Liike on lääke! Kuvassa keinoja torjua sairauksia ennakkoon. Ko menetelmällä kuntoutettu ”kylmä olkapää” toimintakuntoiseksi. Vuosi sitten oltiin tukevasti saikulla ja vietettiin unettomia öitä. Pilkesavotta toi korjauksen tilanteeseen ja pyörällä kuntouttaminen sai jatkoa.
Hirvien takia metsästä on kasvanut hieskoivuja pilketarpeiksi, vai olisiko syynä vain raivauksen tekemättä jättänyt isäntä?
Päivän kuva, karanteenissa metsäpalstalla. Monia harrastuspaikkoja on suljettu, mutta ulkoilmassa tekemistä ei vielä !
Todella hyvä kuva!
Polkupyöräopportunistit kohtasivat juuri!
Puiden historiaan sen verran , että ovat saaneet kasvaa kaikessa rauhassa , kun kenelläkään ei ole ollut kykyä metsistä huolehtia. Nyt nuorta metsää kunnostellaan manu-menetelmällä halottavaksi tavaraksi ja enegiapuuksi. Muualta tullut eläkeläinen pistää metsiä viimein kuntoon. Puukauppoihin päädyttiin MHY:n antaman vinkin avulla.
Pinon viereen olisin toki voinut kiikuttaa raivaussahankin rekvisiitaksi. Sillä hoidellaan myöhemmin tänä vuonna muutaman isännän metsäautoteiden ympäristöjen raivauksia. Nämä tehdäään metsästysseuran talkoina.
Ei pääse ”kivi sammaloitumaan” , jos terveyttä riittää kaikkiin hankkeisiin.
Tänään työpäivän päälle tunti halkoilua ja puolitoista pyöräilyä.
Jees, mikä on polkupyöräopportunisti?
Googleta, kyllä sinä ymmärrät.
Pääkuvan ja lisäkuvan väliä on runsas kaksi tuntia ja kaksi tankillista bensaa. Pölkyt joko 30 tai 45cm pitkiä . Eilen illalla koko satsi pilkkeinä.
Nyt joutaakin pyöräilemään. Onneksi on laite , jolla ei tarvitse väistellä kelejä eikä olosuhteita…paitsi jäätä. Eteneminen sujuu vaivattomasti niin kestopäällysteellä kun metsäpolullakin . Pehmeä sora ja irtosepeli ovat korkeintaan hidaste . Juuri edellä mainitut seikat saivat vakiopyörällä tapahtuneen pyöräilyn vähenemään olemattomiin. Päällystetylle tiellekään ei tehnyt mieli väistelämään autoja . Nyt liikkumattomuudelle on vaikea keksiä perusteluja. ”Läski” rullaa tukevasti vanhemman ihmisenkin alla. Näitä on taloudessa kaksi samanlaista . Vaimon kanssa lenkkeillään porukassa muutaman kerran viikossa 10-30 kilometrin taipaleita. Luonnossa viihtyville läskipyörä on verraton hankinta . Maisemat vaihtuvat vilkkaammin , kun kävellen . Lievistä nivelvaivoista kärsivälle pyörä on verraton valinta metsäteillä liikkumiseen .
…ja mikkään opportunisti en ole. Kunnon ylläpitäminen ja hyvä mieli on ykkösjuttu.
Itseellinen toimii yleensä juuri noin. haetaan aina ne muotioikut joilla elvistellään muka nuorekkaina, urheilullisina, trendikkäinä, edestä tien näyttäjänä, imagon rakentajana, huolellisesti ja tarkalla korvalla aina tilanteen egon nostoa hakien. Tottakai silloin hoetaan, kunnon ylläpitäminen on se ykkösjuttu. Kun oikeasti se ykkösjuttu kunnon pitämisessä olisi heittää rankaa olalle ja saha kädessä painaa metsässä. Ja jos siihen rankahommiin menoon tarvitaan polkupyörä kaivetaan se pahin ja raskain munamankeli sieltä liiterin nurkasta ja mennään sillä metsään. Jokohan se opportunismikin selvisi Glalle?
Ei kyllä osu minuun tai suorittavaan. Se, miksi näet punaista ja käännät positiivisen asian negatiiviseksi, sitä en vieläkään ymmärrä. Turkulaiselta tuon ymmärtäisin, mutten sinulta.
Eihän sitä tunnustaa kuulukkaan. Näin se kuitenkin on nähty ja todettu. Positiivista on liike ja se on lääke. Välineurheilu ja sen johdannaiset ovat jotain muuta. Kertokaahan arvon ”keikaripari” sitten miten tuolla laitteella otetaan hiki pintaan?
Jesse saa hien pintaan pelkästä ajatuksesta nousta pyörän selkään.
Mäkisessä mastossa hiki irtoaa helposti.Asvaltilla tarvitaan vähän enemmän vauhtia ja isompia vaihteita. Yleensä vaaka näyttää pyöräreissun jälkeen noin kilon vähemmän ,kun lähdettäessä. Metsätraktoriuria rymytessä kilo tippuu äkkiä.
Jos vauhti kiihtyy alkaa ilmavirta tehdä kylmäävää vaikutusta. Metsäurilla välitykset ovat varmasti pakostakin pieniä ja polkeminen lähinnä huvittelevaa lepsuttelua. Kyllähän rapakuntoinen moton ajelija tuollakin vempeleleellä hien pintaan saa mutta todellisuudessa sen saa paljon paremmin ja nopeammin menemällä sinne metsän puolelle ja vetämällä sahan käyntiin. Ensimmäinen tankillinen saa jo nihkeäksi alimman paidan ja siitä kun vetelee kolmekin tankillista peräkanaa on varmasti oikeasti liikkunut. Ja hiki. Minulla on nyt suurinpiirtein kolme alimmaista paitaa päivään tullut hiestä likomäräksi kun poltinpuusavotta on tuossa kotosalla pyörinyt. Nyt alkaa olla taas ensi talven puut kasalla klapeina.
Nyt on turha yrittää muuta sanoa kuin että mene Jees kokeilemaan. On jotenkin erikoista, että kaveri, jolle 1,5 km:n työmatka on liian pitkä lihasvoimalla kuljettavaksi ja jolle Kokemäenjoen sillan ylitys on liian kylmä paikka, alkaa arvostella toisten liikuntaharrastuksia.
Mitä nyt ajattelit tehdä, kun polttopuut on tehty, loppuvuosi liikkumattomuudesta kärsien?
Kyllähän fyysinen työ ulkoilmassa hyvillä keleillä on parasta terveydenhoitoa. Jos se olisi apteekki- ja terveysfirmatavaraa, olisivat ne vieläkin paljon rikkaampia kuin nyt! Marraskuun alussa vielä syyttelin raivatessa jalkineita risuihin tarttumisesta, mutta nyt kengistä on se huono ominaisuus häipynyt. 20 vuoden istumisen jälkeen olo on nyt aivan toinen ja yöunetkin paljon paremmat.
Heh, ei ne hommat Gla tuohon lopu jos polttopuut onkin kotona tehtynä. Itseasiassa lähden taas huomenna mökille ja saha otetaan tavaratilaan mukaan. Siellä tehdään varmaan muutama kaato ja seuraavilla kerroilla työstetään. Nythän on jopa mönkijävoimaa tavaran pihapiiritelouksiin. Sen jälkeen alkuviikosta hakemaan uusi kuorma kotiin valmisrankaa ja sen kohtalo katsotaan sitten, joko pojalle tai yhdelle kaverille. Sitten on vielä seuraavan kuorman haku ja se jää kotiin sekalaisena leppä-sun muuna ihan periaatteella että jos joku tarvii. Ja jos ei sitten aikanaan syksyllä myös pilkkeiksi ja poltellaan syksyn mittaan pois. Kevätkesällä alkaa myös taimetukset, useita hehtaareja vartoilee. sekä H-vallassa että Siikaisissa. Niissäkin hommissa kunnossa pysyttelee. Syksyllä varmaan taas raivauksia ja ehkä yhden liikkeen perustusvehtauksia. Visa on todennut saman että työtä se olla pitää eikä pelehtimistä. Sillä on tässä iässä mentävä. Leikkimisellä ei mitään enää saavuteta. Koskaan ei muuten ole selkä ollut kipeä vaikka olen toki tätä pöydänvierusistuntoa saanut pitää riittämiin.
Näin nuoremman polven edustajana täytyy kyllä sanoa, että hiki tulee töissä ja harrastuksissa. Kyllä se sahan kanssa metsässä häärääminen on leikkiä kunnon urheiluun verrattuna. Monikin kyllä tekee vaikka 6 tuntia hankinta savottaa, mutta ajappa sillä pyörällä 6 tuntia 😊
Aika tylsää hommaa, sanoisin. Ei se noilla nykyfillareilla enää muussa tunnu kuin persvälissä korkeintaan.
Onkos kävely tai nordik walk sitten vähemmän tylsää? Tänään pyöräiltiin emännän kanssa aluksi 16 kilometrin ”perussetti” ja emännän pyynnöstä vielä kymppi tämän päälle ,kun meno tuntui hyvältä. Ihan mukavalta maistui saunakin lenkin päätteeksi. Vähissä ovat viikot viime elokuusta lähtien ,ettei pyörän selässä olisi käyty . Jäisillä teillä ei kuitenkaan ole ajeltu.
Kun sivutiet tästä vielä vähän kuivahtavat ,on käytössä satoja kilometrejä erityyppisiä teitä ihan lähiympäristössä. Jos reitit rupeavat tuntumaan tutuilta , pyörät telineeseen auton perään ja vieraille paikkakunnille uusia kokemuksia hakemaan. Polttopuusavotta on ohi ,joten aikaa on.
Kyllä metsätyöt hyvää kuntoilua on,mutta ei se vähennä muun liikunnan arvoa. Edelleen huvittaa Jessen puheet työnteosta ja välineurheilusta, vaikka metsänhoito on hänelle harrastus, johon tarvitaan lava-auto, traktori ja mönkijä. Vähän aikaa sitten tarvittiin lisäksi maastoauto, jonka kulutus oli yli 10 l/100 km bensaa.
Jos homma menee kuten ennenkin, vuoden tai parin päästä saamme lukea Jessen kirjoituksia siitä, kuinka hyvä kulkutapamuoto pyöräily on.
Listasta puuttui vielä vene ja traileri ,joita Jesse valtavasti mainosti. Meikäläisellä on myös vene ,mutta se liikkuu airojen voimalla kesäisin
monta kertaa viikossa . Kilometrejä kertyy varmasti enemmän ,kun Jessen paattiin ja kalaakin siinä sivussa…. ja täysin saasteettomasti.
Kaikki liikunta tekee hyvää terveydelle työnteosta lähtien. Edellä esimerkkejä siitä ,mitä kannattaa kokeilla. Pyöräilykään ei ole mikään eliitin harrastus. Se sopii lähes kaikille ja kokonaisille perheille. Kalustoinvestointikin on kustannuksiltaan murto-osa verrattuna Jessen vastaaviin. On vara ostaa käypäiset kamppeet vaimollekin samaan tarkoitukseen. Yhteiset lenkit ovat parasta.