Tuo on varsin hyväkasvuista rämettä ja siksi kannatti lannoittaa tuhkalla. Ojat on perattu 2007 ja ne ovat 40 metrin välein. Lumilinko on tehokas levittäjä.
Tuollaisella ojikolla kannattaa aourat tehdäsellaiset, että niille voi sitten kaivaa täydennysojat, kun niiden aika koittaa.
Vanhat ”ojakonnat” kyllä väittävät kivenkovaa, että täydennysojituksen yhteydessä pitää vanhat ojat perata, mutta niiden penkoissa on käytännössä aina prhaat puustot, otka voivat jo siinä vaiheessa olla tukkikokoisia. Niissä arvokasvu on arvokasta, joten ne pitää jättää rauhaan ja tehdä 40 metrisille saroille kaksi ojaa kahdenkymmenen metrin välein. Tuollainen pohja ei tule koskaan liian kuivaksi.
Metsämiehille tuo jätkän kertoma on päivän selvää. Jostakin ihmeen ? syystä Kemera ei anna tehdä uutta täydennysojitusta vaan entisen reunet on raivattava ja entisen paikalle vaan uusi oja!
Tähän samaan olen törmännyt 10 vuoden aikana 2 kertaa. Viimeksi toissa kesänä kaivatin n. 9 km ojaa vanhan ojan paikalle Otson telemän suunnitelman mukaan – 30 % tuli Kemeraa. Vanhojen ojien väliin ei saanut kaivaa uutta ojaa!
Ilmeisesti kannot on nostettu ajouralta pois jo ennen uran auraamista ja tuhkan kippaamista tielle. Oliko tarve perälaudalla säädellä tuhkan tasaista leviämistä uralle ?
Rämeelle tasoitetaan hieman ajouraa ja lyhennetään kannot. Sitten kauhalla olen levittänyt tuhkaa noin 150-200 kg:n kasoiksi uralle. Tuhka ja lumi sekoittuvat lingossa ja cocktail lentää nätisti noin 15 metriä.
Otso on otso. Ei sen suunniltelman mukaan ole pakko edetä. Olen kaivattanut kymmeniä kilometrejä täydennysojitusta. 40m sarka halki keskeltä. Ehdotus oli pereta entiset ojat. En hyväksynyt koska paras puusto on tosiaan vanhojen ojien reuna-alueilla.
No minun mieleinen suunnitelma syntyi ja nyt vanhat ojat toimivat hyvin ”apuojina”. Metsäkeskuksen tarkastaja oli tyytyväinen. Suunnittelijallahan voi olla vanhoja fakkiintuneita tapoja ja tietää parhaiten kaiken kaikesta….
Tuhkamäärä tuntuu kyllä erittäin suurelta. Ilmeisesti tuota tuhkaa ei ole analysoitu. Kadmiun ja arseeni maksimit ylittyy kaksinkertaisesti. Mstä tuhka on kotoisin. Omat kylvämäni tuhkat on analysoitu. Max määrät on vaihdelleet 3800 -5800 välillä raskasmetalleista johtuen. Niissä oon siis pysyny.
Kannattaa neuvoa tuhkantuottajaa hakeutimaan lannoitteen tuottajaksi. Pikkusen teettää paperihommia ja kuukausittain pitää lähettää tuhkanäyte laboratorioon. Byrokratiaa tai ei mutta näin meillä metsäkeskus vaatii. Muutoin tuo kemera ie toteudu. Sinällään tulee hyvä mieli kun tietää ettei myrkytä mettäpohjia.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tasaisesti kuvasta päätellen on tuhkat levinneet.Lumet sulavat siitä aikaisemmin ja männyt alkavat ravinnekoktaalia maistella kesäntullen.
Mahtavan näköistä. Lisää vain tuollaisia.
Kyllähän tuo aika huonokasvuista rämettä näkyy olevan ja lannoitetta kaipaa.
Olisikohan märkyys myös suuressa osassa kehnouteen?
Ei näy ojia.
Tuo on varsin hyväkasvuista rämettä ja siksi kannatti lannoittaa tuhkalla. Ojat on perattu 2007 ja ne ovat 40 metrin välein. Lumilinko on tehokas levittäjä.
Hieno homma! Miten se lingolla käy, onko tuhka ensin ajettu ajouralle vai onnistuuko tuhkan syöttö suoraan lingolle?
12 tonnia hehtaarille ?
No ei ainakaan liian vähän, suositushan on 3,5 tonnia / ha
Tuollaisella ojikolla kannattaa aourat tehdäsellaiset, että niille voi sitten kaivaa täydennysojat, kun niiden aika koittaa.
Vanhat ”ojakonnat” kyllä väittävät kivenkovaa, että täydennysojituksen yhteydessä pitää vanhat ojat perata, mutta niiden penkoissa on käytännössä aina prhaat puustot, otka voivat jo siinä vaiheessa olla tukkikokoisia. Niissä arvokasvu on arvokasta, joten ne pitää jättää rauhaan ja tehdä 40 metrisille saroille kaksi ojaa kahdenkymmenen metrin välein. Tuollainen pohja ei tule koskaan liian kuivaksi.
Metsämiehille tuo jätkän kertoma on päivän selvää. Jostakin ihmeen ? syystä Kemera ei anna tehdä uutta täydennysojitusta vaan entisen reunet on raivattava ja entisen paikalle vaan uusi oja!
Tähän samaan olen törmännyt 10 vuoden aikana 2 kertaa. Viimeksi toissa kesänä kaivatin n. 9 km ojaa vanhan ojan paikalle Otson telemän suunnitelman mukaan – 30 % tuli Kemeraa. Vanhojen ojien väliin ei saanut kaivaa uutta ojaa!
Ilmeisesti kannot on nostettu ajouralta pois jo ennen uran auraamista ja tuhkan kippaamista tielle. Oliko tarve perälaudalla säädellä tuhkan tasaista leviämistä uralle ?
Rämeelle tasoitetaan hieman ajouraa ja lyhennetään kannot. Sitten kauhalla olen levittänyt tuhkaa noin 150-200 kg:n kasoiksi uralle. Tuhka ja lumi sekoittuvat lingossa ja cocktail lentää nätisti noin 15 metriä.
Otso on otso. Ei sen suunniltelman mukaan ole pakko edetä. Olen kaivattanut kymmeniä kilometrejä täydennysojitusta. 40m sarka halki keskeltä. Ehdotus oli pereta entiset ojat. En hyväksynyt koska paras puusto on tosiaan vanhojen ojien reuna-alueilla.
No minun mieleinen suunnitelma syntyi ja nyt vanhat ojat toimivat hyvin ”apuojina”. Metsäkeskuksen tarkastaja oli tyytyväinen. Suunnittelijallahan voi olla vanhoja fakkiintuneita tapoja ja tietää parhaiten kaiken kaikesta….
Tuhkamäärä tuntuu kyllä erittäin suurelta. Ilmeisesti tuota tuhkaa ei ole analysoitu. Kadmiun ja arseeni maksimit ylittyy kaksinkertaisesti. Mstä tuhka on kotoisin. Omat kylvämäni tuhkat on analysoitu. Max määrät on vaihdelleet 3800 -5800 välillä raskasmetalleista johtuen. Niissä oon siis pysyny.
Kannattaa neuvoa tuhkantuottajaa hakeutimaan lannoitteen tuottajaksi. Pikkusen teettää paperihommia ja kuukausittain pitää lähettää tuhkanäyte laboratorioon. Byrokratiaa tai ei mutta näin meillä metsäkeskus vaatii. Muutoin tuo kemera ie toteudu. Sinällään tulee hyvä mieli kun tietää ettei myrkytä mettäpohjia.