Työmaakierros sahurin hakkuutyömaalla !
Leimikon pinta-ala oli 5, ha, korjuuajankohta oli valittu alkavaan talveen sopivaksi, varasto ja juontourat oli kantavalla maalla ei raiteita, ja kolhuja kasvavissa rungoissa vain kahdessa 5*10 cm:n leimat.
Puutavaralajit tukit 43-55, pikkutukki 31-49, parru 31 ja kuidut vapaalla katkonnalla 27-55 dm.
Kokonaisuutena, leimikko ja varasto oli ammattimiesten työtä. Myönteinen palaute on mukava jakaa toteuttajille ja naapureille !
Onpa komeaa jälkeä!
Vaikeinta on sen tarkastelu onko ison tukin osuutta mennyt pikkutukkiin. Hienoa jälkeä on harvennus.
14,7 cm latvasta ja tehty pikkutukiksi ihan ok, (joskus aikoinaan kelpasi tukiksikin). Tukkipinossa tukissa mutka vaan siellä se seassa menee ; sahalla voivat helposti vähän lyhentää.
Katkonta on hyvin ajankohtainen paljon puhuttava aihe, myös kentällä metsänomistajien kesken. Palstalaisilla tämä on ollut selvyys, normaalitukin ja pikkutukin jakaantumisesta omiin tavaralajiin.
Kuvan leimikolla oli tukin minimi se perinteinen 15 cm ja siitä alaspäin pikkutukki ja parru. Todellisuudessa pitempi pikkutukki näytti menevän aivan minimitukin tuntumaan, kuitujen vapaa katkonta näytti myös helpottavan kuidun minimiin ajon, paksummat olikin sitten muuten virheellisiä tukiksi.
Tämän päivän motokalusto ja ammattitaitoinen kuljettaja saa hakattua leimikon lajipuhtaasti omiin kuutiomääriinsä, jos katkontamatriisin läpimittajakauma, ei sitä rajoita.
Nuoremmilla kuljettajilla vie aina oman aikansa, että löytää sopivat painotus arvot tavaralajien automaattiseen hakuun. ” Yhden kuitutukin kumminkin löysin kasanpäältä ” .
Katkonta niin, että ison tukin osuutta ei mene yhtään pikkutukkiin. Ei se pelkkiä latvoja mittailemalla näy.
Pikkutukin pituusjakaumaa en saanut mielestäni järkevästi kertomaan sen pituutta ja latvaläpimittaa samaan kuvaan. Pikkutukin maksimipituutta 49 dm oli leimikossa 15 %, minimipituutta 31 dm 45 % ja loput välipituuksia, mittanauha tarkkuudella en voi sanoa tukkiosuutta menneen pikkutukkiin, pinossa pikkutukit on sekaisin latvat ja tyvet.
Totta se on, että riski siinä on menettää jo viimeisessä harvennuksessa ja päätehakkuu leimikossa tukkia pikkutukiksi !!!
Tämä onnistuu kun motot on säädetty ja kuljettajat koulutettu sahurin tarpeita toteuttamaan, ja saada sillä kuitumäärät minimiin. Leimikon ostaja käyttää itse kaikki kuitua arvokkaamman raaka-aineen.
”Nuoremmilla kuljettajilla vie aina oman aikansa, että löytää sopivat painotus arvot tavaralajien automaattiseen hakuun.”
Muistutan , että kujettaja ei saa näpelöidä katkontataulukon arvoja tukin kohdalla . Se homma tehdään konttorilla. Tämä tarkoittaa sitä , että automatiikka hoitaa ennustamisen ja mittauksen hakkuuohjeen matriisin pohjalta ja kuski koittaa pitää laadusta huolta ja mittalaitteen kalibroinnin kohdallan.
Minä muistutan, että kauppakirjalla on sovittu, että tukkippu ostetaan tukkina. Näin ollen kuvasarjassa esiintyvän kokoisista puista pitäisi aina ottaa tyvestä oikea tukki – jos vain tulee, eikä venäyttää sitä pitkäksi pikkutukiksi.
Olkoon koneen apti mitä mieltä tahansa. Näkyy ostajalla moraali olevan hakusessa.
Jos periaate on, että leimikon ostaja käyttää itse kaiken kuitua arvokkaamman raaka-aineen, niin kyllä kuitupinosta kaivetusta sahapuusta pitää maksaa sahapuun hinta, Muuten on kyse varkaudesta, tai petoksesta / huijauksesta.
Kyllä se kuski ajelee vain sitä aptia käyttäen. Tosin joskus mutkaisesta tukkivahvuisesta rungosta voi tekaista pikkutukin ,johon suoraa osaa löytyy riittävästi. Muuten menisi tukkivahvuutta suoraan kuituun.
Jätkä: Silloin pitkä pikkutukki ja lähelle maksimi läpimittaa jos tukin mitta ei täyty. Tässä tapauksessa olikin juuri näin tehty, se 15 % oli niitä hoikkia pitkiä runkoja, jaettu juuri oikein. Kyseisen ostajan omakäyttö pikkutukin ja parrun osalta on 14,9-10,5 cm.
Huonosti suunniteltu pikkutukkimatriisi voi sisältää myös määrämittamatriisin sen ollessa käytössä kone ei rajan ylittyessä tee ollenkaan esim. 37 dm pituuksia, vaikka se muuten mahdollista olisi. ps. ( on ostajakohtainen )
Koneen automatiikka mahdollistaa myös tehdä esivalinnat, joita käytetään, jos koneen ennuste rungon jaossa epäonnistuu. Epävarma, huono kuljettaja ei viitsi esivalintoja käyttää; hän voi ajaa automatiikalla orjallisesti hintalistan mukaan, mikä on toki helppoa.
Aina pitää hälytyskellojen soida jos pikkutukkia alkaa löytyä normaalia enemmän. Oma kokemus on, että pikkutukkia tehdään joskus ison tukin kustannuksella. Hyvästä metsästä ei kannata tehdä kauppoja pikkutukista ollenkaan. Sen hintakin on lähempänä kuitua. Sahurillehan parasta bisnestä on saada ostettua ison tukin osuutta pikkutukkina.
Kun palkkaa yrittäjän suoraan, niin saa haluamiaan mittoja käyttää. Etukäteen selvittää toimituspaikat ja mitä ne ottaa vastaan milläkin hinnalla ja laatuvaatimuksilla.
Muutamilla yrittäjillä on omat rekatkin ja toimittavat puita eri suuntiin. Sitten vain kauppasopimukseen yleistietojen lisäksi lisätietoihin ehdot, jos on tarvetta sopia esim. jäävän puuston määrästä ja puiden omistusoikeuden määräytymisestä.
Tukkipuu asennossa oleva leimikko ei lähtökohtaisesti sisällä pikkutukkia latvan ollessa 15 cm, ainoastaan muutaman kappaleen väliväkennyksen jälkeen, hyvä huomio sitolkalta !
Metsä-Masa. Pitää paikkansa. Kunnollisista tukkirungoista on jopa ”Kattellen”, että saako kolmimetristä kuitua. Kyllä se latva loppuu niin äkkiä.
Ainoastaan silloin, kun on ”Variksenpolkemat latvat”, voi olla, että laatu ei riitä kuin kuituun, eikä aina siihenkään.
Mukava lukea myönteisistä kokemuksista korjuujälkeen ja apteeraukseen liittyen!
Kun pikkutukki on mukana listalla, vaarana tosiaan on, että a) rungon tukkiosuutta menee pikkutukiksi harvennusleimikoilla ja myös että b) isommilla rungoilla pikkutukin jälkeen ei enää tulekaan kuitupölliä.
Pienpuusaha saattaa mainostaa itseään, että ottaa sahapuun tarkasti talteen. Käytännössä tukkipituuksia saattaa olla vaikkapa vain kaksi, esmes 37 ja 43 dm. johtuen sahalinjan rajallisesta kapasiteetista. Rungosta saattaisi lähteä 55 dm tukki, mutta kun sellaista ei ole tehtävissä, 12 dm. tukkiosuutta menee pikkutukiksi. Tämä tuo lisähaasteensa tarjousvertailuun.
Toisinaan pikkutukin mukanaolo kyllä saattaa lisätä kantorahatuloa mukavasti. Viime talvena hakattiin maillani leimikko, jossa yhdeltä vt-männikkökuvion 2-harvennukselta lähti kolmannes tukkia, kolmannes pikkutukkia ja kolmannes kuitua. Ensiharvennus oli tehty miestyönä laatuharvennuksena ja tämä 2-harvennus tehtiin alaharvennuksena. Pystyyn jäi sangen komea pylväspetäjikkö. Ostajana oli sellufirma, joka toimittaa puuta pienpuusahalle. Onnistuin neuvottelemaan sopimuksen, jossa oli mukana ostajan mäntysahan tukki (laaja pituusjakauma), pienpuusahan tukki (lyhyt ilman ehtoja minimitukkirungosta) sekä pikkutukki.
Vanhan mäntyleimikon 80-90 + v. osalta kapeneminen on tuo Jätkän havainto. Itä-Suomessa on myös usein avohakkuu leimikoita jonka latva antaa tukin jälkeen vielä parrun 31 dm 10,5 cm ja vapaalla katkotulla 27 + dm kuidun, silloin ei kannata enää kerätä energiarankaa siltä leimikolta !
Terveoksinen latvaparru on täällä ollut haluttu tavaralaji !
Metsä-Masa: omat havainnot Itä-Suomen päätehakkuuleimikolta ovat aivan päinvastaiset, runko kapenee jyrkästi latvapäässä. Vaan vapaan lain vallitessa saa tietysti keskenkasvuisenkin metsän paljaaksihakata ja tilanne on tällöin toinen.
Buri: mukana huomata, että olet huomioinut pikkutukin myönteisen vaikutuksen sopivissa leimikoissa. Itse olen ollut tukin lisälajien, pikkutukin ja parrun kannattaja täällä palstalla ja vaikutusalueellani, niille soveltuvissa kohteissa.
Pikkutukin korjuussa kannattaa huomioida, onko normaalitukin mitat kattavasti ja minimiin asti käytössä, sitä kannattaa seurata. Yleinen huomio- on, ehkä vähän yllättäväkin, kun sahuri tekee kuiduista paremman a- hinta tarjouksen, ” siitä on yleensä hyödyllistä jatkaa metsäkaupan suunnittelua ” !
Kun joskus tukit ja pikkutukit mitattiin latvaläpimitalla, oli tietenkin voimakkaasti kartiokkaan latvan myynti pikkutukkina niin ja näin kannattavaa. Tukkia ei silloinkaan lyhennetty senttiäkään sen takia, että saataisiin pikkutukki / parru. Kun nyt mitataan litrat, mitkä pölkyssä on, on myyjälle yksi hailee, tehdäänkö kartiokkaasta vai juoksevasta osasta pikkutukkia. Tärkeää on vain se, että pikkutukkiin ei mene isoa tukkia yhtään, jos sen pystyy muiluttamaan oikeaan tukkiin.
Parasta pikkutukkien / parrujen kanssa on se, että niitä tehdään kuitupuusta, josta ei saa tukkia tekemälläkään. Eli kuitupuun tyvestä.
Jätkä onkin tiivistänyt pikkutukin ja parrun talteenoton täsmällisesti edelliseen lauseeseen, tähän voisi vielä lisätä normaalitukin talteenotto minimiläpimittaan ja tyvi- ja väli vähennysten (pienet) jättäminen metsään, myyjän toiveesta.
Näitä on kannattavaa seurata ja kertoa niistä laajemminkin. Huolellisella rungon apteerauksella kaupan arvo aina vain kasvaa ja arvokkaammat tavaralajit menee oikean käyttöön myyjän näkökulmasta !
Jos kuvan pikkutukkikasa on tehty oikeasta tukkileimikosta, niin mitalla esitetty pikkutukin latvaläpimitta ei saa todellakaan näkyä monessa pikkutukissa.
Katkaisua on venytetty liian pitkälle, jos kyse on oikeasta tukkiosuudesta. Toki voisi olla oikea katkaisukohta metrinkin tyveen päin, mutta olisiko sen voinut tehdä – Kas siinä kysymys.
Jos kyseessä on 2:n – 3:n tukin puu, niin ehkä ensimmäisen- toisen tukin katkaisua on vedätetty liian pitkälle.
Jätkällä on opettajamainen ja tarkkaavainen ote erikoispuiden katkontaan, siinä olisi monelle metsänomistajalle rahanarvoisia neuvoja. Hakkuun valvonta on lisääntyvän puunkäytön myötä jäänyt taka-alalle, ja ne jotka niitä valtakirjalla valvookin niin osalla olisi asenteessa vielä korjaamista.
Ps. pääkuvassa oleva pikkutukki on hieman vajaa tukinminimi läpimitta, mutta pituudeltaan se ei täytä tukin minimipituutta, näkemästään tyytyväisenä isäntä lähetti terveiset hakkaajalle onnistuneesta katkonnasta.