Lehtikuusi elävöittää yksitoikkoista havupuuvaltaista maisemaa. Sopivasti rinteeseen viljeltynä ne palvelee myös mukavana maamerkkinä metsässä liikkuville.
Positiivinen vaikutus lehtikuusimetsiköllä oli myös taimikonhoitajalle märkänä räntäsadepäivinä.
Taitaa jo odottaa ensiharvennusta.
Harvennus on tulossa muutaman vuoden kuluttua. olinkin siinä puhdistamassa pohjametsää lumen painamista koivuraipoista ( lisäkuva ) sään suhteen tuli huonovalinta maastopäiväksi, ps. tankillinen tuntui kestävän, ja kestävän kun räntä valui puista niskaan.
Ensiharvennuksesta tulevan kuidun olen suunnitellut jalostavani latotarpeiksi ja energiapuuksi. Lehtikuusialat on 0,3 ha:n kokoisia koealoja, istutettu kuusentaimikon sekaan sopiviin rinteisiin ja vesistön läheisyyteen.
Lehtikuusen säänkesto mietityttää esim. ladon hirsinä, pohjakerroksena ja lattian rakenteissa siitä ehkä olisi hyötyä, onko palstalaisilla kokemuksia ?
Pituuttahan ei vielä paljon ole ja karsiutuminenkin vähäistä, joten ei mielestäni mitään kiirettä. Tosin kuva tuntuu aina vääristävän niin, että metsä on isompaa miltä kuvassa näyttää.
kun pituutta alkaa olla ja intoa riittää, niin Lehtikuusen pystykatsinta olisi aika järkevää. oksat ovat niin rapeita, että ne tulevat alas seipäällä pyyhkimällä.
Ne rungot, joita tarkoitus olisi kasvattaa isoiksikin, kannattaa valita jo siinä vaiheessa, eli joku kolme – neljäsataa r/ ha.
Jos lehtikuusi kasvaa nopeasti, sen lahonkesto on huono. Hirsiseinässä se toki kestää satoja vuosia, mutta maata vasten ei ainakaan paremmin kuin mänty.
Nopesti kasvanut oksaton lehtikuusi on sisustumateriaalina todella upea. Panelit, huonekalut / kaapit ym, tulevat sellaisia, että outo ei keksi, mitä puulajia ne ovat. ne värit ovat hienot.
Tämä lehtikuusikko on 24 vuotias, karsinnan ajankohtaa odottelen vielä, kunhan alkaa luontainen karsiutuminen edetä reippaammin, oisko sitten kokeiltava sitä seiväskarsintaa !
Kuvio on 2,5 ha ja muu alue on istutettu kuuselle. Sikäli erikokoistapaus tässä lehtikuuset oli, ettei hirvet niistä välittäneet, söivät ja vioittivat kyllä luontaisesti syntyneet koivut ja männyt kuusien seasta.
Lehtikuusen oksat ovat kyllä rapeita, vaikka ne olisivat eläviäkin. Joskus karsin tienreunalta liian alhaalla olevia pitkiä oksi pois metäkärryssä olevalla kuormaimella. kun nosti puomia ylöspäin niin, että se hipoi runkoa, niin oksat tulivat kevyesti alas.
Tähän aikaan vuodesta ei tullut kuorivaurioitakaan lainkaan.
Kuvassa oleva lehtikuusikko on jo hieman myöhässä, jos aikoo karsia kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe rintamitan ollessa 8-12 cm n. 2,5-3 m:n, toinen karsinta kierros kun luonnollinen karsiutuminen on alkanut ja oksia kuolla, silloin 5,5-6 m:n korkeuteen ja harvennus siinä välissä.
Karsintakohde on nyt toteutusta vaille valmis, kaivurilla tasattiin tienpohjaa, että pääsee autolla kuviolle ja karsijat keväthangille !