Myös männyn uudistusala aidattuna. Jo nyt riittävästi läpikulkua. Syksyllä alkaa taimia kadota. Nyt ei..
Myös männyn uudistusala aidattuna. Jo nyt riittävästi läpikulkua. Syksyllä alkaa taimia kadota. Nyt ei..
Metsänhoito
Aita rajoittaa nytkin hienosti elukoiden kulkua vain aidan viertä menevää kulku-uraa metsään. Kun ennen aitaa pakkasi sotkeminen olemaan jo koko alalla tapahtuvaa. Paurat,kauriit, hirvet, Satakunnan Riistakeskuksen kasvatusintoa. Pehmeällä turvepohjalla aina menee taimi kumoon tai kokonaan hukkaan kun sorkka painaa syvälle.
Mä kylvö noille kohteille.
Onko tämä nyt se kohde, jossa on mäntyä laitettu koivujen alle?
Uudistusalan raivaus tekemättä!
Et kait jesse tosissaan jätä koivun raippoja varjostamaan männyn taimia?
Poltinpuita poltinpuita tarvitaan
Jatkuvaa kasvatusta pienaukoilla?
Olisivatkohan nuo kuitenkin jättöpuskia?
mahtaa olla koko ala yhtä jättöpuskaa.
Antaa nyt Jessen kertoa ennen kuin tuomitsette.
Nyt odotellaan jessen perusteluja. Mielenkiintoinen kuva. Itseasiasa olen törmännyt vastaavaan jopa niin että isäntä istututti minulla männyn taimia tuollaisten koivujen sekaan. En ole sen koomin käynyt katsomassa mitä siitä tuli. Miksei voisi onnistuakkin.
Siellä on aina mätäs niissä kohtia mihin kaivuri pääsi ilman suurempaa koivujen telomista. Kyllä siellä kattavasti taimet on ja kuten näette koivikko on hiukan enemmän reuna-alueilla. Näitä pienaukkoja tehtiin uuden metsätien molemmin puolin koska männikkö oli noissa kohtaa järeytynyt päätekokoon. Koivua en ohjeistanut motokuskille sen enempää jättämään mutta aika paljon jätti ja varjelikin kaadoissaan. Alkuun kyllä oli puhe alikasvoksen yleensä säästämisestä koko hakkuulla. Kyllä sieltä jokunen isompi koivukin läjään meni. Tätä jo kuitukokoa jäi aika mukavasti enkä ole siitä ollenkaan pahoillani. Niitä kasvatellaan ainakin kymmenkunta vuotta. Hankintaan tähtäin.
Melkein kaikki nerot on jonkin verran hulluja…
Mutta kaikki hullut ei ole neroja, onneksi! Kurkihan tuon aika mukavasti tiivisti. Käyhän tuo jk:sta koska kaikkia ei ole kaadettu ja seuraavakin sukupolvi metsää on vain täydennysistutettu. Olihan suositus alalle 2000/ha. Mutta kaivuri ei saanut mättäitä niin paljon toimeksi. Koivut aiheutti kuulemma senverran haastetta.
Tuon alan selkäpuolella kasvaa myös päätehakkuuala johon olen harventanut tasaisemman koivikon jo valmiiksi seuraavaksi puusukupolveksi. Silti varmaan tehdään sama toimi kuin näihinkin aukkoihin.
Jesse ota lampaita kun aitauskin valmiina
Siinä vaiheessa kun Jesse uudistaa haavikoitaan, kuvassa näkyvä sähköaita ei valitettavasti tule riittämään, vaan on valittava järeämpi ratkaisu, eli täysiverinen hirviaita. Silloin kun vähänkin suurempi alue on täynnä haapavesaikkoa, vetää se puoleensa kaikki seutukunnan sorkkajalkaiset isommasta pienempään.
Tuota on aiemminkin näillä palstoilla ookailtu. Ei vain pidä paikkaansa. Joten vähemmän murheita siitä aiheesta. Olen päinvastoin alkanut aitoja siirrellä juuri koivu-ja mäntyalojen suojaksi. Suositan kyllä muillekkin, onhan täällä nähty että ongelmia on hirvieläinten kanssa, ratkaisu on kuvassa! Tuo aita ei ole vielä sähköistetty ja osin hiukan vielä keskenkin koska käyn vielä puutakin hakemassa pois alueelta ennen sulkuaitaa. Ja takaosassa aita on osin kierautettu mäntyjen ympäri kun tuon pikkuhiljaa värkkejä pois muilta, siis haapakohteilta. Tällähaava vain yksi aita tikuttaa paimenpojalla normaalisti. Aivan tässä lähellä sekin.
Tuohon touhuun minun rahkeet ei riiä.
Huippu energiapuu kohde. Annat luonnon hoitaa niin koivua kasvaa ja tiliä tulee aina kun hakkaa. Lopetat tuon aita ja istutus vouhotuksen. Siitä ei tule kuin kuluja.
Minusta tuo koivikko on jo nyt paikoin tiheä, saati sen kasvun myötä. Siten mänty, joka on valopuu, ei koivikon alla pärjää. Mutta jos mäntyä on vain aukkopaikoissa, tilanne on toinen.
Koivua lienee tuossa n. 20 m3/ha, joten vielä kestää pitkään, ennenkuin se alkaa turvemaata kuivattaa.
Jos nyt ajatellaan kuvion tulevaisuutta, mäntyä tuossa voi kasvattaa 80 vuotta, koivuja paljon vähemmän. Eli koivut hakataan jossain vaiheessa, ehkä seuraavassa hakkuussa pois, koska potentiaalinen tukkiprosentti näyttää olevan lähes nolla. Silloin tilanne on se, että keskellä on hyväkasvuinen ja reunoilla repaleinen männikkö. Mikä on suunnitelmasi tuosta eteenpäin? Itselläni on tavoitteena muodostaa suuria, selkeitä kuvioita ja tuo taktiikka vaikuttaa päinvastaiselta.
Jessellä ei vielä ole kokemusta laajemmasta juurista syntyneen haapavesaikon kasvatuksesta, mutta minulla on. Sorkkaeläinten hajuaisti on erittäin hyvä, ja laaja haapavesaikko on niille äärimmäisen houkutteleva kohde. Jos aita pettää, alueelle kerääntyy laumoittain erikokoisia ruokailijoita, ja sen jälkeen paikasta voi ottaa kuvan jossa lähes kaikkia haapoja on syöty ja maa on mustalla mulla.
Mitän taas kuvan alueeseen tulee, harkitsisin sen jättämistä jo tässä vaiheessa suojelu-alueeksi, kun ei ole oikein takeita siitä, että kymmenen vuoden kuluttua kahdeksaakymppiä käyvällä Jessellä hankintapuu enää kovin liukkaasti siirtyy palstalta laaniin.
Tuommonenkin koivikko kasvaa jo muutamassa vuodessa varjostamaan männyn taimia varmasti. Mutta kokeilujahan voi ja saa tehdä . Harrastukset maksaa aina eikä puiden kasvatuskokeilu ole ihan huonoimmasta päästä siinä.
Jokainen tehköön miten lystää. Mutta ihan oikeasti :Koskapa aitakin on jo valmiina, kaikki koivut matalaksi ja antaa sen männyn kehittyä. Kuusella voisikin noinkin toimia, mutta harvemmaksi koivikko…
Mehtäukon tavoin aion toimiakkin. Tuossa hiukan hämää kun siinä on aika lähellä eli kuvan etualalla laskuoja jonka molemmin puolin on koivua liikaakin. Mutta ne ei suoranaisesti haittaa männyntaimia koska ne kuitenkin ovat avoimemmassa maastossa. Tarkkaan katsottuna siinä näkee uuden ojanylityksen eli rummun jonka teetin samalla kun alue muokattiin. Koivikko on huonolaatuista hiestä turvesaralta mutta silti tuiki tarpeellinen veden imijä sekä pieni varjostuskin käy männyllekkin. Ei tule niin voimakasoksaista.
Visakallolle, joo tosiaan, ei aivan kymmentäkään vuotta kun koivikko harvenee reilusti. Mutta se etten pystyisi on aivan itsestä kiinni. Jos mikään vakavampi sairaus ei iske uskon kyllä siellä vielä kymmenkunnan vuoden päästä Stihliä pärryyttäväni. Tavoite pitää ainakin olla. En aio aktiivista metsätoimintaa ennen lopettaa kun se on pakko lopettaa.
On kuvaan päässyt jessen jenkki linttakin?
Metsäsuomen tulevaisuuden kuva toi esille ryhdikkään riista-aidan. Minkälaisia kokemuksia siitä on kertynyt aitatolpat, langat, paimenpoika akkuineen ja paljonko oli perustamiskustannukset hehtaaria kohti ?
Jesselle totean, että toki meistä jokainen toivoo terveyttä ja pitkää ikää, mutta realiteetitkin kannattaa ottaa huomioon. Olenkin nuoremmille tavannut sanoa, että teen tällä iällä metsässä aivan saman määrän hommia kuin ennenkin, mutta siihen kuluu vain enemmän aikaa! Kahdeksan kuukauden eläkkeellä olon aikana olen saanut raivattua reilut 30 hehtaaria. Eihän se tee paljoa päivää kohti, mutta isä-vainaa antoikin aikoinaan hyvän ohjeen: Vähän päivässä – paljon viikossa!
Visakallo on ollut oikealla asialla ja saavutus ansaitsee arvostusta. Puille on annettu mahdollisuus kehittyä nopeammin ja vain niille ,joita on tarkoitus kasvattaa myytipuuksi. Saattaa olla ,että tavara kelpaa enskassa suoraan kuitupinoon paremmalla hinnalla. Markkinat ratkaiskoon mihin osoitteeseen puuta viedään.
Jessen kohdalla tilanne näyttää siltä,että ongelmia riittää jatkossakin.
Eli onko Metsä-Suomen tulevaisuus se, että jokamiehellä pitää olla tongit taskussa?
Pienemmällä budjetilla tehtynä tuo uudistettasiin siten, että koivut polttopuiksi melko heti , luontainen uudistaminen sekametsäksi (mä-ko) koska märkä rahkasammaleikko uudistuu hyvin itsestäänkin, jos edes muutamia sp:ksi sopivia puita lähistöllä (muuten kylvö) . Jos kosteus ei riitä, reunaojat ensin tukkoon ja taimien tultua ojat auki.
Paremmin harrastukseksi sopii sitten aitojen kanssa puuhailu ja mä-taimien istutus koivujen katveeseen maanmuokkauksineen ym. ylimääräinen touhu.
Mikä on Jees ennusteesi, montako vuotta aitaa tarvitaan, jotta männyt pääsee hirviltä karkuun?
Suorittavalle täytyy taas sen verran tarkentaa, etten ole muuttanut metsänhoidon linjaa eläkkeelle jäätyäni miksikään. Ainoa muutos on, että raivaan nyt enemmän itse, kun aikaisemmin sen teki nuoremmat. Kemera-kohteilla käytän edelleen mhy:n ja yhtiöiden raivaajia, ja itse teen ennakkoraivaukset, rajalinjat, teiden ja ojien varret, tontit, ym. siivoukset. Alkaa vahvasti tuntua siltä, että suorittava käsittää minut tahallaan väärin, vaikka siinä ei ole mitään järkeä.
On se ihanaa, että jokainen saa tehdä omaisuudellaan kuten tahtoo nykyään. Ja tavallaan se on varmaan ihan ok, että henkilö itse nauttii kättensä aikaansaannoksista. Mitäpä sitä muuta vapaassa maassa…toivoisi.
Diplomaattisesti e n kykene sanomaan mitä ajattelen mutta eläköön omaehtoinen ja omalaatuinen metsänhoito. Kaikkea pitää saada kokeilla, paitsi siskoa.
Hyvähän se jos siskotkin toisiaan rakastaa. Sen sisällön sitten valitkoon mieltymyksen mukaan. Tässä sama juttu. Minun mieltymykseni on oma mielle jota ei ole pakko ihailla ja saa vihailla. Metsämaailma suomessa kestää promillen poikkeavasti ajattelevaa kun suojellakkin pitäisi jopa 10%:ia! Mhy/yleismetsämantra on vienyt jo liikaakin mennessään. Minulla on sellainen käsitys metsän käsittelystä että kaikki mistä minulle on rahallista ja yleistä omaisuushyötyä tehdään ja se mistä ei sitä ole ei tehdä. Ja silloin siihen lukeutuu automaattisesti turha raivaus(ei tarpeellinen) ja mahdollisimman pieni menetys hirvimafialle.
Glalle vastaan että aita on varmasti tarpeen lähes 6-7 vuotta mutta tasan niin kauan siinä kun tarve vaatii. Ehkä jopa kymmenkunta. Ja metsämasa, tuo aita ei tule maksamaan euroakaan koska värkit ovat pikkuhiljaa siirtokamaa muilta kohteilta. Ja sitä piisaa kyllä vielä useita kilometrejä. Eikä tuon siirtokaan kovin työläs projekti ole. Riistakeskus on nuo tavallaan vuokrannut jo useita vuosia sitten. Nehän laittoi tavaraa aina tulemaan kun pyysin. Kuten luonnollista onkin. Nuo kaikki ovat jo muuttaneet omistuspohjaa eli ne ovat noin viiden vuoden jälkeen lähettäneet omistuspaperit. Eikä vuokraa tietenkään ole ollut. Ainoastaan kun käytän virrallisena on vapaa-ajan akun hommaus minun toimeni ja sen virrassa pitäminen. Joka käy myös aurinkopaneelilla.
Vajaakantti kyseli pitääkö olla tongit taskussaan. Mieluummin ei koska alueelle ei ole pakko tunkea ja aitojen tärvely on rikos. Omaisuutta ei jokamiehenoikeus anna lupaa tärvellä. Tuon sisälle voi mennä koska aita ei ole virrallinen ainakaan vielä mutta sen jälkeen sen on syytä kiertää. Ainakin hiukankin pumppuvikaisten tai heikkojen. Kosteassa maaperässä antaa ihmisellekkin aivan mojovan tällin. Minulla on vielä käytössä ennen EU-kontrollia olevia keskuksia ja en ole vielä päättänyt minkä sinne laitan virtalähteeksi.
Olen kuullut semmosen version tuosta , että kaikkea pitää kokeilla paitsi sukurutsaa ja kansantanhuja. Kansantanhuista en ole kovin varma, kun tunsin kerran mukavan tytön joka harrasti kansantanssia. Lopulta ainoaksi ei-kannattavaksi kokeiluksi jäisi siis vain se siskohomma.
Minkälainen on Jeesh-v miehen aitojen sähkön kulutus ? Miten iso akku ja miten usein pitää ladata/vuosi esim. 1 ha:n aita? Onko ollut aurinkopaneelia käytössä ?
Puukille, yksi pieni halppisaurinkopaneeli vei jo latauksen kerran kuukaudessa tarpeeksi. Se oli paikallishalpahallista ostettu parillakympillä. Nyt viimesatsissa sain kyllä oikein jalustallisen kunnon kokoisen paneelin mutta sen käyttöpaikkaa en silloin järkeväksi saanut. Kun sitä ei oikein hyvin näkyvälle julkispaikalle arvaa laittaa. Varastaa sen kummisikin joku. Olen mieluummin näissä lähikohteilla ollut tavislaturin varassa. Vaihtoakkusysteemi eli noin kahden viikon välein noita tavallisia vapaa-ajanakkuja (60ah) olen käyttänyt. Kevyt kuljettaa kohteeseen. Korostan etten ole siitä aiheesta tressannut eli jos sopivaa aikaa ei ole ollut en tee vaihtokeikkaa. On mennyt parikin kuukautta ettei ole tullut vaihdettua. Mutta silti aita auttaa koska eläimet ovat parin vuoden jälkeen tottuneet aitaa kiertämään. Ei ne kovin helposti sisään rynni. ja jos menee jatkaa läpi alueen koska aitanauha jää yleensä käsittämättömän varmasti johonkin hirvessä kiinni. Ja se vetää sitä 50-60 metriä ennen kuin se irtoaa tai katkeaa. Lähes sata aina hirven puoleisesta päästä. Mutta onhan se vauhko ja painaa pois alueelta mahdollisimman pian. Varsinkin kun virrallisena se vielä tökkii sitä tasaiseen tahtiin.
Täällä on koivun varjostuksestakin oltu huolissaan. Kävin äsken taas hiukan kiertelemässä taimikkoa ja ainut harmi on että kasvaa taimet niin kovaa että ensimmäinen kasvu pakkaa näissä kaatosateissa taipumaan maata kohti. Todella komeasti lähti männyt kasvuun ja jo myös sivuoksia tyrkkää. Ei ole montaa kertaa noin kova ollut kasvu ekana istutusvuotena. Ei tarvii edes autosta nousta kun jo näkee taimet hyvin sinnekkin.
Kasvaahan ne taimet pituutta kun koettavat saada koivut kasvussa kiinni. Siksi männyistä tulee helposti niin hentoja että eivät pysy kunnolla edes pystyssä. Alikasvosmänniköissä yleinen ongelma. Siksi valopuu männyn kasvatus pitäisi tehdä esim. sp-hakkuulla eikä noin.
Laatua, sitä laaatuakin haetaan. Aivan riittävän kehnoja ovat yleensä turvemaan männyt. Nyt ei tehdä sutta ja sekundaa vaan laadukasta metsää.
Kyllä jesse männyt vielä kasvavat, kun saavat vielä valoa. Odota pari vuotta, kun koivujen latvukset levenevät, joka tapahtuu todella nopeasti.
Valopuu on valopuu, eikä muuksi muuta. Vaikka kuinka toivoisi.
”Kasvaahan ne taimet pituutta kun koettavat saada koivut kasvussa kiinni.”
Ei varjossa kasvavan puun pituuskasvu kiihdy, vaan paksuuskasvu heikkenee. Hintelosta rungosta tulee ainoastaan mielikuva hyvästä pituuskasvusta.
Ilmeisesti Jessen koivikko ei kovin pahasti varjosta, jos männyt hyvin kasvaa. Minä olen kyllä huomannut istutuksissa reunametsävaikutuksen, olkoonkin päällä koivua ja vaikka alla olisi kuusta, hyvin selvästi. Puoleen tahtoo jäädä vuosikasvu tuollaisen vaikutusalueella ja olemus kovin heikoksi. Ja sehän on selvää, että ylispuut kasvaa umpeen eli jossain vaiheessa niitä pitää harventaa. Mutta turha siitä nyt vielä on murehtia. Muutenkaan talousmetsässä puuston kasvu harvemmin on etukäteen murehtimisen arvoinen asia. Ellei sitten ole naapurin metsää. Tai Jessen.
Jos männyntaimia kasvattaa tiheässä, niiden pituuskasvu paranee verrattuna harvemmassa kasvatettaviin. Kilpailua käydään latvan saamisesta mahdollisimman nopeasti ylös valoon. Harvan taimikon kasvu keskittyy oksiin ja paksuuskasvuun. Koivujen alle jäävät ei tosin kasva kumpaankaan suuntaan yhtä hyvin kuin paremmissa oloissa kasvaessaan.
Ei mitään eroa ainakaan alkulähtöön.
Usko sinä Jeessi omiin luuloihisi. Kun aikoinaan oli tehty Metsähallituksen metsissä siemenpuuhakkuita hieman isompiakin aloja ja homma oli onnistunut kyllä, mutta siemenpuita ei ollut poistettu niinkuin käytännön ohje oli, niin Tehdessämme myöhästynyttä siemenpuiden poistoa, oli enempi sääntö kuin poikkeus, että yksittäisen siemenpuun alla oli männyntaimet jopa alle puolimetrisiä, mutta noin viiden metrin säteellä alkoi taimet olla nelimetrisiä. kun siemenpuut olivat alle kolmenkymmenen metrin päässä toisistaan, oli tilanne puiden juurella surkeampi, mutta nämä alle puolimetristen taimien alueet yhtyivät puiden välillä, eli siinä oli noin keskimäärin kolmen aarin alue, jonka taimettuminen oli jäänyt tosi heikoksi ja kasvu vielä heikommaksi.
Juuristokilpailu ja maaperän karuus vaikuttaa myös. Tukkikokoinen siemenpuumänty ottaa aivan erilailla vettä ja ravinteita kuin tuskin kuitupuukokoinen koivu. Asia korostuu, mitä karumpaan paikkaan mennään.
Gla oikeassa. Ei nuo koivut sentään kovin paljoa haittaa. Onhan ne tosiaan tarkoitus poistaa ennen kuin männyn latvat alkaa lähestyä alaoksia koivuista. Toki tilanne onkin huono jos ne jäävät jarruksi. Tulee koukkaus valoa kohti eli kasvuun mutkaa ja samalla saattaa kallistus aikaa myöten kaataa männyn pehmeässä ruopassa. Ihan koivujen alla ei taimia kuitenkaan nyt ole.
Näyttäisi niitä mäntyjä olevan varsin epätasaisesti kuviolla. Ainakin minun mielestäni on tärkeää pyrkiä mahdollisimman tasalaatuiseen, siis pituus, läpimitta ja puiden jakauma, metsään. Tuossa ei ole koskaan noita mahdollisuuksia.
Mänty erityisesti on vaativa tasalaatuisuuden suhteen. Kaikki pyrkivät saamaan latvansa sinne valoon. Jos puu jää liian hoikaksi, se joko kaatuu lumesta tai kuolee itsestään. Mielenkiintoista olisi nähdä kuvio 10 vuoden kuluttua. Jos olisi halunnut kasvattaa jotain koivujen alla, niin kuusi sitten. Olisi pärjännyt joka paikassa eikä olisi tarvinnut aidata. Koivujen varjostus olisi estänyt heinän ja vesakon kasvua.
Siis Jessellä ihan hyvä kokeilu, mutta väärällä puulajilla. Mahtoi kaivinkonemiestä huvittaa, kun kuuli, että koivujen alle istutetaan mäntyjä.
Ylispuukoivut ovat vielä tehokkaampia kuivattajia kuin männyt. Takavuosina jätettiin koivuja jättöpuiksi ja kyllä niiden ympärillä on laaja paljas alue. Kauaa ei noitakaan kannata kasvattaa, jos niistä männyistä jotain toivoo.
Kuivatus tuolla kuviolla on enemmän kuin hyvä asia. Kuusi ei sovellu tuohon maaperään. Kyllä taimetus riittävän tasainen on. Ei koivua sentään NIIN paljon ole. 1600 taimea/ha on istutettu. Jopa ilman mättäitäkin paikkoihin. Mutta EI koivujen alle liian lähelle.
Miksi kuusi ei sovellu vaikka koivu kasvaa? Ihmeellinen maaperä.
Siksi ettei turvemaapohjalla kuusi ole ennenkään häävisti toiminut. Onhan siinä kaksi kuusta joten se riittää sekametsän tarpeiksi.
Ei minullakaan kuusi ole ykkösvaihtoehto karumman puoleisella turvemaalla.
Timppa: ”Näyttäisi niitä mäntyjä olevan varsin epätasaisesti kuviolla. Ainakin minun mielestäni on tärkeää pyrkiä mahdollisimman tasalaatuiseen, siis pituus, läpimitta ja puiden jakauma, metsään. Tuossa ei ole koskaan noita mahdollisuuksia.”
Minusta istutusvaiheen tasalaatuisuus ei ole tärkeää. Vielä ensiharvennuksenkin jälkeen osa puista kasvatetaan kuiduksi, joten tukkipuuaihioiden määräksi riittää melkoisen pieni lukumäärä taimia. Tässä koivut paikkaa epätasaista jakaumaa.
Gla oikeassa, ei tuo mikään epätasainen edes taimetukseltaan ole vaikka kuvaan sattui kaksikin ajourasuuntaa jossa taimia ei tietty ole. Vaikka heti ojarummunkin jälkeen taimet jo on. Aidan varsi letukan takana on myös hakkuun ajouraa johon tehtiin rumpukin. Jätin senkin vartoamaan takana näkyvän metsän hakkuuta joka jo on sovittu kauppakin. Oikeastaan siksikin aita että konekkin pysyy uralla eikä oio mutkia taimetuksen puolelle.
Jos ei kuusi niin ei koivukaan menesty karussa turvemaassa. Mänty on ainoa järkevä vaihtoehto
”Minusta istutusvaiheen tasalaatuisuus ei ole tärkeää. Vielä ensiharvennuksenkin jälkeen osa puista kasvatetaan kuiduksi, joten tukkipuuaihioiden määräksi riittää melkoisen pieni lukumäärä taimia. Tässä koivut paikkaa epätasaista jakaumaa”
Minun havaintojeni mukaan männyt ovat niin kranttuja, ettei niistä aina kasva edes kuitupuuta. Jos kasvavat liian varjossa, riukuuntavat ja kaatuvat tai kuolevat muuten.
Suotkin voivat vaihdella kasvuominaisuuksiltaan paljon. Pari vuotta sitten uudistettiin pääosin mäntyä, mutta myös kuusta ja koivua, kasvava suo. Ajatus oli uudistaa se männylle. Huomattiinkin yllättäen, että reunaosat olivat lähes OMT-pohjia, joille sitten istutettiin kuusta. Karummat osat männylle. Mahtaako Jessenkin suolla esiintyä samaa ilmiötä.
Tuosta rämeestä ei saa lehtomaista korpea tekemälläkään.
Tietenkin kuviota pitää hoitaa, jottei männyt riukuuntuisi pilalle. Jos noin käy, se ei ole ylispuuston takia tehdyn epätasaisen istutuksen vika, vaan ylispuuston myöhästyneen harvennuksen vika. Mutta kuten jossain jo totesin, tarkkaa on tuollaisen kasvatus. Ei sovi suurpiirteiseen metsätalouteen, jossa kerran 10 vuodessa katsotaan, mitä suunnitelma sanoo ja sen perusteella laitetaan porukat kaavamaisen ohjeen myötä töihin.
Vaikka kuusi kasvaisikin, turvemaa näillä tuulen voimakkuuksilla ei ole tavoitteena minulla. Mielummin mäntyä. Jos on liian rehevää, sitten pitää koittaa muilla tavoin saada laatupuolen asiat hoidettua.
Gla hyvin paljon oikeassa viime kommentissaan. Enkä ole suurpiirteinen metsätaloudessa joten tämä tyyli sopii kyllä.
On niitä erilaisia kasvupaikkoja turvemaillakin, kun suotyyppejä on n. 70 erilaista joista osasta turvemaat on kehittyneet tai vähemmän kehittyneet.
Pari kuusta oli vuosien saatossa kaatunut, mutta kaatuu niitä kovilla maillakin, joten en osaa olla kovin huolissani.
Enpä tietysti ota kantaa Jessen suon kasvukykyyn. Kerroin esimerkin siinä mielessä, että soillakin saattaa piillä yllätyksiä.
Tämä meikäläisen kohde oli kaiketi aika äskettäin soistunut, koska ojien pohjat olivat osin hiekkaa.
Tuossa on pieni alue metsäkoneuran ja ojan välissä jossa ne pari kuusta kasvavatkin. Aika hyvän oloisestikkin. Mutta ala on niin kapea reuna ettei siihen mennyt männyn taimiakaan kuin muutama, ehkä kolmekymmentä.