Melko hyvin kuivatusoja on maastoutunut 40 vuodessa.
Pienaukko yläjuoksulla taitaa tarvita kohta koivuperkuuta.
Melko hyvin kuivatusoja on maastoutunut 40 vuodessa.
Pienaukko yläjuoksulla taitaa tarvita kohta koivuperkuuta.
Luonto
Näyttää tutulta ja kun tulee vielä hoidettua niin, että kuusten lisäksi leppää ja haapaa kasvaa reunoilla, odottelen enää saavani kiitokseksi 10-pykälän statuksen.
Ei kai siinä kymppipykälän vaaraa. Muistelen, että joku isäntä sai sanktioita – sakkoja eli mitä lie – jokunen vuosi sitten. Veti homman raastupaan ja sai vapautuksen. Raastupa totesi puron olleen joskus luontainen, mutta ojitusten yhteydessä se oli perattu eikä 10-pykälä enää koskenut sitä.
Sinällään mukava näyte tuo oja. Tavallaan muuttunut luontaiseksi ja vihjaa, että minkä helkutin takia niitä tuottamattomiakaan ojitussoita enää kannattaa uudestaan pilata. Ovat nekin jo sopeutuneet, vaikka ei edes pajua kasvaisi.
Kyllä nuo virtaavat ojat tulee raivuulla huomioitua ja hakkuukoneen kuljettajatkin varmaan pyrkivät nuo säästämään. Kerran jopa motokuski oli nauhoittanut rinteeseen vanhan kaivuojan ympärille 5 metriä kummallekin puolelle kaistaa, josta mainitsi meille että ei saa raivata, oli siinäkin virtaava vesi ja ilmeisesti vanha noron paikka.
Kannattaa lukaista metsäkeskuksen tulkintaohjeet 10 pykälästä. Löytyy niiden sivuilta netistä. Sanoisin että lakikohde alkaa olemaan. Kun tarpeeksi pitkäaika on ruoppauksesta kulunut niin ojan suoruus ja maakasat eivät enää pelasta.
Rajanaapuri se päätti aukaista vastaavan ojan ja tunki myös meidän puolelle kaivureineen. Semmoinen vallihauta, ettei hyppäämällä yli pääse. Ei mitään järkeä, ja muutamassa vuodessa reunoilta valunut velli oli valunut taas pohjalle. Eli virtaama on nyt sama, kuin ennen kaivuria.
Vähiten tuntuu noudattavan vesiensuojelua ne, joilla on oma kaivuri. Niille kun ne ohjeistukset ei ole tuttuja, vaan tehdään kuten 60-luvulla.
Luonnontilaisen kaltainen puro/oja sopii 10-kohteeksikin.
Kerran keskeytettiin isäukon kanssa MK:n kunnostusojahanke kotitilan mailla , kun ei siellä puuta hyvin kasvavalla turvemaalla ollut oikein ojankaivutarvetta kuten oli ehtineet suunnitelman tehdä. Suunnittelukustannusten alv:en maksulla uhkaili virkamies vaan tuli onneksi järkiinsä eikä se mennyt maksuun kuitenkaan.
Aikoinaan 70-luvulla tehdyt ojat oli vetäneet alussa hyvin ; ennen jokea oli muutamalla pätkällä n. 5 m leveyttä ja 3 m syvyyttä.
FSC koulutuksen yhteydessä tutustuttiin vanhaan puron pohjaan. Oja oli vedetty osin puroa myöten, osin suoristettu mutkia. Hakkuita ja uudistuksia oli toteutettu. Uuden sertifikaatin myötä oja *palautui* puroksi, vaikka oli aikoinaan ominaispiirteet osalta matkaa tuhottu. Puron ominaispiirteitä löytyi kyllä kauempaa, missä oli koskemattomampaa metsää vielä.
Joten tarkkana. Vaikka puro olisi kaivettukin, niin se on silti puro FSC.n mukaan ja suojavyöhyke sen mukainen, jota noudatetaan jatkossa. Ja jos mahdollista, puroa myös ennallistettava.
Seikka on sekin, että jos käsitelty talousmetsä-, ja jos ainakin nuori-, ympäröi ojaa, se ei ole lain tarkoittama suojeltava..
Jos ihmisen käsittelemä muuttuu luonnontilaisen kaltaiseksi ja rajoitusten pariin. Niin miksi se ei muuttuisi sellaiseksi viereisessä kohdassa tai samalla paikalla jonkun toimenpiteen jälkeenkin? Jos haluaa pitää omaisuutensa päätösvallan omissa käsissään pitää paikat olla mahdollisimman monotoniset ja käsitellyt. Minusta tämä ei edistä sitä että metsästä tulisi luonnontilaisen kaltaisempaa. Jos pidät paikat luonnonmukaisena saat aina kaivaa omasta taskusta sen rajoituksen tuoman taloudellisen tappion.
Niinhän se on.
Niin se myös on, että jos ojituksen yhteydessä on ruopattu ja käsitelty puro, niin ei välttämättä ole 10 -pykälän piirissä.
Jos tuosta on olemassa oikeuden päätös (kuten muistelen), se menee luultavasti ohi metsäkeskuksen ohjeista.
Nykyäänhän on niin että metsälakipuroja ei voi enää ruopata, vaikka haluja olisikin. Joten entistä enemmän aikoinaan ruopattuja puroja siirtyy metsälakikohteeksi kun muuttuvat luonnontilaisen kaltaisiksi.