Puupari

Mukamas aukkopaikkaan näkyy tulleen taimikon harvennuksessa jätettyä metrin etäisyydelle kaksi puuta. Mänty on nyt pituudeltaan noin seitsemän metriä. Tuolloin olivat suoria, muuten en olisi pystyyn jättänyt. Suvikeli puhdisti taannoin metsän ja nuo ovat kallistuneet juuresta tahoilleen, pientä taipumaakin runkoihin on tullut. Tällaisia paripuita ei kannata kasvatella, tuskin pysyvät suorina. Vaikka isomman tiheyden ajatellaan parantavan laatua, laatu heikkenee, ellei tilajakauma ole tasainen.

Kommentit (21)

  1. Ne pitää pönkätä suoraan, kunhan lumet ja routa sulaa.

  2. Vaikea sanoa. Lumi taivuttelee tuolleen yksittäisiä puitakin. Kituva kuusi sinällään aivan turha tuossa.

  3. Ei muuta kun kiipeät neljään metriin ja laitat kuormaliinalla nippuun.

  4. suorittava porras

    Kun harventaa niin, että raivaaja mahtuu kulkemaan kaikista väleistä kädet levällään ,ei kuvassa esiintyvää ongelmaa synny. Vielä enemmän nimittäin harmittaa , kun kuvan puista kaataa toisen harvennuksen yhteydessä hja seuraavana talvena toinen kaatuu toispuolisten juurien ja oksien vuoksi lumen painamana kanveisiin.

  5. Juuri tuota virhettä on tullut tehtyä nuorempana itsekin. Nyt lumiset talvet on opettaneet, että sääli on sairautta taimikonhoidossa. Liian tiheässä olevat puut kasvaa vinoon ja niihin tulee toispuoleinen latva ja lumi hoitaa varmasti loput. Jatkossa aion lyödä aina kylmästi turhat välipuut nurin. Toivottavasti mieli pysyy kovana taas ensi kesän raivuilla.

  6. Routa nostelee.

  7. Kasvattaa ensiharvennukseen ja siinä pois? Tai pikkusen aikaisemmin energiaksi? Mitä mieltä olette..

  8. Gla

    Puiden etäisyys lienee jotain reilut puoli metriä, alle metri kuitenkin eli aivan liian vähän mitään kasvatusvaihetta ajatellen. Itse saatan ajouran reunaan jättää puita hiukan normaalia tiheämpään, kun kyse on ajouran suuntaisesta etäisyydestä. Tuolloin ajouran tila tulee paremmin käyttöön. Mutta siinäkin on kyse hienosäädöstä, ei pyrkimyksestä kasvattaa metrin välein runkoja.

  9. Sikarin kannalla oireesta.

  10. Eihän noiden elämässä mitään vikaa ole. Antaa myöhempien harvennusten valita kasvatuspuu noista. Kyllä ne siihen asti hyvissä voimissa pysyvät ja jatkavat. Ehdottomasti, jättäisin molemmat, noin harvaan paikkaan.

  11. Kun puut on tuolla tavalla kallistuneet, niin fakta on, että latva pyrkii tasan tarkkaan ylöspäin. Kallellaan oleva puu (havupuu) kasvattaa lylyä, jonka avulla se työntää latvaa samalle linjalle kannon päällä. Tyvipölli tulee lenko – eli ei kelpaa tukiksi. Lisäksi siihen tulee toinen lenko pätkä ylemmäksi, mytta eri puolelle. Rungosta tulee moniväärä, eli Ässän muotoinen.
    Kallistuneet puut kannattaa poistaa kasvatusvaiheessa, ellei ole tarkoitus kasvatella ”poltinpuita”.

  12. Kyllä ne moneen tarpeeseen kelpaa. Tarpeeksi iso kun tulee niin lyhyellä apteerauksella tehdään tukkiakin vielä.

  13. Ja sitten vielä itketään, kun leimikko ei kelpaa, eikä tehdä kaikista järeistä tukkia?

  14. Kukahan on itkenyt?

  15. Yhden puun hinta on sen verran pieni, että ei kannata edes lähteä käymään sahan kanssa metsässä. Antaa kasvaa. Olihan täällä Etelä-Pohjanmaalta aiemmin kuvia, miten hyvin puuparit kasvaa.

    Enemmän olen sillä kannalla, että tuo mänty sanoo vielä jonain talvena poks. On niin oudon pitkä ja laiha ja oksat ovat niin harvat. On varmaan joku mystinen pluspuu kun ei kasva neulasia aukeallakaan paikalla ollenkaan.

    Ottakaa hyvät herrat vähän kahvia, tai kuppia, ja ajatelkaa mukavia asioita älkääkä vaivatko päätänne parilla puulla. Jos ei suorittavan portaan motolla mahdu ajamaan jokaisen puun välistä niin se on sitten voi voi.

  16. Siltokka: en sanoisi, että kuusi kituu, jos 70 cm vuosikasvuja ottaa ja tasavauhtia kasvaa männyn kanssa.

    Gla: kyllä sit etäisyyttä on metrin verran, olen tästä melko varma. Mutta kun nyt asia kyseenalaistettiin, käyn ehkä mittaamassa ohikulkumatkalla. Kuva taitaa ”valehdella”, tyvellä on puilla paksuutta kymmenisen senttiä kuitenkin.

    Sikari: voihan routakin olla osasyynä.

    Aplin ja jees h-v: tällä ajatuksella mennään, ensiharvennus viimeistään 10 vuoden päästä. Energiapuuta ei tällä kuviolla ole otettavaksi, raivasin nimittäin pari kasvukautta sitten toisissa viestiketjuissa esittämieni periaatteiden mukaan suhteellisen harvaan asentoon.

    Männyn, rauduskoivun ja kuusen muodostaman sekapuutaimikon keskimääräinen tiheys on 1500 (koivut väljemmässä, varsinkin kuuset tiukemmassa, tilanteen mukaan). Kasvupaikka on mustikkatyyppi, ikää noin 18 vuotta, uudistettu luontaisesti kaistalehakkuulla, kaistaleen leveys maanpinnan muotoja mukaillen 40 – 70 m, kaivurilaikutettu. Maalaji keskikarkea moreeni, suhteellisen kivinen. Kuvassa näyttää tasaiselta, mutta toisella puolella harjanteen laki (vt) ja toisella puolen ruohoturvekangas. Luonto taikka muut korkeammat voimat saivat päättää, millä puulajilla tai lajeilla uudistetaan. Tämän jälkeen tilanteen etenemistä on ohjailtu metsänhoidon keinoin.

    Kuten Jätkä kirjoittaa, vaarana on jopa monivääryys, mutta oman kokemukseni mukaan todennäköisesti vain tyvilenkous (toisinaan ei sekään). Jos ja kun tuosta aikanaan kuusi otetaan pois ja mänty jää kasvamaan 2-harvennukseen asti, on rungossa siinä vaiheessa mahdollisesti lenkoutta niin, että tukkia tai pikkutukkia ei tule, kun ollaan sahapuun minimilatvaläpimitan tuntumassa. Puun järeytyessä pieni lenkous jää latvalieriön ulkopuolelle.

    Taimikko on tietystikin epätasainen rakenteeltaan, johtuen puiden erilaisesta kasvurytmistä. Yhden puulajin viljelmä on mm. tuonkin kuvion vieressä oleva taimikko. Sekametsät ja niiden kasvatus tuovat mukavaa vaihtelua yksitöikkoisuuteen maisemassa ja metsänhoidossa. Ja tosiaan tässä, perkauksen ja normaaliin aikaan tehdyn harvennuksen jälkeen varttunut taimikko on vielä harvennettu niin, että koivut ovat havupuita väljemmässä, jotta sopivat metsikkönä kasvamaan ensiharvennukseen asti.

    Kuvan mänty on siis luontaisesti maatiaisalkuperää olevasta siemenestä syntynyt. Hyvä pituuskasvu, suorarunkoisuus, liki 90 asteen oksakulma ja hieno-oksaisuus ei aina edellytä jalostetun viljelymateriaalin käyttöä. Mt-pohjalla paksuuttakin kasvaa niin, että pystykarsintaa voisi harkita. Neljän metrin hujakoille on jo latvusraja noussut.

    Ydinviesti, jonka halusin tämän kuvan julkaisemisen myötä kertoa on se, että suurempi tiheys ei paranna puun kokonaislaatua silloin, kun tiheämpi kasvatusasento tarkoittaa epätasaista tilajakaumaa. Tälle kuviolle tehtiin noin 1800 laikkua hehtaarille ja se on kasvatusmetsävaiheen tiheyden alaraja, jos kuvan mukaisten puiden lenkoonkasvamisen vaaraa halutaan välttää.

    Laikkuihin perustetut kylvömänniköt olisi perkausharvennettava metrin pituusvaiheessa vastaavasti tasaiseen tiheyteen, mutta hirvituhoriskin takia vähintään kaksi puuta usein on viisasta jättää ja hyväksyä pieni lenkous. Äestys olisi näille kohteille parempi menetelmä, mutta äestyskoneet harvinaistuvat ja pienelle työmaalle ei sellaista erikseen kannata tuoda, jos kaivinkoneella hoituu muidenkin kuvioiden muokkaus ja mahdolliset muut ajankohtaiset työt tilalla. Sama koskee siemensyntyisiä koivikoita: jo pienenä olisi harvennettava, mutta uskaltaako?!

  17. Nyt kun taimikon syntyhistoriasta yms. selostin, niin en malta olla jatkamatta hirvituhoasiasta. Tämä tila on niemessä, lahdenpohjista mitattuna niemenkärkeen viitisen kilometriä. Hirvet eivät tunnu niemimailla viihtyvän erityisen hyvin, liekö syynä sitten uhka joutua umpikujaan petojen lähestyessä matereen suunnasta vai mikä. Toinen syy tällä kohteella voi olla se, että alue on pienen metsästysseuran maita ja naapuritilan isäntä on suurmetsänomistaja ja sanavaltaa taitaa olla seurassa. Hirviä kyllä alueella liikkuu ympäri vuoden, mutta syönti keskittyy männyn oksiin ja lehtipuuvesakkoon.

    Kaksi vuotta sitten tähän aikaan harvensin 300 m. päässä olevaa koivikkoa. Hirvet kävivät noin kolmasti viikossa syömässä koivunlatvuksia, joita tämän havaittuani nostelin koholle. Voi veljet, jos muuallakin menisi näin! Toinen tilani on 10 km päässä, ja siellä vastaava taimikko olisi puhdas kuusikko, kun männyt ja koivut syödään taimina.

    Männiköiden kasvattamista lehtipuista vapaana tarjotaan lääkkeeksi hirvituhojen ehkäisyyn. Tiettyyn pisteeseen asti tämä toimii, mutta tarkoittaa samalla sitä, että metsiköt on lähtökohtaisesti pyrittävä kasvattamaan yhden puulajin puupeltoina. Onko ne sitten hyviä yleisesti riistan tai monimuotoisuuden kannalta?! Kuvan kuviolla on sekametsä ja yli puolimetrisen hangen alla vielä pieniä kuusia ja lehtipuuvesakkoa nousemassa. Jos olen oikein ymmärtänyt, tämmöisissä kohteissa erilaisen riistan ajatellaan erityisesti viihtyvän. Omat havainnot tuolla majailevista jäniksistä, kanalinnusta ja peuroista tukevat ajatusta. Leppiä tietysti voisi olla pyitä ajatellen siellä-täällä. Hirvituhoalueet muuttuvat kuusikoiksi.

    Kun alan aviiseissa milloin mistäkin lähtökohdista tuleva kirjoittaja jakaa oppejaan siitä, miten hirvituhoilta vältytään, kirjoittajalta usein puuttuu ymmärrys siitä, miten paikalliskohtaisia ongelmat voivat olla. Kuten kirjoitin, tuolla tilalla yhteiselo hirvien kanssa sujuu, 10 km päässä männyn ja lehtipuiden taimet on syöty tarkkaan ja kuusia kuoritaan.

  18. Hyvät perustelut Burl. Minäkin olen jättänyt vastaavia puupareja männynkasvumaille, kun hirvituhoriski pienenee kuusiset pois.

  19. pihkatappi

    Vieraalle tehtäessä pitää pysyä tiheys tavoitteessa. Mutta taimikonhoidossakin voi jättää metrin välein puu parin, kunhan tiheys on kohdillaan. Ja perustelu omassa tekemisessä on juurikin mahdollinen hirvituho ja kuusia jää männyntaimikkoon. Koivun voi jättää, jos tiheys muuten jää selkeästi alle tavoitteen, eli kuuset eivät ole tarpeeksi pitkiä tai havupuuta ei ole. Ohjeessa on että koivun voi jättää 1,5 metrin päähän havusta, mikä on kyllä sitten aivan liian lähellä ensiharvennuksen aikaan. Itse jätän mieluummin puu parin kuusi-mänty, kuin pyrkisin mahdollisimman tasaiseen havu-lehtipuu asentoon, moni metsuri tekee toisinpäin.

  20. Jos ja kun kylvötuppaisiin jätetään jopa vain puolen metrin välein tasa-arvoisia puita, ne tulevat lengoiksi ja ovat kuin vääräsäärisen sikopaimenen jalat. Niistä ei vakavalla naamalla tukkipuuta kasvattele muut kuin eräs taukki Harjavallassa.
    Yleensä tuossa ongelmatilanteessa on unohdettu se, että nuo neliömetrit kasvattavat puuta tasan saman verran, on niitä runkoja yksi tai kaksi.

  21. Varmasti on enemmän kuin paljon kylvötuppaista tehtyä metsää ja sellaista juuri minullakin harvennettiin. Toki aiemminikin oli perattu mutta rinnakkaisia mäntyjä oli paljon. Yleensä toinen niistä lähti nyt sellumateriaksi mutta ei se jäänytkään aina tietty hyvä ollut. Mutta kelvollinen metsä jäi ja jos hirvien tuhoja ei olisi ollut paljon parempikin olisi ollut mahdollista saavuttaa. On tietysti aina haastavaa mennä harevnnukselle pahimpaan lumiolosuhteeseen pimeällä kuten tuppasi tässä käymään. Tulihan sinne jokunen pökkyläkin kun otettiin ylempää poikki ettei vahingoitettu jäävää puuta. Siihen heillä oli jo kauppaa tehdessä annettu lupa. Tuossa se toimiikin luonnossa hyvin kun toisen puun oksista saa koloille näkösuojaa. Kyllä hirvialoilla on tuhoavaraa jätettävä.

Metsänhoito Metsänhoito

Kuvat