Tämä on klikkiotsikko, myönnän sen. Ajatukset ennallistamisesta liitetään läheisesti soiden ennallistamisesta käytävään keskusteluun. Nyt kuitenkin kirjoitan uudistushakkuun jälkeisestä tilanteesta, jossa metsätilaltani paljastui vajaan 0,2 hehtaarin entinen niitty, joka oli ollut käytössä vielä 1950-luvulla. Niityllä oli tuolloin viljelty heinää karjalle. Myöhemmin niitty pääsi metsittymään, ja se oli juuri tunnistettavissa maisemassa.
Ympäröiville kuvioille oli muutama vuosi sitten tehty uudistushakkuu ja siinä yhteydessä heräsi ajatus, voisiko tuon metsittyneen kuvion palauttaa uudelleen niityksi.
Opiskelin tuolloin Tredussa metsänomistajille suunnatussa kaksivuotisessa koulutuksessa metsäalan perustutkintoa, ja meillä oli yhtenä oppikurssina maisemanhoito. Ehdotin opettajallemme, että olisin ennallistanut kuvion alkuperäiseen asuunsa niityksi ja tehnyt hankkeesta maisemanhoidon oppikurssin näyttötyön. Tämä hyväksyttiin.
Yksittäisenä hankkeena niityn ennallistaminen ei olisi ollut ainakaan taloudellisesti kannattavaa. Maanmuokkaus oli tehty talvikorjuun jälkeen saman vuoden syksyllä, ja niityltä oli kannot nostettu pois. Seuraavana kesänä oli suunnitelmana vierestä kulkevan metsäautotien kääntöpaikan kunnostus. Kääntöpaikalle ajettiin 60 tonnia 65 millimetrin mursketta ja niityn reunaan 60 kuutiometriä kompostimultaa, josta tehtäisiin pinta 0,1 hehtaarin alueelle. Toinen 0,1 hehtaaria jäi kasvamaan luontaisesti maitohorsmaa.
Kaivuri tuli paikalle lavettiautolla, levitti ensin mullan niitylle ja ajoi sen jälkeen metsäautotietä levittämään murskeen kääntöpaikalle. Aikaa koko työhön meni muutama tunti. Tällaisena yhdistettynä hankkeena niityn tuoma lisäkustannus oli pienin mahdollinen.
Kunnostetulle osalle kylvettiin niittykukkasekoitus, ja itäminen lähti hyvin käyntiin. Uudistushakkuun yhteydessä kuvion reunoihin oli jätetty kaksi riistatiheikköä. Riistatiheikön reunaan laitettiin nuolukivi.
Laskin, että rahallista tukea tämän kokoisen niityn ennallistamiseen olisi saanut 56 euroa. Samalla olisin sitoutunut tukiehtojen mukaisesti hoitamaan kuviota. Tuella ei voi kuitenkaan rahoittaa niityn tai kedon perustamista esimerkiksi istuttamalla tai kylvämällä. Kohteelle laaditaan hoitosuunnitelma, joka piti hyväksyttää ely-keskuksessa (nyk. Lupa- ja valvontavirastossa). Tukihakemuksen lomake on kolmisivuinen.
Tässä vaiheessa totesin, että byrokratia on siitä saatavaan hyötyyn nähden liiallinen. Toteutan hankkeen omalla kustannuksellani – silloin ei sitoudu mihinkään byrokratian kiemuroihin ja tulos on juuri niin hyvä kuin itse tavoittelee.
Kannattiko tämä taloudellisesti? Materiaalit ja kaivurityöt 0,1 hehtaarin osalta olivat yhteensä noin 2 500 euroa. Jonkun mielestä hukkaan heitettyä rahaa, koska tuon kuvion olisi voinut metsittää. Omasta mielestäni hanke oli ehdottomasti kannattava. Kylän asukkailtakin on tullut kiitosta onnistuneesta lopputuloksesta – niityllä on runsaasti pölyttäjiä, ja metsäkauriita käy siellä syömässä.
Tämä onkin oma kädenojennukseni luonnon monimuotoisuudelle. Aivan kaikkea ei kannata mitata rahassa.
Kirjoittaja on metsänomistaja ja sijoittamisen asiantuntija.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Ennallistaminen on mielikuvitusleikki. Se vähä mitä tiedämme entisestä, on että sitä on jokainen menneen ajan hetki.
Veikselin jääkautta vanhemmista ajoista geologit kertovat tietävänsä, että maapallolla on aina ollut vettä ja lämpötila pysytellyt veden jäätymis- ja kiehumispisteiden välillä.
Tiedämme hyvin vähän siitä millaisena nyt uudistettava niitty paljastui Litotinameren alta, mutta sitä tuskin ovat kaivinkoneet myllertäneet tai kukaan sinne multaa tuonut. Luonto on tehnyt tehtävänsä, tuskin tuntee pakkivaihdetta, vaan luo uutta.
Melkein kaikki suotkin saadaan tuottamaan puuta 20 välein ojittamalla, puusto hoitamalla ja tuhkalannoittamalla.
Kasvava puu sitoo hiiltä ja auttaa näin ilmakehää, tuottaa kestävää raaka- tai polttoainetta, antaa työtä ja tukkee maaseudun pärjäämistä.
Suon ojittaminen lopettaa metaanivuodon ja puun kasvun kanssa muuttaa suon voimakkaasti hiilen sitojaksi, vaikka tuvetta hajoaakin.
Ennallistaminen tekee juuri päin vastoin.
Siksi se on hölmöläisten hommaa, jolle joskus nauretaan ja fiksut nauravat jo nyt.
Veli-Jussi kirjoittaa asiaa, jota hän ei ole yksin puoltamassa.
P.A. Gadd väitteli 1776 Turussa soiden synnystä ja osoitti niitä syntyvän järvien umpeenkasvun lisäksi metsämaiden soistumina. Soiden pelättiin valtaavan koko maan, kun se kiipeää kalliollekin.
Saarijärvellä kotiopettajana toiminut Runeberg julkaisi 1830 runon Bonden Paavo, ylistyksenä suon ojittajan sitkeydestä.
1884 Suomen Metsänhoitoyhdistys vaati ojituskokeiden perustamista metsän kasvun edistämiseksi soistuneilla mailla.
Soita on kuivattu muuallakin. AI kertoo Saksassa käytetyn turvetta jo pronssikaudella ja soita olevan vajaa 2 milj. ha joista 95% ojitettu. Luulen niitä nyt kutsuttavan nummeksi (Heide).
”Auf der Heide blüht ein kleines Blümelein ….. und das heißt ….. Erika.”
Rabkassa soita kerrotaan olevan 13 milj. ha ja niistä puolet ojitetun 1900-luvulla.
kun valtio tukee ja kun laskelmissa ei huomioida korkoa samalla tavalla kuin muissa taloudellisissa investoinneissa niin mielipiteet ovat puhdasta propagandaa.
Kuskapa osaa laskea esimerkiksi jonkun kosteikkoalueen investoinnin arvon laskemalla eurohinnan mitä alue sitoo typpeä tai edes sitä kuinka paljon näkösyvyys vedessä on parantunut kosteikon myötä. Myönnän kyllä, en ymmärrä itsekkään mutta ajattelen niin että jos metsänuudistaminen maksaa 1500 Euroa per hehtaari, niin montako kuutiota se vaatii kuitupuuta tai tukkipuuta …. ihmetellä täytyy että kiertoaika 50 vuotta on hyvä.