Viime syksynä hakattu kaksijakoinen puusto. Päällä 150 kuutiota hehtaarilla mänty/koivua. Alla 10m+-4m kuusikko. Konekuski teki hyvää jälkeä. Koneen ollessa vielä palstalla syksyllä, myrsky kaatoi osan. Seuraava myrsky vielä enemmän. 80% yli 15cm rungoista poikki tai kaatunut. No kyllä suokorpipohja ottaa koivua itsekseen.
Noinhan siinä käy ,kun yritetään tehdä metsää kasvukilpailun hävinneistä ja hentojuurisista puista. Samaan lopputulokseen toki päästään ,kun joudutaan harventamaan riukuuntunutta metsää….. ja kuten kuvasta näkyy ,lahoava puuaines ei ole uhanalainen laji.
Hienoa sinänsä, ettei hakkuu ollut ongelma, vaan hoitamattoman puuston kyky sopeutua väljään asentoon.
Turvemaa on tuossa tod.näk. ollut se suurin ongelma . Märässä maassa kuusen juuret on niin pinnalla, että ei pysy harva alikasvos kunnolla pystyssä. Korpikuusikoihin laajemminkin kaavailtu jk:n tekeminen tökkää luultavasti tuohon.
Tehtiin pari vuotta sitten vastaavanlainen ylispuuhakkuu , mäntyjä oli 170 mottia/ha ja alla harvahkoa kuusikkoa. Piti täydennysistuttaa jonkin verran. Alikasvoskuusista on kaatunut ainakin toistaiseksi vain 1 kpl. Maapohja on korpea kuivempaa turvemaakangasta.
Myrskytuhoja tulee kyllä jaksollisen kasvatuksenkin metsiin ja tuskin yhden tapauksen perusteella voi vielä sanoa, että jatkuva kasvatus altistaisi enemmän myskytuhoille.
Hyvää lahopuumetsää. Tuo tulos ei kai ole kenellekään vierasta jotka metsässä työskentelee.
Tietysti puuta kaatuu milloin missäkin. Kuvista päätellen epäilen, ettei tuosta kovin kummosta metsää olisi tullut. Aurinko olisi saattanut kuivattaa.
Panu on oikeassa, ettei yhden kohteen perusteella voi tuomita jatkuvan kasvatuksen mallia. Mutta todistaa sen, että ei kyseinen hakkuutapa ole niin yksinkertaista ja tuottavaa kuin millä sitä halutaan tietyissä piireissä markkinoida, vaikkakin tämä nyt ei ehkä ihan tyypillinen jatkuvan kasvatuksen hakkuu ollut, vaan jotain ylispuiden poiston ja jatkuvan kasvatuksen välimaastosta. Osa kuviosta raivattiin ja tehtiin aukoksi. Mielenkiintoista seurata näiden kahden kehitystä. Ehkäpä tuo rääseikkö kelpaa muutaman vuoden päästä joksikin Metso-kohteeksi. Tottahan on, että kyseiselle puustolle olisi pitänyt tehdä jotain jo 10-20 vuotta sitten.
Jossain oli kommentti harvennuskertojen määrästä. Metsän kiertoaika on keskimäärin vaikkapa 80 vuotta. Jatkuvassa kasvatuksessa harvennetaan 15-20 vuoden välein, eli kuviolla käytäisiin 4-6 kertaa, mutta jaksollisessa mallissa vain 2-3 kertaa. Jokainen harvennus on riski. Jotta jatkuvapeitteinen metsä kestäisi tuulia, se olisi laitettava alulle avohakkuusta tai aloitettava tiheän asennon harvennukset varovasti.
Harvennuskertoja/kiertoaika pyritään nykyään vähentämään eikä lisäämään kuusikoissa huonojen korjuukelien takia. Jk:n hakkuiden tekeminen on entistä haastavampaa , kun ilmasto on lämmennyt/lämpenee lisää ja sateet lisääntyy talvisin.
Kasvatus harvempana ja harvennus aikaisemmin sopii vahvan juuriston kasvatukseen. Taimikkovaiheessa voi olla perusteltua tehdä t-harvennus aikaisin. Ja jo viljelyvaiheessa käyttää suosituksia taimitiheyksiä vähemmän taimia kasvupaikasta riippuen.
Komen kohteen ja 15 ha:n kokemukset ovat 8 vuoden jälkeen minulla vaihtelevat. Kaksi kohdetta on täytynyt hakata tuulituhojen vuoksi aukoksi ja viljellä alust alkaen. Kolmannella ja suurimmalla kohteella on käynyt paremmin. Metsä oli tällä kohteella ehkäpä luonnostaankin eri rakenteisempaa, kuitu kokoista kuusta oli seassa varsin runsaasti eri kokoisten taimien lisäksi. Hyvin rehevällä pohjalla kasvu tilan vapautuksen jälkeen on ollut hurjan hyvää. Tosin täysin ei tuuli tuhoilta tälläkään kohteella ole vältytty vaan pystyyn jääneistä tukkipuusta suuri osa kaatuili ensimmäisien vuosien aikana. Kaksi epäonnistunutta kohdetta oli varsin tasarakenteista kuusivoittoista sekametsää hieman kostealla kasvupaikalla.
Aivan mutkatonta ei jatkuvakasvatus ole ja kuten joku jo edellä kirjoitti metsää tulisi alkaa uskoakseni valmistamaan tähän jo ensimmäisellä harvennuksella. Tämä oletettavasti vaikuttaa tosin jossain määrin tulevaan puuntuotokseen.
Sen vielä lisään, ettei ilman raivaussahaa täysin pärjää jk-metsänomistajakaan. Taimettumista ja etenkin taimi yksilöiden kasvun elpymistä on ennalta hankala ennustaa. Raivaussahalla on täytynyt käydä auttamassa luonnonvalintaa paremmin kasvaviin, parempilaatuisen ja paremmin toisiinsa kasvutilansa puolesta sijaitseviin taimiin.
Tyydyn jatkossakin menetelmään lähinnä erikoiskohteilla, siksi epävarmaksi ja kalliiksikin menetelmä on minulle osoittautunut. Kaikkea täytyy silti kokeilla.
Näin käy kun on tunarit asialla. Jatkuvapeitteinen kasvatus on taitolaji. 30v olen asiaa opetellut ja virheitäkin on tullut, virheistä kuitenkin oppii ja viimeiset kymmenen vuotta on kaikki hakkuut onnistuneet.
Jos turvemailla harvennuksen jälkeen alikasvos ja ryteikkö vielä siivotaan, niin kyllähän pinemmätkin myrskyt tuhoja tekevät. Kun tuuli pääsee alas metsän sisään eikä pysy latvojen tasolla, niin myrskyn tuhovaikutus on kertaluokkaa pahempi.
Missä ne 4–8 metriset kuuset ovat?
Minä vaadin aina hakkuissa, että peltojen ja aukkojen reunat jatetään harventamatta 5..10m matkalla.
Ja miten vähennätte näitä kesämyrskyjä. Kun lämpötilat nousee sateet on rajumpia samoin tuuleet. Syösyvirtauksista ei ollut kokemusta, ennen 2010 meillä päin, silloin tuli kun 100v vanhat kuuset katkeili kuin tulitikut. Vaikka juurakko pysyi maassa puu kaatui. Metsätuhoilta ei pelasta mikään hakkuutapa, jos tuulennopeus on luokkaa 50m/sekä.
Anneli.”Jatkuvassa kasvatuksessa harvennetaan 15-20 vuoden välein, eli kuviolla käytäisiin 4-6 kertaa, mutta jaksollisessa mallissa vain 2-3 kertaa.”
-Ei kai! Ei jatkuvassa harsinnassa – kaan kannata metsässä ravata, jos sieltä ei saada riittävästi myyntipuuta. Taloudellisesti kannattava poistuma/ ha lienee nykytaksoilla sitä luokkaa, että harsinnassa ei sitä 15 – 20 vuoden väleillä saada, kuin ensimmäisessä harsinnassa, jossa metsästä kerätään kaikki valtapuut pois. Sen jälkeen jäänyt puusto lisääntyy huomattavasti hitaammin kuin täystiheä metsä, koska se on harsittu ”vajaatuottoiseksi.”
Jaksollisessa kasvatuksessa-han ensiksi tehdään joka tapauksessa Alaharvennus yhdistettynä laatuhavennukseen, Toisella kertaa ehkä jo mennään yläharvennuksen kanssa ja sitten päätehakkuu.
Jo 60-luvulla Metsähallituksella oli näillä leveysasteilla talouskirjoissa ohjelmoitu metsien käsittelykierroksi 16 vuotta. Lohkoilla oli pinta-alaa jopa tuhat hehtaaria, johon mahtui avohakkuun ja harvennuksen lisäksi taimikonhoitokuvioita ym. Silloin oli suuriakin aloja, joille tehtiin ensiharvennukset ja nyt kun olen sielläpäin kulkenut, ne ovat uudelleen taimikkoina. Tu MH:n talouskirja on siis sama kuin yksityismetsissä käytetty metsälous-suunnitelma, vain huomattavasti isompien pinta-alojen käyttösuunnitelma. Rajoitteena käsittelyalojen suhteen oli vain se, paljonko oli hoitoalueelta myytäväksi suunniteltu puumäärä / vuosi.
Näinpä: ei tietenkään ravata harventamassa, jos kertymää ei ole. Jos ei harvenneta harvennusmallien alarajan alle, vajaatuottoisuutta ei pitäisi tulla jos jätettävien puiden latvukset ovat kunnossa. Tässä oli jo kaksi JOS-sanaa…