Oli 100 vuotiaalla metsässä uudistuksen aika. Puun ostaja tuumasi että luonnonmukainen puro keskellä uudistusta, niin oli jätettävä puut kaatamatta puron kohdalta. Tuntui oudolta. Sanoin että kun puut nyt sitten kuitenkin varmasti kaatuvat, niin siitähän ne sitten kuituna myydään, niin tuumasi ettei niitä saa myydä. Olen niitä nyt tuolta keräillyt sitten itselle polttopuuksi, kun sen 100 puuta jo kaatunut. Ihan toivoton homma ja tuntuu järjettömältä, kun katsotte seuraavat kuvat…
Hyvä esimerkki siitä mihin järjetön luontoilu ja pykäläpilkkujen hussinta voi johtaa.
Jos nuo olisi poistanut, kuten olisi pitänyt tehdä jo luonnonhoidon nimissäkin, voisi sitten käydä huonosti kun joku innokas ELY:n nuuskija kävisi kurkistamassa.
Toivoton homma ja tuntuu järjettömältä tosiaan, mutta ötökkä10§ :n mukaan ei saisi puita kerätä. Silloin kun tuota lakia pykättiin, ennen sitä piti olla hereillä..!
Mtä jos katsoisi tätä toisin päin.
Kuvasta päätellen noita nippa nappa tukkikoon saavuttaneita kuusia on tuossa puron varressa 1 per purometri eli pari sataa. Yhden puun arvo olisi ollut jossakin 5-10 eur eli yksi pitkä tukki ja pari kuitua eli kokonaisuudessa puhutaan alle tonnin uhrauksesta luonnon monimuotoisuudelle. Koko hakkuu lienee ollut kymmeniä tuhansia euroja.
Tee kuten neuvotaan eli laita paukut raivaukseen, hankinta-enskaan jne muilla kuvioilla ja jätä ne kaatuneet puut tuohon puron päälle. 20v kuluttua tuossa on hieno paikka, puron yli runkoja, vahvaa sammalta ja ympärilläkin jo miehen mittaista taimikkoa
Kymppikohteen sisältävät kuviot aiheuttavat kuvatun kaltaisen tilanteen. Ehkä reilumpi rajaus olisi kannattanut tehdä mene ja tiedä. Kaatunut puu arvokas sinällään luonnon kannalta siksi niitä ei saa poistaa.
Usein olisi varovainen väljennyshakkuu parempi ve. kuin ns. luonnontilaan jätetty kapea kaistale jossa käy noin. Suurimmat kuuset ainakin korjattaisiin pois, siis ne joita ei ole muuten tarkoituksenmukaista jättää säästöpuiksi (= tuleviksi lahopuiksi). Siihen tarkoitukseen sopii esim. kitukasvuiset ja tyvilenkoiset yksilöt paremmin kuin parhaat tukkipuut.
Meillä on naapurina kunnan metsää, sieltä lirittää puro järveen ojien kautta. Ennen siellä oli lähde. Metsäkone kävi möyrimässä, lähdettä ei enää ole.
Monimuotoisuus – tuo juhlava propagandatermi.
Se on tietysti tuhmaa sanoa, että monimuotoisuus ei kärsi yhtään, jos tuosta poistaa nuo puut.
Voi käydä jopa päinvastoin eli monimuotoisuus lisääntyy.
Kolmas kuva jäi jostain syystä pois, joka selventäisi lisää tilannetta, jota ihmettelen. Lisään sen seuraavaksi jos onnistuu. Kuukauden päästä minun hakkuista rajanaapuri, joka on suuri metsäfirma, kaatoi koko puron varren täysin paljaaksi omalla puolellaan. Ja jos oikein ymmärsin, niin sama ostajana kuin minulla. En ymmärrä mistä tämä ero johtuu, että firman mailla ei tarvinnut jättää luonnontilaan samaa puroa.
Satu kirjoissa ja vihreiden mielikuvituksissa tapahtuu paljon ihmeellisiä asioita.
Tuossa pihapiirin lammen rannassa on paljon kuolleita kelopuita ja kuivuneita kuusia. Pihapiirissä asustaa neljä tikkaakin, mutta noissa lammen puissa ei ole mitään mikä kiinnostaisi tikkoja. Tikat kyllä hakkasi puihin koloja, jos niissä olisi jonkinlaista elämää. Omalla tavallaanhan nuo kelot luovat tiettyä tunnelmaa, mutta mitään muuta monimuotoisuutta niistä on turha hakea.
Katsokaa seuraava julkaisu niin näätte mitä tässä haen ja miten eritavalla yksityinen pieni metsänomistaja joutuu toimimaan, versus suuri metsä firma jolla tuhansia hehtaareja metsää. Tätä eroa toiminnassa minä ihmettelen, että miksi minun pitäisi pienenä metsänomistajana näitä pykäliä yrittää noudattaa, kun isot naapurit tekevät omin päin mitä haluavat.
Nykyään pitäisi jo vesiensuojelusta kantaa sen verran huolta, että tuollaisessa jyrkkäpiirteisessä maastossa jätettäisiin purojen varsiin kunnon suojavyöhykkeet. Itse olisin jättänyt reilusti leveän kaistaleen.
Kyllä ne säännöt ovat firmoille ja yksityisille samat. Yleensä vielä firman metsissä rajaukset ovat vielä leveämmät. Tuossa on tehty ihan selvä virhe kun hakattu kaikki puut pois. Nuo suoja-alueet menettävät merkityksen kun kaatuneet puut korjataan. Niihin on tarkoituskin jättää kaatuneet puut paikalleen lisäämään lahopuuta ja säilyttämään puronvarren kostea ilmasto. Minusta olisi parempi että pefc sertifikaatti muuttuisi niin että harvennus näissä kielletään. Tuo on muuten noro jos se kesällä kuivaa. Se ei kuitenkaan muuta luontoarvoja.
Kyllä on naurettavia perusteluja. Täällä vaaramaisemissa, kun ei tasaista löydy mistään muualta, kuin lampi/joki yhdistelmistä. Lunta talvella yli metrin ja sulamisvesiä keväällä virtaa joka puolella, niin kaikki metsäalue pitäisi rauhoittaa noilla perusteluilla. Aivan upeaa on kylläkin, kun keväällä suloinen purojen muodostama musiikki antaa taustan lintujen konsertille.
Erilaiseen kohteluun tulee mieleen kaksi eri syytä.
Naapurin puolella on tehty virhe. TAI
Sinun puolella on merkattu karttaan suojelukohteeksi, naapurin puolella ei.
Käy kurkkaa metsaan.fi ja näet, onko oma puoli suojelussa.
Naapurin puolenkin mahdollisen suojelukohteen näet jostakin, mutta en muista mistä. Joku valtion kartta se oli.
Ympäristötuki sopimuksella tuosta olisi voinut koittaa tehdä tilin…
Myöhemmin sitten yllättäin/pyytämättä suojelualue varaus kaupan päälle…
Suurin riesa noista on taimikon varjostamiseen. Pitäisi siistiä ja kaataa sopivasti hyvissä ajoin ennen hakkuuta.
Metsään.fi sivuilla ei ole kuin osa suojelukohteista. Noiden suojeluperuste löytyy yleensä sertifikaatista. Myöskään metsälain perusteella suojeltavaa kohteet eivät läheskään kaikki ole kartoissa.
Noin vähiin jäänyt puusto tee taimien kasvulle sitä eikä tätä. Ja onko sillä merkitystäkään kun joku seuraava sukupolvi niiden kokoja sitten alkaa vasta katsella silloisella päätehakkuulla. Voi silloin leventää suojavyöhykettä paremmalla tunnolla kun on vain kuitupuuta jäämässä.
Jos kuvan kohteessa oli hoidettu talousmetsä, no roplema. Vesiensuojelulaki ja serti ovat vielä oma lukunsa.
Kun meillä siirryttiin tuplasertifikaatteihin muutama vuosi sitten, oli koulusta aiheesta.
Puro on puro, jos ominaispiirteet on säilyneet talousmetsän keskelläkin JA puro on edelleen puro statuksella, vaikka puroa olisi joskus perattu, oiottu tms. vesien johtamiseksi paremmin. Joissain tapauksissa myös ennallistaminen mutta usein riittää se, että se vaan jätetään rauhaan.
Vaikka olisi hoidettu talousmetsänä, niin puro on fsc. mukaan huomioitava mm. ei raivata, ei hakata suojavyöhykkeellä enää jatkossa.
Uutta koulutusta tai ohjeistusta ei ole sen koomin tullut, ja työmaaohjeet pysyneet samana, mitä kirjoitin toisen kuvan alle.
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa ainakaan pefc:n kohdalla.
10-pykälän mukaan puro joka ei ole luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen ei ole suojelukohde. Jos esim. purouomaa on oijottu kunnostusojituksen yhteydessä, niin ei ole suojelukohde. Luonnontilaisen kaltaiseksi se saattaa muuttua , jos kunnostuksesta on kulunut pitkä aika eikä ojituksesta näy enää merkkiäkään.
**Mehtäukko: Tuo ei kyllä pidä paikkaansa ainakaan pefc:n kohdalla.***
Kirjoitin: *Kun meillä siirryttiin tuplasertiin** -> Eli pefc.in lisäksi tuli FSC, jossa tiukemmat ohjeet. Sitä täällä noudatetaan.
Ja sen ympäristön tekee 10-pykäliksi jos puusto on ns. ”vanhaa” eikä hakkuun jälkiä ole. Olkoonkin puro purona…
Olis hyvä tietää ero 10 pykälän suojelukohteesta, pefc sertifikaatista sekä fsc sertifikaatista. Näissä jokaisessa on joitakin eroavaisuuksia. Miisu kirjoitti nimenomaan fsc sertifikaatin vaatimuksista.
Tuo miisun kirjoitus luonnontilaisuuden kaltaisiuudesta on kuin veteen piirretty viiva. Itse olen omassa työssäni tehnyt sellaisen tulkinnan että jos kaivukasoja löytyy niin leimikko ojan reunaan saakka.
Kun fsc:n ei alun perinkään mo:t sekaantuisi. Kaivukasat talousmetsän ohella suojelevat suojelulta…!
Kyllähän mm:n tulkinta aivan oikea onkin. Ojat on ojia ja luonnonpurot taas aivan muuta.