Joku kertoo aiemmin ,että lumi ei haittaa ,vaikka männikön tiheys on suuri kasvatuksen alkuvaiheessa. Tältä kohtaa pystyi laskemaan kolmisenkymmentä eriasteisia ja eri-ikäistä runkovaurioita tai tuulenkaatoa yhdellä kuviolla ,joka on kasvanut omissa oloissaan harvennuksiin asti. Ensiharvennuksen yhteydessä palstaa ei ole edes raivattu. 15 vuotta sitten ei ollut vielä yleisesti tapana. Nyt harvennuksen raivataan aina ,jos tarvetta on. On paljon mahdollista ,että edelliseltä kollegalta ovat jääneet kuvassa patsastelevat raakkirungotkin huomaamatta tiheän aluskasvoksen takia, tai sitten vioittuneita puita on ollut valtavasti jäämään toiseenkin harvennuksen poistettaviksi. Tulipahan taas tehtyä kaksi tuhtia tekopökkelöäkin monimuotoisuutta kohentamaan. Metsän tiheys ei kestäisi lähempää tarkastelua ,jos kaikki vikaiset olisi otettu talteen.
Pientä vinkkiä tässäkin ,miltä metsä näyttää viiskymppisenä ,jos alkuvaiheen raivaukset jää tekemättä ja puusto kasvaa liian tiheässä. Hirviä on sitten turha kaivaa tähän ketjuun ,kun puiden viat ovat 4-7 metrin korkeudessa eivätkä hirvet todennäköisesti ole pystyneet kaatamaan kymmeniä tukkirunkoja kumoon kuvan palstalta.
Kaksi seuraavaa kuvaa on otettu vajaan sadan metrin etäisyydeltä tästä.
Etukasvuinen koivu sekapuuna männikön kasvun alkuvaiheessa saa aikaan yhtä pahaa jälkeä ,kun lumi raapiessaan latvukset piloille ,jolloin uusi tai uudet latvat lähtevät vahinkopisteen alapuolelta. Tämä siis parhaassakin tapauksessa. Yleensä vioittunut puu kuivuu pystyyn.
Riukumetsissä lumi tekee pahaa jälkeä. Viime aikojen lumituhot on valitettavasti tehnyt rumaa jälkeä myös hyvin hoidetuissa metsissä. Jos tämä suuntaus jatkuu hoitaa luonto metsiin runsaasti lahopuuta.
Se on juuri niin kuin Miikkam totesi. Riukumetsä voi olla lumituhon jäljiltä todella pahan näköinen, mutta joissain tapauksissa sen saattaa vielä saada jotenkin kunnostettua, mutta millä kunnostat oikein ja ajallaan harvennetun lumituhometsän, -et millään! Vakuutus on lumituhovaara-alueilla enemmän kuin paikallaan.
On niin paksua kuivaa oksaa puissa jo tyvitukeissa, että eipä paljon kummenpaa laatua saisi vaikka ei latvanvaihtoja olisi tapahtunutkaan. Männyt kasvaneet liian kovalla vauhdilla. Siitä syystä niitä lumituhopuitakin poikii helposti. Kun uudemmilla sahoilla tukit läpivalaistaan , niin sinne kuitu-/hakekasaan mennee suurin osa. Kotitarve- sahuri tosin saisi linnunpönttölautaa ihan hyvin ; lentoaukotkin laudoissa valmiina luontaisesti.
Tuo männikkö on hieman sen näköinen, kuin se olisi kehittynyt johonkin haka-alueen reunaan, missä on karjaa ulkoilutettu ja ehkä jonkinlainen tunkio, jota varikset ovat käyneet tonkimassa vuosikausia.
Kaatopaikkojen ympärillä oli silloin, ku ne olivat vielä avonaisia – nimenomaa männyt sellaisia, että varikset könöttivät niissä. Puhuttiin ”Variksen polkemista männyistä”. Kun latva katkeaa, syntyy usein kaksi – kolmekin latvaa sivuoksista.
Ihan normaali männikkö aikalaisekseen. Istutettu paikkaan ,jossa kuusikin menestyisi. Nyt pakitellaan siinä suhteessa. Sijainti 200m mpy lisää vahinkoriskiä ,jonka takia kovin sakeassa ei ole viisasta mäntyjäkään kasvattaa. Toissa talvena tuli kuvan paikan lähistöllä naapurikunnassa mittavat lumituhot riukuuntuneisiin metsiin. Osansa saivat myös järeät kuusikot,jotka muutamassa päivässä lyhenevät useilla metreillä latvasta.
Tällä hetkellä firman maata ,mutta ei välttämättä silloin ,kun metsä on uudistettu. Yksi esimerkki siitä ,että huono hoito kasvattaa riskejä. Firman puolella kokemuksista on opittu ja parannettu käytäntöjä. Yksityisellä puolella lyödään päätä seinään monesti vanhaan malliin.
Luonnontuhoherkillä alueilla kannattaa kasvattaa puita vähän tavallista tiheämmässä särkymävaraksi. Se ei ole sama asia kuin riukupuumetsien kasvatus . Sekapuusto noissakin kohteissa olis paras vaihtoehto. Maaperän puolestakin ihan sopivin.
Sellufirmat satsaa kuitupuun kasvatukseen ja – saantiin ja yksityisten pitäisi keskittyä oman etunsa vuoksi pääasiassa laadukkaan pikkutukin & varsinkin -tukkipuun kasvatukseen. Siinä on vissi ero metsänkasvatuksen päämäärissä.
Metsänhoito
Joku kertoo aiemmin ,että lumi ei haittaa ,vaikka männikön tiheys on suuri kasvatuksen alkuvaiheessa. Tältä kohtaa pystyi laskemaan kolmisenkymmentä eriasteisia ja eri-ikäistä runkovaurioita tai tuulenkaatoa yhdellä kuviolla ,joka on kasvanut omissa oloissaan harvennuksiin asti. Ensiharvennuksen yhteydessä palstaa ei ole edes raivattu. 15 vuotta sitten ei ollut vielä yleisesti tapana. Nyt harvennuksen raivataan aina ,jos tarvetta on. On paljon mahdollista ,että edelliseltä kollegalta ovat jääneet kuvassa patsastelevat raakkirungotkin huomaamatta tiheän aluskasvoksen takia, tai sitten vioittuneita puita on ollut valtavasti jäämään toiseenkin harvennuksen poistettaviksi. Tulipahan taas tehtyä kaksi tuhtia tekopökkelöäkin monimuotoisuutta kohentamaan. Metsän tiheys ei kestäisi lähempää tarkastelua ,jos kaikki vikaiset olisi otettu talteen.
Pientä vinkkiä tässäkin ,miltä metsä näyttää viiskymppisenä ,jos alkuvaiheen raivaukset jää tekemättä ja puusto kasvaa liian tiheässä. Hirviä on sitten turha kaivaa tähän ketjuun ,kun puiden viat ovat 4-7 metrin korkeudessa eivätkä hirvet todennäköisesti ole pystyneet kaatamaan kymmeniä tukkirunkoja kumoon kuvan palstalta.
Kaksi seuraavaa kuvaa on otettu vajaan sadan metrin etäisyydeltä tästä.
Etukasvuinen koivu sekapuuna männikön kasvun alkuvaiheessa saa aikaan yhtä pahaa jälkeä ,kun lumi raapiessaan latvukset piloille ,jolloin uusi tai uudet latvat lähtevät vahinkopisteen alapuolelta. Tämä siis parhaassakin tapauksessa. Yleensä vioittunut puu kuivuu pystyyn.
Riukumetsissä lumi tekee pahaa jälkeä. Viime aikojen lumituhot on valitettavasti tehnyt rumaa jälkeä myös hyvin hoidetuissa metsissä. Jos tämä suuntaus jatkuu hoitaa luonto metsiin runsaasti lahopuuta.
Se on juuri niin kuin Miikkam totesi. Riukumetsä voi olla lumituhon jäljiltä todella pahan näköinen, mutta joissain tapauksissa sen saattaa vielä saada jotenkin kunnostettua, mutta millä kunnostat oikein ja ajallaan harvennetun lumituhometsän, -et millään! Vakuutus on lumituhovaara-alueilla enemmän kuin paikallaan.
On niin paksua kuivaa oksaa puissa jo tyvitukeissa, että eipä paljon kummenpaa laatua saisi vaikka ei latvanvaihtoja olisi tapahtunutkaan. Männyt kasvaneet liian kovalla vauhdilla. Siitä syystä niitä lumituhopuitakin poikii helposti. Kun uudemmilla sahoilla tukit läpivalaistaan , niin sinne kuitu-/hakekasaan mennee suurin osa. Kotitarve- sahuri tosin saisi linnunpönttölautaa ihan hyvin ; lentoaukotkin laudoissa valmiina luontaisesti.
Kuvan männyissä on onnistunut tulemaa samaan runkoon sekä paksut oksat ja lyhyt oksaväli! Tuota harvemmin näkee.
Tuo männikkö on hieman sen näköinen, kuin se olisi kehittynyt johonkin haka-alueen reunaan, missä on karjaa ulkoilutettu ja ehkä jonkinlainen tunkio, jota varikset ovat käyneet tonkimassa vuosikausia.
Kaatopaikkojen ympärillä oli silloin, ku ne olivat vielä avonaisia – nimenomaa männyt sellaisia, että varikset könöttivät niissä. Puhuttiin ”Variksen polkemista männyistä”. Kun latva katkeaa, syntyy usein kaksi – kolmekin latvaa sivuoksista.
Ihan normaali männikkö aikalaisekseen. Istutettu paikkaan ,jossa kuusikin menestyisi. Nyt pakitellaan siinä suhteessa. Sijainti 200m mpy lisää vahinkoriskiä ,jonka takia kovin sakeassa ei ole viisasta mäntyjäkään kasvattaa. Toissa talvena tuli kuvan paikan lähistöllä naapurikunnassa mittavat lumituhot riukuuntuneisiin metsiin. Osansa saivat myös järeät kuusikot,jotka muutamassa päivässä lyhenevät useilla metreillä latvasta.
Kasvupaikasta vielä ,että ”35 vuotias täystiheä männikkö”sijaitsee satakunta metriä kuvaajan selän takana. Vain pieni koivikkopalsta välissä.
Voi voi…
Firman metsä ja aloituksen mukaan ihan pilalla. Noh, sattuuhan sitä…
Tällä hetkellä firman maata ,mutta ei välttämättä silloin ,kun metsä on uudistettu. Yksi esimerkki siitä ,että huono hoito kasvattaa riskejä. Firman puolella kokemuksista on opittu ja parannettu käytäntöjä. Yksityisellä puolella lyödään päätä seinään monesti vanhaan malliin.
Luonnontuhoherkillä alueilla kannattaa kasvattaa puita vähän tavallista tiheämmässä särkymävaraksi. Se ei ole sama asia kuin riukupuumetsien kasvatus . Sekapuusto noissakin kohteissa olis paras vaihtoehto. Maaperän puolestakin ihan sopivin.
Sellufirmat satsaa kuitupuun kasvatukseen ja – saantiin ja yksityisten pitäisi keskittyä oman etunsa vuoksi pääasiassa laadukkaan pikkutukin & varsinkin -tukkipuun kasvatukseen. Siinä on vissi ero metsänkasvatuksen päämäärissä.
Kovalla tuulella kaksilatvaiset männyt repeää helposti haarautumiskohdasta. Surkean näköistä.