Pinta-alaverotushakkuualalle syntynyt vajaa 20-vuotias sekapuusto. Reilun kolmen hehtaarin kuvion uudistustoimenpiteet epäonnistuivat tai olivat sopimattomia. Tuloksena tuli sekametsä, jota on hoidettu raivaussahalla. Kuvien alavalla alueella on erityisesti koivikkoa, reunamilla männikköä. Nuoren metsän hoitoa tuli tehtyä kemeratuella neljä vuotta sitten. Jäi tyypilliseen tapaan aivan liian tiheäksi, joten tuli nyt koronakeväänä käytyä uudestaan läpi raivaussahalla ja paikattua tilannetta.
Tuosta se metsä pelastuu, vaikka näky on hurja.
Nykyään kuulemma osataan antaa arvoa myös pieniläpimittaiselle lahopuulle.
Näyttäs olevan kyllä hyvää polttopuuainesta kun keräis talteen…no kukin taaplaa tyylillään
Ei tuota kyllä olisi maahan tarvinnut enää kaataa. Kyllä kuitukoivua kaupaksi saa. Mutta kukin tyylillään. Minä otin tuollaisesta harvennuksesta puutavarana noin 600/ha joten eipä kaikilla rahalle ole tarvetta ilmeisesti.
Yli puolelta kuvion alasta tuli lyötyä maahan sen verran pientä puustoa, että kertymä olisi ollut vähäinen. Yllä olevat kommentit ovat kyllä ihan aiheellisia, koska kuvien kohdalta olisi varmasti kertynyt vähän enemmänkin. Täytyy napata pari kuvaa reuna-alueilta jossain vaiheessa. Annetaan nyt kuitenkin kasvaa muutama vuosi ja sitten ensiharvennus koko kuviolle.
Kyllä kuntoilija tehnyt ihan oikean ratkaisun. Hyvä että on ajoissa harventanut liiat pois.
Onhan nuo jessen metsän kasvatusmetoodit ihan jotain mitä muilla ei ole. Tulonmuodostus puunmyynnistä ihan eri mittaluokkaa kun muut saavat vastaavista leimikoista edes MG:lta.
Minä kaadoin männä talvena rapian kymmenvuotiaan istutuskuusikon (kaliiberi luokkaa yksi kuitupölli) päältä etukasvuisen hieskoivikon (kaliiberi luokkaa kaksi kuitupölliä) lähoamaan kymmenkunnan hehtaarin alalta (luokkaa 50 kiintoa/ha). Maan alta löytyy sama määrä (50 kiintoa/ha) hieskoivun juuria. Tuollainen operaatio on tähän asti taannut ällistyttävän voimakkaan pitkään kestävän kasvunlisäyksen (lähes räjähdyksen).
Juuristokilpailu ja maaperän hoito taitaa olla metsätalouden aliarvostetuin alue.
Antonin räjähdykset kyllä toimittaa Yara. Turha tuollaisen apulantayhtymän paljon maaperän tilasta veistellä. Kyllä lehtipuu antaa pystyssä parhaan maaperän lannoituksen vuosittain. Eli sekametsää runsaalla lehtipuustolla, pystyssä!
Ei lehtipuu, leppä poislukien, maaperää lannoita.
Hyvältä näyttää. Toivotaan että on rauduskoivua mikä on jäänyt pystyyn,lehdettömään alkaa ainakin minulle haastavaa tehdä valinta. Metsäpohjasta päätellen raudus todennäköistä.
Ihan samat kuviot oli omassa koivikossani: ennakkoraivaus maahan ja sitten muutaman vuoden päästä ensiharvennus. Nyt on nätti rauduskoivikko. Kyllä koivunkin karike sisältää ravinteita, mutta typpeä toki vähemmän kuin lepän karike. Metsän kolme ravinnelähdettä ovat: mineralisaatio, laskeuma ja karikkeen hajoaminen.
Raivatun puun ravinteet on peräisin maasta. Ei siis voi puhua lannoituksesta, kun vesakkoon sitoutuneet ravinteet palautetaan takaisin kuvion maaperään. Ne on ainoastaan vesakon kasvun ajan olleet kasvatettavien puiden ulottumattomissa ja puuston määrästä riippuen mahdollisesti aiheuttanut kasvutappioita muille puille.
Lehtipuilla on tietysti maaperän mikrobitoiminnnalle eli ravinnekierrolle ja koostumukselle positiivisia vaikutuksia, mutta se on eri asia kuin lannoitus.
Niin! Siinä on ollut vaihtoehtoina antaa oikean runkoluvun käyttää maan kasvuvoima, taikka jakaa se runsaan ylimääräisen runkoluvun kesken. Nyt harvennuksessa ja puiden maahan jättämisessä ravinteet palaavat halutulle runkomäärälle.
Kuitenkin – Jos runkoluku olisi ollut taimikosta lähtien tuo nyt asetettu, olisi kaikki tuo puu noissa pystyrungoissa.
Leppä kyllä muistaakseni tuottaa typpeä myös juuristoonsa ja maaperään sisäisesti, ei pelkästään lehtien avulla – kuten koivu ym:t .