Kuvassa maisemallisista syistä (talouskeskus kuvasta 150 m vasemmalla) pienaukolla aloitettu alueen uudistus. Keskellä oleva pienaukko tehtiin 90-luvun lopulla, heikkolaatuisimpien runkojen kohdalle. Laikutettiin ja istutettiin kuuselle, luonto tuonut mäntyä sekaan. Pienaukolle tyypillisesti kasvu ollut heikkoa. Pari vuotta sitten pienaukon reunalle tehtiin hevosenkengän muotoinen kaistalehakkuu+muokkaus – avautuu itään. Kaistaleelta kaadettiin kaikki kuuset, männyt jätettiin kasvamaan.
Näkyykö männyn sirkkataimia? Heinää huolestuttavan paljon.
Laikuissa on hyvin sirkkataimia, tulee kattava metsä. Heinästä sen verran, että tuo pienaukko iti heti laikutuksen jälkeen täyteen metsälauhaa ja muistutti heinäpeltoa. Silti sinne nousivat männyntaimetkin sekaan.
Männyt tullaan keräämään n. 5-10 vuoden sisällä pois, latvukset ulottuvat reunametsään. Näin reilutkin taimet säästyvät poistossa. Samalla saatetaan siirtää taas metsänreunaa 20 metriä eteenpäin. Tulevaisuuden puunkorjuussa sitten ajourat siirrettyjen kaistaleiden reunojen mukaisesti, näin on saman kokoista puustoa korjattavaksi.
Tuossa kohteessa varmaan ihan hyvä uudistustapa kun kotinurkkia uudistaa. En tiedä kuinka jatkossa noiden taimikoiden harvennusten käy kun kuviot ovat pieniä ja noinkin eri-ikäisiä. Koneellisessa harvennuksessa ajourat vievät kohtuuttoman tilan pinta-alasta. Toisaalta kiinnostuuko yhtiöt puunkorjuuseen noista pienaukoista jos ei jostain isompaa erää olee saatavissa. Sen näkee sitten kun se aika koittaa.
Kyllä tuo on hyvä tapa uudistaa metsää.
Kannattavuutta voisi ehkä parantaa aloittamalla hakkuu metsikön järeimmässä/ vanhimmasta osasta (tai sieltä missä on heikkolaatuisinta puuta, kuten tässä on tehty)ja yläharventaa seuraavaksi käsittelyyn tuleva kaistale, mikäli harvennustarvetta on, kuitenkin mäntyjä säästellen. Näin kasvutappioita ehkä voisi vähän pienentää.
Meillä on myös vastaavalle maa pohjalle tehty kaistale ja jätetty mäntyjä ja koivuja siemenpuiksi. Lisäksi on istutettu kuusta, (harvaan)mutta ei olisi kyllä tarvinnut. Rauduskoivua ja luontaista kuusta on aivan riittävästi. Lisäksi istutuskuusissa osassa on mustakoroa, eli niitä piti kaataa koivujen tieltä pois jonkin verran. Mäntyjä on verottanut hirvet.
Onko tullut tuulenkaatoja tällä systeemillä?
Maisemallisista syistä talouskeskus on mielestäni hienoin keskellä aavaa peltoaukeaa. Tammi tai koivukuja pihatien varressa voi menetellä. Mutta makuasiathan on makuasioita.
Talouskeskus on peltojen ympäröimä, mutta lähistön metsissä näillä menetelmillä saadaan rauhallisempi muutos maisemaan. Tässäkin tapauksessa alkaisivat myös tuulet tuivertaa ihan eri tyyliin pihassa, tämä metsäkuvio on vallitsevien tuulien puolella, talo harjanteella. Ovat ajoillaan harvennettuja, ei ole tullut tuulotuhoja. Suurimmat ongelmat kaistalehakkuissa on olleet reunakuusien valoshokkiongelmat.
Meillä on muutamassa kuviossa juuri tuon tyyppistä heinää. Niille kohdille ei ole juurikaan syntynyt mäntytaimikkoa vaikka äestettiin ja siinä yhteydessä kylvettiin. Laikutuksessa ja käsinkylvössä saattaisi onnistua paremmin, koska heinä jää vähän kauemmas taimesta. Ja tietysti luontaisestikin, jos on hyvä siemenvuosi.
Nuo laikut on tehty 75cm leveällä kuokkakauhalla, pintakuntta pois pyyhkäisty pois ja samalla kynnet pehmensivät kivennäismaata. Laikutus tehtiin välittömästi hakkuun jälkeisenä kesänä. Nyt laikuissa viisisenttisiä taimia.
Kyllä minun kokemuksien mukaan juuri noin tulee paras mäntytaimikko. Meillä on yleensä niin kiviset maat, ettei leveää kauhaa pysty käyttämään.
Tietysti möyhennyskin on merkittävä etu taimen lähtövaiheessa verrattuna äestysjälkeen. Minusta tuntuu, että laikusta lähtee taimi kasvamaan vähän nopeammin kuin äestysjäljestä. Olisikohan joku tutkinut?
Minä en jaksa uskoa tuohon menetelmään. Kun alkuperäinen pienaukko on kasvanut tuskin viisimetriseksi 20 vuodessa, ei uusi kaistale paljon parempaan pysty. En tiedä, onko tässä kyse talousmetsästä vai pihapiirin metsän hoidosta, mutta mieleen tulee kaksi vaihtoehtoa. Joko harventaa puustoa männyn ehdoilla nin paljon, että alikasvos saa valoa. Tarvittaessa vaikka istuttaa alle kuusta, jos maaperä on terve. Toinen vaihtoehto on jättää tontin eteen kaistale harvennettua puustoa ja tehdä sen taakse normaali aukko ja kasvattaa sen taimet 10 vuodessa isommaksi kuin alkuperäisessä pienaukossa nyt.
Jos nyt ajatellaan vain taloudellista puolta:
Jos metsä on kauttaaltaan ohittanut uudistuskypsyyden, on uudistaminen pienaukoilla hidasta ja aiheuttaa kasvutappioita. Pienen aukon kasvuvoima menee reunametsän kasvuun.
Jos taas metsässä on alueita tai vyöhykkeitä, joissa puusto on selkeästi järeämpää, ja välialueilla on vielä runsaasti pienempää puustoa, on pienaukkohakkuu ja välialueen harvennus kyllä hyvä vaihtoehto. Välialue hakataan siemenpuuasentoon 15 V. pienaukkojen teosta.
Kuvan kohteessa kaistaleen kasvu tulee olemaan pienaukkkoa parempi.
Muita hyviä ominaisuuksia:
Luontainen uudistaminen, sekametsä, männyn uudistaminen myös MT pohjalle onnistuu kohtuullisesti. Myös puustoisuus säilyy pitempään.
Ollaan mänty kankaalla käytetty kaistalehakkuuta. Laajennettu aukkoa hyvin taimettuneissa kohdissa.
Aukosta luonnontaimet saa valoa ja puut pitävät heinikon kurissa. Sitten jos näyttää hyvältä niin hankintana puuta reunasta pois. Jos ei taimetu hyvin niin aukko laajentuu sitten avohakkuulla kun on sen aika.
Klapikone on oikeilla jäljillä, myös talousmielessä. Tämä on esimerkki siitä, mihin pienaukko sopii. Tuon kokoisena ei ole taloudellisessa mielessä katastrofi. Hevosenkenkämuodossa taasen kaistale on tuulelle ja liialle auringonpaisteelle kestävämmässä muodossa.
Tässä kohteessa tuo pienaukko oli myös kuvion ainoassa kuuselle sopivassa kohdassa, istutustaimilla saatiin siihen perusta uudistumiselle. Muutoin alue on hajakokoista (harvennettu ajoissa kahtena alaharvennuksena)kuusikkoa, jossa jonkinverran mäntyä mukana. Tavoite saada männikkö aikaiseksi, joka määperälle on sopivin. Tässä myös pitää huomioida sellainen asia, että nyt alueen männyistä otetaan kaikki irti, ne saavat rauhassa kasvaa arvokasvua. Sen jo havaitsee mäntyjen kaarnasta, hilsely kertoo nopeasta kasvupyrähdyksestä. Ja niitä voidaan kasvattaa tavallisia siemenpuita pidempään, koska korjuu onnistuu korkeammastakin taimikosta.
Maisema on nyt mukava, sillä noiden mäntyjen ja jäljellä olevan kaistaleen läpi ilta-aurinko paistaa pihapiiriin, metsäihmiselle mukavassa männynkaarnan oranssissa sävyssä 🙂
Ajourien tekeminen kasvavien kuvioiden reunoihin on hyvä tapa. Samalla tyylillä kannattaa tehdä myös metsäautoteitä, jos maasto antaa myöten ja tien linjaus muuten sopii metsälöön.
Biologisessa mielessä pienaukot toimivat ihan tyydyttävästi. Metsä on usein luontaisestikin uudistunut myrskyn tai metsäpalon tehtyä aukkoja vanhaan metsään.
Minua vain mietityttää millaista metsänhoito ja puunkorjuu on pienaukkojen kautta uudistetussa metsikössä. Pidän itsestäänselvänä että ihmisen työn hinta nousee tulevaisuudessakin nopeammin kuin puun hinta. Siksi oma johtopäätös on että kuviokokoa on suurennettava ja pyrittävä tasaikäisiin ja kokoisiin koneella hoidettaviin metsiin.
Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden. Ehkä Afrikkalaiset tekevät tulevaisuudessa orjina yhdessä suomalaisen köyhälistön kanssa metsätöitä suuryritysten omistamissa metsissämme. Tai sitten kehitys menee niin, että puuta ei enään tulevaisuudessa edes tarvita mihinkään. Kukapa tietää. Varmaa on se että metsätalouden kannattavuus metsänomistajalle heikkenee koko ajan lisää. Suuryritykset hallitsevat maapalloa entistä enemmän ja haluavat aina vain lisää ja lisää….
Pienaukot yhdistetään välien aukkohakkuulla kymmenen vuoden sisään . Oisko näin ! Miten lie rahallisesti kannattavaa!
Tulevaisuudessa pienaukot ja minkälaiset parsintahakkuut ovat täysin kannattavia, kun metsiin tulevat konenäöllä varustetut – ohjelmoidut koneet, jotka tekevät työtä 24 / 7 ja jopa tankkaavat itse itsensä säiliöstä.
Ne puurtavat keskeytyksettä metsässä täysin metsänhoitosuositusten mukaan, puivat tavaran reppuunsa ja kuljettavat sen varastopaikalle, kun ”reppu” on täynnä. Ne tuntevat maaston kantavuuden ja kiertävät pehmeiköt, ottavat kerralla vain sen verran, mitä tietävät maaston kestävän jne. Kun savotta on tien varressa, se kiipeää kuljetuslavetille, joka ilman kuljettajaa vie sen seuraavaan savottaan.
Kaistalehakkuissa kannattaa pyrkiä 20 metrillä jaollisiin suikaleisiin, silloin tulevaisuuden koneellinen kiehuu on tehokkainta. Jätkä on hyvin jäljillä konenäön suhteen, mutta ensin se tulee taimikonhoitoon…kokeiluja on jo tehty.
Koneelle on lähes sama asia, onko kuvio kilometrin pitkä ja vain 20 metriä leveä. Lähes siksi, että koneellisessa hakkuussa joudutaan kaatamaan uralta poispäin, jolloin puut osuvat väkisinkin viereisen kuvion puihin ja vaatii pelisilmää ja työskentelyä hidastavia liikkeitä kuskilta.
20 metrin suikale, jonka toisella reunalla on täystiheä metsä, heikentää taimikon kasvua 20 vuodessa yli 50 % verrattuna yli 25 m päässä reunametsästä olevaan taimikkoon.
Puuki: Tuosta syystä kaistalehakkuun yhteydessä on syytä harventaa samalla seuraava kaistale, jolloin juuristokilpailu/varjostus vähenee. Mäntyä suosimalla tässä vaiheessa on tuulenkestävyyskin parempi.
Juuristokilpailu on tavallisimmin se suurin kasvuun vaikuttava tekijä. Pelkkä harvennus ei kovin paljon paranna viereisen taimikon kasvua, jos
kaistale on kapea.
Eikö olisi ollut parempi laittaa metsät suojeluun talouskeskuksen läheltä, olisi saanut hyvän verottoman korvauksen.
Kauneus on katsojan silmissä, katselen mielummin hyvinvoivaa ja kasvavaa metsää, kuin kertakorvauksella hinnoiteltua pystyynkuolevaa kuusikkoa. Itsellä on omaehtoisesti käsittelemättömäksi jätettyjä kohtia metsissä, luonnonelävien hyvinvointia parantamaan.