Raivaussahalla syksyllä kaikki alle energiapuukokoiset maahan ja ehkä parin vuoden viiveellä energiapuuharvennus manutyönä. Eli jos metsänomistajalla ei parempaa tekemistä ja on kykenevä tällaisiin askareisiin. Parin vuoden päästä tuosta sen 40 mottia/ha saa energiapuuta, eikä tarvi kuin kaadella kasoille ja pätkiä, ehkä joku oksa pitää karsia. Ajoura suunnittelu jo ennen raivuuta, niin tietää mihin suuntiin pääasiassa risut kaatelee. Se pöljyys tässä on että tämä paras idea jää vaille kemeratukea, eli risusavotta pitää näillä kemerasäännöillä tehdä vuoden sisään ja onhan vittumainen revohka teki miten päin hyvänsä.
Itse katsoisin paikan päällä, onko koivut kasvatettavissa vai kannattaako jättää harva koivikko päälle ja tehdä tilaa kuusille. Jos energiaharvennuksella viittaat pienikokoisen puun korjuuseen, siihen ei mielestäni ole tarvetta. En ymmärrä, miksi pienikokoista puuta pitäisi koneilla käsitellä, kun sen voi tässä vaiheessa hoitaa raivurilla. Vaikka itse tekisi, ajokone siihen kuitenkin tarvitaan.
Osa metsänomistajista on patalaiskoja ja osaamattomia, mutta onko metsänomistajat myös niin köyhiä ja nuukia, ettei mitään voi tehdä ilman kemeraa. Ei edes kuntoilumielessä.
Ymmärrän kyllä, jos pienen metsäkiinteistön omistava ikääntynyt kaupunkilainen ei raaski eikä edes tiedä miltä omistamansa metsä näyttää.
Tuossa kohteella lähinnä harmittaa kun sitä hoidetaan aivan väärin toimin. Tuollainenhan on omatoimisen metsänomistajan lähes unelmametsää. Töitä riittää ja poltinpuuta tulee. On vain aivan järjetöntä sikailla tuossa metsässä hel…..moisen koneen kanssa.
Jesseä voin rauhoitella ,että kauniisti kiersin ,vaikka kuvio kuului korjuulohkoon.
Poltinpuut jää helposi keräämättä syrjäisiltä ja isojen ojien takana sijaitsevilta kohteilta. Ne olisikin järkevintä raivailla aikanaan riittävän väljään asentoon ja antaa ajan kulua. Sama koskee unelmia energiapuusta. Kuten viikon kuvista näkyy ,ei ole kysyntää , vaikka tarjolla kasvaa runsaasti sopivaa jaetta. Tässä kuvassa ei kasva nimeksikään energiapuuta ,joka olisi korjattavissa kannattavasti.
Mullakin on tuollainen samanlainen pienemmän risun alue keskellä kuviota, josta tein Vapon kanssa kaupat kesällä. Tekevät todennäköisesti tässä kevättalvella jos ehtivät. Kohde ei ole eteläisimmässä Suomessa niin tässä on vielä monta viikkoa aikaa.
Olen etukäteen antanut ohjeeksi, että tuollaiset paikat jätetään tekemättä ja kuvitellaan ne riistatiheiköiksi. Noita saa kuitenkin olla 10 % pinta-alasta ja tuet tulee silti. Käyn sitten raivurin kanssa perkailemassa jälkeenpäin tuollaiset paikat itse, mutta tärkeintä saada kuvion enemmistö hoidetuksi ja Kemerat tilille.
Muutaman aarin säästöpuuryhmän voi aivan hyvin jättää tuommoseenkin kohtaan. Ympärillä näkyy olevan isompikokoista puustoa . Sieltä haitolla olevia ylispuukoivuja pois kuusten päältä , niin metsä siitä tulee jonkin vuoden päästä.
Keskikoon moto ei tietysti ole paras mahollinen ensiharvennuksille mutta, jos ei ole parempaakaan saatavilla, niin sillä pitää könytä joka kolkka, kun on kerran palstalle viety, kuten ”veli suorittava totistaa joka saarnassaan”.
Pihkatapin kommenttiin sen verran, että Kemera-ehdoissa on oikeastaan valuvika, kun NMH:lla on toteutusaikaa lähtökohtaisesti vain vuoden verran. Monesti olisi juuri järkevää raivata kolmekin vuotta ennen koneen vientiä palstalle, mutta tiukasti tulkittunahan näin ei kannata tehdä, koska tuet jäävät saamatta.
Raivausvaiheessa ei kannata poistaa kovin paljon, koska poistuma ei riitä ja jäävää puustoa on liikaa hyvän metsänhoidon käytäntöihin nähden. Konetyövaiheessa voi jälleen olla, ettei poistuma silloinkaan riitä, kun muutaman vuoden takaisia kantoja ei kai enää lasketa.
Olen aina harventanut taimikon ainakin yli kolmentuhannen hyvän matkaa. Vasta Kemerassa pudotan nippa nappa alle kahdentuhannen/ha. Siinä on onnistunut hyvin metsän kasvatus pahalla hirvialueellakin. Jää varaa hiukan tuhoonkin.
Olen huomannut, että kun tuossa vaiheessa koivulle antaa tilaa, kasvupyrähdys alkaa nopeasti. Se riittää kun rinnankorkeudelta on 8 senttistä riukua ja energiapuun hakkuu manu työnä jo jotenkin kannattaa, vertaa että muutoin pelkkää kustannusta. Isojen riukujen raivuu on raskasta ja motteja jää maahan pitkäksi aikaa ristikolleen. Energiapuun hinta paikoin yli 30 eur/m3.
Käytännössä tuossa voi silloin kolmen vuoden päästä kaataessa nakella riut samaan kasaan, karsia muutama oksa latvoista ja katkaista samalla reilun 5 metrin kohdalta poikki koko kasan. Tavara on kevyttä ja sitä on sopivalla tiheydellä, ettei juurikaan kantaa tarvitse, Arto pätkisi reilun 10 mottia päivään. Ajourat on se harmitus mikä tuosta tulee, mutta jos saat hehtaarilta riuista 1200 euroa ja kemeraa reilun 400 euroa, niin ajourasuunniteluunkin voi hieman varata aikaa ja hyvä urasuunnittelu onnistuu parhaiten kun kuuset eivät estä näkyvyyttä, eli urat sinne sakeimpiin koivupuskiin. Tarvitaan myös alle 3 m leveä ajokone ja 4 metrin uraleveys.
Olen tietysti sitä mieltä että tuo olisi pitänyt hoitaa raivaussahalla jo monta vuotta sitten, mutta kun näin ei ole tehty, vaijhtoehdoksi tulee tuo koivujen keruu. Tekevälle töitä riittää. Motoa en tuonne kuitenkaan laittaisi ennenkö kuusikon harvennukseen. Ei tuossa enää ole oikeaa tai väärää valintaa, kun se väärä valinta, eli hoitamattomuus on jo valittu, mutta kuusikon pelastaminen ei ole myöhäistä.
Tuossa seuraavassa kuvassa näkyy ,mikä on tilannne 30 vuoden kuluttua ,jos/kun mitään ei tehdä. Valuvikainen kemera onneksi poistuu markkinoilta johtamasta huonoihin käytäntöihin . Vielä jää valitettavasti paljon tapauksia ,joissa metsänomistaja ei kykene hoitohommista suoriutumaan ja tilanne pahenee koko ajan omistajien ikääntymisen myötä. Tämän takia taimikot kannattaa hoitaa ajoissa ,kun on vielä kykenevä työn toteuttamaan.
Kemerakammotus on kyllä suorittavalla pahasti päällä. Kateusko lie? Taimikot kannattaa hoitaa ajoissa? siis mitä aikaa ennen? Kummia kommentteja. Kyllähän metsänomistus on aika monivivahteista ja sieltä löytyy monta seuraavaa sukupolvea taas innolla hoitamaan. Jos edellinen sukupolvi on sitten kalliilla kustantanut taimikoiden hoitoa se on ollut turhaa.
Onhan se tuokin elämäntapa. Aiheuttaa tekmättömyydellään moninkertainen työ , pilata tuote ja maksattaa ilo yhteiskunnan varoista. (kuvan tapauksessa ei onneksi ole kyse siitä)En tunne pätkääkään kateutta, säälittää moinen touhu.
Tuollaiset Jeessin tasoiset ääliöt pilaavat KEMERAA kytätessään puustolta mahdollisuuden kehittyä oikeaksi metsäksi.
Kemeran tilalle pitäisi luoda sanktiojärjestelmä, jolla pakotettaisiin hoitamaan taimikkonsa ja nuoret metsänsä. Jos uhkavaatimuksen jälkeen ei olisi sitä tehnyt, niin metsä otettaisiin pois, taikka viranomaisten toimesta teetettäisiin kuntoon MO:n laskuun.
Hoitamattomia ja huonosti hoidettuja metsiä on ollut, ja tulee aina olemaan. Yli 600 000 metsänomistajan joukkoon mahtuu niin sekalaista seurakuntaa, ettei heistä läheskään kaikki ole missään oloissa kenenkään käskettävissä. Motomiehiäkin löytyy aivan laidasta laitaan, eivät hekään ole mikään yhtenäinen joukko. Tämä on sitä elämän monimuotoisuutta, jonka kanssa on vain elettävä.
Asiat ovat monitahoisia metsässä. Ei ole mitään yhtä totuutta ja oikeaa tapaa olemassakaan. Vanhakantaista ajattelua sensijaan tuntuu kyllä piisaavan joka keskusteluun. Jätkäkin voisi aivan huoletta fundeerailla miten väljä sentään alle kahdentuhannen/ha metsä on. Kyllä siellä joka puulaji mahtuu kakkosharvennukseen loistavasti kasvamaan.
Kyllä jos insinöörin, maanviljelijän ja puolen miljoonan koneen aika menee tällaisilla kohteilla talvi turatessa niin ei tarvitse ihmetellä miksi homma ei kannata ja miksi meillä talvi leimikot ei käy kaupaksi.
Kemeraahan voi anoa myös taimikon ylispuiden (suojuspuiden) poistoon. Pittää vain tehdä sekin ajoissa jotta olisi hyötyä taimien kasvulle. Huonoon kuntoon jo menneet nmh:n kohteet pitäisi tehdä siten, että liian isoja kustannuksia ei synny.
Joskus aikoinaan ns. koivuvihan aikoihin kuulemma ajoivat 2 Caterpillarilla ja kettinki välissä koivikoita nurin. Ei ollut sekään kovin viisasta metsänhoitoa jälkikäteen arvioitaessa. Kävi sitten niin, että osin sen takia piti vuosikymmeniä tuoda koivua ulkomailta kovaan hintaan , kun kotimaassa ei ollut koivua saatavissa tarpeeksi .
Tuntuu monille tuo kemera olevan tärkeämpi ,kun taimikon menestyminen ja kunto.
Kuvassa ollaan jo menettämässä laatua tulevan tyvitukin osalla eikä koivukaan jaksa kauaa kasvaa kunnolla liian tiheässä. Pian alkavat latvat haaroittua ja osa kuolee kokonaan.Jos taimikkovaiheessa ryssitään on turha ihmetellä myöhemmin alhaisia tukkiosuuksia ja huonoa katkontaa. Sitä tehdään ,mihin laatu riittää ja osa jätetään pätkinä metsään ,pystyyn tai pitkälleen.
Tuossa on jo ryssitty. Valinta nyt on joko katkoa 30 mottia risuja maahan tai tehdä kahdessa vaiheessa, raivata kuusten latvoille tilaa ja jättää paksuimmat risut pystyyn ja kerätä energiapuuta muutaman kasvukauden jälkeen. Tämän jälkeen pystyssä jos on reilu 1000 kuusta/ha, eikä minun mielestä muuta tarvi. Kemeraa tuohon ei enää saa kuin raivaamalla puusto ohjetiheyteen, kun mottimäärä ei riitä pienpuu korjuutukeen ja 2023 jälkeen sitä tukea ei enää edes ole.
Voi tietysti olla että kuva hieman vääristää ja nuo koivut ovat pienempiä miltä näyttää, mutta miten sinne sitten moto harvennusta on haluttu, jos ei kuitupuita ole ollenkaan? Olen samaa mieltä että pienpuun korjuutuki ohjaa toimintaa väärin ja siksi siitä onkin hyvä keskustella. Kyllä me raivaussahalla nurin saadaan vaikka kahden kuidun puut, mutta on kielletty sellufirman työmailla kaataa edes yhden kuitupölkyn puita, jolloin tuokin kuvio jää niillä ohjeilla liian tiheäksi kemeratukea varten, tai pitäisi tehdä vastoin maksajan ohjeita. Ja mikäpä olisi raivaustaksa tässä. Kun myöhästytään taimikonhoidossa, tuhotaan metsänomistajan kiertoajan tuloja, luodaan hankalia työmaita ja aikaansaadaan niitä hirveitä tehometsätalouden jälkiä.
En tiedä, mikä oli aloittajan perimmäinen tarkoitus, mutta tämä kuva kertoo hyvin elävästi siitä, mitä tapahtuu, jos leimikkoa suunnitellessa ei kukaan käy metsässä, ja motomies kohtaa ensinmäisenä todellisuuden. Aika erikoisia savotoita olisi meilläkin motomiesten eteen tullut, jos maastossa ei olisi ennen leimikon myyntiä käyty.
Eiköhän tuollaisia pienialaisia notkelmia löydy aika monen metsästä. Harvempi tavis-mo vain sinne motoa ulkoiluttaa. Tämä on suuren yhtiön mailla normaalia että tällaisia jää ja tulee motoa vastaan kun isoja alueita kerralla koitetaan työstää.
Muuten hyvä ,mutta väärä arvaus. Yhtiön mailla ei ole enää aikoihin laskettu taimikoita kuvan tilanteeseen. Varhaisperkaus tehdään joka taimikkoon.
PS. Luin hiljakkoin ,että hoitorästejä ei esiinny niiden mailla ,jotka eivät ole oikeutettuja saamaan kemeratukia. Mitähän siitä voisi päätellä ?
Ainakin sen että yhtiölle kuitupuu motti on paljon arvokkaampi, mitä siitä metsänomistajille maksetaan. Eli sellufirman mailla taimikonhoidot tuottavat paremmin, kuin yksityisen mailla. Kun puukauppa ei oikein käy, firma ostaa ulkomailta 50% kalliimpaa kuitupuuta ja hakkaa omia metsiä ahkerammin. Olen tätä puntaroinut, sellufirmalle puukuution hinta tukki/kuitu on lähellä toisiaan ja firman mailla järeän kuitupuun tuottaminen ensiharvennukseen on kannattavaa, kun taas yksityisen kannattaa pyrkiä tuottamaan tukkia nopeammalla aikataululla, eli aikaistamalla ensiharvennuksia.
Edelleen kuitenkin ne taimikon aikaiset hoidot ovat tärkeä investointi. Ne jotka kokevat pönkittävänsä sellutehtaita omilla puillaan voivat kokea taimikonhoidon laskut enempi vähempi järjettöminä. Eli olen kuullut metsänomistajilta, että antaa kasvaa, kun kustannukset ovat liian suuret.
On se kumma ,että hoitamattomuudesta aiheutuvat kasvu-ja laatutappiot sekä päätehakkuun viivästyminen vähintään kymmenellä vuodella eivät vaikuta joidenkin ajatusmaailmaan millään muotoa. Hoitokustannus pysyy kurissa ,kun työ tehdään ajoissa. Sulkeutuva hoidettu taimikko huolehtii itsestään jatkossa pitämällä omin voimin kilpailevan kasvuston kurissa. Energiaa säästyy ja hiilitase kasvaa.
Hoitamattomuus puolestaan aiheuttaa lisäkustannuksia ja mikä mielenkiintoista , kasvaa riukumetsiä ,jotka kelpaavat ainoastaan selluteollisuuden tarpeisiin. Kelvollista tukkia karttuu hitaasti ja niukasti. Pienipuisten leimikoiden korjuu aiheuttaa valtavan hiilijalanjäljen tuotettua kuutiota kohti verrattuna paremmin hoidon avulla kehittyneeseen järeämpään puustoon . Tämän joutuvat jälkipolvet karvaasti toteamaan.
Kuvasta pystyy helposti toteamaan, että ainakin kohteen tuolla osalla ollaan liikkeellä väärällä työkalulla. Mitä sitten tulee omistajan päätäntävaltaan liittyville kysymyksille: hoitaako vai ei ja milloin, niin jättäisin ne omistajan murheeksi. Hän kantaa vastuun joka tasolla tekemisistään, myös taloudellisen, joten oikein ja oikeus on toimia juuri hänen haluamallaan tavalla. Kun emme tunne syitä omistajan tausta-ajatuksista, intresseistä yms., niin ne kannattaa vaan sivuuttaa, vaikka itse näkisi asian toisin. Maailmaan mahtuu erilaisuutta, myös metsien maailmaan.
Tässä ei ole tarkoitus syyllistää ketään ,vaan näyttää esimerkki mihin tietty toimintatapa voi johtaa . Näitä tulee vastaan tämän tästä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi , mutta toivottavasti syntyy ajattelun aihetta niille ,jotka omalla kohdallaan vielä ehtivät korjata tilannetta ja tulevaisuudessa kuvan näkymät kävisivät harvinaisemmiksi. Niille luonnollisesti heruu ymmärrystä vähemmän , jotka tieten tahtoen antavat metsiensä rämettyä. Niitäkin on ihan tarpeeksi ,joiden fyysiset ja henkiset voimavarat ovat liian niukat pitämään asiat hallinnassa.
Tulevaisuudessa eniten puun kasvatusta (ja laatuakin) hidastaa jk:n suosiminen alueilla joille se ei sovi kunnolla. Joko tehdään säästösyistä mainoksen uhrina metsänhoitoa ”ilman kuluja” tai sitten ei ymmärretä mh:n vaikutuksia pidemmällä tähtäimellä.
Yhtiöiden ja yksityisten mh on hyvä pitää silti erillään jorinoissa (kuten pihkatappi hyvin kuvasikin edellä tilannetta) koska tavoitteet on erilaiset. Keinot on osittain samanlaiset (esim. hyvä th) mutta ei aina.
Puukauppa
Olet taas valinnut pikkuisen järeän raivurin kohteeseen. Lähtikö soitto esimiehelle vai myyjälle?
Ei tuonne motolla kannata mennä. Perkaus kuusikon ehdoilla, niin joskus tulee metsä.
Tekeekö ponssekin raivaussahoja?
Raivaussahalla tehtävä perkausharvennus..
Raivaussahalla syksyllä kaikki alle energiapuukokoiset maahan ja ehkä parin vuoden viiveellä energiapuuharvennus manutyönä. Eli jos metsänomistajalla ei parempaa tekemistä ja on kykenevä tällaisiin askareisiin. Parin vuoden päästä tuosta sen 40 mottia/ha saa energiapuuta, eikä tarvi kuin kaadella kasoille ja pätkiä, ehkä joku oksa pitää karsia. Ajoura suunnittelu jo ennen raivuuta, niin tietää mihin suuntiin pääasiassa risut kaatelee. Se pöljyys tässä on että tämä paras idea jää vaille kemeratukea, eli risusavotta pitää näillä kemerasäännöillä tehdä vuoden sisään ja onhan vittumainen revohka teki miten päin hyvänsä.
Itse katsoisin paikan päällä, onko koivut kasvatettavissa vai kannattaako jättää harva koivikko päälle ja tehdä tilaa kuusille. Jos energiaharvennuksella viittaat pienikokoisen puun korjuuseen, siihen ei mielestäni ole tarvetta. En ymmärrä, miksi pienikokoista puuta pitäisi koneilla käsitellä, kun sen voi tässä vaiheessa hoitaa raivurilla. Vaikka itse tekisi, ajokone siihen kuitenkin tarvitaan.
Osa metsänomistajista on patalaiskoja ja osaamattomia, mutta onko metsänomistajat myös niin köyhiä ja nuukia, ettei mitään voi tehdä ilman kemeraa. Ei edes kuntoilumielessä.
Ymmärrän kyllä, jos pienen metsäkiinteistön omistava ikääntynyt kaupunkilainen ei raaski eikä edes tiedä miltä omistamansa metsä näyttää.
Tuossa kohteella lähinnä harmittaa kun sitä hoidetaan aivan väärin toimin. Tuollainenhan on omatoimisen metsänomistajan lähes unelmametsää. Töitä riittää ja poltinpuuta tulee. On vain aivan järjetöntä sikailla tuossa metsässä hel…..moisen koneen kanssa.
Firman maalla taas…
Itse tekisin tuohon raskaalla kädellä kuusia suosivan raivuun…
Niin minäkin..
Jesseä voin rauhoitella ,että kauniisti kiersin ,vaikka kuvio kuului korjuulohkoon.
Poltinpuut jää helposi keräämättä syrjäisiltä ja isojen ojien takana sijaitsevilta kohteilta. Ne olisikin järkevintä raivailla aikanaan riittävän väljään asentoon ja antaa ajan kulua. Sama koskee unelmia energiapuusta. Kuten viikon kuvista näkyy ,ei ole kysyntää , vaikka tarjolla kasvaa runsaasti sopivaa jaetta. Tässä kuvassa ei kasva nimeksikään energiapuuta ,joka olisi korjattavissa kannattavasti.
Mullakin on tuollainen samanlainen pienemmän risun alue keskellä kuviota, josta tein Vapon kanssa kaupat kesällä. Tekevät todennäköisesti tässä kevättalvella jos ehtivät. Kohde ei ole eteläisimmässä Suomessa niin tässä on vielä monta viikkoa aikaa.
Olen etukäteen antanut ohjeeksi, että tuollaiset paikat jätetään tekemättä ja kuvitellaan ne riistatiheiköiksi. Noita saa kuitenkin olla 10 % pinta-alasta ja tuet tulee silti. Käyn sitten raivurin kanssa perkailemassa jälkeenpäin tuollaiset paikat itse, mutta tärkeintä saada kuvion enemmistö hoidetuksi ja Kemerat tilille.
Muutaman aarin säästöpuuryhmän voi aivan hyvin jättää tuommoseenkin kohtaan. Ympärillä näkyy olevan isompikokoista puustoa . Sieltä haitolla olevia ylispuukoivuja pois kuusten päältä , niin metsä siitä tulee jonkin vuoden päästä.
Keskikoon moto ei tietysti ole paras mahollinen ensiharvennuksille mutta, jos ei ole parempaakaan saatavilla, niin sillä pitää könytä joka kolkka, kun on kerran palstalle viety, kuten ”veli suorittava totistaa joka saarnassaan”.
Pihkatapin kommenttiin sen verran, että Kemera-ehdoissa on oikeastaan valuvika, kun NMH:lla on toteutusaikaa lähtökohtaisesti vain vuoden verran. Monesti olisi juuri järkevää raivata kolmekin vuotta ennen koneen vientiä palstalle, mutta tiukasti tulkittunahan näin ei kannata tehdä, koska tuet jäävät saamatta.
Raivausvaiheessa ei kannata poistaa kovin paljon, koska poistuma ei riitä ja jäävää puustoa on liikaa hyvän metsänhoidon käytäntöihin nähden. Konetyövaiheessa voi jälleen olla, ettei poistuma silloinkaan riitä, kun muutaman vuoden takaisia kantoja ei kai enää lasketa.
Olen aina harventanut taimikon ainakin yli kolmentuhannen hyvän matkaa. Vasta Kemerassa pudotan nippa nappa alle kahdentuhannen/ha. Siinä on onnistunut hyvin metsän kasvatus pahalla hirvialueellakin. Jää varaa hiukan tuhoonkin.
Olen huomannut, että kun tuossa vaiheessa koivulle antaa tilaa, kasvupyrähdys alkaa nopeasti. Se riittää kun rinnankorkeudelta on 8 senttistä riukua ja energiapuun hakkuu manu työnä jo jotenkin kannattaa, vertaa että muutoin pelkkää kustannusta. Isojen riukujen raivuu on raskasta ja motteja jää maahan pitkäksi aikaa ristikolleen. Energiapuun hinta paikoin yli 30 eur/m3.
Käytännössä tuossa voi silloin kolmen vuoden päästä kaataessa nakella riut samaan kasaan, karsia muutama oksa latvoista ja katkaista samalla reilun 5 metrin kohdalta poikki koko kasan. Tavara on kevyttä ja sitä on sopivalla tiheydellä, ettei juurikaan kantaa tarvitse, Arto pätkisi reilun 10 mottia päivään. Ajourat on se harmitus mikä tuosta tulee, mutta jos saat hehtaarilta riuista 1200 euroa ja kemeraa reilun 400 euroa, niin ajourasuunniteluunkin voi hieman varata aikaa ja hyvä urasuunnittelu onnistuu parhaiten kun kuuset eivät estä näkyvyyttä, eli urat sinne sakeimpiin koivupuskiin. Tarvitaan myös alle 3 m leveä ajokone ja 4 metrin uraleveys.
Olen tietysti sitä mieltä että tuo olisi pitänyt hoitaa raivaussahalla jo monta vuotta sitten, mutta kun näin ei ole tehty, vaijhtoehdoksi tulee tuo koivujen keruu. Tekevälle töitä riittää. Motoa en tuonne kuitenkaan laittaisi ennenkö kuusikon harvennukseen. Ei tuossa enää ole oikeaa tai väärää valintaa, kun se väärä valinta, eli hoitamattomuus on jo valittu, mutta kuusikon pelastaminen ei ole myöhäistä.
En usko, että tuolta edes parin vuoden kasvatuksella olisi korjattavissa 40 m3 rankaa, josta se 30 € tien varressa maksetaan.
Tuossa seuraavassa kuvassa näkyy ,mikä on tilannne 30 vuoden kuluttua ,jos/kun mitään ei tehdä. Valuvikainen kemera onneksi poistuu markkinoilta johtamasta huonoihin käytäntöihin . Vielä jää valitettavasti paljon tapauksia ,joissa metsänomistaja ei kykene hoitohommista suoriutumaan ja tilanne pahenee koko ajan omistajien ikääntymisen myötä. Tämän takia taimikot kannattaa hoitaa ajoissa ,kun on vielä kykenevä työn toteuttamaan.
Kemerakammotus on kyllä suorittavalla pahasti päällä. Kateusko lie? Taimikot kannattaa hoitaa ajoissa? siis mitä aikaa ennen? Kummia kommentteja. Kyllähän metsänomistus on aika monivivahteista ja sieltä löytyy monta seuraavaa sukupolvea taas innolla hoitamaan. Jos edellinen sukupolvi on sitten kalliilla kustantanut taimikoiden hoitoa se on ollut turhaa.
Onhan se tuokin elämäntapa. Aiheuttaa tekmättömyydellään moninkertainen työ , pilata tuote ja maksattaa ilo yhteiskunnan varoista. (kuvan tapauksessa ei onneksi ole kyse siitä)En tunne pätkääkään kateutta, säälittää moinen touhu.
Tuollaiset Jeessin tasoiset ääliöt pilaavat KEMERAA kytätessään puustolta mahdollisuuden kehittyä oikeaksi metsäksi.
Kemeran tilalle pitäisi luoda sanktiojärjestelmä, jolla pakotettaisiin hoitamaan taimikkonsa ja nuoret metsänsä. Jos uhkavaatimuksen jälkeen ei olisi sitä tehnyt, niin metsä otettaisiin pois, taikka viranomaisten toimesta teetettäisiin kuntoon MO:n laskuun.
Hoitamattomia ja huonosti hoidettuja metsiä on ollut, ja tulee aina olemaan. Yli 600 000 metsänomistajan joukkoon mahtuu niin sekalaista seurakuntaa, ettei heistä läheskään kaikki ole missään oloissa kenenkään käskettävissä. Motomiehiäkin löytyy aivan laidasta laitaan, eivät hekään ole mikään yhtenäinen joukko. Tämä on sitä elämän monimuotoisuutta, jonka kanssa on vain elettävä.
Todella ”kummia kommentteja”!?
Jokkesil ja suorittava kertovat pitkälti kuinka asiat ovat…
Asiat ovat monitahoisia metsässä. Ei ole mitään yhtä totuutta ja oikeaa tapaa olemassakaan. Vanhakantaista ajattelua sensijaan tuntuu kyllä piisaavan joka keskusteluun. Jätkäkin voisi aivan huoletta fundeerailla miten väljä sentään alle kahdentuhannen/ha metsä on. Kyllä siellä joka puulaji mahtuu kakkosharvennukseen loistavasti kasvamaan.
Siis ensiharvennuksella noin kolmekymppisenä vielä puolet pois ja loput todella myöhäiseen kakkosharvennukseen.
Kyllä jos insinöörin, maanviljelijän ja puolen miljoonan koneen aika menee tällaisilla kohteilla talvi turatessa niin ei tarvitse ihmetellä miksi homma ei kannata ja miksi meillä talvi leimikot ei käy kaupaksi.
Sikari oikeassa. Yksi kone ainakin työstää täysin turhaa ja se on kyllä tällaisena talvena törkeää haaskausta!
Laitan tähän tämmöisen. Siinä ei koivu ole herrana. Mahtavaa harvennusmestaa.
https://youtu.be/rovdNcB3b5c
Kemeraahan voi anoa myös taimikon ylispuiden (suojuspuiden) poistoon. Pittää vain tehdä sekin ajoissa jotta olisi hyötyä taimien kasvulle. Huonoon kuntoon jo menneet nmh:n kohteet pitäisi tehdä siten, että liian isoja kustannuksia ei synny.
Joskus aikoinaan ns. koivuvihan aikoihin kuulemma ajoivat 2 Caterpillarilla ja kettinki välissä koivikoita nurin. Ei ollut sekään kovin viisasta metsänhoitoa jälkikäteen arvioitaessa. Kävi sitten niin, että osin sen takia piti vuosikymmeniä tuoda koivua ulkomailta kovaan hintaan , kun kotimaassa ei ollut koivua saatavissa tarpeeksi .
Tuntuu monille tuo kemera olevan tärkeämpi ,kun taimikon menestyminen ja kunto.
Kuvassa ollaan jo menettämässä laatua tulevan tyvitukin osalla eikä koivukaan jaksa kauaa kasvaa kunnolla liian tiheässä. Pian alkavat latvat haaroittua ja osa kuolee kokonaan.Jos taimikkovaiheessa ryssitään on turha ihmetellä myöhemmin alhaisia tukkiosuuksia ja huonoa katkontaa. Sitä tehdään ,mihin laatu riittää ja osa jätetään pätkinä metsään ,pystyyn tai pitkälleen.
Tuossa on jo ryssitty. Valinta nyt on joko katkoa 30 mottia risuja maahan tai tehdä kahdessa vaiheessa, raivata kuusten latvoille tilaa ja jättää paksuimmat risut pystyyn ja kerätä energiapuuta muutaman kasvukauden jälkeen. Tämän jälkeen pystyssä jos on reilu 1000 kuusta/ha, eikä minun mielestä muuta tarvi. Kemeraa tuohon ei enää saa kuin raivaamalla puusto ohjetiheyteen, kun mottimäärä ei riitä pienpuu korjuutukeen ja 2023 jälkeen sitä tukea ei enää edes ole.
Voi tietysti olla että kuva hieman vääristää ja nuo koivut ovat pienempiä miltä näyttää, mutta miten sinne sitten moto harvennusta on haluttu, jos ei kuitupuita ole ollenkaan? Olen samaa mieltä että pienpuun korjuutuki ohjaa toimintaa väärin ja siksi siitä onkin hyvä keskustella. Kyllä me raivaussahalla nurin saadaan vaikka kahden kuidun puut, mutta on kielletty sellufirman työmailla kaataa edes yhden kuitupölkyn puita, jolloin tuokin kuvio jää niillä ohjeilla liian tiheäksi kemeratukea varten, tai pitäisi tehdä vastoin maksajan ohjeita. Ja mikäpä olisi raivaustaksa tässä. Kun myöhästytään taimikonhoidossa, tuhotaan metsänomistajan kiertoajan tuloja, luodaan hankalia työmaita ja aikaansaadaan niitä hirveitä tehometsätalouden jälkiä.
Hyvä Hämis, nostit katsottavaksi Janne Seppäsen hienon fideon, jossa on Ponssen Scorpion on varusteltu H7:n kouralla harvennustyömaalla.
Panitteko merkille mitan vakaasti Janne kouraa käsitteli, H7 painaa työkunnossa kumminkin reilun 1200 kg, mutta näyttää silti pieneltä !
Minusta tuossa kyllä pienpuun korjuutukiehto täyttyy. Kyllä tuosta senverran kantotappia pitäisi jäädä.
En tiedä, mikä oli aloittajan perimmäinen tarkoitus, mutta tämä kuva kertoo hyvin elävästi siitä, mitä tapahtuu, jos leimikkoa suunnitellessa ei kukaan käy metsässä, ja motomies kohtaa ensinmäisenä todellisuuden. Aika erikoisia savotoita olisi meilläkin motomiesten eteen tullut, jos maastossa ei olisi ennen leimikon myyntiä käyty.
Eiköhän tuollaisia pienialaisia notkelmia löydy aika monen metsästä. Harvempi tavis-mo vain sinne motoa ulkoiluttaa. Tämä on suuren yhtiön mailla normaalia että tällaisia jää ja tulee motoa vastaan kun isoja alueita kerralla koitetaan työstää.
Muuten hyvä ,mutta väärä arvaus. Yhtiön mailla ei ole enää aikoihin laskettu taimikoita kuvan tilanteeseen. Varhaisperkaus tehdään joka taimikkoon.
PS. Luin hiljakkoin ,että hoitorästejä ei esiinny niiden mailla ,jotka eivät ole oikeutettuja saamaan kemeratukia. Mitähän siitä voisi päätellä ?
Ainakin sen että yhtiölle kuitupuu motti on paljon arvokkaampi, mitä siitä metsänomistajille maksetaan. Eli sellufirman mailla taimikonhoidot tuottavat paremmin, kuin yksityisen mailla. Kun puukauppa ei oikein käy, firma ostaa ulkomailta 50% kalliimpaa kuitupuuta ja hakkaa omia metsiä ahkerammin. Olen tätä puntaroinut, sellufirmalle puukuution hinta tukki/kuitu on lähellä toisiaan ja firman mailla järeän kuitupuun tuottaminen ensiharvennukseen on kannattavaa, kun taas yksityisen kannattaa pyrkiä tuottamaan tukkia nopeammalla aikataululla, eli aikaistamalla ensiharvennuksia.
Edelleen kuitenkin ne taimikon aikaiset hoidot ovat tärkeä investointi. Ne jotka kokevat pönkittävänsä sellutehtaita omilla puillaan voivat kokea taimikonhoidon laskut enempi vähempi järjettöminä. Eli olen kuullut metsänomistajilta, että antaa kasvaa, kun kustannukset ovat liian suuret.
On se kumma ,että hoitamattomuudesta aiheutuvat kasvu-ja laatutappiot sekä päätehakkuun viivästyminen vähintään kymmenellä vuodella eivät vaikuta joidenkin ajatusmaailmaan millään muotoa. Hoitokustannus pysyy kurissa ,kun työ tehdään ajoissa. Sulkeutuva hoidettu taimikko huolehtii itsestään jatkossa pitämällä omin voimin kilpailevan kasvuston kurissa. Energiaa säästyy ja hiilitase kasvaa.
Hoitamattomuus puolestaan aiheuttaa lisäkustannuksia ja mikä mielenkiintoista , kasvaa riukumetsiä ,jotka kelpaavat ainoastaan selluteollisuuden tarpeisiin. Kelvollista tukkia karttuu hitaasti ja niukasti. Pienipuisten leimikoiden korjuu aiheuttaa valtavan hiilijalanjäljen tuotettua kuutiota kohti verrattuna paremmin hoidon avulla kehittyneeseen järeämpään puustoon . Tämän joutuvat jälkipolvet karvaasti toteamaan.
Kuvasta pystyy helposti toteamaan, että ainakin kohteen tuolla osalla ollaan liikkeellä väärällä työkalulla. Mitä sitten tulee omistajan päätäntävaltaan liittyville kysymyksille: hoitaako vai ei ja milloin, niin jättäisin ne omistajan murheeksi. Hän kantaa vastuun joka tasolla tekemisistään, myös taloudellisen, joten oikein ja oikeus on toimia juuri hänen haluamallaan tavalla. Kun emme tunne syitä omistajan tausta-ajatuksista, intresseistä yms., niin ne kannattaa vaan sivuuttaa, vaikka itse näkisi asian toisin. Maailmaan mahtuu erilaisuutta, myös metsien maailmaan.
Tässä ei ole tarkoitus syyllistää ketään ,vaan näyttää esimerkki mihin tietty toimintatapa voi johtaa . Näitä tulee vastaan tämän tästä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi , mutta toivottavasti syntyy ajattelun aihetta niille ,jotka omalla kohdallaan vielä ehtivät korjata tilannetta ja tulevaisuudessa kuvan näkymät kävisivät harvinaisemmiksi. Niille luonnollisesti heruu ymmärrystä vähemmän , jotka tieten tahtoen antavat metsiensä rämettyä. Niitäkin on ihan tarpeeksi ,joiden fyysiset ja henkiset voimavarat ovat liian niukat pitämään asiat hallinnassa.
Tulevaisuudessa eniten puun kasvatusta (ja laatuakin) hidastaa jk:n suosiminen alueilla joille se ei sovi kunnolla. Joko tehdään säästösyistä mainoksen uhrina metsänhoitoa ”ilman kuluja” tai sitten ei ymmärretä mh:n vaikutuksia pidemmällä tähtäimellä.
Yhtiöiden ja yksityisten mh on hyvä pitää silti erillään jorinoissa (kuten pihkatappi hyvin kuvasikin edellä tilannetta) koska tavoitteet on erilaiset. Keinot on osittain samanlaiset (esim. hyvä th) mutta ei aina.
Puhuuko tällä palstalla asiaa enää juuri kukaan muu kuin Jeessi? Lehtori ei ole enää vuosikausiin ymmärtänyt Metsän hoidon päälle.
Suorittavan ostomiehen ammattitaito epäilyttää. Eikö hän osaa opastaa metsänomistajia oikeisiin toimenpiteisiin?