Minä ehdin ensin. Ei ole tuossa noudatettu ainakaan hyvän metsänhoidon suosituksia. Toki suorittava kohta kertoo, miten luonto on otettu huomioon kuvan ulkopuolisissa kohteissa. Mutta me puhutaankin siitä, mitä kuvassa näkyy.
Suositusten mukaan pitää jättää alikasvosta yms. monimuotoisuutta palvelevaa rakennetta ja sekapuustoa. Tuossa on saatu aikaan tyylipuhdas monokulttuuri.
Kyllä minä tuon tylsäksi puupelloksi osaan kotonakin tulkita jätkä. Ei minun sen puoleen työmaalle tarvitse mennä. Luonnon monimuotoisuus? Hmm. vaiko onko vaiko ei, mietinpä vain mahtaako muutama alikasvoskuusi aivan kovasti sitä rajapintaa vielä koetella? Mutta tokkiinsa, konemiehen kantilta katsottuna on todella ”siistiä” tuossa tehdä. Mutta onneksi tuolla ihan lähikuvissa löytyi esimerkkiä kun alikasvoksen päältä otettiin ylispuuta pois aivan hyvällä mielelläkin. Voin jopa tunnustaa että minultakin löytyy lähes vastaavaa puupeltoa mutta on siellä sentään jokunen kuusi ja koivukin joukkoon sekaan. Ja aion nyt tulevalle harvennukselle tähdentää että ne niukat monimuotoisuuselkeet tulee säilyäkkin hakkuulla.
Vanhaan malliin raivattu. Olisihan tuohon voinut jonkun monimuotoisuuspuskan ihan hyvin jättääkin . Ei korjuu siitä kärsi.
Karujen maiden männiköt on vähän eri asia ; niissä kun ei muuta juuri kasva kuin mäntyjä ja jäkälää. Komeita nekin omalla tavallaan.
Kyllä tuohon tulee Ylväs Pylväsmetsä. Sopii kai siellä olemaan kuusi tai koivukin – reiässä.
Lähempänä maanpintaa näkyy kuitenkin koivunvarpuja ja pikkukuusia, jotka riemastuvat kasvamaan jonkinlaista alikasvosta, jopa riistalle suojaa, muuhun niistä ei tule olemaan.
Hyvälaatuinen männikkö antaa takuulla parhaan taloudellisen tuloksen tuossa metsästä, enkä usko, että ”Monimuotoisuus kärsii Suomen talousmetsissä, vaikka tuollaista männikköä olisi vaikka ihan hehtaaritolkulla.
Harvennushakkuun jälkeen voisi jopa jopa harkita lannoitusta sopivalla tahdilla. Kyllä tulee hieno metsä.
Aika helpohko on raivaus ollut jos sitä nyt yleensäkin on edes raivattu. Taitaa olla luonnostaan pohjakaljua maastoa. Saattaa olla hiekkapatjan päällä jolloin ei juuri mitään noin hyvin pimittävän alle tule.
Kuvan palstan ennakkoraivaus ei ole ollut ensimmäinen raivaus ja tulos näkyy täystiheänä ja hyvin kehittyneenä metsänä . Ennakkoraivaus on sujunut vähällä vaivalla ja lumi on täydentänyt tulosta . Kelpaa tuota lähteä harventelemaan ,kenen työohjelmaan kuvio osuukin.
Monimuotoisuus toteutuu hyvin jo kuvion reunoilla ,jonne on jätetty aluskasvosta vaihettumisvyöhykkeille. Monimuotoisuutta lisää kataja ,jolle tulee riittävästi avointa tilaa harvennuksen jälkeen . Esim.monissa paikoin kasvavan tiheän kuusialuskasvoksen seassa katajan kasvuedellytykset ovat huonot . Nyt katajakin saa mahdollisuuden.
Nyrkkisääntöhän on Katajan suhteen, että ne jätetään aina. kuitenkin on tuolla meren rannikkoalueella paikkoja, joissa katajaa on niin paljon, että edes kaikkia runkomuotoisia katajia ei voi jättää ilman, että ne haittaisivat oikeasti kasvatettavia puita.
Tämän tilaan leimikko kannattaa valmistella myyntiä varten. Leimikko käy kaupaksi aina ja ostajat maksaa mielellään oikean kantohinnan. Jos leimikko on tien varressa se on firmalle myös näyteikkuna ja malli esimerkki firman konemiesten osaamisesta.
Motonkuljettajalle kohde on myös mielenkiintoinen, se motivoi tekemään ja panostamaan omaan osaamiseen, kuvion seuranta ja kehitys saattaa kiinnostaa myös jatkossa, ohikulku matkalla !!
Jos olisimme aivan rehellisiä itsellemme, emme ainakaan tuomitsisi metsien monokulttuuria, koska luonto itse on varsinainen monokulttuurin harjoittaja. Täysin luonnontilaisissa metsissä puulajit valikoituvat niille parhaiten soveltuvien kasvualustojen mukaan. Tämän on voinut meistä jokainen luonnonpuistoissa liikkunut havaita. Parhaimman puiden kasvutuloksen saavuttaakin nouttamalla puulajien suhteen luonnonvalintaa. Se ei valitettavasti vain ole tietyistä syistä aina läheskään mahdollista.
Se on juuri näin ,kun ”metsä-masa”toteaa. Tällaiset leimikot käyvät kaupaksi hyvään hintaan ja hakkuun toteuttaja yrittää hyvin motivoituneena parastaan . Ihmettelenkin eräiden hinkua vaikeuttaa hakkuutyötä jättämällä leimikko kunnostamatta . Niissä tilanteissa jälki on ,mitä sattuu tulemaan ja joudutaan vain toteamaan , että siihen se hevonenkin paskantaa ,missä on entistä …
Heh, se hyvä hinta on tuossakin kakkosharvennuksen jos ei jopa ensiharvennuksen kuidun huikea 13-17 euroa kuutiolta. Jos joku kehtaa sanoa tuota hyväksi hinnaksi niin koita mennä hoitamaan pahempia ongelmia pois alta.
Noista 2:sta asiastahan se on pääasiassa kiinni homman onnistuminen : ”motivaatio ja kunnon hinta” .
Kun kantohinta on jäljessä keskimäärin 100 % normaalista hintatasosta, niin ei ole ihme, että aina ei ole motivaatioita laittaa leimikko kondikseen korjuuta varten.
Noh, metsä-masahan onneksi on tyytyväinen noihin huikeisiin kantohintoihin. Joten onnittelut hänelle! Sinulla ei koskaan tule ilmeisesti mieleen että teet aivan turhaa ja ilmaista työtä vain sujuvoittaksesi muutamalla tunnilla koneurakoijan leiviskää. Se vain ei ole muutama tunti jota siinä raivauksella tehdään. Pitäisi olla kaksoishintajärjestelmä eli maksetaan reilusti sitten puhtaaksi nuollusta pohjasta mo:lle ha-hinta raivuusta. Kyllä metsäyhtiöiden katteet sen kestää iloisesti. Tuntuu kuin me olisimme vain helppoa ja ilmaista työvoimaa metsäteollisuuden puunhankintalinjassa. Mielivaltaista ohjeistusta ja mielivaltaista hakkuiden toteutusta. Siinä sitten teemme kannattavaa metsätaloutta!
Puupelto ja puiden parturointi on vihreän liikkeen terminologiaa, joilla yrittävät rakentaa suomalaista metsänhoitoa kohtaan negatiivisia mielikuvia. Vihreät käyttävät mieluummin uruguaispohjaista paperia.
Nythän ei vielä tiedetä miten puunkysyntä jatkuu tulevaisuudessa, kun ennusteet lupailee tasoittuvaa hintakäyrää puunhinnalle.
Esimerkkinä tässä harvennukset, hetki sitten. Kun tarjontaa oli runsaammin kuin todellista puuntarvetta teollisuudella, oli myyjä altavastaaja. Jos tarjosi toistuvasti epäkelpoisia leimikoita myyntiin, voi olla, ettei kauppaan päässyt ollenkaan, kenenkään kassa. Jos kaupoille pääsi hintataso oli sitten pahasti alakantissa, alhainen.
Poikkeuksena voi olla talo tai kaksi kylällään, joissa isäntä oli näkyvä ja jolla luottamustehtäviä kirkolla, hänellä kauppa onnistui, jonka myyntitilanteita muut seurasi, vaikka kauppa voi syntyä erihintatasoon.
Kokemus jo pitemmältä aikaa on tuonut tuntuman, että yhteistyö ostajan kanssa on tässäkin se joka tuo rahallista arvoa, turvaa ja tyytyväistä oloa puukauppa tapahtumiin.
Metsä-masa puhuu kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä ,niinkuin asiat ovat.
Jessekin voi miettiä mielessään ,voisiko korjuun viivästymiseen vaikuttaa puutteellisesti tehty leimikon ennakkovalmistelu . Sana kiertää korjuuporukoissa ja tietyt hankalammat asiakkaat saavat palvelua viiveellä ja toisilta ei ollenkaan. .
Ja vielä kerran… Kun huolehditaan hyvin taimikoista, ei tarvitse tuskailla ennakkoraivauksien kanssa . Jos ei, kasvaa työmäärä reippaasti korkoa korolle ensiharvennukseen mennessä .
Kyllähän se metsänomistaja on aina ja kaikissa tilanteissa altavastaaja. Samoin se koneyrittäjäkin. Vaikka taimikonhoidon tekisi kuinka ja miten, niin useilla maapohjilla on siellä jo harvennukseen mennessä kovasti rösettä alla. Puunhinnat lienee kääntyy laskuun. Mutta kysymysmerkki on, kuinka kauan metsämaan hinta voi vielä nousta laskevien puunhintojen aikana.
Korjuuporukka ei määrää hakkuun ajankohtaa mitenkään ja suorittava kyllä tietää sen. Kuten hän on ite monituiset kerrat maininnut hänkin saa leimikon tiedot vasta siirtyessään seuraavalle kohteelle. Mutta ymmärrän hänen jankkaustaan sinällään kyllä, kivahan sitä on ”asfaltilta” puita puida.
Korjuuporukan yksi lenkki on hankintaesimies . Jos puun saanti takkuaa ,jätetään epävarmat kohteet tuonnemmaksi ja hiljaisempiin hetkiin. Liian laihojen kohteiden puita kasvatellaan monissa tapauksissa korjuusopimuksen eräpäivän tienoille asti.
Metsätalous yritysmuotona vaatii lähes jatkuvaa kanssakäymistä ostajan kanssa. Kassavirta metsätalousyrittäjälle vaatii kaupan tekoa vuosittain, myös silloin kun hintataso on paikallan, jopa laskeva.
Kun leimikot on asiallisesti valmisteltu, sovitut fiksaukset tehty leimikkoon silloin kaupan saa aina, luottamus pelaa molempiin suuntiin. Kepposet ja kepeät lupaukset joutuu yleensä hyväksymään itse puunmyyjä, heikompana palveluna firmalta.
Ps. Esimerkki maatalouden puolelta ei se teuraiden ostajakaan montaa kertaa hae heikosti hoidettuja eläimiä ja maksa niistä ajan korkeinta hintaa !
Aivan samaa mieltä. Kassavirta vaatii kaupan tekoa vuosittain mutta jos ostava taho tämän pettää eikä hoidakkaan työtä on minullakin oikeus alkaa pettää valmistavissa töissä.
Jos olet allekirjoittanut sopimuksen , jossa todetaan korjuun tapahtuvan kahden vuoden kuluessa , on korjuuaikaa kaksi vuotta vaikka ”pökötin” maksuaikataulu vaatisikin nopeampia toimenpiteitä. Moitteita voi esittää vasta silloin , kun hakkuuta ei toteuteta kauppakirjassa sovitussa aikataulussa.
Aika nopeasti on puu saatu liikkeelle ainakin näillä kulmilla , mikäli korjuuolosuhteet ovat kunnossa . Huonommat leimikot jätetään suosiolla kelirikkotyömaiksi .
Ei CT ja VT typpien karuilla mailla kasvakaan kuin mänty, puolukka ja joitain vähäisiä määriä muita puita, katajaa ja koppuraisia lehtipuita. Luonnontilaisia tai sen kaltaisia kankaita on täälläkin päin silmänkantamattomiin. Luonnon omat *puupellot*. Ei niihin mitään monimuotoa saisikaan vaikka yrittäisi.
Suorittavan kommenttiin senverran että on tosi että suoritusaikaa on se kaksi vuotta kesäkohteilla mutta se että korjuuaika yhtäkkiä piteneekin tavanomaisesta muutamasta kuukaudesta lähelle tuota kahta vuotta alkaa olla omituista poukkoilua. Kassavirta tosiaan on seis niin kauan kun alkaa jotain tapahtua ja se haittaa vain ja ainoastaan metsätalouden etenemistä. Palkkatyö on muita kuluja varten. Jos menee yli kahden vuoden peruutan kaupan ilman muuta ja koko kaupanteko kyseisen organisaation kanssa loppuu siihen. Mutta en siihen usko itekkään sentään. Minä en todella halua olla ilmaisen pystyvarannon pitäjä vaan haluan että metsärahakin liikkuu. Koska voi tulla myös uusia mielenkiintoisia ostokohteita ja kaupan ”pattiintuminen” pitää myös tuon asian hiljaiselossa. Laitoinkin kyllä viestiä haitasta metsätaloudelle mutta eihän tuossa organisaatiossa ole sellaista tahoa joka vastaisi jotain arvosteluun. On tässä vielä muutama kuukausi aikaa heidänkin toimia joten olisi se hyvä tehdäkkin ”hyvän sään aikana”.
Kyllä noille kuivemman pään kankaille tosiaan luontaisesti tulee sekapuustoa ja erirakenteisuutta, vaikka mänty parhaiten kilpailussa pärjääkin. Jostain tuonnekin oli raivattavaa kertynyt jopa siinä määrin, että suorittava erikseen päätti kuvan raivauksen lopputuloksesta tänne lähettää. tietysti biodiversiteetti kaventuu, kun mennään karumpaan kasvupaikkaan. Silti karussakin paikassa metsätalouden vaikutus suurempi tai pienempi. Kasvattamalla yhtä puulajia tasarakenteisena varmistetaan, että negatiivinen vaikutus on mahdollisimman suuri. Se kannattaa itselleen tunnustaa, eikä yrittää selitellä asiaa päälaelleen. Jos siis tällä taktiikalla metsiä haluaa kasvattaa, siinäpähän kasvattaa. Silloin ei kannata kehua luontoarvojen huomioimista. Näin yleisesti ottaen siis. Suorittavahan jo veikkaukseni mukaisesti kertoi, miten asia on kuvan kuviolla hoidettu.
Gla:lle tiedoksi , että kuvassa kasvaa sfc-sertifioitua metsää . Luontoarvot on taatusti otettu huomioon , mutta pusikkoa (=hirvien piilopaikkoja) ei kasvatella ihan kaikilla kuvioilla.
Jesselle voi sanoa , että minkä taakseen jättää , sen edestään löytää . Takana on jo kokemusta niin monesta ongelmaisesta tilanteesta , että Groupin porukka on päättänyt suosiolla siirtää Jessen leimikot tehtäväksi korjuun kannalta hiljaisempaan aikaan.
Nämä ”reikäperatut” kohteet ovat niitä , jotka alentavat korjuun päiväkohtaista saantoa 10-40% verrattuna siihen , että raivaushomma olisi tehty kunnolla.
Tilannetta voisi verrata siihen , kun rekan eteen eksyy alisuorittaja , jota ei voi muun liikenteen takia ohittaa , eikä tämä alisuorittaja älyä siirtyä tien oheen . Aikataulut kusee . Eniten haittaa , jos rekan eteen jumittuu traktori . Harva kuitenkaan joutuu ajamaan sen perässä koko Suomen halki .
Motokuski metsässä , joutuu vastaavaan tilanteeseen huonosti raivatun työmaan kohdalla . Mittasuhteet vain ovat vähän eri , jos kolmipäiväiseksi suunnitellulla leimikolla kuluukin aikaa neljä päivää tai jopa viikko huonojen korjuuolosuhteiden(esim.puutteellinen raivaus) vuoksi .
Palataan vielä sinne liikenteeseen . Jesseltä palaa käämit , jos hän joutuu ajamaan sellaisen auton perässä , joka juuri ja juuri ajaa nopeusrajoitusten mukaan . Mitähän mahtaisi seurata , jos hän joutuisi ajamaan koko päivän pari kymppiä alle rajoitusten ajavan alisuorittajan perässä ilman ohitusmahdollisuutta . Meille motokuskeille tämä on kirotun tuttua . Metsänomistajissa näitä alisuorittajia riittää . Onneksi tällä palstalla esiintyy edes muutama poikkeus.
En ole huonosti raivannut. Näkemäraivaus on aivan tarkalleen suunniteltu ja tehty niin että ajouralta näkee aina rungon selkeänä edessään. Vanhat ajourat edelliseltä harvennushakkuulta näkyvät vielä ja niitä mennään nytkin koska sarkaojat niin määrää. On sitten aivan moton kuljettajan omaa pöljyyttä jos nyt haluaa mennä tyystin vaikka esim. poikittain sarkoja. Pitäisin sitä kuitenkin lähes sentään mahdottomuutena jopa suorittavaltakin. Minullekkin riittää tienpäällä näkyvyys koska silloin homma sujuu eli ohituksetkin. Ei siinä sen monimutkaisemmasta ole kyse.
Eikös hakkuukoneen kuljettaja saa saman tuntipalkan oli millanen leimikko tahansa. Ei ne muissakaan töissä senssit aina ole niinkuin papille katettu kahvipöytä.
Suorittava on varmasti tingannut jonkun mieleipidevaikutuslisän koska sitä niin aktiivina tekee, työajallakin. Sitä ei ihan tarkkaan tiedä kenen piikkiin mutta tekee kuitenkin ilmeisellä innolla.
Pieni oikaisu. En osallistu keskusteluihin koskaan työaikana ja teen työtä kahdessa vuorossa . Kuvan lähetän joskus tosin akuutista tilanteesta kahvitauolla.
En pyri olemaan erityinen mielipidebaikuttaja , mutta kaikkien etu on edistää eri toimintojen sujuvuutta ja yhteispeliä . Kun ketjun jokainen lenkki hoitaa oman osuutensa parhaansa mukaan , ei meikäläisen kommentteja enää tarvita . Niin kauan ,kun v-mäisimmät hommat sysätään seuraavan vaiheen tekijöille ?kummennteja ja k
Suorittavalla ei saa olla huonoja töitä vaan pelkästään ”nuoltuja” pohjia. Minusta rutiinityöt ovat tylsiä mutta joillekkin se näköjään sopii. Minä en seuraavana päivänä edes muista siitä juuri mitään mitä edellisellä päivällä tapahtui jos ei tapahtunut mitään virikkeellistä. Onko edes olemassa v-mäisiä töitä? Minusta on vain haastavia tahi tylsiä töitä. Viime viikolla tein tylsää työtä kun hakkasin inventaaria koneelle. Ties monesko kymmenes kerta minunkin ikääni jo. Ei tarvitse järkeä käyttää vaan lähinnä viihtyä tuntikausia kopissa ja kirjata koneelle tuhansia artikkeleita. Noh, nyt se on tehty ja taas on aika siirtyä niihin ”v-mäisiin” hommiin eli alkaa koittaa saada kauppaa putkitöistä jälleen asiakkaiden kanssa.
Niin…palataan asiaan. Kun kuvan näkymät yleistyvät , hommat sujuvat mallikkaasti ja aikataulut pitävät . Mitään erityisiä poppakonsteja ei vaadita . Riittää ,kun noudatetaan metsän kasvatuksessa Tapion ohjeita. Eniten tästä hyötyy metsänomistaja hyvän kasvun muodossa ja leimikko korjataan varmemmin asiakkaan haluamalla hetkellä.
Tuollaista potaskaa on turha höpöttää. Leimikko korjataan nykyään juuri heidän tarpeensa mukaan, ei minkään muun takia. Pidemmät odotusajat vain pitää hyväksyä, tuumi ostaja. Se vain on eriasia kuka hyväksyy ja kuka ei.
Puun kysyntä alkoi hiljentyä jo syksyn aikana. Aika paljon kuulee, että tulevan kesänkin puut on jo ostettu. Metsänomistajat ennakoivat ajoissa laskevan suhdanteen ja myivät hyvään hintaan paljon puuta kesän ja syksyn aikana. Loppusyksystä ostajat vetivätkin jo sitten liinat kiinni. Yleensä hakatut puut lähtevät tehtaille samantien, mutta nyt on aikoja sitten hakattuja talonkorkuisia tukkikasoja tienvarret kovanaan.
Raivausongelmista oli puhetta myös jo muutama vuosi sitten lähettämäni kuvan ”raivaus viime tipassa” yhteydessä . (löytyy googlettamalla)Kuvassa näkyvän ravaustyömaan omistaja on oppinut tekemään raivaukset tosi mallikkaasti . Ei nuoleskellen ,vaan niin ,että työ sujuu vaivattomasti . Lähtötilanne ko mo:n kohdalla oli vielä vajaa 10 vuotta sitten se ,että hänen mielestään taimikoita ei tarvitse hoitaa ja metsät laitetaan kuntoon energiapuuhakkuin. Tänä päivänä r-saha soi ahkerasti taimikoissa eikä e-puusta puhuta mitään . Tai puhutaan ,mutta sitä tuotetaan vain omaan käyttöön.
Raivattu harvennuskohde, on hyödyllinen näkemyksien esille tuomisen kannalta valta osassa Suomea. Kun raivaamattomuus on esillä ja sen oikeat perustelut, se kumminkin herättelee aina uusia raivaajia palstoille, kiistaton ja suurin hyöty siitä on metsänmyyjälle.
Hyvän metsänhoidon suositukset on se mihin kannattaa pyrkiä (kuten edellä on kerrottu) joka pudottaa ennakkoraivauksen tarpeen n. kolmasosaan, kunhan väli vaiheen rästit on saatu harvennettua.
Asiointi puunostajan kanssa voi olla myös kaksisuuntaista, eli jos tunnet tulleeksi väärin ymmärretyksi tai kohdelluksi siitä voi tehdä asiallisen ja totuuteen perustuvan selvityspyynnön (reklamaation), jos ei ostohenkilön kanssa onnistu niin sitten hänen esimies käsittelee sen.
Jeessi on vuosikaudet ”pakottanut” MG:n ostamaan ennakkoraivaamattomat pöpeliköt kovaan jäsenhintaan, mutta kun alueella vaihtui korjuuesimies, tahti muuttui. Nyt Jeessi itkee täälläkin, että leimikot vaan seisovat ja odottavat korjaajiaan, jotka venyttävät viimetippaan asti savottaa, koska muistissa on edelliset tosihuonot kaupat ja mustana pilvenä yläpuolella roikkuu pian syliin kaatuvat haapaleimikot.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Puukauppa
Kyllä alkaa tulla moitteita, kunhan Jeessi näkee kuvan työmaalta.
Minä ehdin ensin. Ei ole tuossa noudatettu ainakaan hyvän metsänhoidon suosituksia. Toki suorittava kohta kertoo, miten luonto on otettu huomioon kuvan ulkopuolisissa kohteissa. Mutta me puhutaankin siitä, mitä kuvassa näkyy.
Gla: miten perustelet väitettäsi?
Suositusten mukaan pitää jättää alikasvosta yms. monimuotoisuutta palvelevaa rakennetta ja sekapuustoa. Tuossa on saatu aikaan tyylipuhdas monokulttuuri.
Kuusiahan tuolla kasvaa seassa. Katkennut mänty, ja aluskasvostakin löytyy.
Kyllä minä tuon tylsäksi puupelloksi osaan kotonakin tulkita jätkä. Ei minun sen puoleen työmaalle tarvitse mennä. Luonnon monimuotoisuus? Hmm. vaiko onko vaiko ei, mietinpä vain mahtaako muutama alikasvoskuusi aivan kovasti sitä rajapintaa vielä koetella? Mutta tokkiinsa, konemiehen kantilta katsottuna on todella ”siistiä” tuossa tehdä. Mutta onneksi tuolla ihan lähikuvissa löytyi esimerkkiä kun alikasvoksen päältä otettiin ylispuuta pois aivan hyvällä mielelläkin. Voin jopa tunnustaa että minultakin löytyy lähes vastaavaa puupeltoa mutta on siellä sentään jokunen kuusi ja koivukin joukkoon sekaan. Ja aion nyt tulevalle harvennukselle tähdentää että ne niukat monimuotoisuuselkeet tulee säilyäkkin hakkuulla.
Kyllähän tuolla on ihan mäntyjen kokoisia kuusia seassa.
Miten ne liittyy keskusteluun raivauksesta?
Liittyy siihen monokulttuuri kommenttiin.
Vanhaan malliin raivattu. Olisihan tuohon voinut jonkun monimuotoisuuspuskan ihan hyvin jättääkin . Ei korjuu siitä kärsi.
Karujen maiden männiköt on vähän eri asia ; niissä kun ei muuta juuri kasva kuin mäntyjä ja jäkälää. Komeita nekin omalla tavallaan.
Kyllä tuohon tulee Ylväs Pylväsmetsä. Sopii kai siellä olemaan kuusi tai koivukin – reiässä.
Lähempänä maanpintaa näkyy kuitenkin koivunvarpuja ja pikkukuusia, jotka riemastuvat kasvamaan jonkinlaista alikasvosta, jopa riistalle suojaa, muuhun niistä ei tule olemaan.
Hyvälaatuinen männikkö antaa takuulla parhaan taloudellisen tuloksen tuossa metsästä, enkä usko, että ”Monimuotoisuus kärsii Suomen talousmetsissä, vaikka tuollaista männikköä olisi vaikka ihan hehtaaritolkulla.
Harvennushakkuun jälkeen voisi jopa jopa harkita lannoitusta sopivalla tahdilla. Kyllä tulee hieno metsä.
Aika helpohko on raivaus ollut jos sitä nyt yleensäkin on edes raivattu. Taitaa olla luonnostaan pohjakaljua maastoa. Saattaa olla hiekkapatjan päällä jolloin ei juuri mitään noin hyvin pimittävän alle tule.
Kuvan palstan ennakkoraivaus ei ole ollut ensimmäinen raivaus ja tulos näkyy täystiheänä ja hyvin kehittyneenä metsänä . Ennakkoraivaus on sujunut vähällä vaivalla ja lumi on täydentänyt tulosta . Kelpaa tuota lähteä harventelemaan ,kenen työohjelmaan kuvio osuukin.
Monimuotoisuus toteutuu hyvin jo kuvion reunoilla ,jonne on jätetty aluskasvosta vaihettumisvyöhykkeille. Monimuotoisuutta lisää kataja ,jolle tulee riittävästi avointa tilaa harvennuksen jälkeen . Esim.monissa paikoin kasvavan tiheän kuusialuskasvoksen seassa katajan kasvuedellytykset ovat huonot . Nyt katajakin saa mahdollisuuden.
Nyrkkisääntöhän on Katajan suhteen, että ne jätetään aina. kuitenkin on tuolla meren rannikkoalueella paikkoja, joissa katajaa on niin paljon, että edes kaikkia runkomuotoisia katajia ei voi jättää ilman, että ne haittaisivat oikeasti kasvatettavia puita.
Tämän tilaan leimikko kannattaa valmistella myyntiä varten. Leimikko käy kaupaksi aina ja ostajat maksaa mielellään oikean kantohinnan. Jos leimikko on tien varressa se on firmalle myös näyteikkuna ja malli esimerkki firman konemiesten osaamisesta.
Motonkuljettajalle kohde on myös mielenkiintoinen, se motivoi tekemään ja panostamaan omaan osaamiseen, kuvion seuranta ja kehitys saattaa kiinnostaa myös jatkossa, ohikulku matkalla !!
Jos olisimme aivan rehellisiä itsellemme, emme ainakaan tuomitsisi metsien monokulttuuria, koska luonto itse on varsinainen monokulttuurin harjoittaja. Täysin luonnontilaisissa metsissä puulajit valikoituvat niille parhaiten soveltuvien kasvualustojen mukaan. Tämän on voinut meistä jokainen luonnonpuistoissa liikkunut havaita. Parhaimman puiden kasvutuloksen saavuttaakin nouttamalla puulajien suhteen luonnonvalintaa. Se ei valitettavasti vain ole tietyistä syistä aina läheskään mahdollista.
Se on juuri näin ,kun ”metsä-masa”toteaa. Tällaiset leimikot käyvät kaupaksi hyvään hintaan ja hakkuun toteuttaja yrittää hyvin motivoituneena parastaan . Ihmettelenkin eräiden hinkua vaikeuttaa hakkuutyötä jättämällä leimikko kunnostamatta . Niissä tilanteissa jälki on ,mitä sattuu tulemaan ja joudutaan vain toteamaan , että siihen se hevonenkin paskantaa ,missä on entistä …
Heh, se hyvä hinta on tuossakin kakkosharvennuksen jos ei jopa ensiharvennuksen kuidun huikea 13-17 euroa kuutiolta. Jos joku kehtaa sanoa tuota hyväksi hinnaksi niin koita mennä hoitamaan pahempia ongelmia pois alta.
Noista 2:sta asiastahan se on pääasiassa kiinni homman onnistuminen : ”motivaatio ja kunnon hinta” .
Kun kantohinta on jäljessä keskimäärin 100 % normaalista hintatasosta, niin ei ole ihme, että aina ei ole motivaatioita laittaa leimikko kondikseen korjuuta varten.
Noh, metsä-masahan onneksi on tyytyväinen noihin huikeisiin kantohintoihin. Joten onnittelut hänelle! Sinulla ei koskaan tule ilmeisesti mieleen että teet aivan turhaa ja ilmaista työtä vain sujuvoittaksesi muutamalla tunnilla koneurakoijan leiviskää. Se vain ei ole muutama tunti jota siinä raivauksella tehdään. Pitäisi olla kaksoishintajärjestelmä eli maksetaan reilusti sitten puhtaaksi nuollusta pohjasta mo:lle ha-hinta raivuusta. Kyllä metsäyhtiöiden katteet sen kestää iloisesti. Tuntuu kuin me olisimme vain helppoa ja ilmaista työvoimaa metsäteollisuuden puunhankintalinjassa. Mielivaltaista ohjeistusta ja mielivaltaista hakkuiden toteutusta. Siinä sitten teemme kannattavaa metsätaloutta!
Puupelto ja puiden parturointi on vihreän liikkeen terminologiaa, joilla yrittävät rakentaa suomalaista metsänhoitoa kohtaan negatiivisia mielikuvia. Vihreät käyttävät mieluummin uruguaispohjaista paperia.
Nythän ei vielä tiedetä miten puunkysyntä jatkuu tulevaisuudessa, kun ennusteet lupailee tasoittuvaa hintakäyrää puunhinnalle.
Esimerkkinä tässä harvennukset, hetki sitten. Kun tarjontaa oli runsaammin kuin todellista puuntarvetta teollisuudella, oli myyjä altavastaaja. Jos tarjosi toistuvasti epäkelpoisia leimikoita myyntiin, voi olla, ettei kauppaan päässyt ollenkaan, kenenkään kassa. Jos kaupoille pääsi hintataso oli sitten pahasti alakantissa, alhainen.
Poikkeuksena voi olla talo tai kaksi kylällään, joissa isäntä oli näkyvä ja jolla luottamustehtäviä kirkolla, hänellä kauppa onnistui, jonka myyntitilanteita muut seurasi, vaikka kauppa voi syntyä erihintatasoon.
Kokemus jo pitemmältä aikaa on tuonut tuntuman, että yhteistyö ostajan kanssa on tässäkin se joka tuo rahallista arvoa, turvaa ja tyytyväistä oloa puukauppa tapahtumiin.
Metsä-masa puhuu kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä ,niinkuin asiat ovat.
Jessekin voi miettiä mielessään ,voisiko korjuun viivästymiseen vaikuttaa puutteellisesti tehty leimikon ennakkovalmistelu . Sana kiertää korjuuporukoissa ja tietyt hankalammat asiakkaat saavat palvelua viiveellä ja toisilta ei ollenkaan. .
Ja vielä kerran… Kun huolehditaan hyvin taimikoista, ei tarvitse tuskailla ennakkoraivauksien kanssa . Jos ei, kasvaa työmäärä reippaasti korkoa korolle ensiharvennukseen mennessä .
Kyllähän se metsänomistaja on aina ja kaikissa tilanteissa altavastaaja. Samoin se koneyrittäjäkin. Vaikka taimikonhoidon tekisi kuinka ja miten, niin useilla maapohjilla on siellä jo harvennukseen mennessä kovasti rösettä alla. Puunhinnat lienee kääntyy laskuun. Mutta kysymysmerkki on, kuinka kauan metsämaan hinta voi vielä nousta laskevien puunhintojen aikana.
Korjuuporukka ei määrää hakkuun ajankohtaa mitenkään ja suorittava kyllä tietää sen. Kuten hän on ite monituiset kerrat maininnut hänkin saa leimikon tiedot vasta siirtyessään seuraavalle kohteelle. Mutta ymmärrän hänen jankkaustaan sinällään kyllä, kivahan sitä on ”asfaltilta” puita puida.
Korjuuporukan yksi lenkki on hankintaesimies . Jos puun saanti takkuaa ,jätetään epävarmat kohteet tuonnemmaksi ja hiljaisempiin hetkiin. Liian laihojen kohteiden puita kasvatellaan monissa tapauksissa korjuusopimuksen eräpäivän tienoille asti.
Metsätalous yritysmuotona vaatii lähes jatkuvaa kanssakäymistä ostajan kanssa. Kassavirta metsätalousyrittäjälle vaatii kaupan tekoa vuosittain, myös silloin kun hintataso on paikallan, jopa laskeva.
Kun leimikot on asiallisesti valmisteltu, sovitut fiksaukset tehty leimikkoon silloin kaupan saa aina, luottamus pelaa molempiin suuntiin. Kepposet ja kepeät lupaukset joutuu yleensä hyväksymään itse puunmyyjä, heikompana palveluna firmalta.
Ps. Esimerkki maatalouden puolelta ei se teuraiden ostajakaan montaa kertaa hae heikosti hoidettuja eläimiä ja maksa niistä ajan korkeinta hintaa !
Aivan samaa mieltä. Kassavirta vaatii kaupan tekoa vuosittain mutta jos ostava taho tämän pettää eikä hoidakkaan työtä on minullakin oikeus alkaa pettää valmistavissa töissä.
Jos olet allekirjoittanut sopimuksen , jossa todetaan korjuun tapahtuvan kahden vuoden kuluessa , on korjuuaikaa kaksi vuotta vaikka ”pökötin” maksuaikataulu vaatisikin nopeampia toimenpiteitä. Moitteita voi esittää vasta silloin , kun hakkuuta ei toteuteta kauppakirjassa sovitussa aikataulussa.
Aika nopeasti on puu saatu liikkeelle ainakin näillä kulmilla , mikäli korjuuolosuhteet ovat kunnossa . Huonommat leimikot jätetään suosiolla kelirikkotyömaiksi .
Ei CT ja VT typpien karuilla mailla kasvakaan kuin mänty, puolukka ja joitain vähäisiä määriä muita puita, katajaa ja koppuraisia lehtipuita. Luonnontilaisia tai sen kaltaisia kankaita on täälläkin päin silmänkantamattomiin. Luonnon omat *puupellot*. Ei niihin mitään monimuotoa saisikaan vaikka yrittäisi.
Kyllähän kuivahkoilla kankailla on usein tukkikokoisia vanhoja rauduskoivuja. Ja ajan kanssa alle tulee usein kituvaa pikku kuusta.
Suorittavan kommenttiin senverran että on tosi että suoritusaikaa on se kaksi vuotta kesäkohteilla mutta se että korjuuaika yhtäkkiä piteneekin tavanomaisesta muutamasta kuukaudesta lähelle tuota kahta vuotta alkaa olla omituista poukkoilua. Kassavirta tosiaan on seis niin kauan kun alkaa jotain tapahtua ja se haittaa vain ja ainoastaan metsätalouden etenemistä. Palkkatyö on muita kuluja varten. Jos menee yli kahden vuoden peruutan kaupan ilman muuta ja koko kaupanteko kyseisen organisaation kanssa loppuu siihen. Mutta en siihen usko itekkään sentään. Minä en todella halua olla ilmaisen pystyvarannon pitäjä vaan haluan että metsärahakin liikkuu. Koska voi tulla myös uusia mielenkiintoisia ostokohteita ja kaupan ”pattiintuminen” pitää myös tuon asian hiljaiselossa. Laitoinkin kyllä viestiä haitasta metsätaloudelle mutta eihän tuossa organisaatiossa ole sellaista tahoa joka vastaisi jotain arvosteluun. On tässä vielä muutama kuukausi aikaa heidänkin toimia joten olisi se hyvä tehdäkkin ”hyvän sään aikana”.
Kyllä noille kuivemman pään kankaille tosiaan luontaisesti tulee sekapuustoa ja erirakenteisuutta, vaikka mänty parhaiten kilpailussa pärjääkin. Jostain tuonnekin oli raivattavaa kertynyt jopa siinä määrin, että suorittava erikseen päätti kuvan raivauksen lopputuloksesta tänne lähettää. tietysti biodiversiteetti kaventuu, kun mennään karumpaan kasvupaikkaan. Silti karussakin paikassa metsätalouden vaikutus suurempi tai pienempi. Kasvattamalla yhtä puulajia tasarakenteisena varmistetaan, että negatiivinen vaikutus on mahdollisimman suuri. Se kannattaa itselleen tunnustaa, eikä yrittää selitellä asiaa päälaelleen. Jos siis tällä taktiikalla metsiä haluaa kasvattaa, siinäpähän kasvattaa. Silloin ei kannata kehua luontoarvojen huomioimista. Näin yleisesti ottaen siis. Suorittavahan jo veikkaukseni mukaisesti kertoi, miten asia on kuvan kuviolla hoidettu.
Gla:lle tiedoksi , että kuvassa kasvaa sfc-sertifioitua metsää . Luontoarvot on taatusti otettu huomioon , mutta pusikkoa (=hirvien piilopaikkoja) ei kasvatella ihan kaikilla kuvioilla.
Jesselle voi sanoa , että minkä taakseen jättää , sen edestään löytää . Takana on jo kokemusta niin monesta ongelmaisesta tilanteesta , että Groupin porukka on päättänyt suosiolla siirtää Jessen leimikot tehtäväksi korjuun kannalta hiljaisempaan aikaan.
Nämä ”reikäperatut” kohteet ovat niitä , jotka alentavat korjuun päiväkohtaista saantoa 10-40% verrattuna siihen , että raivaushomma olisi tehty kunnolla.
Tilannetta voisi verrata siihen , kun rekan eteen eksyy alisuorittaja , jota ei voi muun liikenteen takia ohittaa , eikä tämä alisuorittaja älyä siirtyä tien oheen . Aikataulut kusee . Eniten haittaa , jos rekan eteen jumittuu traktori . Harva kuitenkaan joutuu ajamaan sen perässä koko Suomen halki .
Motokuski metsässä , joutuu vastaavaan tilanteeseen huonosti raivatun työmaan kohdalla . Mittasuhteet vain ovat vähän eri , jos kolmipäiväiseksi suunnitellulla leimikolla kuluukin aikaa neljä päivää tai jopa viikko huonojen korjuuolosuhteiden(esim.puutteellinen raivaus) vuoksi .
Palataan vielä sinne liikenteeseen . Jesseltä palaa käämit , jos hän joutuu ajamaan sellaisen auton perässä , joka juuri ja juuri ajaa nopeusrajoitusten mukaan . Mitähän mahtaisi seurata , jos hän joutuisi ajamaan koko päivän pari kymppiä alle rajoitusten ajavan alisuorittajan perässä ilman ohitusmahdollisuutta . Meille motokuskeille tämä on kirotun tuttua . Metsänomistajissa näitä alisuorittajia riittää . Onneksi tällä palstalla esiintyy edes muutama poikkeus.
En ole huonosti raivannut. Näkemäraivaus on aivan tarkalleen suunniteltu ja tehty niin että ajouralta näkee aina rungon selkeänä edessään. Vanhat ajourat edelliseltä harvennushakkuulta näkyvät vielä ja niitä mennään nytkin koska sarkaojat niin määrää. On sitten aivan moton kuljettajan omaa pöljyyttä jos nyt haluaa mennä tyystin vaikka esim. poikittain sarkoja. Pitäisin sitä kuitenkin lähes sentään mahdottomuutena jopa suorittavaltakin. Minullekkin riittää tienpäällä näkyvyys koska silloin homma sujuu eli ohituksetkin. Ei siinä sen monimutkaisemmasta ole kyse.
Eikös hakkuukoneen kuljettaja saa saman tuntipalkan oli millanen leimikko tahansa. Ei ne muissakaan töissä senssit aina ole niinkuin papille katettu kahvipöytä.
Suorittava on varmasti tingannut jonkun mieleipidevaikutuslisän koska sitä niin aktiivina tekee, työajallakin. Sitä ei ihan tarkkaan tiedä kenen piikkiin mutta tekee kuitenkin ilmeisellä innolla.
Pieni oikaisu. En osallistu keskusteluihin koskaan työaikana ja teen työtä kahdessa vuorossa . Kuvan lähetän joskus tosin akuutista tilanteesta kahvitauolla.
En pyri olemaan erityinen mielipidebaikuttaja , mutta kaikkien etu on edistää eri toimintojen sujuvuutta ja yhteispeliä . Kun ketjun jokainen lenkki hoitaa oman osuutensa parhaansa mukaan , ei meikäläisen kommentteja enää tarvita . Niin kauan ,kun v-mäisimmät hommat sysätään seuraavan vaiheen tekijöille ?kummennteja ja k
…kommentteja ja kuvia tulee.
Suorittavalla ei saa olla huonoja töitä vaan pelkästään ”nuoltuja” pohjia. Minusta rutiinityöt ovat tylsiä mutta joillekkin se näköjään sopii. Minä en seuraavana päivänä edes muista siitä juuri mitään mitä edellisellä päivällä tapahtui jos ei tapahtunut mitään virikkeellistä. Onko edes olemassa v-mäisiä töitä? Minusta on vain haastavia tahi tylsiä töitä. Viime viikolla tein tylsää työtä kun hakkasin inventaaria koneelle. Ties monesko kymmenes kerta minunkin ikääni jo. Ei tarvitse järkeä käyttää vaan lähinnä viihtyä tuntikausia kopissa ja kirjata koneelle tuhansia artikkeleita. Noh, nyt se on tehty ja taas on aika siirtyä niihin ”v-mäisiin” hommiin eli alkaa koittaa saada kauppaa putkitöistä jälleen asiakkaiden kanssa.
On myös motokuskeja jotka hakkaa urakalla, saavat siivun koneen tuotosta…
Harmittaahan se, rääsikkö…
Niin…palataan asiaan. Kun kuvan näkymät yleistyvät , hommat sujuvat mallikkaasti ja aikataulut pitävät . Mitään erityisiä poppakonsteja ei vaadita . Riittää ,kun noudatetaan metsän kasvatuksessa Tapion ohjeita. Eniten tästä hyötyy metsänomistaja hyvän kasvun muodossa ja leimikko korjataan varmemmin asiakkaan haluamalla hetkellä.
Tuollaista potaskaa on turha höpöttää. Leimikko korjataan nykyään juuri heidän tarpeensa mukaan, ei minkään muun takia. Pidemmät odotusajat vain pitää hyväksyä, tuumi ostaja. Se vain on eriasia kuka hyväksyy ja kuka ei.
Puun kysyntä alkoi hiljentyä jo syksyn aikana. Aika paljon kuulee, että tulevan kesänkin puut on jo ostettu. Metsänomistajat ennakoivat ajoissa laskevan suhdanteen ja myivät hyvään hintaan paljon puuta kesän ja syksyn aikana. Loppusyksystä ostajat vetivätkin jo sitten liinat kiinni. Yleensä hakatut puut lähtevät tehtaille samantien, mutta nyt on aikoja sitten hakattuja talonkorkuisia tukkikasoja tienvarret kovanaan.
Raivausongelmista oli puhetta myös jo muutama vuosi sitten lähettämäni kuvan ”raivaus viime tipassa” yhteydessä . (löytyy googlettamalla)Kuvassa näkyvän ravaustyömaan omistaja on oppinut tekemään raivaukset tosi mallikkaasti . Ei nuoleskellen ,vaan niin ,että työ sujuu vaivattomasti . Lähtötilanne ko mo:n kohdalla oli vielä vajaa 10 vuotta sitten se ,että hänen mielestään taimikoita ei tarvitse hoitaa ja metsät laitetaan kuntoon energiapuuhakkuin. Tänä päivänä r-saha soi ahkerasti taimikoissa eikä e-puusta puhuta mitään . Tai puhutaan ,mutta sitä tuotetaan vain omaan käyttöön.
Raivattu harvennuskohde, on hyödyllinen näkemyksien esille tuomisen kannalta valta osassa Suomea. Kun raivaamattomuus on esillä ja sen oikeat perustelut, se kumminkin herättelee aina uusia raivaajia palstoille, kiistaton ja suurin hyöty siitä on metsänmyyjälle.
Hyvän metsänhoidon suositukset on se mihin kannattaa pyrkiä (kuten edellä on kerrottu) joka pudottaa ennakkoraivauksen tarpeen n. kolmasosaan, kunhan väli vaiheen rästit on saatu harvennettua.
Asiointi puunostajan kanssa voi olla myös kaksisuuntaista, eli jos tunnet tulleeksi väärin ymmärretyksi tai kohdelluksi siitä voi tehdä asiallisen ja totuuteen perustuvan selvityspyynnön (reklamaation), jos ei ostohenkilön kanssa onnistu niin sitten hänen esimies käsittelee sen.
Jeessi on vuosikaudet ”pakottanut” MG:n ostamaan ennakkoraivaamattomat pöpeliköt kovaan jäsenhintaan, mutta kun alueella vaihtui korjuuesimies, tahti muuttui. Nyt Jeessi itkee täälläkin, että leimikot vaan seisovat ja odottavat korjaajiaan, jotka venyttävät viimetippaan asti savottaa, koska muistissa on edelliset tosihuonot kaupat ja mustana pilvenä yläpuolella roikkuu pian syliin kaatuvat haapaleimikot.