Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tuossa on minun mielestä kaksi ongelmaa. Ensinnäkin auraaja on vetänyt maita myöten tamppaamatonta metsätietä. Silloin kyllä irtoaines saa kyytiä. Toinen virhe mitä tehty niin hienoainesta ei ole mukana ollenkaan johon sepeli olisi sitoutunut.
Sepelihän on sitä, jossa ei ole hienoainesta. Sen uskotellaan uppovan tienrunkoon samaan aikaan kun sillä haetaan hyvää kantavuutta?!? Ihmettelen tätä sepeli-intoa, kun kalliomurskeessa on eri kokoisia jakeita, jolloin se tiivistyy. Mm. julkisissa tiehakkeissa kiertoteissä käytetään aina 0-20mm kalliomursketta, joka tiivistyy nätisti.
Monella tiellä on käytetty hiekkaa, 0-16 mm soramursketta pitkään, joskus pehmeää/ rapautuvaa kiviainesta. Siellä rungossakaan ei välttämättä ole yhtään isompaa kiviainesta, muutamaa kivenmurikkaa lukuunottamatta. Silloin esim. näin keväällä se koko tie on käytännössä kuraa, pikkuautolla voi ajella, mutta kaikesta raskaammasta liikenteestä tulee aika urat, jos matka ei peräti tyssää. Tie paranee huomattavasti, kun sille ajaa 100 mm kerroksen sepeliä ennen savotan alkua, painuu sora-, lavetti- ja puuautojen alla sinne kuraan. Tulee hyvä tie, kaikilla mönkkäreiden tai pikkuvallujen levyllä ei välttämättä saa tasailtua, mutta sitä lanaamista ei tarvi koko aikaa tehdäkään, kun tie kantaakin jotain. Ei sitä kallista kiveä saisi ojiin lykätä, oli kesä tai talvi. Mieluummin ojasta keskemmälle. Joku tie tarvitsee sitä 32- 56 kiveä, jossakin se 25 kalliomurske piisaa pintaan. Sitä alle 16 millistä voisi mielestäni käyttää talvella hiekoitukseen. Ne kantavasta kivestä tehdyt uudet kiertotiet on ihan eri asia, runko,ojitus,liikenne, rahat, ylläpito, elinkaari.
Sepeli kun on tehty sitä varten et siinä ei olisi vettä ni se jäädy talvella tiehen kiinni ja varsinkin on tuollaista murkulaa mikä ehkä vain kevyesti pinnasta jäässä ni ei ihme. Jos ois ajettu hienompi aines pintaa niin olisi sitonut vähän vettä myös ja jäätynyt lujaksi.
Käsitteistä. Murske on tavaraa, jossa on kaikki raekoot 0-lähtien mukana. esim 0-16, 0-32… Se voi olla sora- tai kalliomursketta riippuen kummasta murskattua. Jos soramurske on tehty liian vähäkivisestä tavarasta, seulottu sora ei sitoudu.
Sepeli on seulottua kummasta jommasta, esim 8-16, 16-32…Käytetään esim. välipohjissa kapillaarikatkona.
Se on juurikin näin, mitä mehtäukkokin toteaa. Mursketta tielle ja sepeliä talon pohjaan. Sepelihän ”elää” tien pinnalla, eikä tiivisty ollenkaan, joten se lentää pitkin luiskia ja tappaa ajoneuvojen renkaat. Kapillaarikatkona se on sensijaan erinomainen.
Sepeli on erinomainen aine kantavaan kerrokseen. Se kuitenkin vaatii hienomman kerroksen pintaan. Lähes jokainen metsäautotie tarvitsi kantavaksi kerrokseksi sepelin. Muussa tapauksessa hienoa mursketta saa ajaa vähän väliä pintaan.
Olisiko montulla seulottu seasta jokin lajike sivuun? Joskus kuivana kesänä välillä tulee melkein pelkkää sepeliä kun ison kasan helmasta tehdään kuormia. Reipas lanaus tielle päin niin sinne se sepeli reunapaltteen kanssa sekoittuu.
Tilaaja pyytää lajikkeet, ja murskausvaiheessa ne järjestyvät eri kasoihin.
Jos tie on pitkähköön lanaamatta, karkeammat murskekivet pyrkivät siirtymään reunapalteeksi. Käy auratessa sitten kuten kuvassa, sillä paksu polannekaan ei luonnista…
Tuossahan tarviis niin lanata tie syksyllä, ekat lumet tampata ja seuraavat vetää levy väärinpäin. Melkosta rahanhukkaa tuo salaojatavaran ajo tielle, siinähän se selluaa vain.
Mehtäukko oikeessa, perehtykää käsitteisiin niin saatte oikeeta tavaraa. Kuvassa tien pinnassa on murske 0/32. Sepeliä ei ihan joka murskaamolta edes saa. Tuo kolmekakkkonen menee ainakin henkiöautorenkaasta aika iloisesti läpi jos on murskautunut huonoon raemuotoon, joko liuskeiseksi tai puikkomaiseksi.
Auraamisessa on aina omat haasteensa. Riippuu niin paljon talven tulosta, miten aurattava pohja kehittyy. Ainakin täällä päin talvi tuli tällä kertaa useamman kerran. Oma lukunsa ovat sitten metsätiet, joita ei ole aurattu koko talvena, ja hakkuun tai muun syyn takia tie pitää aukaista, ja tien pinta on pysynyt paksun lumen alla täysin sulana.
Sepeli on liian halpaa. Liikaa näkee kohteita, jossa huonolle tierungolle on ajettu sepeliä ja ajatellaan, että nyt se on hyvä. Heikkoon (syvät raiteet, pehmeä+märkä runko) uppoaa reunapalteiden väliin kuorma jos toinenkin sepeliä ja kuntoon se ei tule, kun sadevesi ja sulamisvedet painuu runkoon.
Tuossa metsäkeskus on ollut vastaava suunnittelija ja valvoja. Kuulemma valvonnasta ottanut euron/metri taksaa. Lisäksi veloittanut 50 tuhatta suunnittelusta. 140000 kokonaisbudjetti josta 30 tuhatta mennyt murskeeseen.
Uskomattoman vaikeaa tuo teiden auraaminen. Suurin osa auraajista auraa noin oli sitten pinnassa mursketta tai soraa. Auraajat koulutukseen!!
Minusta metsätielle ajettavan murskeen tulee olla vähintään 0-50.
Ajettiin joskus 0-100 soramurskettakin. Hyvä puoli oli hinta, erinomainen kantavuus ja henkilöautoliikenne väheni. Kesti pari vuotta, että pinta taseni, kun isoimmat lohkareet löysivät asentonsa.
Jos on valtio-avusteinen tie, kymmenen vuotta se on marjamiestenkin yms. käytössä ”avoinna”. Kuinka rengasrikot? Kyllähän kantavuus nousee riittävän paksulla kerroksella, mutta esim. 0-55 mursketta olisi ajettava sitä vähintään 15 cm. Kulutuskerros on max. 0-32 kokoa.
Ei ole tienpitäjällä vastuuta rengasrikosta. Yksityistielain mukaan tie on pidettävä tieosakkaiden liikennetarpeen edellyttämässä kunnossa. Vahingonkorvausvastuussa näyttövelvollisuus tienpitäjän menettelyn tuottamuksellisuudesta on korvausta vaativalla. Kun tien laatu ja kunto on nähtävissä on käyttäjän omalla vastuulla käyttää tietä, kun tiessä ei ole varsinaista kunnossapidon puutteesta johtuvaa vikaa. Keskustelua taisi olla jostain puutavara-autoilijan renkaista, ja niitä taidettiin joku korvatakin firman piikkiin.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Metsänomistus
Sepeli onkin huono pintamateriaali, koska ei tiivisty. Kalliomurske pysyisi paremmin paikallaan.
Tuossa on minun mielestä kaksi ongelmaa. Ensinnäkin auraaja on vetänyt maita myöten tamppaamatonta metsätietä. Silloin kyllä irtoaines saa kyytiä. Toinen virhe mitä tehty niin hienoainesta ei ole mukana ollenkaan johon sepeli olisi sitoutunut.
Sepelihän on sitä, jossa ei ole hienoainesta. Sen uskotellaan uppovan tienrunkoon samaan aikaan kun sillä haetaan hyvää kantavuutta?!? Ihmettelen tätä sepeli-intoa, kun kalliomurskeessa on eri kokoisia jakeita, jolloin se tiivistyy. Mm. julkisissa tiehakkeissa kiertoteissä käytetään aina 0-20mm kalliomursketta, joka tiivistyy nätisti.
Monella tiellä on käytetty hiekkaa, 0-16 mm soramursketta pitkään, joskus pehmeää/ rapautuvaa kiviainesta. Siellä rungossakaan ei välttämättä ole yhtään isompaa kiviainesta, muutamaa kivenmurikkaa lukuunottamatta. Silloin esim. näin keväällä se koko tie on käytännössä kuraa, pikkuautolla voi ajella, mutta kaikesta raskaammasta liikenteestä tulee aika urat, jos matka ei peräti tyssää. Tie paranee huomattavasti, kun sille ajaa 100 mm kerroksen sepeliä ennen savotan alkua, painuu sora-, lavetti- ja puuautojen alla sinne kuraan. Tulee hyvä tie, kaikilla mönkkäreiden tai pikkuvallujen levyllä ei välttämättä saa tasailtua, mutta sitä lanaamista ei tarvi koko aikaa tehdäkään, kun tie kantaakin jotain. Ei sitä kallista kiveä saisi ojiin lykätä, oli kesä tai talvi. Mieluummin ojasta keskemmälle. Joku tie tarvitsee sitä 32- 56 kiveä, jossakin se 25 kalliomurske piisaa pintaan. Sitä alle 16 millistä voisi mielestäni käyttää talvella hiekoitukseen. Ne kantavasta kivestä tehdyt uudet kiertotiet on ihan eri asia, runko,ojitus,liikenne, rahat, ylläpito, elinkaari.
Sepeli kun on tehty sitä varten et siinä ei olisi vettä ni se jäädy talvella tiehen kiinni ja varsinkin on tuollaista murkulaa mikä ehkä vain kevyesti pinnasta jäässä ni ei ihme. Jos ois ajettu hienompi aines pintaa niin olisi sitonut vähän vettä myös ja jäätynyt lujaksi.
Käsitteistä. Murske on tavaraa, jossa on kaikki raekoot 0-lähtien mukana. esim 0-16, 0-32… Se voi olla sora- tai kalliomursketta riippuen kummasta murskattua. Jos soramurske on tehty liian vähäkivisestä tavarasta, seulottu sora ei sitoudu.
Sepeli on seulottua kummasta jommasta, esim 8-16, 16-32…Käytetään esim. välipohjissa kapillaarikatkona.
Se on juurikin näin, mitä mehtäukkokin toteaa. Mursketta tielle ja sepeliä talon pohjaan. Sepelihän ”elää” tien pinnalla, eikä tiivisty ollenkaan, joten se lentää pitkin luiskia ja tappaa ajoneuvojen renkaat. Kapillaarikatkona se on sensijaan erinomainen.
Kuva edustaa hyvin laajasti nykyisiä peruskunnostettuja ja uusia metsäautoteitä !
Sepeli on erinomainen aine kantavaan kerrokseen. Se kuitenkin vaatii hienomman kerroksen pintaan. Lähes jokainen metsäautotie tarvitsi kantavaksi kerrokseksi sepelin. Muussa tapauksessa hienoa mursketta saa ajaa vähän väliä pintaan.
Se mitä toistakymmentä vuotena teitä tehtiin ja kunnostettiin, ei sepeli käytetty koskaan. On tainnu ohjeet muuttua?
Olisiko montulla seulottu seasta jokin lajike sivuun? Joskus kuivana kesänä välillä tulee melkein pelkkää sepeliä kun ison kasan helmasta tehdään kuormia. Reipas lanaus tielle päin niin sinne se sepeli reunapaltteen kanssa sekoittuu.
Tilaaja pyytää lajikkeet, ja murskausvaiheessa ne järjestyvät eri kasoihin.
Jos tie on pitkähköön lanaamatta, karkeammat murskekivet pyrkivät siirtymään reunapalteeksi. Käy auratessa sitten kuten kuvassa, sillä paksu polannekaan ei luonnista…
Tuossahan tarviis niin lanata tie syksyllä, ekat lumet tampata ja seuraavat vetää levy väärinpäin. Melkosta rahanhukkaa tuo salaojatavaran ajo tielle, siinähän se selluaa vain.
Mehtäukko oikeessa, perehtykää käsitteisiin niin saatte oikeeta tavaraa. Kuvassa tien pinnassa on murske 0/32. Sepeliä ei ihan joka murskaamolta edes saa. Tuo kolmekakkkonen menee ainakin henkiöautorenkaasta aika iloisesti läpi jos on murskautunut huonoon raemuotoon, joko liuskeiseksi tai puikkomaiseksi.
Auraamisessa on aina omat haasteensa. Riippuu niin paljon talven tulosta, miten aurattava pohja kehittyy. Ainakin täällä päin talvi tuli tällä kertaa useamman kerran. Oma lukunsa ovat sitten metsätiet, joita ei ole aurattu koko talvena, ja hakkuun tai muun syyn takia tie pitää aukaista, ja tien pinta on pysynyt paksun lumen alla täysin sulana.
Jos on vähänkin hajua, että raiteille menneen tien aukaisu on tulossa, se pitäisi lanata k o s t e a n a ajoissa syksyllä muotoonsa.
Sepeli on liian halpaa. Liikaa näkee kohteita, jossa huonolle tierungolle on ajettu sepeliä ja ajatellaan, että nyt se on hyvä. Heikkoon (syvät raiteet, pehmeä+märkä runko) uppoaa reunapalteiden väliin kuorma jos toinenkin sepeliä ja kuntoon se ei tule, kun sadevesi ja sulamisvedet painuu runkoon.
Tuossa metsäkeskus on ollut vastaava suunnittelija ja valvoja. Kuulemma valvonnasta ottanut euron/metri taksaa. Lisäksi veloittanut 50 tuhatta suunnittelusta. 140000 kokonaisbudjetti josta 30 tuhatta mennyt murskeeseen.
Uskomattoman vaikeaa tuo teiden auraaminen. Suurin osa auraajista auraa noin oli sitten pinnassa mursketta tai soraa. Auraajat koulutukseen!!
Minusta metsätielle ajettavan murskeen tulee olla vähintään 0-50.
Ajettiin joskus 0-100 soramurskettakin. Hyvä puoli oli hinta, erinomainen kantavuus ja henkilöautoliikenne väheni. Kesti pari vuotta, että pinta taseni, kun isoimmat lohkareet löysivät asentonsa.
Jos on valtio-avusteinen tie, kymmenen vuotta se on marjamiestenkin yms. käytössä ”avoinna”. Kuinka rengasrikot? Kyllähän kantavuus nousee riittävän paksulla kerroksella, mutta esim. 0-55 mursketta olisi ajettava sitä vähintään 15 cm. Kulutuskerros on max. 0-32 kokoa.
Ei ole tienpitäjällä vastuuta rengasrikosta. Yksityistielain mukaan tie on pidettävä tieosakkaiden liikennetarpeen edellyttämässä kunnossa. Vahingonkorvausvastuussa näyttövelvollisuus tienpitäjän menettelyn tuottamuksellisuudesta on korvausta vaativalla. Kun tien laatu ja kunto on nähtävissä on käyttäjän omalla vastuulla käyttää tietä, kun tiessä ei ole varsinaista kunnossapidon puutteesta johtuvaa vikaa. Keskustelua taisi olla jostain puutavara-autoilijan renkaista, ja niitä taidettiin joku korvatakin firman piikkiin.