Kuvasarja on jatkoa kesäharvennusteemaan ja kertoo, miltä reuna-alueilla näyttää. En tullut ottaneeksi kuvia koivuvaltaisista paikoista. Niitäkin kuviolta löytyy. Unohtaa ei sovi sitäkään, että kuvio on kasvanut yli 40 vuotta runsaan aluskasvoksen peittämänä. Nyt on tehty tilaa järeytymiselle ja raivauksen avulla parannettu maapohjan mahdollisuuksia saada riittävästi valoa ja eloa. Jos raivaus olisi tehty jo eh:n yhteydessä, olisi tilanne esim. marjavarpujen osalta parempi.
Kyllä sinne on jäniksen hyvä työntää pää piiloon.
Hyvä, että edes jotain on. Varmaan tuo on ihan hyvin hoidettu vallitsevaan käytäntöön nähden ja tietysti karuhko mäntykangas on aina vaikeampi paikka kuin rehevämmät kasvupaikkatyypit. Itse silti koitan huomioida luontoarvot koko kuviolla, en vain jossain yksittäisissä kohdissa.
Monimuotoisuudesta huolehtimisesta kuvion reunoilla tulee aina mieleen, otetaanko aikanaan viereisen kuvion käsittelyn yhteydessä mukaan tuo nyt jätetty reunavyöhyke, ”kun siellä on huonolaatuista poistettavaa tavaraa”.
Raivaus ja harvennus on varmasti ollut oikea toimenpide ja aiemmin tehtynä lopputuloskin olisi parempi. Edelleenkään kyse ei silti ole joko tai-tyyppisestä toiminnasta, jossa säästöpuskia lukuunottamatta raivataan kaikki tai sitten jätetään koko ala hoitamatta.
Näyttäisi olleen paljon kuusialikasvosta. Ei sitä tietystikään kannata paljon jättää, tuollaisena yhtenäisenä riistatiheikkönähän se on hyvä. Ykkös kuvassa raivaaja on jättänyt pieniä lehtipuita, jotka eivät reilun metrin mittaisina haittaa hakkuutyötä, mutta saavat kuvion pian näyttämään taas tavalliselta metsältä ja mitä sitten metsän eläimet tästä hyötyvät. Tämmösiä meidän jälkeenkin jää, jossain kohdissa luonto edellä ja suurelta osin koneen ehdoilla pieniä alikasvoksia jättäen.
Kuten Gla yllä totean myös että hyvä kun jotain. Aika karu ja tylsä pääpiirteiltään. Tuskinpa tuo määrä paljon riistaakaan avittaa. tasaisempaa saisi alikasvoksen osalta olla eli koko kuviolla edes jotain. Kun tuolla aiemmin suorittava kuusikoiden osalta päätteli ettei niihin paljon ole voinut tulla pimeyden vuoksi. Se onkin asian juju että tehdään pimeää kuusimetsää kun voidaan jättää valoisampaa lehtipuuta joukkoon. Eli raivaajan valinnastahan tässä yleisestikkin on kyse. Hänhän se monometsää tekee.
Alkaa olla yleinen näkymä maanteiden varsilla.
Punäkylkistä harvennettuja tukkikokoisia mäntymetsiä.
Tosin vielä suurempi osa on turreikoita, jotka kaipaisivat sitä harvennusta.
Myös hyviä taimikoita näkee.
Kyllä olisi jo aika myöntää ja EDIT tunnustaa, että nuo riistatiheiköt ovat vain sitä varten, että niistä saa haettua helposti riistalintuja ja jäniksiä. Aivan samaa touhua palvelee ruokintakatokset ja nuolukivet. Ympäristöön raivataan ainakin hyviä ampumalinjoja, joista saa hyvät näkymät ja varmat osumat kiikarikiväärillä.
Siksi pitää kieltää noiden tiheiköiden jättäminen ja ruokkiminen, jolloin palattaisiin luonnontilaista metsää muistuttavaan tilaan.
Enhän ole muuta väittänytkään. Kyllä tiedän millaista ketkuilua metsästys”kulttuuri” on. Nähdäänhän se tuossa kultasakaalissakin. Halutaan heti riistalajiksi että taas saadaan huvittelutappoja lisää. Eihän ilveksenkään metsästyksessä muusta ole kyse kuin typerimmästä mahdollisesta huvittelutappamisesta.
Eikö ole hyvä, että saa haettua riistaa kuin että pitäisi monometsissä tyhjää pyytää. Ilvesten ja sakaalin metsästyksessä kyse taitaa huvittelua enemmän olla siitä, että saadaan enemmän kaatolupia, kun luontainen poistuma jää pienemmäksi.
Ainakin kuvien perusteella aika vähän on jäänyt alikasvosta hakkuukuviolle. 3. kuvan reunametsähän on eri kuviota ja vaihettumisvyöhykkeelle hakkuualueen puolelle jätetty vain pari kuusen alkua. Mutta menetteleehän se noinkin, kun kuitenkin edes 1 pienehkö kuusipuska keskemmälläkin.
Oikeestaan turha olla huolissaan alikasvustosta, sitä pukkaa aika äkkiä hakkuun jälkeen..
Äkkiä ja äkkiä. Toki pukkaa mutta monet silmät kerkeää arvostella ennen sitä. Ei tämä tapaus pelkästään vaan yleistasolla kannattaa miettiä julkikuvaa jota esim. juuri tiestöjen varsilla vaalitaan. Mitä vähemmän huomiota herättäväksi hakkuualat saadaan sitä vaikeampi on ympäristöaktivistien vaatia tiukennuksia metsien käsittelylle. Kun se ei ole valmiiksi yleisön närän kohde jo entuuttaan. Miettiä voi itse mitä ajattelee kovista muutoksista tutuissa metsäympäristöissä.
Kyllä siinäkin muutos näkyy , kun Jessen haavikot avohakataan . 25 hehtaaria on aika iso reikä eikä näkymä korjaudu ihan hetkessä. Olen tosin ollut tekemässä joskus 50ha:n aukkoa. Näyttää jo nyt paremmalta , kun se kitulias ylitiheä keppimetsä , joka realisoitiin 1990-luvun lopulla. Mitä paremmat edellytykset kasvuun taimille annetaan , sitä nopeammin näämme paikalla tuottavaa metsää.
Apli: ”Oikeestaan turha olla huolissaan alikasvustosta, sitä pukkaa aika äkkiä hakkuun jälkeen..”
Olen täysin samaa mieltä.
Lehtipuuta tulee mutta kuusta ei. Lehdettömään aikaan varsinkin alikasvoskuuset on niitä parhaita momu-puita ja nykyään kehotetaan jo uudistushakkuissa/taimikonhoidossa huomioimaan tulevat yksittäiset säästöpuut ja -ryhmät.
Suorittava, minulla ei ole yhtenäisenä 25ha:a haavikoita vaan ne ovat jopa eripuolilla Satakuntaa ja kaikki hyvin pieninä aloina. Isoin varmaan jotain 4,5ha:n luokkaa. Sekin jo kahden eri kevään istutusta. Ja niissä kaikissa on monimuotoa ainakin vielä runsaasti jäljellä. Sitä en vielä tiedä kuinka hyvin haapa pystyy näissä viimeisissä pitämään alikasvoksen allaan. Kun MG:n mielestä nekin piti muokata matästämällä ja nythän sitten tavaraa on joka lajia haavikon alla. Nuo aiemmat ovat aika puhtaita syystä ettei muokattu lainkaan. Mutta alat ovat todella 1-2ha:n joten isoa aukkoa ei tule. Eikä mikään ole tien varressa.
Haavikko nousee varmasti muutamassa vuodessa hakkuun jälkeen läpipääsemättömäksi vesakoksi. Mutta hirvet tietysti ovat mieluusti apajilla. Ilman hirviä tuo haavan uudelleen kasvatus olisi ihan jees.
Pihkatappi, mietippäs sitä. Jos on esim. viiden ha:n alueella 10000 kpl:tta haavan vesaa. Joka kasvaa vuodessa 1,5-2,0metriä korkeutta vähintään. Kuinka paljon tarvitaan hirviä alueen edes osittain vajaatuottoon saamiseen?
Jeessin esimerkkivesakkoon ei hirvillä ole vielä minkäänlaista himoa. Tuo lukema on normaali männyn istutustiheys.
Kunnon haavanvesakossa on 100 000 vesaa hehtaarilla. mutta senkään hoiteluun ei montaa hirveä tarvittaisi, jos alue olisi laiduntamispaikka.
En edes käsitä mistä kumpuaa ajatus että jos on haavikkoa edes hiukankin se olisi joku hirvimagneetti. Kun se ee ole! Olen näitä nyt kasvattanut sekä suojattuna että suojaamattomana ja kaikissa on nyt metsä. Hehtaariakaan ei ole niin pahasti syöty ettei siinä haapametsä nyt kasva. Mitä olen seurannut niin pihlajatkin haetaan haavikosta huomattavasti mieluummin ja syödään tyyni. Jopa johonkin aikaan syksystä alikasvosmäntykin kelpaa paremmin kuin se varsinainen istutettu haapa. Mutta syödään toki sitä haapaakin mutta sanoisin ettei kovin paljoa eroa esim. rauduskoivuun nähden. Missään päin suomea ei löydy sellaisia hirvimääriä että muutaman ha:n alan luontaista vesakkoa söisi tuhon tielle.
Kuvan männikkö sijaitsee alueella ,joka oli taimikkovaiheen aikana hyvin tiheän hirvikannan aluetta . Kuvassa näkyy ,”mitä on jäljellä”.
Jesse voisi laittaa verrokiksi kuvia haavikoistaan ennen ja jälkeen hakkuun. Olen kohtalaisen varma siitä ,että hakkuun jälkeen vesomisen alettua hirvistä ei tule olemaan pulaa. Koko paikkakunnan elikot kerääntyvät sinne herkuttelemaan.
50 vuotta sitten ei tiheitä, saati hyvin tiheitä hirvikantoja ollut missään. Vhp ja kauriskantakin oli murto-osa nykyisestä. Menee suorittavalla tyhjiöt ja tihentymät sekaisin, kun pitää aina sijoittaa ne sopivaan asiayhteyteen.
Ei ole ikää juuri 40 vuotta enempää. Tuohon aikaan näillä kulmilla oli ihan eri määrät hirviä ,kun tänään. Omilla pelloillakin vieraili toistuvasti 5-10 hirven laumoja. Kuvan tienoilla elukoia oli vielä enemmän. Järvien väliset kannakset ohjasivat tälläkin kohtaa hirvet hyvin suppealle alueelle. Puolen kilometrin etäisyydellä olevalla valtatiellä oli kolareita vähä väliä. Siellä on edelleen hirvivaroitusmerkit paikoillaan.
Oletin puuston iäksi vähintään 50 vuotta, jos kuvio on ollut yli 40 vuotta runsaan aluskasvuston peittämänä.
Kuvat on kuin metsien sertifiointi ohjeesta -90 luvun puolivälistä (PEFC), mutta vähän parempia, selvempiä.
Suorittajan kuvissa säästötyhmät on hyvin kriteerit täyttäviä, kunhan ne sijoitetaan maastoon luonnolliseen paikkaan, painanne , suppa joka sisältää myös lahopuuta, ja jota ei muokata myöhemminkään kosteuden takia.