Laitoin vajaat 10 v sitten kuvan hirvien tuhoamasta koivikosta. Se uudistettiin n. 50/50 kuuselle ja männylle. Osalla alueesta vain raivasin esiin luontaiset taimet. Kuvissa on tilanne nyt.
Taimikko ehti alussa heinittyä ja vaati paljon työtä. Männyt on käsitelty Tricolla, tuhoja ei enää ole ollut. Ala on raivattu vesakosta raivausveitsellä (viimeinen kuva), lähivuosina on edessä harvennus.
Kaksi suurinta koivua on alkuperäisen uudistamisen ajalta. Paljon työtä, silti takamatkalla ollaan.
Lisäkuvat 2 kpl on vielä matkalla.
Päättelisit vaan että lähivuosikymmeninä on edessä harvennus. Taimikon hoitoon ehkä nytkin saat Kemeraa.
Onhan tuossa todellakin paljon vuosia menetetty hirvien ruokinnan alttarille. Raudkset olisin kuitenkin kasvattanut loppuun asti pitämällä hirvet pois alalta. Konstit Gla kyllä tietääkin mitä olisin käyttänyt. Tuoss seuraavan puusukupolven kanssa loppuu ikä ja terveys kesken eli saanto vaivasta (ruiskumestari) jää realisoimatta.
Hyvältä näyttää! Toivottavasti hirvet eivät enää iske!
Tämän yhden kuvan perusteella ei välttämättä tule annettua oikeaa näkemystä, mutta tuossa näyttäisi siltä, että seuraavassa raivauksessa joutuisi poistamaan liikaa leveyttä kasvaneita mäntyjä, eli kuusten osuus jatkokasvatettavista puista valitettavasti lisääntyy. Kuusien kasvu näyttäisi kyllä ihan hyvältä.
Tuohon on vielä tuolla aluskasvillisuudella odotettavissa myyrätuho jos sattuu sellainen ongelmaesiintyminen vielä muutaman vuoden sisään.
Taustalla rinteen yläreunassa on mäntyjä tiheämmässä. Toki luontaisessa on etukasvuisiakin eli taimikon harvennuksessa (jesse huom. siitä oli kyse) pitää karsintaa tehdä, ajouran varrella on myös todella oksikkaita. Ihan ok taimikko tuosta on silti tulossa.
Toivottavasti kaksi puuttuvaa kuvaakin tänne tiensä löytävät. Lähetän uusiksi toiseen kertaan, ellei tämän päivän aikana tule. Niistä toisessa näkyy mäntyvaltaisempaa osaa paremmin. Pääkuvan etuala on alavampaa ja heinikkoisempaa osaa, jossa kuusen osuus on suurempi.
Mutta kuvasta voi luontoväki päätellä, mikä merkitys söpöillä pihan ruokinnoillakin viihtyvillä sorkkaeläimillä on. Niin (en sano metsätalouteen) hiilin sidontaan kuin metsän kehitykseenkin varttuneeseen vaiheeseen, jossa mustikka ja puolikka voivat hyvin.
Hyvä maapohja näkyy olevan kaikille kolmelle pääpuulajille. Männyt voivat olla reilusti pitempiä tässä vaiheessa. Kuuset menee vielä ohi pituudessa. Koivua en kyllä istuttaisi männyntaimikkoon varjostamaan.
Koivut on hirvituhon jälkeen raivattu pois, muutama vahingossa jäi. Kuvassa niistä näkyy yksi. Muut koivut ovat luontaisia, jotka lähtee pois taimikon harvennusvaiheessa, jos männyt säilyy niissä kohdissa ehjänä. Ovat tällä hetkellä väljissä paikoissa tuomassa vaihtelua lajistoon.
Paikka on loiva rinne, jossa moreenia muuten paitsi alareunassa muuttuu savisemmaksi. Viereinen kuvio onkin jo koivulle sopimatonta savimaata. Taustalla oleva naapurin metsä on mukavan näköistä kuusen ja männyn sekoitusta.
Minulla ei kyllä yksikään taimikko kasva noin vähällä lehtipuuosuudella. Tuo alustan ryönäisyys on kyllä tuttua H-vallassa. Sen verran paljon typpilaskeumaa tulee tehtailta. Jos ei koivu kasva saatan jättää leppää joukkoon. Se tuntuu viihtyvän hieman hiekkaisemmassakin mäkirinteessä.
Alussa kerroin, että ala on raivattu vesakosta raivausveitsellä. Poistin siis havupuiden lähellä kasvaneet lehtipuut raivausveitsellä, koska raivaussahan terää ei väliin olisi saanut mahtumaan. Yksi kateissa olevista kuvista esittää tätä tilannetta.
Heinitymistä korostaa se, että ensin kuvio oli koivutaimikkona pari vuotta. Sen jälkeen tuli uusintaviljely, joten heinikolla oli aikaa riehaantua. Nyt onneksi kaikki on jo heinikon päällä, joten heinäystä ei enää tarvita. Heinittyminen oli pahinta kuvan etualan alavalla osuudella, kuivempi moreenimaa oli helpompi. Heinikkoon ei juurikaan ole tullut kasvatuskelpoista ainesta toisin kuin mäntyvaltaisempaan osaan.
”raivaussahan terää ei väliin olisi saanut mahtumaan.”
Aikamoinen ongelma, luulisi tuon estävän satojen tuhansien hehtaarin raivaustyöt vuosittain.
Se on Glalla vähän samanlainen ongelma kuin kalustoon satsauksen torjuntakin. Onhan se Raiva halvempi mutta aika vähän sen ostolla veroista vähentyy. Ja onhan se Raiva helpompi kantaa kilometritolkulla metsään kun tuokin näyttää joltain korpeen sipaistulta aukolta. Pienenä herkistelynä että aion huomenaamulla ajella raivaukselle jenkkiavolavalla juuri auraamaani metsätietä pitkin. Ajelin samantein Valtralla hiukan jälkiä kovettumaan ettei tartte mettässäkään kulkea umpihankeen. Jota on ehkä noin 10-15 senttiä. Turha haaskata omaa energiaa kun on noita pelejä ja konneita.
Männyn osalla en taimikkoharventaisi ennen 6-7 metrin pituusvaihetta. Ne oksittuvat liiaksi.Jos jotkut yksittäiset pörhistyvät liikaan laadullisten kuusentaimien päälle, ne linttaisin kenttään etu-ajassa.
Männylle (ainakin istutusmännylle) on eduksi että jättää koivuja pitämään sivuleviämistä kurissa. Silti on aika sama minkä verran oksaisia männyt ovat. Kyllä ne näyttävät tukiksi kelpaavan kun sen aika tulee. Mutta kieltämättä koivuilla piiskaamalla saa laadukkaamman näköistä myytävää.
Kemeratin ihmettely on ymmärrettävää, kun viimeinen kuva puuttuu. Jessen naljailu menköön perjantai-illan viihteen piikkiin. Mutta mainittakoon, että kun kuva on otettu henkilöautokelpoiselta ajouralta tai määriteltäköön se vaikka tilustieksi, hyvin on pysynyt tänä talvena henkilöautolla ajettavana. Tällä viikolla on ollut työn alla toinen kuvio raivaussahalla.
Mutta syy raivausveitsen käyttöön oli siis se, että en harventanut havupuustoa, poistin ainoastaan vesakkoa. Kun mäntyjä saattaa olla lähekkäin ja niiden välissä lehtipuustoa, jotka alkaisivat piiskata latvoja, otin väleistä lehtipyut pois ja jätin männyt. Syysä tietysti pyrkimys tiheään männikköön taimivaiheessa, mutta ennenkaikkea varautuminen hirvituhoon.
Harvennusta teen, kun riski hirven osalta alkaa poistua. 6-7 metriin ei voi odottaa, mutta luontaisen eeirakenteisuuden takia ehkä tuo pitää harventaa kahdessa vaiheessa.
Vasemmalla kädellä latvasta kiinni, taivutus sivulle ja oikella kädellä ohjaten se rinnakkainen taimi raivaussahalla pyyhkäisten poikki…
Vielä ei sellaista taimikkoa/perkausta vastaan tullut ettei ole raivurilla saanut tehtyä.
Aika vaikea on näitä alle metrin korkuisia kylvötuppaita harventaa raivaussahalla. Näissä olen käyttänyt raivausveistä ja yrittänyt väännellä, käännellä, taivutella josko löytyisi ehjä taimi, vaikka senkin kohtalo on sinetöity.
https://aijaa.com/tAcBYt
Oksapuu ei nyt ymmärtänyt, mistä on kyse. Vaikkei varsinaisesti kylvötuppaita ole, luontaiset taimet sijoittuu välillä tiheämpään, välillä harvempaan. Jätettävän vierestä saa taimen poistettua raivurilla tuolla tekniikalla, mutta vain jos vieressä ei ole toista säästettävää mäntyä. Idea nimenomaan oli poistaa vain vesakko, ei harventaa mäntyjä. Ne harvennetaan myöhemmin, kun hirvivaara alkaa hellittää.
Toki tuon saa hoidettua vaikka motolla, mutta kannattaa valita tarkoituksenmukaisin menetelmä ja työkalu.
Heinäämisen yhteydessä on kyllä tullut ihan tarpeeksi pikkuviikatteella nypittyä niitä viereisiä taimia pois…
Tekniikka laji, siittä olen samaa mieltä että kannattaa valita oikea työkalu.
Kuten tiedämme, taimikoiden/tulevan metsän perituhoutuminen tapahtuu heinäysten ja pusikoitumisen torjunnan laiminlyönneissä. Kun ne hoidettaisiin ajallaan, pelivara on sitten parempi.
Aika roheesti päätelty. Ei ihan sentään perituhoa jos taimikossa ei nypikkään heiniä taimien läheltä tai pusikoita ole joka vuosi niistämässä. Itse teen vain hyötytyöt, en turhaa nyppimistä. Taimikossa on aina tuhovaraa jos se on oikein perustettu.
Kyllä hyvä OMT pohja vaatii vähän ”nyppimistä”. Vaikka ohje oli tehdä laakeat mättäät, niin piilossa olevat kuusentaimet ovat keväällä vähän väärässä asennossa, kun ”tykkylumi” on kaatanut kaksimetrisen heinikon niiden päälle. Tämä pelastettiin polkemalla heinät elokuussa nurin. Taimien kasvun kannalta olisi kannattanut pelastaa leikkaamalla heinää jo vähän aikaisemmin.
https://aijaa.com/tcN3ID