Paras sato on korjattu aikoja sitten, nyt ei kyllä hääpöinen tili ole myytäessä odotettavissa. Jonkun mielestä loistava metsä, mistä sieltä täältä tukkipuun kellauttaa ja pelkkää tukkia kehaisemaan pääsee myyneesä.
Jotkuthan kehuskelevat myyvänsä 15-20 vuoden välein noista hateloista kookkaita tukkeja ja paljon.Noista aliskuusi-hattaroista tulee jos on tullakseen tukki 200 vuoden kuluttua…!
Leimikon suunnittelu- ja hakkuu on valintoja, järkevä ja ei aivan niin järkevä.Tätä se käytännössä on jatkuvan kasvatuksen kohteilla. Tässä on opettavainen kuvasarja niille mitä on kasvamassa ja hakattavissa sen ensimmäisen tukkisavotan jälkeen.
Rahallinen menetys – 10 € / m3 ja lisäksi olematon, heikosti kehittyvä puusto, eli kasvavan maapohjan aika menee hukkaan !
Erirakenteisena pääsee kelpo kasvuun vain kaksijaksoisessa metsikössä. Se tosin edellyttää jaksollista kasvatusta, mutta päätehakkuuseen saakkahan voidaan leikkiä sen olevan jk-metsä. Monta vuosikymmentä siinäkin kuluu.
Kovasti alkaa näyttämään samanlaiselta kuin täällä Oulun takana pari- kolmekymmentä vuotta sitten. Oli kyläkuntia, joissa metsistä kaksi kolmasosaa oli vajaatuottoisia kuusikoita. Suomen ensimmäinen höyrysaha vei tukit ja lasitehdas parhaat lehtipuut. Nyt tilalle on tullut elinvoimaisia viljelymetsiä.
Kuntta paksunee ja sitä myötä maa kylmenee. Jäljelle jäävät puut ovat jo kilpailunsa hävinneitä eivätkä juuri elvy. Kyllähän noista alussa saa arvopuuta mutta jatkuvuutta voi epäillä.
Olisiko palstalaisilla käsitystä jatkuvan kasvatuksen puun hinnasta verrattuna uudistushakkuuseen?
Harvennushinta jos koneella jollain firmalla sen tettää luulisin. Metsästä varmaan riippuu onko huono vai hyvä harvennushinta. Sitten pääsee taas jännittämään mitä motokuski metsässä touhuaa ja paljonko tulee vaurioo.
Jos harsintametsää omistaa, sitä kannattaa myös ajoittain harsia lisää. Tämän metsän kohdalla on tainnut jäädä väliin muutamaksi vuosikymmeneksi, ja sen kyllä näkee jo?
Kun hakkuutyylinä on ollut vuodesta 1963 jaksollinen kasvatus, niin harsinta ei ole ollut käytännössä vaihtoehto.
Sitä mietin, että olisiko harsinta ollut edes teoriassa käypä vaihtoehto. Olsiko pitänyt kaataa nyt 1 m3:n puut keskenkasvuisina ehkä yhden tukin puina joskus 50 vuotta sitten ja uskoa, että kuvissa näkyvästä epämääräisestä puustosta kehittyy kunnon metsä. Varmastikin olisi saanut paremman kuitukertymän, mutta tukkisaanto olisi jäänyt selvästi huonommaksi. Siis toisin kuin jatkuvaa kasvatusta markkinoivat mainostavat ja tietysti taloudellinen tulos olisi ollut selvästi huonompi. Tulevan uudistushakkuun jälkeen voi alkaa kasvattaa kunnon metsää.
Menemättä nyt metsänhoitotyylien kannattavuuden vertailuun, niin jos tuohon olisi – kaikella rakkaudella – istutettu jaksollisen kasvatuksen mukainen taimikko vuonna 1963, ja sen jälkeen ei olisi tehty mitään, niin ei se nyt välttämättä kovin nätti tulos sekään olisi.
Jos tuota nyt katsoo ilman vaaleanpunaisia lasejakin, niin koivut ovat jääneet harventamatta kauan sitten, mistä seuraa se, että ne ovat pitkiä roikkoja ja toisaalta se, että pohjassa ei juuri ole terveen näköisiä kuusentaimia.
Ei jk tarkoita hoitamattomuutta, vaikka pyritäänkin siihen, että hoitoväline olisikin moottorisaha tai moto.
Ja yleisesti ottaen Timpalla on moneen asiaan hyviä mielipiteitä ja hyvännäköistä metsänhoitoa, mutta oli vaan nyt pakko sanoa, kun vertailukohdat eivät tavallaan ole tasapainoisia.
Meillä on myös 1963 uudistushakattuja ja aikanaan paljasjuuritaimilla istutettuja kuvioita. Niissä on puuta kahden harvennuksen jälkeen n 200 m3/ha ja kasvu n 7 m3/ha/v. 20 vuoden kuluttua luokkaa 350 m3/ha
Eipä tietystikään ole. Kuvien kuvioissa ei tekeminen olisi paljoakaan auttanut, koska taimettuminen on vajaata. jossakin kohtaa olisi tietysti ollut jotain apua.
Olennaista, että kuvien kohteilla päästään ehkä keskimäärin 4 m3/ha/v kasvuun, kun paljasjuuritaimilla istutetuissa keskikasvu on luokkaa 6,5 m3/ha/v
Tulevaisuuden uudistamispäätöksiä auttaa, jos vertaillaan optimaalisesti käsiteltyjä metsiä toisiinsa. Kokemusta jk-metsistä on vielä vähän mutta sitä kertyy.
”Tulevaisuuden uudistamispäätöksiä auttaa, jos vertaillaan optimaalisesti käsiteltyjä metsiä toisiinsa. Kokemusta jk-metsistä on vielä vähän mutta sitä kertyy”.
Tässä on sellainen ongelma, että metsät ovat erilaisia. Pitäisi joka kerta pystyä arvioimaan miten joku yksittäinen kuvio käyttäytyy. Esimerkiksi meillä on lukuisia muitakin kuvioita, joista suurella todennäköisyydellä voi ennustaa, että jatkuvassa kasvatuksessa taimettuminen on heikkoa ja tuloksena heikkolaatuinen metsä. Näissä meillä ennustaminen on helppoa, koska on siis aina verrokkikohteita. Pienellä metsätilalla, jossa uudistushakkuita tehdään harvoin ja silloinkin erilaisille kuvioille, on hyvä mahdollisuus tehdä virheitä, jos niihin ohjaa omat toiveet.
Taimettumisen vaikeudesta ja jatkuvan kasvatuksen yleisestä pienemmästä kasvusta johtuen voi karkeasti ennustaa, että meillä jaksolliset metsät kasvavat jotain 40-100 % paremmin kuin jatkuvan kasvatuksen metsät samalla kuviolla kasvaisivat. Parhaat tulokset saamme sekametsistä, joita jatkuvan kasvatuksen metsiin ei synny lainkaan. Ei toki aina meillekään.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Paras sato on korjattu aikoja sitten, nyt ei kyllä hääpöinen tili ole myytäessä odotettavissa. Jonkun mielestä loistava metsä, mistä sieltä täältä tukkipuun kellauttaa ja pelkkää tukkia kehaisemaan pääsee myyneesä.
Jotkuthan kehuskelevat myyvänsä 15-20 vuoden välein noista hateloista kookkaita tukkeja ja paljon.Noista aliskuusi-hattaroista tulee jos on tullakseen tukki 200 vuoden kuluttua…!
Leimikon suunnittelu- ja hakkuu on valintoja, järkevä ja ei aivan niin järkevä.Tätä se käytännössä on jatkuvan kasvatuksen kohteilla. Tässä on opettavainen kuvasarja niille mitä on kasvamassa ja hakattavissa sen ensimmäisen tukkisavotan jälkeen.
Rahallinen menetys – 10 € / m3 ja lisäksi olematon, heikosti kehittyvä puusto, eli kasvavan maapohjan aika menee hukkaan !
Juuri noin noissa käy!
Erirakenteisena pääsee kelpo kasvuun vain kaksijaksoisessa metsikössä. Se tosin edellyttää jaksollista kasvatusta, mutta päätehakkuuseen saakkahan voidaan leikkiä sen olevan jk-metsä. Monta vuosikymmentä siinäkin kuluu.
Kovasti alkaa näyttämään samanlaiselta kuin täällä Oulun takana pari- kolmekymmentä vuotta sitten. Oli kyläkuntia, joissa metsistä kaksi kolmasosaa oli vajaatuottoisia kuusikoita. Suomen ensimmäinen höyrysaha vei tukit ja lasitehdas parhaat lehtipuut. Nyt tilalle on tullut elinvoimaisia viljelymetsiä.
Kuntta paksunee ja sitä myötä maa kylmenee. Jäljelle jäävät puut ovat jo kilpailunsa hävinneitä eivätkä juuri elvy. Kyllähän noista alussa saa arvopuuta mutta jatkuvuutta voi epäillä.
Olisiko palstalaisilla käsitystä jatkuvan kasvatuksen puun hinnasta verrattuna uudistushakkuuseen?
Harvennushinta jos koneella jollain firmalla sen tettää luulisin. Metsästä varmaan riippuu onko huono vai hyvä harvennushinta. Sitten pääsee taas jännittämään mitä motokuski metsässä touhuaa ja paljonko tulee vaurioo.
Jeessi: ”Juuri noin noissa käy!
-Tuo on kuin suoraan Jeessin viimetalvisesta savotasta, paitsi kuvissa ei näytä korjuuvauriot tuoreilta.
Noin siellä juurikin käy!
Jos harsintametsää omistaa, sitä kannattaa myös ajoittain harsia lisää. Tämän metsän kohdalla on tainnut jäädä väliin muutamaksi vuosikymmeneksi, ja sen kyllä näkee jo?
Kun hakkuutyylinä on ollut vuodesta 1963 jaksollinen kasvatus, niin harsinta ei ole ollut käytännössä vaihtoehto.
Sitä mietin, että olisiko harsinta ollut edes teoriassa käypä vaihtoehto. Olsiko pitänyt kaataa nyt 1 m3:n puut keskenkasvuisina ehkä yhden tukin puina joskus 50 vuotta sitten ja uskoa, että kuvissa näkyvästä epämääräisestä puustosta kehittyy kunnon metsä. Varmastikin olisi saanut paremman kuitukertymän, mutta tukkisaanto olisi jäänyt selvästi huonommaksi. Siis toisin kuin jatkuvaa kasvatusta markkinoivat mainostavat ja tietysti taloudellinen tulos olisi ollut selvästi huonompi. Tulevan uudistushakkuun jälkeen voi alkaa kasvattaa kunnon metsää.
Menemättä nyt metsänhoitotyylien kannattavuuden vertailuun, niin jos tuohon olisi – kaikella rakkaudella – istutettu jaksollisen kasvatuksen mukainen taimikko vuonna 1963, ja sen jälkeen ei olisi tehty mitään, niin ei se nyt välttämättä kovin nätti tulos sekään olisi.
Jos tuota nyt katsoo ilman vaaleanpunaisia lasejakin, niin koivut ovat jääneet harventamatta kauan sitten, mistä seuraa se, että ne ovat pitkiä roikkoja ja toisaalta se, että pohjassa ei juuri ole terveen näköisiä kuusentaimia.
Ei jk tarkoita hoitamattomuutta, vaikka pyritäänkin siihen, että hoitoväline olisikin moottorisaha tai moto.
Ja yleisesti ottaen Timpalla on moneen asiaan hyviä mielipiteitä ja hyvännäköistä metsänhoitoa, mutta oli vaan nyt pakko sanoa, kun vertailukohdat eivät tavallaan ole tasapainoisia.
Meillä on myös 1963 uudistushakattuja ja aikanaan paljasjuuritaimilla istutettuja kuvioita. Niissä on puuta kahden harvennuksen jälkeen n 200 m3/ha ja kasvu n 7 m3/ha/v. 20 vuoden kuluttua luokkaa 350 m3/ha
Epäilemättä onkin. Mutta onko vuonna 1963 paljasjuuritaimilla istutettua kuviota, jolle ei ole tehty istutuksen jälkeen yhtään mitään?
Eipä tietystikään ole. Kuvien kuvioissa ei tekeminen olisi paljoakaan auttanut, koska taimettuminen on vajaata. jossakin kohtaa olisi tietysti ollut jotain apua.
Olennaista, että kuvien kohteilla päästään ehkä keskimäärin 4 m3/ha/v kasvuun, kun paljasjuuritaimilla istutetuissa keskikasvu on luokkaa 6,5 m3/ha/v
Tulevaisuuden uudistamispäätöksiä auttaa, jos vertaillaan optimaalisesti käsiteltyjä metsiä toisiinsa. Kokemusta jk-metsistä on vielä vähän mutta sitä kertyy.
Eipä taideta olla enää näkemässä tai ainakaan päättämässä metsien käsittelystä, kun synkeä totuus paljastuu Lähteeseen ja kumppaneihin uskoville.
”Tulevaisuuden uudistamispäätöksiä auttaa, jos vertaillaan optimaalisesti käsiteltyjä metsiä toisiinsa. Kokemusta jk-metsistä on vielä vähän mutta sitä kertyy”.
Tässä on sellainen ongelma, että metsät ovat erilaisia. Pitäisi joka kerta pystyä arvioimaan miten joku yksittäinen kuvio käyttäytyy. Esimerkiksi meillä on lukuisia muitakin kuvioita, joista suurella todennäköisyydellä voi ennustaa, että jatkuvassa kasvatuksessa taimettuminen on heikkoa ja tuloksena heikkolaatuinen metsä. Näissä meillä ennustaminen on helppoa, koska on siis aina verrokkikohteita. Pienellä metsätilalla, jossa uudistushakkuita tehdään harvoin ja silloinkin erilaisille kuvioille, on hyvä mahdollisuus tehdä virheitä, jos niihin ohjaa omat toiveet.
Taimettumisen vaikeudesta ja jatkuvan kasvatuksen yleisestä pienemmästä kasvusta johtuen voi karkeasti ennustaa, että meillä jaksolliset metsät kasvavat jotain 40-100 % paremmin kuin jatkuvan kasvatuksen metsät samalla kuviolla kasvaisivat. Parhaat tulokset saamme sekametsistä, joita jatkuvan kasvatuksen metsiin ei synny lainkaan. Ei toki aina meillekään.