Turvepehkutalli oli tällä Jämsässä sijaitsevalla suolla käytössä 1960-luvun puoliväliin asti. Suo ojitettiin vuonna 1970, jonka jälkeen metsäsukkessio sai vauhtia. Kuvassa vuodelta 1985 talli oli osittain romahtanut, puusto lähtenyt hyvään kasvuun ja vaivaiskoivut olivat riehaantuneet. Vuonna 2002 suolla tehtiin ensiharvennus. Kesän 2020 kuvassa voi vielä nähdä tallin paikan, mutta jos ei tietäisi, niin ei ehkä arvaisi siinä joskus sijainneen katoksen lehmien kuivikkeille.
Nämä kuvat ja kohteet luonnossa ovat niitä historian havinoita.Toisaalta kaiholla saa ajaa ohi käytöstä poistuneen kansakoulun,maatilan pihapiirin tai vaaran kupeessa olevat kaskinauriskuopan.
Moni asia on muuttunut niin parempaan kuin huonompaan.
Joo, ja jos tällaista suota nyt näyttäisi metsäammattilaiselle, se sanoisi, että siitä tulee vaan varputurvekangas eikä sitä kannata ojittaa.
Soilla on mitä ihmeellisimpiä kumpuja kaivantojen välissä kyllä. Esimerkiksi Kiikalan Heposuo on hieno.
Kyllä on hienoja kuvia jos ovat samalta suolta. Hienosti metsä kasvanut ja maasto muuttunut.
Varputurvekangas vastaa kuivaa kangasta kasvultaan, jos ravinnepuutoksia ei ole. Eikä tuossa ole kaiketi ollut, kun vanhan kuvan männytkin on jo kasvaneet melko hyvin. Jos ravinnetalous on epätasapainossa, niin vtk:n ojitus on turhaa ilman terveyslannoitusta.