Siemenestä taimi ja taimi maahan. Materiaalikustannus 2c/taimi ja 1500 päivässä maahan. Hirvet eivät ole ongelma vaikka lähemmäs 10/1000 kun osaa tehdä asiat oikein ja tuntee luonnon.
Siemenestä taimi ja taimi maahan. Materiaalikustannus 2c/taimi ja 1500 päivässä maahan. Hirvet eivät ole ongelma vaikka lähemmäs 10/1000 kun osaa tehdä asiat oikein ja tuntee luonnon.
Metsänhoito
Tämä on jatkoa tälle 5 vuotta sitten otetulle kuvalle: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/pikkupaakkukesakoivuja/
sekä tälle 7 vuotta sitten otetulle kuvalle: https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/koivua-2/
Hienoa kun uskallat tehdä oman mielen mukaan. Näin se menee luonnolle ei ihminen voi mitään, Mutta kaikki onnistuu usein kun uskaltaa kokeilla.
Metsänomistajat usein todella tuntee luonnon. Metsästäjistä ei samaa voikkaan sanoa. Yleensä luuloa löytyy senkin edestä.
Rohkenen olla jeesin kanssa eri mieltä. Terveisin, metsästäjä joka on metsänomistaja, kuten myös useimmat jahtikaverini.
Hieno koivikko, onnittelut onnistuneesta uudistuksesta!
Hirvieläimet eivät syö metsästystä harrastavien metsänomistajien koivutaimikoita. Se ei edes riipu hirvielänkannan tavoitetiheydestä, todellisesta tiheydestä, myönnetyistä tai käytetyistä kaatoluvista eikä taimikon hoidon tasosta. Selvää kokemusasintuntijoiden näyttöä on, että metsästyskortin suorittamien suojaa taimikot.
Tuo on erikoinen ilmiö, johon tiedeyhteisö ei ole vielä löytänyt selitystä. Vertaisarvioituja tutkimuksia kyllä on, mutta niistä ei löydy selitystä tälläkin palstalla esitettyihin kokemusasiantuntijoiden selviin näyttöihin, maastossa näkee harratus-ja omistuspohjaan perustuen selvästi vahingoittumattomien taimikoiden rajat, kuin viivottimella vedettynä.
Yhdyn täydelleen Planterin käsitykseen harrasteen erinomaisesta taimikonsuojavaikutuksesta!
Vihaan metsästystä enkä ikinä voisi metsästää mitään. Hirvestä tehdään syntipukki vaikka 99% syy on peilin edessä. Sillon kun tietää mitä ja miten pitää tehdä, koivumetsän teko ei ole ongelma. Heidän ketkä ei onnistu, oman taitamattomuuden hyväksyminen on ensi askel onnistumisessa.
En halua olla pahan ilman lintu, mutta vasta nythän tuo Ammatti Raivoojan koivikko alkaa olla todellisessa hirvivaarassa. Toivottavasti ei emä ja vasa asetu sinne, tai kuten minulla, kokonainen hirvilauma. Neljän hehtaarin hoidetussa koivikossa ei enää ole juuri lainkaan sellaisia koivuja, joita hirvet eivät olisi jossain vaiheessa syöneet. Paikoitellen katkottuja koivuja oli niin paljon, että puulaji piti vaihtaa kuuseksi. Alue on aivan valtiontien laidassa, eli nykyään hirvet pelkää lainkaan liikennettä tai ihmisiä.
Eikös tuo ole jo ohittanut pahimman hirvituhon. Oksia voidaan riipiä mutta harvemmin enää noita paksuja taitellaan. Yleensä meillä nuo taitokset ova olleet noin 3-4 cm paksuisissa koivuissa.
Jesse luonnon asiantuntijana voi olla toistakin mieltä.
Eivät hirvet ole syöneet eivätkä enää syö kuvan lähettäjän raudustaimikkoa, vaikka niitä on kolminkertainen määrä keskimääräiseen nähden, sillä hän osaa homman ja tuntee luonnon. Ei meidän sitä kannata murehtia.
Ongelma on meillä muilla, jotka emme osaa, vaikka joka aamu ja ilta peiliin katsomme.
Kyllähän tuo saattaa jo olla pahimmasta hirvituhosta ohi ainakin jo kesän kasvun jälkeen. Toki siellä aina on joukossa kuvan runkoja pienempää mutta oletettavasti tuosta hyvän koivikon saa. Tuossa vaiheessa minullakin alkaa olla Pohjois-Satakunnan palstalla rauduskoivikko ja olenkin sen tilaan jo tyytyväinen. Aitoja en kuitenkaan poista ennen kuin vielä pari kasvukautta varmistaa asian.
Visakallon koivikosta ei voi sanoa ilman kuvia mitä visakallo on tehnyt väärin siellä. Joo kyllähän nämä alkaa olla hirviltä jo. Kuvion vieressä tehtiin harvennuksessa teköpökkelöitä joitain vuosia sitten haavoista ja jätettiin latvat maahan niin kyllä ne hirvet kävi kaluamassa kaikki.
Ammatti Raivooja on siis sitä mieltä, että maillani kesät talvet asustava hirvilauma on siellä sen takia, että olen tehnyt metsänhoidossani jotain väärin. Olen tähän asti virheellisesti luullut, että syy on siinä, että alueen hirviseurueen saamat lupamäärät puolitettiin muutama vuosi sitten. Eipä mennyt tämäkään päivä hukkaan, kun täällä voi oppia uusia asioita!
Metsälehdessä (13/2021) on juttu koivunkasvatuksesta, yhtenä asiantuntijana LUKEn koivututkija pentti niemistö. Niemistön mukaan hirvimäärät ovat koivikoiden perustamista ajatellen aivan liian suuret.
Pisimmälle jalostettu: ”Koivu on puulajeistamme helpoin ja nopein jalostaa”, kertoo Tapion metsäpäällikkö Hannu Niemelä. ”Jalostetut koivut ovat pienioksaisia ja rungoiltaan suoria ja pyöreitä ja niiden oksakulmat ovat hyvät. Tämä parantaa tukkipuun saantoa”, Niemelä kertoo. Kasvun osalta jalostushyöty on hänen mukaansa 30-35 prosenttia. Se tarkoittaa, että jalostetusta siemenestä kasvatetut koivikot voidaan päätehakata 30-40 vuoden ikäisinä.
Jep, nämä ovat niin jalostetuista siemenistä kuun mahdollista saada. Mainitsin yhdestä asiasta Luken tutkijalle, kun tekivät näitä kesäkoivututkimuksia, että taimet pitäisi tehdä kesäistutettavaksi kun eikö Anton olekin hassua, että koivua istutetaan keväällä ensimmäisenä pienillä vihreillä lehdillä kun maassa ei vielä kasva mitään? Mikä vastustamaton ateria. Mieti Anton, kesäkoivututkimuksia 10-luvulla, mieti paljon maanomistajat olisivat säästäneet rahaa jos olisi tehty aiemmin?
Niin, ehkä jalostajat eivät ole niitä taimia osanneet ajatella peurojen ja kauriiren ateriana vaan koko kasvukauden hyödyntävänä puulajina. Tämä ei sinällään nimittäin ole edes se ongelma vaan ongelma on jokapaikassa vellovat peurapopulaatiot jotka pitäisi tuhota. Nehän syövät luonnossa kaiken vihreän aina pitkälle kesään asti. Ei se koivu ole yhtään suojassa vaikka se juhannuksena vasta lähtisi kasvattamaan lehtiä. Juuri katselin peurapolun varren lehtien katoa kun kaikki riivitään mitä tielle osuu. Myös niillä näyttää olevan haluja lammata alleen jopa parimetrisiä taimia.
Mikä tässä meni pieleen? Istutettu lehdettömänä, syöty ensimmäisen kesän heinäkuun lopussa.
[url=https://aijaa.com/ml23gi][img]https://img.aijaa.com/m/00794/14890970.jpg[/img][/url]
Pentti Niemistönkin koivun kasvatus kirjassa esiintynyt Mielikäinen sanoi metsälehdessä, että omien taimien kasvatus ei kannata. Halpaa ku saippua ja saat oikean istutusajankohdan sekä taimen suoraan taimikennosta ilman varastointeja ja kuljetuksia.
Ei toimi linkki näköjään klikkaamalla, mutta ensimmäisen rivin kopioimalla aukeaa:
Kokeillaan uudestaan:
https://aijaa.com/ml23gi
GLA, olet väittänyt vastaan 7 vuotta oppimatta mitään, mikä nyt on toisin? Sulla on liian vähän luonnontaimia siellä, jätitkö mäntyjä ja koivuja siemenpuiksi? Lisäksi tuolla alueella ei ole tarvetta heti samana vuonna istuttaa, voi antaa siemenpuiden taimien aloittaa kasvun. Se on ihan olennaista, että siellä kasvaa muutakin. Minäkin istutin tuon kahtena vuotena.
Kerrotko vielä, mitä olen väittänyt vastaan? Monelta suunnalta olen kysynyt, mitä olen tehnyt väärin, kun esim. Suorittavan mukaan oikea-aikainen taimikohoito riittää hirvieläintuhojen välttämiseen.
Toki kun omt-pohjalta hakataan järeä kuusikko, jossa on sekapuuna vain järeää haapaa, mäntyjä tai koivuja on vaikea siemenpuiksi jättää. Viereisillä kuvioilla yhdellä sivulla olisi järeää kuusivaltaista puustoa, muualla nuorta koivua ja kuusikkoa. Yksi sivu rajautuu peltoon.
Tuollainen suurelta osin kostea, naveromätästetty ja hienojakoista maata oleva kuvio heinittyy nopeasti. Kuvat on siitä kohdasta, jossa on pieni kumpare ja maaperä edes vähän karkeampaa.
Tällä hetkellä vain mättäät ovat paljaana. Muualla kasvaa vyötärön korkuinen heinikko. Ei sinne luontaista taimea tule. Ellei istuta heti, saa tehdä melkoisen työn heinäntorjunnassa, että edes jotain saa kasvuun.
Taimien määrästä vielä. Tuonne on istutettu 1600 kpl/ha. Käytännössä jokainen on syöty. Mikä olisi ollut sopiva istutusmäärä, jotta 1600 olisi säilynyt? Meinaatko, että jos olisi istuttanut 5000, niistä 3400 olisi syöty ja loput jäänyt kasvatettavaksi?
Kyllä kosteaan maahan saa luontaista taimea, mättäät aika puhtailta näyttää et ei mitenkään tosi paha. Et vastannut monta siemenpuuta siellä on koivua ja mäntyä? Kerrotko vielä oletko kertaakaan ostanut koivunsiemeniä? Istutitko isoja taimia keväällä?
Pieniä taimia muistaakseni touko-kesäkuun taitteessa. Sekö, että heinäkuussa istuttaa, estää syönnit myös seuraavina vuosina?
Siemenpuiden määrästä kerroin, että se on nolla, koska kuviolla ei koivua tai mäntyä ollut. Pitäisikö mielestäsi omt-kuviolla kasvattaa mäntyä?
Entä montako mätästä pitäisi tehdä, jos niillä luontaista puuta pitää kasvattaa? Syödäänkö niistä istutustaimet vai luontaiset? Missä vaiheessa samassa mättäässä 0-0,5 m etäisyydellä toisistaan kasvavat yksilöt raivataan?
Kosteus ei ole este luontaiselle taimettumiselle, mutta heinittyminen on.
Koivu siemeniä en ole ostanut.
Kerrotko vielä, mitä olen väittänyt 7 vuotta vastaan?
Sulla on edelliset sukupolvet tai omistajat aloittaneet virheiden ketjut. Kuusikkoon pitäisi aina jättää muutamia koivuja ja myös mäntyjä. Näin on, heinäkuun lopulla istutetut taimet ovat suurinpiirtein turvassa siltä vuodelta kun muualta on löytynyt jo apetta. Sinun taimesi ovat varmaan jo puolimetrisiä silloin ja olleet alttiita pitempään mustassa maassa. Niin sinä sanot, että koivun siemenet eivät kasva vaikka et ole ostanut ja kylvänyt sekaan vaan oletat ja väität etkä edes halua katkaista virheiden ketjua.
Minä en ole tuota raivannut kertaakaan, niinkuin huomaat niin istutustaimet kasvavat nopeammin. Tilanteen mukaan raivaan ton, nyt siinä menis 6-7h/ha. Ja se on sit ainut raivaus mitä nuo tarviaa.
Tossa on normaali määrä mättäitä, n.1800.
Sellaista se meillä metsätaloudessa on, että vuosikymmeniä sitten tehtyjen ratkaisujen kanssa täytyy elää. Tuskin silloin on osattu kuvitellakaan, millaisen sorkkaeläinlaidunnuksen kanssa vielä joudutaan painimaan.
Uuden puuston aikaansaaminen on kuitenkin uusi alku ja silloin on turha syyttää menneitä sukupolvia. Eletään siinä tilanteessa, joka meillä on ja koitetaan vaikuttaa siihen, mihin voi vaikuttaa. Kaikki muu on 100% turhaa viisastelua.
Mutta ok, oletetaan että heinäkuussa istutetut säästyy ensimmäisenä vuotena, kun eivät erotu heinikosta. Mikä säästää ne siihen saakka, että ovat viisimetrisiä? 2020 istutettuihin tulee lehdet toukokuussa 2021, jolloin ne loistaa heinikon yläpuolella.
Koivun siemenet voi kasvaa mättäissä, mutta ei muualla. Sen olen nähnyt niin monessa kohteessa, ettei epäselvyyttä ole. Vastaa kysymyksiini samassa mättäissä kasvavista taimista, äläkä väitä minun väittäneeni jotain, mitä en ole väittänyt.
Mutta ymmärsinkö siis oikein, että menetelmässäsi tarvitaan istutustaimia, siemenpuita ja kylvösiemeniä? Ja nuo kaikki kasvaa 1800 mättäässä?
Tietysti istutustaimet kasvaa nopeammin kuin kuviolla suoraan siemenestä kasvaneet. Mutta syödäänkö ympäriltä kylvötaimet ja luontaiset vai kiertääkö sorkkaeläimet koko taimikon?
Kerrotko vielä, mitä olen väittänyt 7 vuotta vastaan?
Ra-koivun kesätaimet on pieniä ja lähes lehdettöminä istutettuina ei tule yhtä helposti syödyiksi ainakaan 1. vuonna kuin aiemmin käytetyt isot taimet joita istutettiin keväällä.
Hirvet on vaan melko arvaamattomia liikkeissään. Joskus on parempi perata lehtipuut vähiin ja joskus taas ei . Koivun viljelyssä voi olla hyvä runsas lisäpuusto ellei sitten hirvilauma asetu paikalle ja puhdista koko aluetta rauduksista.
Tuossa n. 5ha alueella on n. 15 rauduskoivua siementämässä mäntyjä 10-20. Mättäisiin tulee paljon luontaista taimea. Mättäiden ulkopuolelle tulee taimia, mäntyä ja koivua, ei yhtä paljon kuitenkaan. Seassa kasvaa myös pihlajaa. Mättäisiin syntyneet n. 100 000 luontaista taimea ovat merkityksettömiä kuten kuvasta näkyy. Niitä ei tarvitse miettiä enempää. Tai noh, parantavathan ne tyvitukin laatua.
Se, että meillä on eka vuos hoidossa niin me annetaan aikaa siemenestä tuleville kasvaa.
Niin ei tarvitse kylvää kun siemenpuut hoitaa mutta jos ei ole. Tossakaan ei käyny mitään seuraavana vuonna istutetuille vaikka heinää oli jo. Voishan sitä kylvää jo paljon ennen ku istuttaa, 100000 siementä maksaa muutamia kymppejä.
Eli istutustaimet oli koko ajan siemenestä syntyneitä edellä ja istutustaimet säästyi. Mikä merkitys oli tässä viljelymenetelmällä ja mikä tuurilla?
Ilmeisesti ei olla peura-alueella? Olenhan minä useaan otteeseen todennut, että 3 hirveä vielä menettelisi. Mutta kun on 50 peuraa ja joukko kauriita. Kesällä, jolloin koivuja syödään, elukoita on 100/1000 ha.
Parin sadan metrin päässä syödystä koivikostani on toinen kuvio, jossa on yhdessä nurkassa koivua, loput mäntyä. Iältään se on kymmenen vuotta vanhempi, mäntyjen osalta viitisen vuotta ja istutettu aivan samoin kuten kuvien syöty koivikko. Tosin kuivempana maaperänä on loiva moreenirinne ja laikkumättäät. Koivuja ei ole syöty. Näin tilanteet vaihtelee.
Ai niin, kerrotko vielä, mitä olen väittänyt 7 vuotta vastaan?
Helppoahan se olisi jos on yksi malli jolla taimikot säästyvät syönniltä. Näin ei taida kuitenkaan olla. Enemmänkin kyseessä lienee tuuri ja todellinen hirvieläinkanta kyseisellä alueella. Toisaalta alueen ravintotilanteella on suuri merkitys taimikon säästymiselle. Olen nähnyt hyvin paljon totaalituhoja ja ihan sitten lähialueella hyvin säilyneitä taimikoita. Se miksi jotkin taimikot syödään vuodesta toiseen ja toiset säästyy, voisi olla tutkimisen arvoinen asia. Uskon että me ihmiset emme hoksaa vielä sitä syytä. Välttämättä vika ei ole taimikoissa vaan siihen liittyy tiettyjä asioita kuten luontaisia hirvieläinten vaelluspolkuja tai suojaisia mutta kuitenkin riittävän avoimia oleskelualueita joissa hirvieläimet viihtyvät pitempään.
Tuosta olen täysin samaa mieltä!
Niin tuossa lähellä otettiin riistakameralla kuva yhdestä koivikosta 7stä hirvestä. Peuroja ja kauniita on ja niitä metsästetään koneista.
Tuurista voi alkaa puhua sen jälkeen kun omasta toiminnasta korjataan virheet. Muuten vauvahorsmat on sellasia mitä voi syödä ihmisetkin. Ja mitä tiheämpi taimikko on, niin sitä vähemmän hirvet haluaa siellä kulkea.
”niitä metsästetään koneista”
Mistäköhän nyt mahtaa olla kyse?
Kopeista. Tekstinkorjaus.
En kyllä ymmärrä, mitä olisin tehnyt väärin, kun olen nyt lukenut Ammatti Raivoojan selostukset. Alueet on meillä istutettu jalostetuilla kesäkoivuilla heinäkuussa. Luonnontaimia on ollut alueilla reilusti. Pahimmat istutustaimien katkomiset on tehty juuri siellä, missä on ollut eniten luonnontaimia.
Jos tuota edellä mainittua pohdintaa vielä jatkan niin tuolla Äänekosken pohjoispuolella on yksi mäntytaimikko joka joutuu vuosittain hirvien syömäksi. Taimikko on syöty jo useita vuosia varmaan lähes 10 vuoden ajan. Männyt ovat pelkkiä vihreitä tupsurankoja mutta siitä huolimatta alue miellyttää hirviä. Viime kevät talvena kävin siinä lähellä työhommissa ja samalla tuli vilkaistua vieläkö hirvet siellä viihtyy. Taimikko oli täynnä hirvien jälkiä. Jokin siinä miellyttää hirviä erityisen paljon. Kilometrin sisällä on muitakin mätytaimikoita mutta ovat säästyneet näin kovalta syönniltä. 4 -tie on aivan taimikon vieressä joten liikenne ei karkota ainakaan näitä hirviä.
Metsuri motokuski edellä kirjoittaa juuri harrasteensa pahimmista epäonnistumisista. Jos joku alue syödään vuodesta toiseen kuuluisi metsästysseuran johtopoppoo lain edessä edesvastuuseen piittaamattomuudesta. Kuten muistamme on myös velvoite, ei pelkkää oikeutta omin mielin.
Tarkennuksena jesse sen verran että kyseessä on talvilaidunkohde joka erityisesti kiinnostaa hirviä. Ilman muuta hirvimäärälläkin on vaikutusta sitä on turha kiistää. Tuolla alueella ei ole kummoisesti hirviä kesäaikaan. Alue on hyvin kivistä kuivaa mäntymetsää. Sinne ne kuitenkin hirvet kokoontuvat naapuri kunnan puoleltakin.
”Ja mitä tiheämpi taimikko on, niin sitä vähemmän hirvet haluaa siellä kulkea.”
En ota tiukkaa kantaa tuohon, kun Visakallo esitti päinvastaisen mielipiteen. Mutta kun taimet syödään puolimetrisinä, on juuri se ja sama, onko taimia 1600 vai 10000. Yhtä lailla elukat siellä mahtuu kulkea.
Juu, niin tieheänä en edes minä alkumetsää kasvata etteikö sinne hirvet väleihin mahdu. Valitettavasti.
Hirvet välttelee äestettyjä alueita, niistä saa aina raivattua koivukin ilman hirvituhoja. Koivunkasvatus on vähän sellainen, että se erottelee jyvät akanoista. Esimerkiksi löytyy hyviä kuvia siitä miten kustannustehokasta kuusikonkasvatusta voi tehdä raivaamalla koivut ensiksi 7-8 vuoden ja siitä 7 vuoden päästäkuusten kasvun kärsimättä. Silleen hirviä saadaan laajemmalle alueelle syömään. Haapojen ja nuolukivien laittaminen sivummalle. Kyllä nämä kaikki auttavat mutta luonnonolosuhteita ei ole mahdollista tasoittaa niin paljon, että kaikki onnistuisivat.
Ei hirvet väistele äestysalueita. Suurimmat vaikuttavat tekijät hirvien aiheuttamiin taimikkovahinkoihin on juuri ne ,että onko alue talvilaidunaluetta vai ei ja mitä puulajeja on kasvamassa.
Taas puhutaan hirvistä, mutta ainakin täällä peurat on pahempi ongelma. En tiedä, onko niillä kesä- ja talvilaitumia, mutta joka tapauksessa peuroja on niin paljon, että kaikkialle niitä riittää kestä talvet.
Erikoista, jos muokkaustapa olisi sorkkaeläimillä määrittelevä asia, kun lauma miettii lounaspaikkaa. Minä vältän ABC:lla syömistä, mutta eiköhän elukoille ole se ja sama, onko muokkaus tehty äestyksellä, laikkumätästyksellä vai peräti kääntömättäillä. Yksi kannonnostoaluekin on syöty minulta pilalle. Tuo muokattiin uudestaan, mutta vieläkään ei kasvatuskelpoista koivikkoa sinne ole luontaisesti tullut. Syönti on ollut vähäistä, mutta siihen ehkä vaikuttaa mäntyjen Trico-käsittely. Ilmeisesti hirvet ja peurat katsovat parhaaksi jatkaa matkaa muualle.
Kannonnostoalueille tulee paljon vesakkoa, jos on lähistöllä lehtipuita.
Kauriiden torjuntaan taimikoista ei taida olla olemassa kovin toimivaa ”luonnollista” karkoituskeinoa , jos niitä riittää joka puskaan muutamia. Onko kukaan kokeillut siihen esim. hajusaippuaa ja nauhoituksen yhdistelmää tms ?
Kannonnostoalueille tulee paljon vesakkoa, ellei heinittyminen estä vesakoitumista.
Tapauksessani toinen koivikko on kannonnostoalue ja toinen, edellisen vieressä oleva, ei. Molemmat alueet on mätästetty. Vesaikon määrissä ei ole alueiden kesken ollut olennaista eroa. Kumpikin alue oli aikaisemmin lähes puhdas kuusikko. Olen laskenut koivikoiden hirvituhoiksi ainoastaan katkotut ja kasvatuskelvottomiksi syödyt koivut, en vain alaoksien syöntiä enkä ylenpien oksien vähäistä riipimistä. Selkein havainto on ollut, että suurin tuho koivuille on tullut siellä, missä on seassa pihlajaa ja haapaa.
Minun havaintoni taas eivät tue Visakallon tuhohavaintoja vaan aivan hyvä sekametsä tulee koivu-haapa-pihlaja-jopa tervaleppäyhdistelmästä. Harventaa vain pitäisi pikkuhiljaa.
Miksi haapa-pihlaja-leppäsekametsätaimikko pitäisi harventaa pikkuhiljaa? Kun raivuulle mennään, raivataan kerralla valmiiksi, eikä 30% vesakosta tänä vuonna pois, 30% kahden vuoden päästä ja loput neljän vuoden päästä.
Kuusia olen jättänyt ylitiheäksi raivuulla, jos se vähentäisi vesakoitumista pahoissa pakoissa. En tiedä, onko ollut hyötyä. Kun muutaman vuoden kuluttua palaa sellaista raivaamaan, tulee kyseltyä itseltään muutamia juttuja. Lehtipuut on paljon mukavampia raivata kuin kuuset.
Ihmetyttää, miten voi olla näin yks puolista kokemusta. Ittellä ei paljonkaan mettää mutta paikoitellen hirvet syö ja makailee taimikkoa pilalle teki mitä vaan ja toisaalla ei mitään ongelmaa, ja toises paikkaa taas pelkästään tallaavat istutus kuusikon pilalle pelekällä läsnäolollansa.