatuskelpoinen metsä.”
Todennäköisesti muodostuu. Mutta kun kuuset varttuu ja muodostavat sulkeutuneen metsän, ei se enää taimetu ja ollaan matkalla kohti päätehakkuuta.
Glan kanssa samaa mieltä. Tosin siihen hiukan vaikuttaa minkälaiseksi tuo metsä nyt hakkuun jälkeen muodostuu. Siis tyypillisesti minun kokemuksen mukaan tuollainen vahva kuusialikasvos on ryhmittäistä. Esimerkkini kohteessa korjuu onnistui huvin, kun koneelle löytyy kulkutilaa ryhmien välissä. Avaintekijäksi jatkon kannalta muodostunee se, mitä noiden ryhmien väliin saa kasvamaan.
AJ:n ykköskuvan kohteessa on jäljellä enemmän käsittelyvaihtoehtoja, kun koivut ovat vielä tuossa iässä.
Espoon kaupunki harrastaa noissa ulkoilumetsissään osalla kuvioista jatkuvapeitteistä mallia: luin juuri erään kuvion käsittelystä infoa puuhun kiinnitetystä lapusta.
Jos tuo kuusikko olisi haluttu jatkuvaan kasvatukseen, isot kuuset olisi pääosin jo aiemmin harvennettu pois. Valopuiden alla voi mennä kaksilla rattailla kuten ehdotittekin eli jättää myös valopuita jäljelle harvennuksessa.
Valopuita kannattaa säästää niin kauan, kun niille tai oikeastaan niiden alla oleville kuusille on tilaa.
Kuusikostakin tulee erirakenteinen ja silloin täytyy miettiä, tekeekö ylä- vai alaharvennuksen. Lopputuloksena rakenne kuitenkin tasaantuu ja saadaan nätti kuusikko odottamaan päätehakkuuta.
Kakkoskuvan metsästä ei minun mielestäni saa normaalisti muuta kuin päätehakkuumetsän. Alikasvuspuut ovat niin riukuuntuneita, ettei niistä tule koskaan kunnolla kasvavia. Kun kyseessä on ulkoilualue, niin siistisin metsän raivaamalla alikasvuspuut energiaksi ja harventamalla isoja puita koivua ja mäntyä suosien
Ykköskuvan männyt ovat riukuuntuneet. Eivät kovin varmoja tapauksia nekään. Tämänkin metsän harventaisin kahdessa vaiheessa.
Tyyli näyttää olevan että ulkoilualueelle jätetään paljon monimuotoisuusalueita joita ei hoideta lainkaan. Ihan hyvä eliöille ja että ihmiset näkevät mitä metsälle tapahtuu kun sitä ei hoideta. Katselin reitin varrella nuorta kuusikkoa jonka maahan ei päivä paista, pieniä puita oli runsaasti kuollut eli lahopuujatkumoa on. Luonnonmetsän tiheikkövaiheessa eivät kuitenkaan marjat viihdy.
Minusta ykköskuvassa on puusto, joka on syntynyt huonolla jälkityöllä ”hoidettuun” hävishakkuualueeseen, johon on yllättäen tullut valtapuuksi hieskoivu?Männyistä ei näy oikein merkkiäkään ja kuusikko liian reikäinen kuusikko voi kehittyä – jos luoja suo.
Kakkoskuvan metsää – jos käsitellään jatkuvalla kasvatuksella, niin siitä poistetaan vain ”Kasvunsa päättäneitä” tukkikoisia puita sekä korjuun yhteydessä vaurioituneet pinemmät puut. Savotan jälkeen se on jokatapauksessa vielä karseemman näköinen
Täällä Etelä-Espoossa om kyllä yritystä saada kasvaviakin ja siistiä metsiä, mutta näkyy myös tuollaisia pusikoita. Keräävät energiapuuyta ja joskus tukkiakin. Luulisi, että puuha kustantaisi ainakin itsensä, mutta eihän sitä tiedä montako pomoa sen metsäporukan yläpuolella on.
Olisi mielenkiintoista tietää, että millainen on Espoon metsien käsittelystrategia.