Tämä metsä oli kaiketi lähes luonnontilassa kunnes Keski-Suomesta alettiin uittaa puuta 1860-luvulla Kymijokisuun sahoille. 1916-20 oli suuri halkosavotta, jolloin taisivat lähteä lähes kaikki lehtipuut.
1933 tiedot perustuvat silloin tehtyyn arvioon. Puulajien suhteet on otettu tukkipuiden leimauslistasta. Sitten olikin 30 vuoden kausi, jolloin hakkuut olivat vähäisiä tilanteesta johtuen.
Uudistushakkuut aloitettiin 1963. 1967 tiedot perustuvat tilajaon vuoksi tehtyyn metsälaskentaan.
Hienoa tilastointia. Vihreiden mukaan tosin tämä on mahdonta. Hakkuilla ei heidän mielestä voi kasvattaa metsässä olevaa puustoa. Hakkuu aukea on ikuisesti puuton. Samanlaista tilastoa löytyy myös täältä, hakkuista huolimatta kuutiot metsissä vain lisääntyy.
Kuvasta näkee myös sen, että ylihakatut metsät kasvoivat vuosien 1933-67 välillä runsaasti lehtipuuta. 1963 aloitetut uudistushakkuut kohdistettiin yleensä paraspohjaisiin ja siis tätä lehtipuuta runsaasti sisältäneisiin kuvioihin, mikä näkyy selkeästi vähentyneenä lehtipuumääränä vuonna 1992. Myös vuoden 1963 jälkeen aloitettu uudistaminen istuttamalla kuusta parhaille kasvupaikoille näkyy selvästi kuusen määrässä. Vuosien 2008-17 välillä on alettu voimallisemmin uudistaa männiköitä, mikä näkyy pienentyneenä mäntymääränä.
Vuosina 2009-2017 on hakattu yhteensä n 48 m3/ha. Siis suunnilleen sama määrä, mitä puustoa oli 1933.
Edelleen on runsaasti ikäntyneitä männiköitä, joiden kasvu on verrain alhainen.
Hienoa tietoa! Ja tuota ”monimuotoisuus lehtipuutakin” on säilynyt mukavasti, sitähän on vuosisadan ajallakin kasvanut.