Monen mielestä vähäinen aluskasvos ei haittaa työskentelyä. Kuvasta voi tarkastella näkymää kuljettajan näkövinkkelistä.
Monen mielestä vähäinen aluskasvos ei haittaa työskentelyä. Kuvasta voi tarkastella näkymää kuljettajan näkövinkkelistä.
Metsänhoito
Tuohan on kesähakkuun ongelma, kun lehti puussa.
Talvella onnistuisi paremmin, tosin silloin ei metsiin synny juurikäävän aiheuttamaa, teollisuuden toivomaa lahopuuta.
https://yle.fi/uutiset/3-10234979
Tuo tv -juttu olisi pitänyt kuvata viimetalvisella tykkylumi tuhoalueella.
Tuo on kuin Jeessin leimikko juuri tehdyn ennakkoraivauksen jälkeen.
Eipä ole, kyllä minulla on isompi koivikko suurelta osin alla. Toki reikäperattu mäntyjen vieriltä ja harvennettu sopivaan näkemäasentoon.
On ressaavaa onnistua hakkaajana kuvan kohteessa, tarkassa arvopuun talteen otossa ja pilkattomassa työnjäljessä nilan aikaan !
Tarkoitus on jättää arvokkaimmat rungot kasvamaan . Tahtoo vain useasti käydä niin , että metsän ”monimuotoisuus ” saa aikaan harha-aistimuksia , joiden tuloksena se moniväärä runko jää pystyyn ja illuusion mutkaiseksi kuljettajan mieleen muokkaama suora runko tipahtaa sujuvasti kuitutavaralajiin . Aurinkoisissa olosuhteissa syntyy lisäksi voimakkaita varjoja , mikä lisää harha-aistimusten mahdollisuuksia erityisesti peitteisissä metsissä. …ja sitä aurinkoa on tänä kesänä riittänyt.
Kannattaa tarkistaa näköelimet. Kyllä ikä taitaa olla se suurin vääristäjä jos ei ole pitänyt näöstä huolta.
Näössä (on juuri tutkittu) ei ole muuta vikaa , kun se , että röntgenominaisuus puuttuu : )
Olen saanut sen kuvan , että Jessen metsien hakkkuissa kuituprosentti on kohtalaisen korkea . Mahtaneeko kevyehköllä raivauksella olla osuutta asiaan . Ymmärrän ,että ostotoimihenkilö ei kovin suuria toiveita raivauksen suhteen aseta . Grouppi tarvitsee nyt kuitua.
Katotaan ny taas, epäilenpä ettei sillä ole mitään vaikutusta. Jokaisen puun ympäristö kyllä avataan ja kuski katselee senverran korkealta ettei välillä olevat haittaa näkyvyyttä. Koivut jäävät lähinnä suojaamaan seuraavaa puustoa ja samalla kasvattavat väliin vielä korjattavaa koivukuitua huomattavan määrän.
Jos tuollaisella pohjallakin joskus mielii jk:ta on otettava nuo koivun risut huomioon tulevana kuitupuuna ja hakkuuajankohta lehdetön, ehkä seuraavana sukupolvena koivun jälkeen kasvaa kuusi. Jos taas haluaa kasvattaa karua yhden lajin puustoa niin pois vain kaikki pienempi puu ennen hakkuuta.
Tuolla toisessa kuvassa näkyvällä suokohteella oli pari vuotta sitten paikoin hyvinkin tiheä koivuvitelikko . Nyt , kun alue hakattiin, lähes jokainen räippä oli lahoamassa hyvää vauhtia raivauksen tuloksena . Ammattilaiset toimivat näin.
Tänään harvensin liian tiheänä kasvanutta nuorta koivuvaltaista sekametsää avohakkuualueen kupeessa. Suurin osa koivuista oli valmiiksi tuulen puhaltamina nykäsasennossa. Täytyy myöntää , että suuresta runkomäärästä huolimatta palsta jäi puustoltaan liian harvaksi . Riitti , kun poisti vinoon kallistuneet koivurungot . Tuuli harventaa varmuudella vielä lisää.
Kerrotko, miten puhtaaksi raivatun kuusikon ensiharvennus tehdään, kun siellä näkyvyys on paljon tuota heikompi?
Miten tuo Glan kysymys pitäisi ymmärtää? Puhtaaksi raivatussa kuusikossa ei kai ne poisraivatut hukkapuut estä näkemistä?
Kuusikko hakataan kolmen – kolmen ja puolen väleille – kyllä siitä näkee aika hyvin.
Vai tarkoititko, että ensin roplataan ne puut, jotka ovat kaikkein kauimpana ja lopuksi lähellä olevat? Voihan sen tehdä niinkin, mutta jälki on kauhea!
Haittaahan nuo vesat lehdellisinä näkymiä. Mutta eikös tuollaisissa voisi ainakin nostaa karsinnan ja katkonnan aikana runkoa vähän tavallista korkeammalle ?
Ei sitä voi nostaa..ei saa sitten tuollaista hakkuuta haittaava alikasvos kuvaa.
Hipaisu sormenpäällä ja koura nousee puolimetriä…näkyvyys paranee kummasti.
”Miten tuo Glan kysymys pitäisi ymmärtää?”
Juuri kuten siinä lukee. Ensiharvennuskuusikossa on runkoluku niin suuri, että näkyvyys on paljon huonompi kuin tuon kuvan leimikossa.
Kuusikossa näkyvyyttä tulee jatkuvasti lisää , kun puita poistetaan. Kuvan risukko sen sijaan varjostaa ja haittaa jatkuvasti , kun sitä ei poisteta työn edetessä. Ongelma jatkuu myös mahdollisten seuraavien harvennusten aikaan . Kuusikko sen sijaan nitistää loputkin aluskasvokset saatuaan harvennuksessa kasvutilaa. Raivauksen tarve hyvin hoidetun kuusikon kakkosharvennuksen yhteydessä on vähäinen . Kuvan kohde vaatii sitä vastoin toimenpiteitä vastaavassa vaiheessa raskaalla kädellä. Päätehakkuuvaiheeseenkin ehtii syntyä uutta vesakkoa raivattujen lehtipuuraippojen kannoista haittaamaan toimenpiteitä . Jos ylimääräistä ja tarpeetonta puuainesta ei onnistuta nitistämään jo taimikkovaiheessa , ongelma seuraa koko kasvatuskierron ajan ainakin männiköissä.
En oikein ymmärrä monien rakastumista kasvua ja työskentelyä(= myös suunnittelua ja arviointeja) haittaavaan risukoon , ja aluskasvoksen suosimista .. Kuusettuminen hirvittää joitakin , mutta silti ollaan valmiita käyttämään maannouseman saastuttamaa kituliasta aluskasvoskuusikkoa uuden metsän perustamiseen. Nuukailu kostautuu ja ongelmat kasaantuvat . Eniten kärsii lopulta metsänomistaja itse.
Ei se alikasvoskuusikko aina ole maannnouseman pilaamaa.
Mutta taimikonhoitoa sekin vaatii. Hyvin harvoi pärjää ilman sitä.
Eikä sovi kuiville kankaille eikä edes kuivahkoille.
Näkemäraivauskin riittäisi useimmiten, jotta harvennus onnistuu.
Langaton kalansilmäobjektiivillä varustettu kamera puomiin, niin alkaa näkyä paremmin sinne koppiin hankalammat kohteetkin.
Tekniset apuvälineet , kuten kamerat , toimivat luotettavasti vain steriileissä olosuhteissa , ei metsässä . Näillä keleillä linssi on pölyn peitossa ja toimettomana parissa minuutissa.
Kamera ei myöskään estä puun tyvellä kasvavia räippiä tunkeutumasta esim kouran mittapyörän ja käsiteltävän rungon väliin aiheuttamaan häiriöitä mittaukseen . Pahimmillaan mittapyörä jumiutuu ja kone pakkosyöttää runkoa määrittelemättömän ajan , kun singnaalia tavoitepituuden täyttymisestä ei tule. Puustovaurioita syntyy usein juuri kyseisestä syystä , kun käsiteltävä runko liikkuu yllättäen arvioitua pidemmän matkan ja törmää liikeradalle osuneeseen puuhun .
Työtapaturman todennäköisyys on suuri , jos runkoa syötetään häiriön sattuessa konetta kohti . Joskus näin on pakko tehdä . Tilanne on sama , kun tuijottaisi varmistamattoman aseen piippuun. Jälki on kamalaa , kun esim . tukkikoivu singahtaa mittalaitehäiriön takia kopin ikkunasta sisää …ja toisesta ulos. Tällainen tapaus on mielessä viime syksyltä. Materiaalituhon lisäksi tapahtui paljon vakavampikin asia.
Oma lukunsa ovat vielä peitteisyyden kätköissä lymyävät ulkopuoliset . Mahdollisuus saada puu niskaansa on kyseisissä olosuhteissa suuri. Tästä on itsellänikin useita kokemuksia. Siinä on vitsit vähissä , kun kaatuvan puun linjalle tupsahtaa metsän kätköistä utelias sivullinen. Raivaus on tarpeen turvallisuudenkin takia.
Jos raivauksen puutetta vastaavia häiriöitä turvallisuudelle ja tuotantoon aiheutuisi tehdasolosuhteissa , tilanteeseen puututtaisiin tiukasti ja työt jatkuisivat vasta , kun ongelma on korjattu.
Sitä en oikein ymmärrä, miksi ongelmaksi koettaisiin alikasvosrisut sen jälkeen, kun puu on irroitettu kannosta. Kun kolmekin pölkkyä pudottaa samaan asentoon, niin alikasvoskuusista huolimatta ne solahtaa nättiin nippuun samaan rakoon – helppo ottaa kyytiin.
Kuvan lehtipuuvitelikko on pituudeltaan 2- 4 meträ. Jos ja kun kuusialuskasvos on samoissa mitoissa ja tiheyksissä palstalla , kaikki työskentely on arpapeliä puuston arvioinnista lähikuljetukseen asti. Lisäksi tilastotkin tukevat sitä , että korjuuvaurioita on huomattavasti enemmän peitteisillä ,kuin raivatuilla kohteilla . Tavaralajiluokan siirtymisiä halvempaan puutavaralajiin voi vain arvailla ja työntekijän tekemistä virheellisistä puuvalinnoista näkee ja kuulee tarinoita tuon tuosta.