Keväällä 2012 harvennettiin pieni alue, jossa kasvoi vanhoja mäntyjä ja nuorehkoja kuusia, jatkuvan kasvatuksen tyyliä tapaillen.
Nyt ppa on 8 m2/ha ja til 65 m3/ha. Kasvu luokkaa 3 m3/ha/v. Kuuset ovat n. 60-vuotiaita. Siksi ovat kestäneet kuolematta auringossa. Suojaisessa paikassa ei tuulituhoja ole ollut.
Kuten kuvista näkee, niin taimettuminen on ollut olematonta jopa ajourallakin.
Tällaisilla pohjilla meillä jaksollisen kasvu on ollut keskimäärin vähintään 6 m3/ha/v.
Tuohan se on ongelma jk:n metsissä, jos alikasvosta ei ole jo riittävästi valmiina yläharvennusvaiheessa. Pari pientä taimea näyttää kuvissa olevan. Tukkipuukokoon kasvaminen kestää aika kauan vaikka niitä taimia olisi enemmänkin lähdössä.
Tuohonhan saa kyllä taimia, kun istuttaa. Männyn kasvualustaa olisi, mutta kannattaa katsoa, ettei istuta varjoisiin paikkoihin.
Kyllä tuohon vielä metsä tulee, ja kyllä siitä rahaa saa, saako niin paljon, että kannattaa, on eri asia.
Tuon kyllä hakkaisin auki, muokkaus ja joko kylvö tai istutus.
Kuuselle tosiaan liian karua ja taimettuminen vaihtelee usein syystä, jota en minä ainakaan osaa selittää.
Luokitus on tuore kangas. Etäisyyttä toisen lähettämäni kuvan taimikkoon 300 m. Meillä näillä pohjilla kuusikin kasvaa kohtuullisesti.
En etsisi pääsyytä huonoon taimettumiseen maan laadusta. Perussyy on mielestäni se, ettei kuusten läheisyteen synny uusia kuusia ellei maaperä ole erityisen kostea. Laajalle alueelle leviävät kuusen hienojuuret kuivattavat maan pintakerrosta tehokkaasti, jolloin siemenen itäminen vaikeutuu ja itäneet vuorostaan kuivuvat ja kuolevat. Kuten olen kertonut kävin Luken jatkuvan kasvatuksen tutkimusmetsässä Lapinjärvellä. Siellä maapohja oli myös MT, mutta selvästi kosteampi ja taimia runsaasti. Sen koemetsän perusteella ei voi siis tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä jatkuvan kasvatuksen taimettumisesta.
Saa nähdä kuinka kauan kestää, että tunnustetaan, ettei ”Keisarilla ole vaatteeita”. Siis, etteivät jatkuvan kasvatuksen metsät taimetu kuin poikkeusoloissa.
Hyviä esimerkkejä jatkuvan kasvatuksen alkukehityksestä (kuvasarja) !
Tässä voisi olla vastaus siihen miksi vastuuntuntoinen metsähoidonneuvoja ei välttämättä lähde ehdottelemaan jatkuvaa kasvatusta sinne missä laadukkaan puun tuottaminen ja metsän tuotto-odotukset ei toteudu.
Yhdyn Timpan näkemykseen kuusen vaikutuksesta taimettumiseen.
Kuvan kohteessa on aika reippaasti Harjavallan Haapaa, jota me muut nimitämme lepäksi ja sen vaikutus maan pintakerroksissa asti lisää mahdollisuutta kuusentaimettumiseen.
Luokituksessa on toki löydyttävä MT:ltä muutakin kuin jokunen mustikanvarpu. Ne niin tärkeät opaskasvit pitäisi näkyä myös kliimaksivaiheessa, eikä niitä pienestä valokuvasta näe.
Usein metsätaitokilpailuissakin, joissa on jopa parisataa metsäammattilaista, muutamilla menee tyyppi pieleen. Toki myönnän, että tuollainen luokituskoeala pyritään aina pistämään rajatapaukseen
”Toiset pelas korttia ja toiset kaivo kultaa, minä panin lepikossa kukkaruukkuun multaa, ruma-rilluma-rilluma rei….”