Samaa mieltä. Erittäin hyvin harvennettu. Motokuskit pyrkivät olemaan liian varovaisia koivikon harvennuksissa. Viimeksi oli hyvä kuski. Tekikin töitä Harvestialle, joten koivikot olivat tuttuja. Motto oli: ”Kun tuntuu pahalta, niin vielä puolet lisää pois”
Hyvä on toisiaan jälki. Tuohon Timpan kommenttiin että se on totta että aika usein koivikko jätetään liian tiukaksi. Itsekkin olen siihen syyllistynyt usein. Usein se syy on vain siinä että metsänomistaja haluaa metsänsä jätettävän tiukemmaksi kun on tarvis. Pääosa kuskeista kyllä tietää koivikon oikean harvennustiheyden kunhan niin voisi tehdä. Minun uran aikan varmaan 70 % leimikoista jouduin jättämään liian tiheäksi. Suurin osa jouduttiin harventamaan havupuiden tiheyteen.
Koivikot tuppaa jäämään liian tiheksi ja/tai harvennus liian myöhään. Olen jo vuosien ajan katellut naapurin erästä ra-koivuistutusta, että pitäisi harventaa heti ennen kuin menee piloille. Mutta huono on mennnä neuvomaankaan , kun ei tiedä suhtautumista, jotta sopisiko neuvoa olenkaan.
Tuokin koivikko on jo kärsinyt ylitiheydestä. Toki harvennus on riittävän voimakas, vaikkakin on jouduttu jättämään kuitupuulaatuakin kasvamaan – MIKSI?
Pääkuvan oikeassa reunassa on harventamatonta ja lisäkuvissa kasvaa metsä ennakkoraivauksen jäljiltä.
Raivauksen tehnyt ansaitsee täydet pisteet työn tuloksista. Poistettavaa on ollut paljon , mutta työn tasosta ei ole lipsuttu.
Tukkilaatua kasvaisi huomattavasti enemmän , jos raivaussahaa olisi käytetty jo taimikkovaiheessa. Nyt liian tiheässä kasvaneet puut oli pakko poistaa , kun eivät elinkelvottomina olisi kelvanneet edes lisävaltapuiksi. Joitakin jätin malliksi suurimpiin aukkoihin.
Tiedoksi sellainenkin asia , että tämä lähes 10 ha:n palsta sijaitsee ”herrojen” perinteisiin edustusjahteihin käytettävän alueen ytimessä . Koirien ulkoiluttaminen alueella on erikseen kielletty , jotta hirvet pysyvät aloillan. Yhtenä päivänä näin kolme hirveä ruokailemassa ja jälkiä riitti vaikka muille jakaa. Kummasti tuo koivu vaan kasvaa hirvistä huolimatta. Ylitiheys on aiheuttanut suurimmat menetykset puuston kehitykselle.
Ylitiheys ja sijainti 180 metriä mpy suurin syy latvan vaihtoihin. Eikä hirvikään yli viiteen metriin yllä.
Ei muuten otettu energiapuuta tästäkään , vaikka koivurankaa on tanner lavanaan.
Ko. alueella ei ole ollut energiapuulle kysyntää. Valtakunnallisesti energiapuun käyttö lisääntyy entisestään. Kun turpeen käyttöä vähennetään, ja jos vielä markkinahakkuut pienenevät, energiapuuhakkuita joudutaan lisäämään huomattavasti, koska hakkuiden sivutuotteita ei kerry nykyistä määrää. Suorittava voisi päivittää tietonsa.
On totta ,että energiapuuta tarvitaan enemmän. Määrät vain ovat niin isoja ,että risukoista ei tarvittavaa määrää kerry. Juna ja laiva tuo ,veikkaan ma.
Minä puolestani tiedän, että puuta kertyy energiapuuharvennuksista hyvin, risukot ovat vain marninaalisia kohteita. Korjattavat alat ovat kasvaneet, ja 15 vuoden pitkäjänteisen työn tulokset näkyvät koko maakunnan alueella.
Hienon työn on suorittava teheny. Täytyy oikein sanua etten oo missään nähäny kunnon koivutukkimehtää. Jotaki peltoja jotka raudukselle istutettu ja harvenneltukki. Mutta reilumpi kunnon tukkimehtä …..no näkkee jos ellää.
Muistanpa varsin hyvin ajan jolloin suorittava ”vaahtosi” että e-puun aika on ohi ja se kielletään yms, yms. Nyt on eri ääni kellossa, onkohan eläkeläinen päässyt vielä risukoita puimaan?
Taitaa tuolle e-puullekkin olla elinehto että siitä saa kemeran. Muussa tapauksessa vähäinenkin e-puun teko loppuu. Tuohon e-puun menekkiin ainakin meillä vaikuttaa negatiivisesti iso sellutehdas sekä muutama saha jotka tuottavat sivutuotteita lämpölaitoksille.
Asia on juuri näin kuin visakallo totesi että e-puun menekki vaihtelee paljon paikkakunnittain. Meillä ainakin sellaiset e-puu kohteet joihin kemeraa ei saa ei kiinnosta ketään. Ei myyjää eikä ostajaa kun hintaa puista ei juurikaan voi maksaa.
Olen hiukan eri mieltä maksamisesta. Tänään viimeksi tuli taas kahden kirjekuoren verran Kumekon mainosta kotiin ja ostohalut kaikesta puusta olisivat huikean kovat. Kun puun puutteessa ostavat hevosen lantaakin on silloin e-puun tarve alueella ilmeinen. Kyllä varmasti palaan vielä tämän vuoden puolella heidän kanssaan kaupoille. Nyt he saivat sähköisen tunnistuksen eli tarjouksen allekirjoituksetkin kunnollisiksi eli pankkitunnukset esim. Tarjoukset ovat vuodenvaihteelta vielä tallessa ja aion ottaa uudelleen syksyllä kisan pystyyn. Nytkin ovat parhaillaan työkaverin rantapalstalla korjuussa.
Kyllä tuollainen koivikko myös vaneritehtaalle kelpaa ja kuituna lehtiselluun. Kun ja jos ei halua työstää palkkaansa klapien kaas vehdatessa. Koivuhan siinä on vain materia, työ on se josta klapeissa hiukan korvausta saa, jos sattuu saamaan.
Metsälehdessä oli juttu hirvituhoalan kehityksestä. Sen mukaan piileviä vikoja jää todennäköisesti runkoihin, joista tulee aikanaan tappiota. Maksajasta ei ole tietoa, mutta joku se on. Vaikka tuossa koivikossa olisi tiheys ja lumi tehneet tuhojaan, ei se poista hirvieläinkannan merkitystä.
Hirven merkitystä ei voi kiistää ,mutta suhteellinen osuus vahinkoihin on vähisempi hoitamattomuuden ja lumen aiheuttamiin vahinkoihin verrattuna.
Kuvassa on kysymys hirvien suhteen erittäin korkean riskin alueesta ja siitä huolimatta on syntynyt kasvatuskelpoinen metsä. Palstan reunassa on riskiä kohottamassa tiettyä tarkoitusta varten kasvava laaja-alainen pajukko ,jossa hirvieläimet ovat viihtyneet ja viihtyvät edelleen erittäin hyvin. Esimerkkinä hakkuun aikana sieltä koivun latvuksia syömään ilmestynyt neljän hirven lauma.
Vaikka tälle kohtaa on istutettu koivikko ,on alueen pääpuulaji mänty. Kuustakin on alkanut ilmestymään uudistusaloille ,mutta vain siksi ,että maapohja on osoittautunut liian reheväksi männyn kasvualustaksi. Oksaisuus ja mutkat ovat männyn rasitteena vielä päätehakkuuvaiheessakin. Myös männyn ja kuusen sekaistutusta suositaan.
Kuvien perusteella puusto näyttäisi muutamaan kertaan syödyltä hieskoivikolta. Alkuperäisiä istutettuja rauduksia tuskin on montaakaan jäljellä. Lähes joka puussa on mutkia alhaalta ylöspäin. En parhaalla tahdollakaan voi sanoa kyseessä olevan hyvä koivikko, koska omistaja on menettänyt siinä jopa 10 000 eron hakkuutulot hehtaarilta.
Jospa tuossa onkin tiheys estänyt pahemmat hirvien aiheuttamat vioitukset. On jäänyt mistä valita jonkin verran vielä suht. hyvälaatusiakin koivuja isosta määrästä. Ensiharvennus olisi tosin pitänyt tehdä jo aiemmin. Kun on pajukkokin vieressä, ei hirvien tarvitse kaikkia koivuja katkoa.
”Koivun pituuskasvutapa on muiden lehtipuiden tapaan sympodiaalinen eli haarajatkoinen, mikä lisää sen alttiutta mutkaisuuteen ja haaraisuuteen” (Kasvupaikan ja puuston tiheyden vaikutus rauduskoivun ulkoiseen laatuun, Folia Forestalia 3/1997).
Pituuskasvu siis jatkuu hankasilmusta eikä pääsilmusta. Kuvan koivikko on normaali koivikko.
Koivun pituuskasvutapa on ikävä ominaisuus silloin, kun esimerkiksi tekee koivuhalkoja. Puun saa kahdeksi tai neljäksi haloksi kohtalaisen helposti, mutta kun yrittää halkoa niitä vielä ohuemmiksi haloiksi aina menee halkaisu sivulle ja turhaa sälettä tulee paljon.
”Kuvan koivikko on normaali koivikko.”
Voi toki jossain mielessä ollakin, mutta jos metsänkasvatus mielletään taloudelliseksi toiminnaksi, silloin tuo koivikko on huonolaatuinen.
Niin… vain kolme neljäsosaa pääkuvan annista on harvennettua . Ihan riittävä määrä hyvälaatuisia puita jäi kasvamaan ,kun projekti saatiin päätökseen. Elävää latvusta tosin on suosituksia miukemmin , mutta tilanteen korjaa aika. Puihin alkaa kertyä paksuuttakin,kun tehtiin kasvutilaa.
Tarkennan vielä ,että lisäkuvat on otettu kohteen harventamattomalta osuudelta. Ennen raivausta alalla on kasvanut paikoin sakeakin kuusialuskasvos ,jonka kaataminen saattaa aiheuttaa kaksivaihekasvattajilla voimakkaita tunteita. Näkymä ilman raivausta muistuttaisi kovasti jokin aika sitten lähettämäni kuvan tilannetta ,jossa harvensin noin kymmenen vuotta sitten energiapuuhakkuun kohteena ollutta metsää. Toisessa tapauksessa toimittiin ammattimaisesti ,toisessa ei.
Jos tuosta koivikosta löytyisi 400 kpl/ha tukiksi kelpaavia runkomuotoja, niin niiden hyödyntämiseksi kannattaa tehdä se mikä voidaan. muutenhan nuo lähes kaikki hieskoivut olisi jo pitänyt pistää pinoon.
Työohjeessa luki ensiharvennus. Poistettujen puiden keskitilavuus vähän yli 100 litraa. Mainitsen vielä ,että harvensin muutama kuukausi sitten istutetun hieskoivikon ,jossa vastaava tilavuus oli 40 litraa. Jäävä puusto kelpaa runkomuodon perusteella jatkossakin vain kuiduksi. Tästä löytyy helposti 400 tukiksi kelpaavaa runkoa hehtaarilta ,kun päätehakkuun aika koittaa.
Onhan tuo nyt erinomainen koivikko. Noista lähes jokainen kelpaa vaneritukiksi myöhemmässä vaiheessa. En minä ainakaan juuri parempia koivikoita ole hakannut.
Sanokaahan nimimerkit Suorittava porras ja Metsuri motokuski, mikä olisi hyvä koivikon tiheys taimikon harvennyksen jälkeen? Suositustiheydessä 1600 ei taida rungot jaksaa kasvaa niin, että ensiharvennusvaiheessa tilanne olisi hyvä niin korjuuolosuhteiden kuin puiden elinvoimaisuuden kannalta.
Kasvuhan on kiinni niin paljon maapohjasta. Yleensä kun mennään suosituksen mukaisilla tiheyksillä niin paras tuotto saadaan kiertoajalla. Suositushan on keskiarvo joten jos maapohja ravinteisuus ei riitä niin tiheyttä on muutettava. Enemmänkin olisin huolissani oikea aikaisesta harvennukesta kun koivu tahtoo kärsiä aika nopeasti liiasta tiheydestä.
Sanokaapa suorittava porras, missä päin Suomea on istutettu hieskoivikko? Eivätkö kaikki hyvän metsänhoidon suositukset ole kieltäneet sellaisen istuttamisen jo vuosikymmeniä?
Kyllähän se rauduskoivu on se oikea puulaji. Joillekkin suopohjille hieskoivukin hyväksytään puulajina. Olkoon kumpi tahansa mutta kuvassa näyttää laatu olevan ihan yllättävänkin hyvää. En moittisi.
Tarkat koordinaatit hieskoivun avulla metsitetystä pellosta jätän kertomatta. Huolella työ oli kuitenkin tehty taimien myyräsuojia myöten. Eli kyseessä oli kaksi ”normien vastaista ”toimenpidettä. Istutettu hieskoivikko ,joka harvennettiin. Lieneekö taimisuojila ja sekaan puskeneilla pajuilla ollut osuutta puiden huonoon kasvuun ,kun saanto jäi puoleen arvioidusta. Lisäksi harvennuksen jälkeen puilla oli varmasti ”riittävästi” kasvutilaa. Vähän ennen hakkuuta toteutettu ennakkoraivaus olisi ollut riittävä toimenpide siihen saumaan.
Hieskoivikoiden kasvua ja kehitystä on ollut mielenkiintoista seurata, kun vertailualueina on ollut samanikäisiä rauduskoivikoita. 90-luvun alussa istutimme kloonitaimilla kolme hieskoivukoealaa. Niistä kaksi tuli suopeltoihin ja yksi kovan maan peltoon. Hieskoivulla kasvu ja laatu jäävät selvästi jälkeen rauduksesta, mutta hallanaroilla rehevillä turvemailla se on käytännössä ainoa mahdollinen puulaji. Erityisesti mutkaisuus on hieskoivun ongelma. Oma lukunsa ovat sitten ne alueet, joissa ”nelijalkaiset metsänhoitajamme” ovat talvehtiessaan vaihtaneet puulajin männystä hieskoivuun. Hieskoivikoita on kaikkiaan kasvamassa kymmenen hehtaaria. Eihän ne mitään rahasampoja ole olleet, mutta ovat antaneet lisää näkemystä metsänkasvatukseen.
Kyllä istutettuja turvemaan peltoja on täälläkin hieskoivikkoa kasvamassa. Taisi 40 vuotta sitten Leivonmäellä tehdyt Rauduskoivuistutukset turpeen nostoalueella näyttää, että taudus kasvaa hyvin kymmeneen metriin, mutta sitten sen latva kuolee.
Hies (suokko) – kestää sen, että pohjavesi on jopa alle metrin syvyydessä.
Joku kysyi rauduskoivikkotaimikon tiheydestä taimikonhoidon jälkeen! Oliko kysymys laadittu ihan tosissaan?
-Vastaus on tietenkin, että taimikonhoidossa ei istutustaimia nitistetä, eli 1600 on oikea lukema hoidetussa taimikossa.
-Hieskoivikossa istutetaan männyn tavoin, eli enskaan asti kasvatetaan 2000 r/ha.
Kun puun myyntihinnat , kuitu/tukkipuun hintasuhteet ja työvoima/tarvikekustannukset on muuttuneet mh-suositusten teon ajoista, niin myös siihen ”parhaaseen tulokseen” (mo:n kannalta) päästään yleensä vähän eri ohjeilla kuin aiemmin.
2000-luvun alussa sai vielä metsitystukea peltoheitoille myös hieskoivun viljelyyn.
Suorittavan metsissä elää joku toinen hirvi rotu, suuri kanta joka elää pyhällähengellä? Kateeksi käy, täällä ei varmasti saa koivutaimikot olla rauhassa.
Jätkä: jokseenkin vakavissani kysymyksen sopivasta kasvatustiheydestä esitin. Kuten kommentoitiin, kasvupohjien välinen vaihtelu on suurta, joten tilanteen mukaan on järkevä toimia. Täälläpäin ei kyllä koivua kannata istuttaa oikein minnekään.
Pidän kyseenalaisena, jaksaako rauduskoivu lihoa 1600 rungon tiheydessä niin, että ensiharvennusolosuhteet mahdollistaa kannattavan puunkorjuun. Tahtoo olla usein niin, että vaikka lähtevän puun keskikoko on sinänsä oikein hoidetuilla kohteilla pieni, riukuuntumiskehitys on jo pitkällä. Toisekseen koivikon ensiharvennuksen ajoittaminen on lähtökohtaisestikin tarkkaa ja vaikka odottamattomien kelien takia hakkuu saattaa koittaa vuosia kaupanteon jälkeen. Omilla mailla olen ryhtynyt harventamaan koivikot raivaussahatyönä noin 6 – 9 metrin pituusvaiheessa 1200 – 1600 hehtaaritiheyteen. Kaksihaaraiset ym. laatuvikaiset saa etupainoisesti pois, keppimetsään ei väkisin tarvitse koneella mennä ja latvukset pysyy pitkinä.
Elävän latvuksen osuus ratkaisee toimenpiteiden oikea-aikaisuuden . Maksimitiheyksiä tuskin kannattaa tavoitella lumiriskien takia. Edelleenkin on kerrattava ,että elävän latvuksen määrä korreloi suoraan juuriston kokoon. Jos ei ole kunnon latvusta ,ei ole juuriakaan . Sellaiset puuyksilöt joutaa poistaa ,vaikka syntyisi vähän aukkoakin. Paremmassa kunnossa olevia puita voi jättää vastaavasti aavistuksen tiheämpään. Teknisesti huonolaatuiset rungot kannattaa poistaa mahdollisimman varhain. Mieluummin jo taimivaihessa.
…Näyttää olevan joillekin kova pala todeta ,että koivua kasvaa vankasta hirvikannasta huolimatta. Tässä tapauksessa puhutaan oikeasti korkeasta paikallisesta hirvitiheydestä ,jota on pidetty yllä vuosikymmeniä. Muualla ollaan paljon alhaisemmissa lukemissa. Muun muassa meillä ,50 kilometriä idempänä, hirviä on puolet vähemmän. Tosin puolenkymmentä alueella viihtyvää”nallukaista”kokoaa nekin laumoiksi.
suorittava porras: ”koivua kasvaa vankasta hirvikannasta huolimatta.”
Eihän kukaan ole väittänytkään, etteikö koivu kasvaisi myös hirvialueilla, mutta tuloksena on silloin hyvälaatuisten rauduskoivikoiden sijasta huonokasvuisia, mutkaisia ja poikaoksaisia hieskoivikoita, joissa taloudellinen tulos omistajilleen on hyvin huono.
Burlin mainitsemasta raivauksesta ra-koivikossa ennen eh:a välttyy, jos istutustiheys on 1300-1400 kpl/ha. Se näyttää riittävän ainakin pellonmetsityksessä, kun muuta vesakkoa eikä haittaeläimiä ole liiemmin haittana .
Hieskoivuja hyväksytään kasvatuskelpoisiksi kangasmaillakin max 20% taimista . Märillä turvemailla usein ainut kunnolla toimeentuleva puulaji ja uudistuu helposti. Kuivattaa hyvin kasvupaikkaa.
Minä tässä välissä myönnän olleeni väärässä tämän hieskoivun istutus -asian suhteen, eli ei ole ollut tarpeeksi tietoa menneisyydestä. Istutus ei enää nykyisin kai välttämättä kannattavaa, mutta tämä oli kai sitä aikaa, kun taimet sai ilmaiseksi. Sinänsä männyllekin riittää kyllä alle metrin kuivavara, että voi sitten ihmetellä, miksi sitä ei istutettu, tai miksei istutettu 50%/50% mäntyä ja sitä hieskoivua. Ehkä siihenkin aikaan sai istuttaa vain yhtä puulajia yhdelle kuviolle. Sitä en sitten tiedä, miten helposti hieskoivun saa tulemaan luontaisesti johonkin suopellolle. Tuhkalla kai ainakin helposti.
Heinittyneet vanhat suopellot ei metsity helposti juuri milloinkaan. Raju muokkaus , isot taimet ja suojaus niille on melkein ainut resepti. Mutta hintaa tulee eikä kannata ellei kasvupaikka ole tarpeeksi hyvä. Luontaisesti nimenomaan märät rahkaturpeiset kohteet taimettuu hyvin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Hieno metsä jäi, ainakin minun silmin.
Samaa mieltä. Erittäin hyvin harvennettu. Motokuskit pyrkivät olemaan liian varovaisia koivikon harvennuksissa. Viimeksi oli hyvä kuski. Tekikin töitä Harvestialle, joten koivikot olivat tuttuja. Motto oli: ”Kun tuntuu pahalta, niin vielä puolet lisää pois”
Hyvä on toisiaan jälki. Tuohon Timpan kommenttiin että se on totta että aika usein koivikko jätetään liian tiukaksi. Itsekkin olen siihen syyllistynyt usein. Usein se syy on vain siinä että metsänomistaja haluaa metsänsä jätettävän tiukemmaksi kun on tarvis. Pääosa kuskeista kyllä tietää koivikon oikean harvennustiheyden kunhan niin voisi tehdä. Minun uran aikan varmaan 70 % leimikoista jouduin jättämään liian tiheäksi. Suurin osa jouduttiin harventamaan havupuiden tiheyteen.
Koivikot tuppaa jäämään liian tiheksi ja/tai harvennus liian myöhään. Olen jo vuosien ajan katellut naapurin erästä ra-koivuistutusta, että pitäisi harventaa heti ennen kuin menee piloille. Mutta huono on mennnä neuvomaankaan , kun ei tiedä suhtautumista, jotta sopisiko neuvoa olenkaan.
Tuokin koivikko on jo kärsinyt ylitiheydestä. Toki harvennus on riittävän voimakas, vaikkakin on jouduttu jättämään kuitupuulaatuakin kasvamaan – MIKSI?
Pääkuvan oikeassa reunassa on harventamatonta ja lisäkuvissa kasvaa metsä ennakkoraivauksen jäljiltä.
Raivauksen tehnyt ansaitsee täydet pisteet työn tuloksista. Poistettavaa on ollut paljon , mutta työn tasosta ei ole lipsuttu.
Tukkilaatua kasvaisi huomattavasti enemmän , jos raivaussahaa olisi käytetty jo taimikkovaiheessa. Nyt liian tiheässä kasvaneet puut oli pakko poistaa , kun eivät elinkelvottomina olisi kelvanneet edes lisävaltapuiksi. Joitakin jätin malliksi suurimpiin aukkoihin.
Tiedoksi sellainenkin asia , että tämä lähes 10 ha:n palsta sijaitsee ”herrojen” perinteisiin edustusjahteihin käytettävän alueen ytimessä . Koirien ulkoiluttaminen alueella on erikseen kielletty , jotta hirvet pysyvät aloillan. Yhtenä päivänä näin kolme hirveä ruokailemassa ja jälkiä riitti vaikka muille jakaa. Kummasti tuo koivu vaan kasvaa hirvistä huolimatta. Ylitiheys on aiheuttanut suurimmat menetykset puuston kehitykselle.
Eipä tuolla juuri suoria koivuja olekaan. Lähes jokaista on hirvet aikoinaan syöneet ja sen takia latva vaihtunut.
Ylitiheys ja sijainti 180 metriä mpy suurin syy latvan vaihtoihin. Eikä hirvikään yli viiteen metriin yllä.
Ei muuten otettu energiapuuta tästäkään , vaikka koivurankaa on tanner lavanaan.
Ko. alueella ei ole ollut energiapuulle kysyntää. Valtakunnallisesti energiapuun käyttö lisääntyy entisestään. Kun turpeen käyttöä vähennetään, ja jos vielä markkinahakkuut pienenevät, energiapuuhakkuita joudutaan lisäämään huomattavasti, koska hakkuiden sivutuotteita ei kerry nykyistä määrää. Suorittava voisi päivittää tietonsa.
On totta ,että energiapuuta tarvitaan enemmän. Määrät vain ovat niin isoja ,että risukoista ei tarvittavaa määrää kerry. Juna ja laiva tuo ,veikkaan ma.
Minä puolestani tiedän, että puuta kertyy energiapuuharvennuksista hyvin, risukot ovat vain marninaalisia kohteita. Korjattavat alat ovat kasvaneet, ja 15 vuoden pitkäjänteisen työn tulokset näkyvät koko maakunnan alueella.
Hienon työn on suorittava teheny. Täytyy oikein sanua etten oo missään nähäny kunnon koivutukkimehtää. Jotaki peltoja jotka raudukselle istutettu ja harvenneltukki. Mutta reilumpi kunnon tukkimehtä …..no näkkee jos ellää.
Muistanpa varsin hyvin ajan jolloin suorittava ”vaahtosi” että e-puun aika on ohi ja se kielletään yms, yms. Nyt on eri ääni kellossa, onkohan eläkeläinen päässyt vielä risukoita puimaan?
Taitaa tuolle e-puullekkin olla elinehto että siitä saa kemeran. Muussa tapauksessa vähäinenkin e-puun teko loppuu. Tuohon e-puun menekkiin ainakin meillä vaikuttaa negatiivisesti iso sellutehdas sekä muutama saha jotka tuottavat sivutuotteita lämpölaitoksille.
Asia on juuri näin kuin visakallo totesi että e-puun menekki vaihtelee paljon paikkakunnittain. Meillä ainakin sellaiset e-puu kohteet joihin kemeraa ei saa ei kiinnosta ketään. Ei myyjää eikä ostajaa kun hintaa puista ei juurikaan voi maksaa.
Olen hiukan eri mieltä maksamisesta. Tänään viimeksi tuli taas kahden kirjekuoren verran Kumekon mainosta kotiin ja ostohalut kaikesta puusta olisivat huikean kovat. Kun puun puutteessa ostavat hevosen lantaakin on silloin e-puun tarve alueella ilmeinen. Kyllä varmasti palaan vielä tämän vuoden puolella heidän kanssaan kaupoille. Nyt he saivat sähköisen tunnistuksen eli tarjouksen allekirjoituksetkin kunnollisiksi eli pankkitunnukset esim. Tarjoukset ovat vuodenvaihteelta vielä tallessa ja aion ottaa uudelleen syksyllä kisan pystyyn. Nytkin ovat parhaillaan työkaverin rantapalstalla korjuussa.
Kyllä tuommonen koivu sekä pystyssä että kasassa klapi miestä miellyttää!
Kyllä tuollainen koivikko myös vaneritehtaalle kelpaa ja kuituna lehtiselluun. Kun ja jos ei halua työstää palkkaansa klapien kaas vehdatessa. Koivuhan siinä on vain materia, työ on se josta klapeissa hiukan korvausta saa, jos sattuu saamaan.
Metsälehdessä oli juttu hirvituhoalan kehityksestä. Sen mukaan piileviä vikoja jää todennäköisesti runkoihin, joista tulee aikanaan tappiota. Maksajasta ei ole tietoa, mutta joku se on. Vaikka tuossa koivikossa olisi tiheys ja lumi tehneet tuhojaan, ei se poista hirvieläinkannan merkitystä.
Hirven merkitystä ei voi kiistää ,mutta suhteellinen osuus vahinkoihin on vähisempi hoitamattomuuden ja lumen aiheuttamiin vahinkoihin verrattuna.
Kuvassa on kysymys hirvien suhteen erittäin korkean riskin alueesta ja siitä huolimatta on syntynyt kasvatuskelpoinen metsä. Palstan reunassa on riskiä kohottamassa tiettyä tarkoitusta varten kasvava laaja-alainen pajukko ,jossa hirvieläimet ovat viihtyneet ja viihtyvät edelleen erittäin hyvin. Esimerkkinä hakkuun aikana sieltä koivun latvuksia syömään ilmestynyt neljän hirven lauma.
Vaikka tälle kohtaa on istutettu koivikko ,on alueen pääpuulaji mänty. Kuustakin on alkanut ilmestymään uudistusaloille ,mutta vain siksi ,että maapohja on osoittautunut liian reheväksi männyn kasvualustaksi. Oksaisuus ja mutkat ovat männyn rasitteena vielä päätehakkuuvaiheessakin. Myös männyn ja kuusen sekaistutusta suositaan.
Kuvien perusteella puusto näyttäisi muutamaan kertaan syödyltä hieskoivikolta. Alkuperäisiä istutettuja rauduksia tuskin on montaakaan jäljellä. Lähes joka puussa on mutkia alhaalta ylöspäin. En parhaalla tahdollakaan voi sanoa kyseessä olevan hyvä koivikko, koska omistaja on menettänyt siinä jopa 10 000 eron hakkuutulot hehtaarilta.
Jospa tuossa onkin tiheys estänyt pahemmat hirvien aiheuttamat vioitukset. On jäänyt mistä valita jonkin verran vielä suht. hyvälaatusiakin koivuja isosta määrästä. Ensiharvennus olisi tosin pitänyt tehdä jo aiemmin. Kun on pajukkokin vieressä, ei hirvien tarvitse kaikkia koivuja katkoa.
”Koivun pituuskasvutapa on muiden lehtipuiden tapaan sympodiaalinen eli haarajatkoinen, mikä lisää sen alttiutta mutkaisuuteen ja haaraisuuteen” (Kasvupaikan ja puuston tiheyden vaikutus rauduskoivun ulkoiseen laatuun, Folia Forestalia 3/1997).
Pituuskasvu siis jatkuu hankasilmusta eikä pääsilmusta. Kuvan koivikko on normaali koivikko.
Koivun pituuskasvutapa on ikävä ominaisuus silloin, kun esimerkiksi tekee koivuhalkoja. Puun saa kahdeksi tai neljäksi haloksi kohtalaisen helposti, mutta kun yrittää halkoa niitä vielä ohuemmiksi haloiksi aina menee halkaisu sivulle ja turhaa sälettä tulee paljon.
”Kuvan koivikko on normaali koivikko.”
Voi toki jossain mielessä ollakin, mutta jos metsänkasvatus mielletään taloudelliseksi toiminnaksi, silloin tuo koivikko on huonolaatuinen.
Niin… vain kolme neljäsosaa pääkuvan annista on harvennettua . Ihan riittävä määrä hyvälaatuisia puita jäi kasvamaan ,kun projekti saatiin päätökseen. Elävää latvusta tosin on suosituksia miukemmin , mutta tilanteen korjaa aika. Puihin alkaa kertyä paksuuttakin,kun tehtiin kasvutilaa.
Tarkennan vielä ,että lisäkuvat on otettu kohteen harventamattomalta osuudelta. Ennen raivausta alalla on kasvanut paikoin sakeakin kuusialuskasvos ,jonka kaataminen saattaa aiheuttaa kaksivaihekasvattajilla voimakkaita tunteita. Näkymä ilman raivausta muistuttaisi kovasti jokin aika sitten lähettämäni kuvan tilannetta ,jossa harvensin noin kymmenen vuotta sitten energiapuuhakkuun kohteena ollutta metsää. Toisessa tapauksessa toimittiin ammattimaisesti ,toisessa ei.
Pystyyn jätettyjä koivuja ei voi luokitella hyvälaatuisiksi, koska alueella ei ole suoria puita.
Jos tuosta koivikosta löytyisi 400 kpl/ha tukiksi kelpaavia runkomuotoja, niin niiden hyödyntämiseksi kannattaa tehdä se mikä voidaan. muutenhan nuo lähes kaikki hieskoivut olisi jo pitänyt pistää pinoon.
Työohjeessa luki ensiharvennus. Poistettujen puiden keskitilavuus vähän yli 100 litraa. Mainitsen vielä ,että harvensin muutama kuukausi sitten istutetun hieskoivikon ,jossa vastaava tilavuus oli 40 litraa. Jäävä puusto kelpaa runkomuodon perusteella jatkossakin vain kuiduksi. Tästä löytyy helposti 400 tukiksi kelpaavaa runkoa hehtaarilta ,kun päätehakkuun aika koittaa.
Onhan tuo nyt erinomainen koivikko. Noista lähes jokainen kelpaa vaneritukiksi myöhemmässä vaiheessa. En minä ainakaan juuri parempia koivikoita ole hakannut.
Sanokaahan nimimerkit Suorittava porras ja Metsuri motokuski, mikä olisi hyvä koivikon tiheys taimikon harvennyksen jälkeen? Suositustiheydessä 1600 ei taida rungot jaksaa kasvaa niin, että ensiharvennusvaiheessa tilanne olisi hyvä niin korjuuolosuhteiden kuin puiden elinvoimaisuuden kannalta.
Kasvuhan on kiinni niin paljon maapohjasta. Yleensä kun mennään suosituksen mukaisilla tiheyksillä niin paras tuotto saadaan kiertoajalla. Suositushan on keskiarvo joten jos maapohja ravinteisuus ei riitä niin tiheyttä on muutettava. Enemmänkin olisin huolissani oikea aikaisesta harvennukesta kun koivu tahtoo kärsiä aika nopeasti liiasta tiheydestä.
Sanokaapa suorittava porras, missä päin Suomea on istutettu hieskoivikko? Eivätkö kaikki hyvän metsänhoidon suositukset ole kieltäneet sellaisen istuttamisen jo vuosikymmeniä?
Kyllähän se rauduskoivu on se oikea puulaji. Joillekkin suopohjille hieskoivukin hyväksytään puulajina. Olkoon kumpi tahansa mutta kuvassa näyttää laatu olevan ihan yllättävänkin hyvää. En moittisi.
Tarkat koordinaatit hieskoivun avulla metsitetystä pellosta jätän kertomatta. Huolella työ oli kuitenkin tehty taimien myyräsuojia myöten. Eli kyseessä oli kaksi ”normien vastaista ”toimenpidettä. Istutettu hieskoivikko ,joka harvennettiin. Lieneekö taimisuojila ja sekaan puskeneilla pajuilla ollut osuutta puiden huonoon kasvuun ,kun saanto jäi puoleen arvioidusta. Lisäksi harvennuksen jälkeen puilla oli varmasti ”riittävästi” kasvutilaa. Vähän ennen hakkuuta toteutettu ennakkoraivaus olisi ollut riittävä toimenpide siihen saumaan.
Hieskoivikoiden kasvua ja kehitystä on ollut mielenkiintoista seurata, kun vertailualueina on ollut samanikäisiä rauduskoivikoita. 90-luvun alussa istutimme kloonitaimilla kolme hieskoivukoealaa. Niistä kaksi tuli suopeltoihin ja yksi kovan maan peltoon. Hieskoivulla kasvu ja laatu jäävät selvästi jälkeen rauduksesta, mutta hallanaroilla rehevillä turvemailla se on käytännössä ainoa mahdollinen puulaji. Erityisesti mutkaisuus on hieskoivun ongelma. Oma lukunsa ovat sitten ne alueet, joissa ”nelijalkaiset metsänhoitajamme” ovat talvehtiessaan vaihtaneet puulajin männystä hieskoivuun. Hieskoivikoita on kaikkiaan kasvamassa kymmenen hehtaaria. Eihän ne mitään rahasampoja ole olleet, mutta ovat antaneet lisää näkemystä metsänkasvatukseen.
Kyllä istutettuja turvemaan peltoja on täälläkin hieskoivikkoa kasvamassa. Taisi 40 vuotta sitten Leivonmäellä tehdyt Rauduskoivuistutukset turpeen nostoalueella näyttää, että taudus kasvaa hyvin kymmeneen metriin, mutta sitten sen latva kuolee.
Hies (suokko) – kestää sen, että pohjavesi on jopa alle metrin syvyydessä.
Joku kysyi rauduskoivikkotaimikon tiheydestä taimikonhoidon jälkeen! Oliko kysymys laadittu ihan tosissaan?
-Vastaus on tietenkin, että taimikonhoidossa ei istutustaimia nitistetä, eli 1600 on oikea lukema hoidetussa taimikossa.
-Hieskoivikossa istutetaan männyn tavoin, eli enskaan asti kasvatetaan 2000 r/ha.
Tuosta hiekoivikosta oli hyvä kirjoitus viime metsälehdessä. Antaa hyviä vastauksia kysymyksiin.
Kun puun myyntihinnat , kuitu/tukkipuun hintasuhteet ja työvoima/tarvikekustannukset on muuttuneet mh-suositusten teon ajoista, niin myös siihen ”parhaaseen tulokseen” (mo:n kannalta) päästään yleensä vähän eri ohjeilla kuin aiemmin.
2000-luvun alussa sai vielä metsitystukea peltoheitoille myös hieskoivun viljelyyn.
Suorittavan metsissä elää joku toinen hirvi rotu, suuri kanta joka elää pyhällähengellä? Kateeksi käy, täällä ei varmasti saa koivutaimikot olla rauhassa.
Suorittavan hirvet käyvät vain naapureiden metsissä syömässä.
Noihin Jätkän istutustiheyksiin kun laittaa tuhannen lisää saa hirvien jälkeenkin ehkä vielä jonkinlaisen koivikon aikaan.
Lounaisessa Suomessa on helppo erottaa hies- ja rauduskoivun luonnontaimet. Rauduskoivut on hirvensyömiä.
Jätkä: jokseenkin vakavissani kysymyksen sopivasta kasvatustiheydestä esitin. Kuten kommentoitiin, kasvupohjien välinen vaihtelu on suurta, joten tilanteen mukaan on järkevä toimia. Täälläpäin ei kyllä koivua kannata istuttaa oikein minnekään.
Pidän kyseenalaisena, jaksaako rauduskoivu lihoa 1600 rungon tiheydessä niin, että ensiharvennusolosuhteet mahdollistaa kannattavan puunkorjuun. Tahtoo olla usein niin, että vaikka lähtevän puun keskikoko on sinänsä oikein hoidetuilla kohteilla pieni, riukuuntumiskehitys on jo pitkällä. Toisekseen koivikon ensiharvennuksen ajoittaminen on lähtökohtaisestikin tarkkaa ja vaikka odottamattomien kelien takia hakkuu saattaa koittaa vuosia kaupanteon jälkeen. Omilla mailla olen ryhtynyt harventamaan koivikot raivaussahatyönä noin 6 – 9 metrin pituusvaiheessa 1200 – 1600 hehtaaritiheyteen. Kaksihaaraiset ym. laatuvikaiset saa etupainoisesti pois, keppimetsään ei väkisin tarvitse koneella mennä ja latvukset pysyy pitkinä.
Elävän latvuksen osuus ratkaisee toimenpiteiden oikea-aikaisuuden . Maksimitiheyksiä tuskin kannattaa tavoitella lumiriskien takia. Edelleenkin on kerrattava ,että elävän latvuksen määrä korreloi suoraan juuriston kokoon. Jos ei ole kunnon latvusta ,ei ole juuriakaan . Sellaiset puuyksilöt joutaa poistaa ,vaikka syntyisi vähän aukkoakin. Paremmassa kunnossa olevia puita voi jättää vastaavasti aavistuksen tiheämpään. Teknisesti huonolaatuiset rungot kannattaa poistaa mahdollisimman varhain. Mieluummin jo taimivaihessa.
…Näyttää olevan joillekin kova pala todeta ,että koivua kasvaa vankasta hirvikannasta huolimatta. Tässä tapauksessa puhutaan oikeasti korkeasta paikallisesta hirvitiheydestä ,jota on pidetty yllä vuosikymmeniä. Muualla ollaan paljon alhaisemmissa lukemissa. Muun muassa meillä ,50 kilometriä idempänä, hirviä on puolet vähemmän. Tosin puolenkymmentä alueella viihtyvää”nallukaista”kokoaa nekin laumoiksi.
suorittava porras: ”koivua kasvaa vankasta hirvikannasta huolimatta.”
Eihän kukaan ole väittänytkään, etteikö koivu kasvaisi myös hirvialueilla, mutta tuloksena on silloin hyvälaatuisten rauduskoivikoiden sijasta huonokasvuisia, mutkaisia ja poikaoksaisia hieskoivikoita, joissa taloudellinen tulos omistajilleen on hyvin huono.
Burlin mainitsemasta raivauksesta ra-koivikossa ennen eh:a välttyy, jos istutustiheys on 1300-1400 kpl/ha. Se näyttää riittävän ainakin pellonmetsityksessä, kun muuta vesakkoa eikä haittaeläimiä ole liiemmin haittana .
Hieskoivuja hyväksytään kasvatuskelpoisiksi kangasmaillakin max 20% taimista . Märillä turvemailla usein ainut kunnolla toimeentuleva puulaji ja uudistuu helposti. Kuivattaa hyvin kasvupaikkaa.
Minä tässä välissä myönnän olleeni väärässä tämän hieskoivun istutus -asian suhteen, eli ei ole ollut tarpeeksi tietoa menneisyydestä. Istutus ei enää nykyisin kai välttämättä kannattavaa, mutta tämä oli kai sitä aikaa, kun taimet sai ilmaiseksi. Sinänsä männyllekin riittää kyllä alle metrin kuivavara, että voi sitten ihmetellä, miksi sitä ei istutettu, tai miksei istutettu 50%/50% mäntyä ja sitä hieskoivua. Ehkä siihenkin aikaan sai istuttaa vain yhtä puulajia yhdelle kuviolle. Sitä en sitten tiedä, miten helposti hieskoivun saa tulemaan luontaisesti johonkin suopellolle. Tuhkalla kai ainakin helposti.
Heinittyneet vanhat suopellot ei metsity helposti juuri milloinkaan. Raju muokkaus , isot taimet ja suojaus niille on melkein ainut resepti. Mutta hintaa tulee eikä kannata ellei kasvupaikka ole tarpeeksi hyvä. Luontaisesti nimenomaan märät rahkaturpeiset kohteet taimettuu hyvin.