Eri-ikäismetsätaloutta tämäkin

Nimimerkki ”kuusessa ollaan” julkaisi kuvan otsikolla Peitteistä metsänuudistusta. Tässä rakenteeltaan kuta kuinkin vastaava metsikkö. Pohjana laihemman pään mustikkaturvekangas.

Ylispuuhakkuu koittaa toivon mukaan ensi talvena. Männyt noin 28 cm paksuja (~22 – 34 cm) ja suhteellisen pienilatvuksisia. Kuusia arviolta 3500 kpl / ha varsin tasaisesti. Tein näkemäraivauksen, siivosin mäntyjen tyvet ja niitin kuvassakin näkyvän lehtipuuvesakon. Hakkuun jälkeen kuusikon harvennus kasvatustiheyteen.

Kommentit (10)

  1. Gla

    Eri-ikäistä, muttei jatkuvaa. Kuusten vartuttua on edessä päätehakkuu ja taimikon perustaminen. Tuolla tavoin sitä nyt pinnalla olevaa kiertoajan pidennystä pitäisi suosia tehtäväksi.

    Harvinaista on saada kattava luontainen kuusikko valopuiden alle. Varsin kiinnostava kohde kaikin tavoin. Toivottavasti ylispuuhakkuu onnistuu ja sen jälkeen saat harvennettua kuusikon terveenä sopivaan tiheyteen.

  2. Männikkö harvennettiin suunnilleen 20 vuotta sitten jättäen parhaat puut vielä lihomaan, runkoluku noin 200. Kuuset olivat tuolloin noin parimetrisiä, osa pienempiä ja osa isompia. Nyt isoimmat ovat jo kuitupuun mitoissa ja kuusia varmasti hakkuussa särkyy, mutta runkoluvun puolesta siihen on varaa.

    Suo on ojitettu 70-luvun lopulla ja jakautuu kolmeen metsikkökuvioon. 1) tämä, 2) ennen ojitusta avohakattu, osin jo ensiharvennettu männikkö (tilapäisesti kahtena kuviona nyt) sekä 3) yhtä aikaa kuvan kohteen kanssa avohakattu, nyt noin viisimetrinen taimikko.

    Aiemmin uudistetut kuviot ovat osoittautuneet taimikonhoidon puolesta erikoisen työläiksi. Hieskoivua puskee väkisin. 20 vuotiaan taimikon koivut on kahteen kertaan ruiskutettu glyfosaatilla ja raivattu neljään kertaan. Hieskoivu jää sinnittelemään männikön alle niin, että siitä ei tunnu pääsevän millään eroon. Ensiharvennusvaiheen kuvioilta se on toistuvasti niitetty vuosien saatossa, viimeiseksi ennakkoraivauksena ja harvennuksen jälkeen rehevöityy taas. Niinpä avohakkuu ja taimikon perustaminen ei oikein houkuttele.

    Osasyy hieskoivun menestymiseen on turpeen märkyys. Suota ei saa järin kuivaksi varsinkaan alalaidastaan, koska se rajoittuu järveen ja tästä laskevaan puroon eikä korkeuseroa ole paljon. 40 vuotta vanhat ojat toimivat vielä yllättävän hyvin eikä niiden perkaaminen kannata, kun vesistö määrää vedenpinnan minimitason.

    Kuten Gla kirjoitti, tämä on kaksijaksoinen, muttei jatkuvan erirakenteinen. Toisaalta eteläpuolen kivennäismaarinteen kuusikosta siementä kantautuu niin, että taimia syntyy, myös pieniä taimia on tuollakin, varsinkin ajourilla. Jos nyt kävisi niin, että hakkuun jälkeen lopputuloksena olisi aukkoinen taimikko, voisi sen antaa kehittyä erirakenteiseksi. Se ei kuitenkaan ole ensisijaisena tavoitteena. Joka tapauksessa työläs taimikon perustaminen ei houkuttele.

  3. Juuri samanlaista ollaan uudistamassa eli ylispuut päältä pois vaikka ei se kyllä ostajaa yhtään ihastuttanut vaan olisi mieluummin uudistanut kokonaan. Mutta ei minun kaas parane, tuolla viisii nyt mennään kuitenkin.

  4. Koska hieskoivu kasvaa nuorena hyvin, ja koivukuidun hinta on hyvä verrattuna esim mäntykuituun, olisi noilla pohjilla ehkä paras ratkaisu mennä uuteen puusukupolveen hieskoivikon kautta.
    Ei tarvitse raivaussahalla käsitellä kuin kerran, sitten ensiharvennus ja seuraavaksi ylispuukoivujen poisto kuusentapikon päältä.

  5. Kyllä, näinkin osassa alueita tapahtuu vaikka en siihen mitään erityistä siunausta saanutkaan metsäyhteistyökumppanilta. Mutta siihen on nyt järjestelmän taivuttava koska minä niin haluan.

  6. Mikä on kasvu kuutioissa viimeisen 20 vuoden aikana?

  7. Turvekankaalle onnistuu joskus luontainen kuusikko männikön tai koivikon alle hyvin. Yleensä paremmin kuin kangasmaalle ja paremmin valopuiden kuin kuusikon alle. Paremman ravinteisuustason puolukkaturvekankaalle helpommin kuin karummalle. Mutta ravinteikkaammalle mustikkaturvekankaalle helpommin kuin karummalle mtkg:lle.

  8. Todella hyvältä näyttää. 3500 tainta on oikeastaa jo vaivoiksi asti rikkoontumisista huolimatta, eli jos sieltä saa kuitua tehdyksi jostain, niin voisi melkein tehdä, vaikka nyt tässä kuvassa näyttää pieneltä. Terveyssyistä ja seuraavaa uudistamiskierrosta ajatellen voisi varmaan yrittää säästellä pieniä koivuja silloin kun niitä jostain välistä löytyy.

  9. Luulisi, että kuusen uudistuminen turvemaalle (tai sopivan kostealle savimaallekin) onnistuu helpommin kuin kankaalle sen takia, että kuusen pikkutaimet kestävät ilmeisesti pitempikestoista kuivuutta vähän huonommin. Eli siis tästä voisi ajatella, että kuusta tavoittelevassa luontaisessa uudistamisessa ylempi latvuskerros kestää turvemaalla olla harvempi kuin muilla ”kuusen mailla”.

  10. Jätkä: Viereisellä saralla on kuvaamaasi kaksijaksoista kuusi-koivusekametsää. Yhtäaikaa avohakattu em. ensiharvennusmännikön kanssa, mutta sinne ilmeisesti viljavamman pohjan takia tullut ensin koivua ja sitten kuusta, keskipituus ehkä metrin. Koivut hakataan nyt ja kuvio liittyy viereiseen avohakattavaan, kuuselle istutettavaan kuvioon. Ojan toisella puolella, laihemmalla maalla on jo tukin mittaan yltäviä mäntyjä. Kumpi sitten lienee kannattavampi menetelmä, viljely ja ankara taimikonhoito vai 30 v. viivytys havupuuston uudistumisessa pienellä tulolla koivukuidusta? Kirjoituspöytätyönä saadaan paremmuus ratkaistua suuntaan tai toiseen. Joka tapauksessa myös tämä menetelmä on käytössä meillä. Ja männyn uudistamisessahan tämä ei varsinkaan suopohjilla toimi.

    Timppa: Ei ole kasvusta tietoa. Silmämääräisesti arvioituna vaikuttaisi hyvältä. Kuusentaimikko ei ole motteja valtavasti kerryttänyt, mutta se näyttää hyväkasvuiselta. Männyt ovat lihoneet minkä ovat lihoneet, yleishabituksesta päätellen lustoa on tullut.

    Mennään metsänhoito edellä, hyödyntäen luontaista uudistumista nyt, kun siihen tarjoutuu erinomainen tilaisuus. Jos motteja vaan tuijotetaan, tehdään helposti kallista ja loppupelissä kannattamatonta työtä. Toinen ääripää on korkotuoton maksimointi, isot puut hakataan ja jätetään metsä Herran haltuun, lopputuloksena helposti tuottamaton jätemetsä. Minulla fokus on silmämääräisesti arvioituna hyvässä puunkasvussa. Toki kasvua mittailen ja kannattavuutta lasken. Filosofiani näyttäisi toimivan myös kannattavuuden suhteen.

    Jean S: Kuitua on tarkoitus teettää harvennusmielessä. Jäänee lopulta konekuskin harkinnan varaan, minkä verran. Koivut ovat enimmäkseen kantovesoja ja nimenomaan hieskoivuja ja runkomuodoltaan huonoja. Niitä kyllä jatkoa ajatellen tulee siemensyntyisenäkin, jos moiselle tarvetta on.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut