Kertauksen vuoksi.
Kuvan alue hakattiin aukoksi noin 1995. Pian sen jälkeen tuli ilmoitus, että Valtio haluaa liittää tämänkin aukon osaksi n. 40 ha:n vanhojen metsien suojelualuetta. Uudistamistoimet jäivät tekemättä ja alue luovutettiin Valtiolle.
Tällaiseksi on reheväpohjainen alue kehittynyt 23 vuodessa.
Minusta nuo kivet on kasvaneet oikein hyvin. Rehevä maapohja selvästi muuttuu kivikoksi, kun se menee valtiolle.
Meillä on kaikki maapohjat kivisiä. Niin lehdot kuin OMT-pohjatkin. Tässä tehtiin vaihtokauppa Valtion kanssa. Saatiin tilalle rajalta myös kivisiä Metsähallituksen maita. Metsähallitus mittasi, että luovutettu ja saadut alueet olivat samanarvoiset.
Hakattu alue kasvoi pääosin kuusta ja rajoittuu yhdeltä osin metsälehmuslehtoon.
Hauskasti järjestetty, kun alla on tuo Ensiharvennuskuusikko.
Onkos tuossa sitten jotain vialla?
Harjavaltalaista metsänhoitoa. Tuostahan voisi tehdä ylispuuhakkuun mutta piru kun motomiehillä on kiire ja hakkuujälki huonoa. No onneksi metsyhtiöllä on bonusjärjestelmä
Niin, kivisyydellä ja ravinteisuudella ei sinänsä ole käsitteellistä yhteyttä. Ja tuo Lennin kysymys on lähinnä minun ajatusmaailmaa, ei kai siitä suojelualueesta talousmetsää ole tarkoitus tehdä…
Tuollaisia ”suojelumetsiä” siis tulee, jos hakkuun jälkeen ei tehdä mitään kuten täällä muutamat väittävän olevan viisasta.
Kyllä tuossa kasvupohjaa on ja leppä lannottaa lisää sitä. 30 vuoden päästä ne väistyy kuusikon tieltä. Metsä tulee sitten joskus.
Kävin juuri illan lenkillä Harjavallan kasvatusmetsää tutkailemassa. En nähnyt noin kivisiä ja huonoja lenkilläni missään. Joten turhaa lässyä. Kyllä tuollainen joutaakin suojeluun jos vain hiukankin parempaa sai tilalle.
Tuohan jo melkein onkin aito luonnontilainen metsä. Kyllä tuossa ”Silmä lepää”ja sielu rahoittuu.
Aika luontoarvollisesti ”rikas” alue tulossa, olisitko itse muistanut jättää yhtä montaa eri puulajia kasvamaan jos hoitaisit tuota yhä? Veikkaan että olisi aika yksitoikkoisesti mäntyä ja raivuri olisi hoitanut luonnolle tärkeän lepän ja koivun.
Ihan sopiva suojelukohde. Kivikko jossa useita eri puulajeja kasvamassa. Sananjalkaa ym. kasvaa kenttäkerroksessa.
Kuustahan siihen olisi istutettu. Kuusikoksi tuokin aikanaan muuttuu. Aivan kuten esimerkiksi Muuramen Kuusimäen luonnonsuojelualue, joka syntyi entiselle kaskimaalle joskus 1840-luvulla.
Noita saniaisia ym ei ollut maan pinnalla ennen avohakkuuta. Samalla tavalla ne olisivat tulleet vaikka alue oli muokatta ja istutettu. Kun alueen kuuset olisivat sitten kasvaneet, niin pintakasvullisuus olisi vähentynyt, mutta taas jossain toisessa uudessa tekemässämme aukossa lisääntynyt.
Tämä aukoksi hakattu alue on n. 10 % koko suojelualueesta, jolla kasvaa myös yli 100-vuotiasta männikköä ja kuusikkoa. Alueeseen kuuluu kaksi louhikkoista lampea ja yksi kirkasvetinen, joka saa vetensä lähteestä, se metsälehmuslehto ja erilaisia soita. Suojelupäätös oli hyvä, koska alueella on paljon paikkoja, joita ei oltaisi kuitenkaan hakattu. Vaihdossa saimme puolet n. 30-vuotiasta OMT-kuusikkoa ja puolet 80-100-vuotiasta karuhkoa männikköä.
No sitten se meni oikein. Voihan noita omiakin aloja katsella, jotkut pitää hakkaamatta ja luonnontilassa mielenkiintoisia paikkoja. Kuusi tulee kun tulee koivun alle.