Tämä on n. 0,6 km ”Missä ”vika”-kuvasarjasta. Tässä kasvoi suojuspuuasentoon n. 160-180 kpl/ha harvennettu vanha männikkö, joka hakattiin 2008. Karummille paikoille oli syntynyt paikoin kohtuullisesti mäntytaimia, joista hirvet olivat kuitenkin syöneet valtaosan. Rehevimmillä paikoin kasvoi pääosin heinää.
Karummat paikat täydennysistutettiin männylle, rehevämmät kuuselle. Aluetta ei muokattu. 3 vuotta hakkuusta perkasin alueella ennestään olleen vesakon ja hakkuussa vioittuneet männyt.
Usein nuo harvat,paljon valoa saavat männyntaimikot säästyvät hirvituhoilta.Melko varma männyntaimikon tuho reunametsän vieressä,siemenpuun alla tai muuten varjoisissa ololoissa Todennäköisesti valo aiheuttaa joidenkin aineiden tai hormoonien erittymistä,mitä hirvi kammoaa.Olen pettynyt,että metsäntutkimus ei ole saanut mitään aikaiseksi noissa hirvituhoissa.Tuolla toisissa juosteissa on kyllä sellaista älytöntä hölynpölyä puiden keskustelusta ja sielukkuudesta
Lisään vielä,että mielestänikuusi sekapuun taimikossa estää hirvituoa.Mitä kokemuksia muilla?
Männyn kylvöalueella pahimmat hirvituhot. Paljon vesakkoa suojana ja talvilaidun aluetta. Toisaalta kylvötuppaasta saattaa saada pelastettua sen yhden puun kasvatettavaksi parhaiten. Istutustaimet saa yl. enemmän valoa mutta se lannoitettu taimi voi silti maistua parhaiten hirville alkuvuosina.
Kuusi sekapuuna saattaa varmaan tehdä taimikon vähemmän houkuttelevaksi hirville.
Tamperelainen ”Tuolla toisissa juosteissa on kyllä sellaista älytöntä hölynpölyä puiden keskustelusta ja sielukkuudesta”.
En nyt sanoisi ihan noinkaan. Kyllä vain kasvit turisevat keskenään ja muitakin viestejä lähettelevät. Tosin nykytiedon mukaan viestit ovat hajuja. Aihetta on kyllä tutkittu, että ei ole höpöä.
Sielukkuudesta en tiedä, kun ei ole tuota ihmisenkään sielua varmistettu.
”Männyn kylvöalueella pahimmat hirvituhot. Paljon vesakkoa suojana ja talvilaidun aluetta.”
Omissa taimikoissa on pahiten ja heti syöty kylvötaimikot, joissa ei ole yhtään mitään muuta, pelkät taimet. Heinikkoisissa kohdissa osa taimista on piilossa päässyt kasvun alkuun.
Täällä missä hirviä on hirveästi kuusi-mänty sekapuutaimikosta hirvet poimivat ihan tarkkaan kaikki männyt. Luulisi, että metsänjalostus pystyisi ”klonaamaan” hirville pahanmakuisen männyntaimen, mutta onko pelkona, että talvisapuska vähenisi liikaa, jos maukas tarjoilu taimikoissa vähenisi?
Hemputtaja,on vahinko,ettei puilla olekkaan sielua.Aukkohakkuuta olisi voitu kutsua ”sielujen hautausmaaksi”
Mielestäni kuusilla ei ole vaikutusta mäntyjen kelpaamiseen hirville. Istutimme 15 vuotta sitten samana viikonloppuna kaksi lähekkäistä aukkoa kuuselle. Toiseen kehittyi hyvä mäntytaimikko. Toisesta hirvet söivät miltei kaikki männyntaimet.
Ratkaisua sille, miksi Keski-Suomessa mäntytaimikot ”maistuvat” huonommin kuin Varsinais-Suomessa ei tarvitse lähteä etsimään hivenainetasolta. Kyse on yksinkertaisesti talviajan laidunnuspaineesta, eikä maistumisesta.
Männyn osuus puulajeista lisääntyy pohjoiseen päin, Etelä-Suomessa 50% luokkaa, Pohjois-Suomessa 75% luokkaa.
Metsien osuus maapinta-alasta lisääntyy pohjoiseen ja itään päin. Google Maps:in satelliittikuvista näkee selvän eron lounaisen ja keskisen Suomen välillä. Paikoin lounaassa on metsää vain puolet maapinta-alasta. Hirvitiheydet lasketaan maapinta-alaa kohti, ei metsäpinta-alaa.
Alueellisten riistaneuvostojen asettamat hirvitiheystavoitteet pienenevät pohjoiseen-itään päin. Keski-Suomen kaikilla hirvitalousalueilla on alueellisen riistaneuvosto asettama tiheystavoite 2,75 hirveä / 1000 ha.
Varsinais-Suomen alueellisen riistaneuvoston asettamat Varsinais-Suomen tavoitteet ovat 3,05… 3,25… 4,45… 5,25. Uudellamaalla myöskin 4,25… 4,75 tavoitteita.
Hirvitiheystavoitteet ovat lounaassa-etelässä noin kaksinkertaiset. Metsän osuus maapinta-alasta huomattavasti pienempi ja männyn osuus puujaleista pienempi. Voi karkeasti arvioida, että laidunnuspaine mäntytaimikoisssa lounais- ja etelärannikolla voi olla ainakin kolminkertainen verrattuna Keski-Suomeen.
Jos Keski-Suomen hirvikanta kolminkertaistettaisiin, uskon, että kaikki männyntaimet alkaisivat ”maistua”.
Epäilemättä pääsyy erilaisiin tilanteisiin on tuo Planterin kuvaama. Olen aiemminkin kirjoittanut, että männiköiden vähäinen kasvattaminen lisää syöntipainetta niitä vähäisiä kohtaan.
Jos valinnan varaa on, niin sellaisilla seuduilla, joissa on jo ennestään paljon männiköitä, mielestäni niitä kannattaisi lisätä. Silloin tilanne helpottuisi entisestään.
Tietysti sakolainen on paras keino ja myös helpommat säännöt metsästyksessä.
Täällä harvemman hirvitiheyden alueella mä-taimikkotuhoja ei tule oikeastaan muualla kuin talvilaidun alueilla. Taimikot viipyy vähän pidempään syöntikorkeudella mutta hirviä ei ole kovin paljon verrattuna E-Suomeen . Rauduskoivujen kasvatus viljelemällä kauempana asutusalueista olisi hankalampaa kuin männyn, joita ei kovin paljon istutetakaan. Kauriit syö paikoin jonkin verran pienten istutuskuusten latvoja .
Sanoi tamperelainen ”Hemputtaja,on vahinko,ettei puilla olekkaan sielua.Aukkohakkuuta olisi voitu kutsua ”sielujen hautausmaaksi”.
En sanonut, että puilla ei ole sielua. Sanoin etten tiedä eikä tiedä kukaan mukaan. Näyttö puuttuu ihmisenkin sielusta.
Loputon väittelyaihe kuitenkin. Paljonkohan Akatemia tai EU antaisi rahnaa, jos perustaisi rojektin asiaa selvittämään. Voisi nimetä vaikkapa ”Puiden sielu ja sen vaikutus ilmaston muutokseen”. Läpimeno olisi varma.
Tällä nyt kuitenkaan mitään tekemistä mä-taimien maittavuuden/hirvet kanssa.
Oma kokemukseni on,että ressaantuneet valon puutteessa olevat männyt kelpaavat parhaiten hirville. Usein etukasvuinen lehtipuuvesakko edes auttaa taimien päätymistä hirvien suihin.