Joskus tien ja ojan välissä kasvatettavien puiden juuristot sitoo hyvin maata. Sitä kikkaa käyttää mm. UPM. Itsekin olen kokeillut kasvattaa ku- ja mä- taimia ko. tavalla, ja hyvin toimii hiesumailla. Tuossa jo hakkuukypsiä ”välipuut” kokonsa puolesta.
Juuri uuden tien tekijä antoi vinkin että laita rauduskoivua kasvuun tien puolelle että saadaan sitovuutta reunoihin. Joten ei se suorittava aivan menneen maailman neuvoja ole.
UPM:n käyttämä menetelmä vuosikymmenten aikana. Jämsässä ajelimme opintokäynneillä UPM:n omilla metsillä ja kulkuneuvo oli linja-auto, jonka kylkiä oksat hankasivat. Kuski sanoi auton olevan valikoitu tietäen hankauksen, eli se ei ollut uusin turistibussi.
Se tien tekijä ei ilmeisesti aja lavettia tai pölliautoa, varsinkaan talvella. Peruuttaminen edellä mainituilla vehkeillä on aika toivotonta kohtaamistilanteessa kuvan kaltaisilla kujilla . Näkyvyys on myös rajallinen , jolloin yllättävissä kohtaamisissa syntyy rumaa jälkeä . Omalle kohdallekin sattui vähältä pititilanne , kun tukkiauto ilmestyi puskaisen mutkan takaa alamäkeä täydessä lastissa . Onneksi sain puskettua lava-auton(lavalla täysi polttoainesäiliö) lumipenkasta läpi ja pois alta. Rekka liukui koko yhdistelmän mitan ohitseni. Lava-auto nyppäistiin kätevästi tielle sen jälkeen , kun pölliautokuskin horkka hellitti. Tuskin olisin tapahtumasta kertomassa , jos en olisi päässyt tieltä ulos. Onneksi en ollut liikkeellä lavetilla.
Sovittaisiinko noin niin kuin yleisesti , että pidetään tiet tienä ja kasvatellaan puut metsän puolella:)
Penkkojen lujittaminen istuttamalla tienpuolelle männyntaimia on pehmeillä pohjilla ikivanha konsti. Asiasta on aiemmin keskusteltu, sieltä jesse ja Jätkä on tietonsa saaneet…
Yksityisellä MO:n tiellä jos urakoitsijat hölmöilee niin sehän ei tietysti ole MO:n ongelma. Lisatään nyt varmuudeksi vielä se että moottoriajoneuvolla ajo yksityisellä tiellä ei kuulu jokamiehenoikeuden piiriin…
Lisätään myös varmuuden vuoksi , että tässä toteutetaan työmääräystä ei yksityisen mailla . On siirrytty nykyaikaan ja pitämään tiet nykyvaatimusten mukaisena .
Kalusto on tänä päivänä ihan eri luokkaa , kun reilut 30 vuotta sitten , jolloin koetettiin kaiken maailman vippaskonsteilla saada tie jotenkin liikennöitävään kuntoon. Nyt näitä virheitä paikkaillaan isolla rahalla.
Tässä putsaillaan ojat erikseen tuntityönä . Yleisohjeen mukaan ojat perkaillaan ylimääräisistä puista viimeistään tiehen rajoittuvan palstan hakkuun yhteydessä .
Kustannustehokkain tapa on tehdä perkaus raivauksien yhteydessä ja ajella ojiin kehittynyt vesakko määrävuosin murskaimella.
Voihan nuo kuidut nyt kaataa, eihän se juurakkoa enää vie. Siitä eteenpäin voikin käyttää vesakkosilppuria silloin tällöin. Tiestä on kuitenkin tullut noilla puiden kasvatuksella kasassa pysyvä ja kantava, kuormia kestävä tie.
Jos kyse on firman omasta tiestä ja se on kokonaan firman maalla, niin en oikein usko, että siellä lavetteja ja puutavararekkoja kulkee ihan ruuhkaksi asti. Lisäksi – kun avolavan kanssa siellä ajelee ja tulee puutavara-auto kuormalla vastaan, niin aivan sata-varmasti se on Hi-lux, joka peruuttelee.
Kyllä jo kymmeniä vuosia sitten on metsäteille tehty kohtauspaikkoja, jopa lähes niin, että aina on edessä näkyvissä merkitty kohtauspaikka.
Viimeksi tänä aamuna oltiin lavetin ja pölliauton kanssa nokatusten kapealla tiellä . Olin raivaamasa motolla matkan varrelta tien yli kaartuneita puita , kun lavettikuski joutui pakittelemaan sivummalle puita hakemaan tulevan puutavara-auton tieltä . Onneksi molemmat oivat tyhjillään , näkyvyyttä riittävästi ja levike löytyi kohtuullisen matkan päästä. Tilanne on ihan eri , kun on mutkainen ja peitteinen tie ja molemmat ovat valumassa liukasta mäkeä notkon pohjalle eikä siellä ole kohtauspaikkaa. Ylämäkeen ei aamun olosuhteissa olisi peruuteltu metriäkään.
Jätkälle totean , että kertomassani tapauksessa näkyvyyttä oli niin niukasti , että ainut keino oli syöksyä vauhdilla penkasta läpi . Jos olisin yrittänyt pakitella , en olisi tässä. Ensimmäinen havainto kuorma-autosta oli mutkassa 20 metriä nokan edessä.
Sievästihän se pitää mutkiin ajaa. Ei tohi hurjastella. Levikepaikkoja vähänlaisesti nykyään tekevät. Ne aina niin että tyhjä auto syrjää ja pienempi aina peruuttaa tai syrjää. Näin pimeenä päivänähän näkee auton valon kajon jo kaukaa. Ei nokat kolise yhteen. Eikös automiehet enää käytä laata ja kysele että onko tiellä muita kulkijoita. Luulisi saman firman tiellä olevan ihmiset samalla kanavalla.
Niin no ei ton tien runko kestä ajaa niin reunalla kuitenkaan missä nuo puut on, ja männyssä ei ole alaoksia, joten mitäpä nuo tuossa haittaisi jos muuten olisi vähän siistimpi.
Itellä on yhdellä palstalla vielä rumempi tie ja rasiteleveys on ruhtinaalliset 16 metriä. Ostin palstan pari vuotta sitten ja olen nyt vähän sillä linjoilla, että kun tähän asti on päästy, niin kasvakoon vielä 5 vuotta lisää ja sitten isommat kuiduksi tai energiaksi. Puskan leveys on 2-3 kertaa mitä kuvassa per sivu.
Tienpitäjän kannalta tiealueella olevat puut eivät ole ongelma, mutta ne ulkopuolella olevat puut ovat. Tämänkertainen myräkkä taivutti, katkoi ja kaatoi tielle hyvin paljon puita kauempaa metsän puolelta. Tienpitäjän natsat eivät riitä kuin tien avaamiseen. Muuhun metsänhoitoon ei.
16m metsätien penkoilla voi kasvattaa tukkipuurivit ihan hyvin. Paras paikka puulle kasvaa ja hakata. Minä raivasin oman yhteisen metsätieosuuden koivuvesakot mol.muolin 15 vuotta sitten ja sen jälkeen pari muutakin metsänomistajaa. Nyt koivut 10 metrisiä. Leveyttä riittää.
Ajonopeuksista sen verran ,että puutavara-auton keula oli ohittanut väistöliikkeeni jälkeen paikan ,jossa havaitsin vastaantulijan. Väistäminen oli ainoa mahdollisuus. Pakkiin en olisi ehtinyt kajota. Onneksi vauhti riitti puhkaisemaan lumipenkan.
Tuo ”riistapuskakuva” on tältä samalta tieltä. Toinen puoli tiestä oli täystiheää tureikkoa ja toinen puoli harvennuksen tuloksena paikoin hyvässä kunnossa. Ojassa kasvaviin puihin ei oltu tohdittu koskea. Nyt ne olivat työohjeessa poistolistalla.
Viimepäivien lumisateet ovat aiheuttaneet runsaasti harmia tien yli taipuneiden puiden muodossa. Sen vuoksi olisikin hyvä raivailla riskipuut hyvän sään aikana. Automiehet kokevat ikäviä yllätyksiä ,kun on esteitä tiellä eikä olisi oikein vara pysähtyä liukkaassa kelissä. Persmäki täyden kuorman kanssa tai metsäkone kyydissä ei paljon naurata.
Jees, eikö uusi tie rakenneta niin, että se kestää heti valmistuttuaan, eikä vasta 10-20 vuoden kuluttua, kun juurakko tien varressa on maaperän parsinut kasaan?
Ymmärrän kuusen kasvatuksen tien reunassa, jotta se varjostuksellaan vähentää vesakon syntyä. Suorittavan kuvassa on suora tieosuus, joten ongelmaa näkyvyyden suhteen ei eteenpäin ajamisen osalta ole. Pahasti tielle ulottuvat oksat tietysti peruuttamista haittaa. Mutkista voi tietysti ottaa puut pois, jos näkyvyys sitä edellyttää. Toisaalta melko työlästä tien hoito kuten niittotyö on, jos tien puolella puita edes jonkun verran on eli ei se hyvä paikka puuston kasvatukseen ole.
Suorittava:”Automiehet kokevat ikäviä yllätyksiä ,kun on esteitä tiellä eikä olisi oikein vara pysähtyä liukkaassa kelissä. Persmäki täyden kuorman kanssa tai metsäkone kyydissä ei paljon naurata.”
Kyllä se pölliauton reitti on selvä oltava, kun sieltä kuorman kanssa pois tullaan. Meillä päin automiehet (oikeat sellaiset) laittaa kolmion merkiksi muille, kun menevät pienemälle tielle.
On teitä ,jotka koukkaavat isommalta tieltä palaten takaisin. Varoituskolmion vieminen molempiin päihin on mahdotonta. Kyllä eilisessäkin kohtaamistilanteessa merkki löytyi , mutta vasta kohtaamisen jälkeen ison tien suulta.
Lavetti on monesti se ensimmäinen ajoneuvo lumisella tiellä ja törmää ekana tiellä oleviin esteisiin ellei auraaja ole käynyt tiellä sitä ennen. Homma pitkittyy auraajillakin ,jos aikaa tuhrautuu puiden raivaamiseen. Kilometrin lepikkopätkällä voi kulua pahimmillaan koko päivä.
Tuntuu ihan siltä, että Suorittavalla on ollut liian kova vauhti, kun pitää vielä siunailla sitä, että onneksi vauhti riitti lumipenkan ? puhkaisemiseen.
Tuo varoitusmerkki kapean tien alkuun on aivan loistava juttu. Ainakin minä olen ajellut ”pintakaasulla” tiellä, jolle merkki on laitettu.
Pitää olla iso savotta, jonka takia lavettiautot ja puutavarayhdistelmät sestovat siihen tahtiin, että konekuskit jäävät jalkoihin.
Tulee mieleen epäilys, että kärpäsestä on tehty härkänen.
Havupuiden kasvattaminen vähentää vesakon kasvua tienreunoilla. Ja teitäkin on monenlaisia, ei esim. vain kuivalla kelillä kulkukelpoisen tien, penkkatietä vastaavan, tarvitse olla niin hyvin tienvarret perattuna kuin isomman metsätien, varsinkaan jos ei edes ole kuorma-auto-/rekkaliikennettä . Sehän on usein vielä paras kasvupaikka ; nostettua maata tieaukon reunassa. Mutkissa näkyvyyden säilyttämiseksi tehdyt raivaukset on eri asia.
Ehdottomasti puurivi pois ojan ja tienvälistä sekä ojan penkalta. Jos puita tarvitaan tien sitomiseen niin olisi syytä pohtia tien tekoa. Onko se tehty oikein. Itse otin aina leimikoista jotka osuivat tiehen puurivin automaattisesti pois. Olen itsekkin kilometritolkulla motolla raivannut tienvarsia ihan vaan sen vuoksi kun vesakkoraivusta ei ole tehty. Hyvä että metsäkeskus valvoo teiden kuntoa jos kemerarahoilla on rakennettu. Enemmän vain pitäisi.
Se vähän kakspiippunen juttu. Kun ottaa puut pois niin vesakko yltyy kasvamaan ja pian saa joka vuosi ne ajaa nurin. Jos tietä mahtuu kulkemaan ja puut pitävät vesakon kurissa niin se mielestäni parempi. Jos puut jo isoja niin aivan samahan ne on jo milloin ottaa pois. Vaikka antaa vielä 10v ollakin.
Taitaa tukiehdot määrätä ,että puita ei kasvatella ojissa. Reklamaatiot johtuva enimmäkseen niistä. Puita ei ole kasvanut kotvaseen Finsilvan metsäteillä ja UPM:kin on herännyt kiireellä korjaamaan virheratkaisujaan. Puusto liian lähellä tietä vaikeuttaa tien kunnossapitoa ja hidastaa keväisin tien kuivumista käyttökuntoon.
Valitettavan usein se ojassa ja sen tuntumassa kasvava kuusialuskasvos hidastaa ojan ulkopuolisen puuston kehitystä. Ne taipuilevatkin helposti talven tullen haittaamaan liikkumista,murtuvat ja lahoavat ojiin tuottaen humusta vesistöihin yhdessä lehti ja karikemassan kanssa. Tulva-aikaan humusmassa lähtee valtoimenaan rehevöittämään vesistöjä ja sitten ihmetellään ,mistä rehevöityminen johtuu. Syytetään turvetuotantoa ,mutta jäljet johtavatkin ojien ja teiden varsilla rehottaviin risukoihin ja vesakoihin ja niiden tuottamiin lahoamistuotteisiin ja kuolevaan lehti-ja neulasmassaan ojien pohjalla.
Jos tuota hajoavaa kariketta ajatellaan taitaapa tulla aikamoisia laakeita metsäteitä. Kyllä metsätiet humuksensa matkalle jättää. Ja puut lähellä ojaa vieläpä tykkää ravinteista. Minulla ainakin on vapaa oikeus laittaa puuta kasvuun koska olen joka sentin tiestä omistani maksanut.
Mitkä tukiehdot määrää tienteosta ? Kemerassa tuskin on muuta kuin vaatimus tien pitäminen kulkukelpoisessa kunnossa. Ja itse kun tekee tiensä , niin ei siinä aina kemerarahaa tarvita. Varsin käyttökelpoisen tien saa moneen paikkaan ilman ”virallisia ohjeistuksiakin” tehtyä. Lehtipuuvesakoista ne suurimmat karikkeet lähtee veden mukaan, jos on lähteäkseen, eikä havupuista.
Yksi tie tehtiin kangasmaalle, tienpohja kaivinkoneella ja toiselle puolelle oja. Oja päättyy 50 m ennen vesistöä metsään. Siitä ei valumia veteen asti pääse. Ei ojan ja tien välinen havupuutaimikko haittaa yhtään mitään. Karikkeen ravinteet menee hyötykäyttöön puun kasvuun eikä vesistöön.
Valitettavasti suurin osa ojista ja puroista johtaa suoraan järveen tai lampeen ja ravinteet virtaavat ilman esteitä tulva-aikoina samaan suuntaan.
Havupuiden karike puolestaan happamoittaa maata ja heikentää kasvua . Kasvu hidastuu myös maan pysyessä kylmempänä. Mitään lisäarvoa vesakko tai tiheä kuusentureikko ei anna teiden reunoilla. Hankaloittaa ainoastaan toimintoja ja hidastaa puustonnkasvua vaikutusalueillaan….eli pusikko tiealueella on yhtä tarpeeton ,kun nunnan nännit tai paavin p…llit.
Kun taimikko on harvennettu siltä ojan ja tien väliseltä kaistaleelta, niin ei tule ed. mainittua ongelmaa. Järki päähän ;
havupuut kasvaa luonnostaan vähän happamassa maassa hyvin ja lehtipuuvesakko kasvaa lisäksi kyllä perkauksen jälkeenkin lisää lehtikarikettakin tulee heti seuraavana vuonna lannoittamaan kasvatuspaikan maaperää.
Metsätiet (16m) vievät valtavasti metsäpinta-alaa. Siksi on hyvin suositeltavaa kasvattaa ojanpenkassa molemmin puolin yksi puurivi. Lisäksi tuon minun metsikön läpi menevän metsätien vesakot ajoväylän molemmiin puolin pidetään puhtaana 2m leveydeltä. Ja vielä sopii penkalle yksi puurivi eikä ole ojan pohjalla. Paras paikka kasvattaa puuta vaikka tieheämmällä (1,0m) puuvälillä, kun valoa riittää.
Suorittava on periaatteessa oikeassa noissa rehevöitymis- ja happamoitumisjutuissa, mutta käytännössä asia on merkityksetön. Kariketta päätyy ojaan, vaikka puu kasvaisi metrin sivussa. Mutta jos asiasta on huolissaan, voi siihen työssään vaikuttaa. Ties monenko vuoden karikkeet olisi jäänyt ojaan aukon reunassa, ellen avohakkuun jälkeen olisi ojaa käynyt perkaamassa. Motokuski ei viitsinyt risuja puida aukolle tai ojan takana olevalle ajouralle. Suuri määrä jäi suoraan ojaan, vaikka olin ojat perannut ennen hakkuuta. Mutta tuo on ilmeisesti ihan normaalia toimintaa.
Kuus happamoittaa yhtä lailla metrin päässä ojasta kuin ojaluiskassa. Happamoitumista torjutaan vuoroviljelyllä ja sekapuustolla, mutta siihen liittyvät ongelmat ovat seurausta hirvieläinpolitiikasta, eivätkä liity millään tavalla tienpitoon.
Alikasvos kylmentää maaperää, jos kuusta on liikaa. Kasvatuskelpoiseen tiheyteen harvennettuna asialla ei ole merkitystä ja kun metsätalouden harjoittamisesta puhutaan, silloin ei pohdita tureikkojen kasvatuksen mielekkyyttä. Ei metsässä, eikä tiellä.
Se . että joku motokuski jättää hakkuutähteet ojaan , ei tee siitä sallittua . Satunnaista katkennutta latvaa tosin harva lähtee puomin ulottumattomista erikseen hakemaan , mutta karsitut oksat eivät ojaan kuulu.
Oikeaan aikaan tehdyllä perusmetsänhoidolla tiealueetkin pysyvät kunnossa ihan luonnostaan . Riistapuskat on syytä suunnitella riittävän kauas teistä. Parempiakin paikkoja löytyy.
Olisi korkea aika päästä metsäteiden osalta tilanteeseen , jossa tie on selkeästi tie , oja tekemässä pelkästään omaa tehtäväänsä ja metsä kasvaa ojan takana sopivassa tiheydessä, ei kummassakaan edellä mainituista . Tällöin vältytään kalliilta tien kunnostustoimilta myöhemmässä vaiheessa.
Se hinta , mikä kuvan puiden poistolle muodostuu , ei varmasti tunnu mukavalta sen kohdalla , jolle lasku lankeaa. Jos vielä lasketaan mukaan haitat , joita tähän mennessä on aiheutunut , lasku kasvaa entisestään . Ojassa kasvanelilla kuitupuilla niitä ei kateta. On mentävä kauas metsän puolelle , jotta kulut saadaan katettua.
Kuvan tapauksessa ”lompsa” kestää toteuttaa työ , mutta keskiverto metsänomistajalle työstä tuleva kustannus voi aiheuttaa melkoisen pahoinvointikohtauksen. Työ maksaa toista sataa tunti , mutta puuta kertyy pahimmillaan vain pari mottia tunnissa. Aika menee alamittaisten puiden taitteluun. Myytävää kertyy vähän. Energiapuuvaihtohehdollakin tulokset jäävät laihoiksi. Sitä näille pari viikkoa kestäneille tienvarsihakkuille ei edes esitetty.
On syytä huomata , että kuvan operaation jälkeen monilla teillä on edessä ojien perkaaminen , tierungon uudelleen muotoilu ja kantavuuden parantaminen . Tien varsilla kasvanut puusto on haitannut tien kunnossapitoa.
Eri puolilla valtakuntaa on eri olosuhteet ja käytännöt. Meilläpäin on se hyvä puoli, että tienreunojen koneellinen raivaus energiapuuksi on ollut jo pitkään käytössä ollut toimenpide. Tulee kerralla siistiä jälkeä ja nopeasti.
Itse ottaisin tuollaiset puut pois samalla kun viereistä metsääkin hakkaa. Kyllähän se tie tarvitsee aina kunnostusta oli puita tai ei. Jatkuva kuluerähän se tie on jos sen kunnossa pitää. Siitä ei pääse. Mutta onhan se nätimmän näkönen tie kun sivut siistit.
Suorittava:”On syytä huomata , että kuvan operaation jälkeen monilla teillä on edessä ojien perkaaminen , tierungon uudelleen muotoilu ja kantavuuden parantaminen . Tien varsilla kasvanut puusto on haitannut tien kunnossapitoa.”
Tuosta voisi päätellä, että ei olisi kannattanut ”operaatiota” tehdä!
Metsäauto teitä on hyvinkin monen laisessa käytössä, on niitä missä liikutaan vain kesällä pienellä kalustolla, ja tiet on omalla tiloilla, silloin tienreuna puusto voi olla perusteltua, mutta silloin tie ei välttämättä täytä kesätien määritelmää, esim. puukauppa tilanteessa.
Yhteishankkeena tehty yksikkötie vaatii kyllä tien reunan olemaan ojaan asti vapaa kasvavista puista. Puusto ja kasvillisuus tien reunassa varjostaa ja estää tien rungon kuivumisen. Kostea tienrunko ei kestä raskaampaa kuormitusta, josta syntyy helposti vettä keräävät raiteet
Käytännössä metsäautotiellä on reunaojien korjaustarpeita paikoin jo n. 10 ja tienvarsien niittoa 2-3 vuoden välein, jotta tie pysyisi puutavaran ajo kelpoisena, ns. kesätienä.
Metsäammattilaisilla taipumusta liioitella tieasioissa. Varalaskupaikan levyinen tie pitäisi olla joka paikassa, jotta saa vekottimensa siihen mahtumaan. Paljonko se maanomistajaa kiinnostaa, jos joku tiellä ajaa liian suurta tilannenopeutta ja aiheuttaa vaaratilanteita. Maanomistajaa kiinnostaa se, paljonko sitä puuta siellä on ja saako sen korjattua pois. Jos on kilometri tuollaista tietä, niin tien ja ojan välissä kasvaa sievä määrä puuta. Ja kyllähän asiaan vaikuttaa sekin, miten leveä tieura on ja kuinka kaukana. Kuvan mukaisella tiellä itse nuukana miehenä olisin aikanani karsinut nuo tien ja ojan väliset männyt niin pysyisi rekoissa peilit. Rungot mahtuvat tuossa kyllä kasvamaan. Ojan toimivuuden kannalta tuossa on suurempi ongelma nuo lähempänä ojan pohjaa olevat kuuset ja muuta epämääräiset risukot.
Jos tien varressa yleensäkin on metsää se varjostaa tietä varmasti. Tuollaisella vain ei ole mitään merkitystä vaan esim. rauduskoivu imee vettä useita satoja litroja/vrk. Eli kuivattaa tien runkoa.
Aika monta kilometriä olen reilun 30 vuoden aikana erilaisia metsäteitä kulkenut ja jopa rakennuttanut aikoinaan itselleni ”tapiontietä” parisen kilometriä . Kuluneella viikolla taisi matkaa kertyä lähes 300kilometriä.
Tiet vaativat huoltoa ja sitä ei voida tehdä kunnolla , jos tiealueella kasvaa puita ja pensaita . Tien poskessa kasvavat puut muodostavat helposti järeytyessään suoranaisen padon , ettei vesi pääse kulkeutumaan ojiin . Tämä vahvistuu joka kerta , kun tie laataan ja maa-aines ojautuu sivulle puiden juuria vasten. Oikeaan muotoon tietä on erittäin hankalaa ajaa esteenä kasvavien puiden takia.
Lammikosta lammikkoon ajellaan sateen jälkeen ja tie pettää jo pienilläkin kuormilla .
Silmiinpistävintä on , että varsin usein tierumpua ”vartioi” tien molemmin puolin pajupuska tai pitkäoksainen kuusi , rumpun kohta on painunut ja painaumassa seisoo vesi . Luonnollisesti paikka on lisäksi notkossa mäen alla tai mäkien välissä . Siinä kysytään pölliautokuskilta uskallusta , että saa riittävät vauhdit vastassa olevaan mäkeen . On myös arvottava näköesteen vuoksi , onko joku tulossa ajoneuvolla vastaan. Vauhtia on otettava tarpeeseen , ei hurjastelun vuoksi. Jälki on aina rumaa , jos puutavara-auto joutuu väistämään pois tieltä . Näin on monesti tehtävä , kun vastaantulija ei ehdi tai ymmärrä väistää. Nokkakolari ko tilanteessa johtaa varmuudella ikäviin seurauksiin.
Näköesteenä oleva puusto tulisikin poistaa sillä periaatteella , että näkyvyyttä olisi levikepaikkojen etäisyyden verran .
Jesselle toteaisin , että ne raudukset voivat vallan hyvin imeä sitä vettä metsän puolella mieluummin , kun roikkua tien päällä aiheuttamassa ongelmia. Havupuita voidaan kasvatella lähempänä ojan reunaa , mutta lehtipuita mieluummin 10 metriä kauempana ja oikeassa tiheydessä. Riukujen kasvattamisesta ei hyödy kukaan . Vahinkoja lisätyötä ne sitävastoin saavat aikaan , kuten sähkölinjojen varsilla on nähty.
Turvepohjaan tehty ei kestä mitään ajoneuvoa kuitenkaan sorakankaan ulkopuolelle. Joten aivan hyvin voi kasvattaa rauduksia. Pitää muistaa että reuna-aluetta jäi todella reippaasti.
Hiukan nyt Jessen näkemykset kummastuttaa. Ensin juurakon pitäisi sitoa tie kasaan. Nyt juurakon pitäisi kuivattaa tie. Viimeksi jo totesin, että tie tehdään kestämään ilman puita. Ja nyt kuivatus. Eikös sen ojan, jonka reunalla puut kasvaa tai on kasvamatta, tarkoitus ole kuivattaa tien runko? Kun tie tehdään, oja kaivetaan siihen syvyyteen, jossa oja tekee tehtävänsä. Ei siinä silloinkaan mitään puita kasva. Ymmärrän, jos haluaa kaikki joutilaat maat kasvamaan puuta. Sitä en ymmärrä, että puun kasvatus perustellaan jollain tien lujittamisella tai kuivattamisella. Kaadettavaksihan puut kasvatetaan. Mitä sitten tapahtuu, kun puut kaadetaan?
Jaa-a. Jos jollain on paikallistuntemusta, niin Someron Pajulassahan oli viime vuosiin asti noin kilometrin koivukuja valtion tiellä. Tie ylittää sellaisen savea ja turvetta olevan laakean notkonpohjan ja koivut olivat melkein asfaltin reunassa.
Nyt kun puut ovat olleet jonkun vuoden pois, alkaa näyttää siltä, että jokseenkin kapea ja korkea tierunko alkaa elää, eikä välttämättä positiivisella tavalla. Olisi kiva tietää, oliko koivut aikanaan laitettu nimenomaan sitomaan tierunkoa – ehkä se toimiikin.
Se toimii varmasti vaikka Gla ei sitä ymmärräkkään. Toimii vielä vuosia puiden kaadon jälkeenkin. Mutta kun juurakot lahoaa ollaan jälleen tosipaikan edessä ja se tie alkaa pettää. Tuntuu ettei tienteon ammattilaisen puolelta tulleet suositukset ole Glalle ja kumpp. kovin korkeassa kurssissa mutta minulle tuon asian ymmärtäminen perustuu ihan supisuomalaiseen maalaisjärkeen. Ojat vie oman osansa vetestä mutta kun ollaan maisemassa jossa oja kantaa vettä ympäri vuoden kun laskumahdollisuutta ei liioin ole niin koivujen kuivatus on tervetullut lisä tien kuntoon.
Kovin vähän nuo koivut näyttää vettä tällä hetkellä haihduttavan.
En tiedä, millaisen tienteon ammattilaisen kanssa olet keskustellut. Jos itse rakentaisin tien, näin maallikkona ajatellen sen pitäisi toimia heti, eikä vasta 20 vuoden kuluttua, kun reunapuusto on kasvanut ja juurensa tien alle punonut.
Teitä on niin monenlaisia. Aina ei isoja rahoja tientekoon haluta laittaa ja silloin on puun juuretkin tarpeen raudoituksena. Toki jos kunnon tie tehdään niin eihän siellä puita kaivata.
Meillä päin entinen tiekunnan puheenjohtaja oli hyvin jyrkkänä, että koivunlehdet pitää puhaltaa tieltä pois lehtipuhaltimella syksyisin. Ilmeisesti koivun karike ei tee hyvää tien rakenteelle. Mitä vähemmän tiealueella on puita, sitä vähemmän kariketta. Ajotapaa mäessä kannattaa miettiä vähän isommillakin teillä talvisin etenkin jos lumisateen jälkeen ei ole ehditty aurata: koska jyrkkä mäki ei ole hyvä paikka sivuuttamiseen, joko mäkeä alas tuleva tai ylös menevä odottaa tien sivussa.
Ennakoiva ajotapa on kaikkein halvin ja tehokkain tapa välttää ongelmia liikenteessä kaikissa olosuhteissa. Onko muuten puunajosta varoittavien merkkien laitosta tien alkuun sovittu laajemmin? Täälläkin päinkin se nykyy tulleen käytännöksi niillä teillä, jossa ei pysty kuormaa tekevää autoa sivuuttamaan.
Merkin laittaminen on yleinen käytäntö , mutta läpiajettavalla tiellä mahdoton toteuttaa molemmissa päissä. Tämän vuoksi hyvään näkyvyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota . Ohituspaikkojen välillä tulisi tämän vuoksi olla esteetön näkyvyys.
Kaikille ei ole tullut mieleen tienvieren puurivejä puolustaessaan ,että peruuttamistilanteessa yhdistelmäajoneuvo tarvitsee paljon enemmän tilaa ,kun suoraan eteenpäin liikuttaessa. Auton keula koukkaa monesti peruutettaessa reilusti ojan päältä. Lommo on seurauksena ja peilikaupoille lähtö ,kun tulee osumia liian lähellä kasvaviin puihin.
Minusta lähtökohta tienpidossa on, että ainakaan tien ”sisäluiskassa” ei puita kasvatella, vaan se pidetään niistä puhtaana. Tietysti joku poikkeustapaus, jossain hetteikössä voi olla, mutta silloin sisäluiskankin pitää olla leveydeltään ja kaltevuudeltaan ihan jotain muuta, kuin tuossa suorittavan kuvassa.
Jos sisäluiskat päästetään pusikoitumaan, niin siitä on monenlaista riesaa tienpidolle: Talvella risukot kaatuu tielle, keväällä varjoinen tie sulaa ja kuivaa hitaammin ja sitten kesällä ajoradan reunat ensin nurmettuvat ja parissa vuodessa pajukoituvat, kun lanaaminen ei onnistu kunnolla. Ja lopputulemana on ”markan säästöllä tehty kahden markan vahinko”, kun tietä ryhdytään korjaamaan. Liikenneturvallisuus ja auton maalipintojen naarmut on sitten oma lukunsa.
Säännöllinen tienvarsien niitto esim. traktorin perään kiinnitetyllä ketujumurskaimella pitää huolen siitä, että vesakoituminen ei pääse valloilleen ja tie pysyy kunnossa. Hyvin luiskatulla ja säännöllisesti niitetyllä tiellä niittomies pystyy ajamaan n. 6km/h, kun umpeen kasvaneessa ryteikössä (tahi niitä jättöpuita kierrellessä (ja kolhiessa)) ajonopeus jää neljäsosaan tai jopa sen alle. Eli kustannussäästöäkään ei ole juuri luvassa.
Muutaman tien hallinnossa ja hoidossa mukana olevana en voi kuin ihmetellä metsäteiden kunnossapitoa. Kun tien rakennuksesta/peruskorjauksesta päätetään, niin kokouksissa ”vannotaan melkein verivaloja, kuinka uudesta tiestä on pidettävä huolta ja hoidettava, kuin piispaa pappilassa”. Seuraavissa kokouksissa ollaankin sitten jo valmiita tinkimään ihan kaikista mahdollisista hoitokuluista.
Tässä pitää erottaa toisistaan pienet omalla maalla olevat tienpätkät ja yl. yhteishankkeina tehdyt metsäautotiet, joilla liikennettä on ihan erilailla. Kuivalla kelillä ja talvella maan jäätyneenä ollessa harvoin tapahtuva satunnainen tien käyttö ei tarvi yhtä hyvää tietä kuin enemmän ja raskaamilla ajoneuvoilla liikennöity tie.
Mitenkäs sitten suu pannan , kun ajetaan sillä rapean 70 tonnin yhdistelmällä puut pois ja tulee vähän raidetta? Tie on kuitenkin lopulta mitoitettava maksimikuormaa varten. Tämä monilta unohtuu ,kun syytellään yhtiöitä tien särkemisestä ja itketään korjaustoimien perään. Kuvan tien valmistumisvaiheessa puutavavara-autot painoivat tuskin puolet nykyisestä ,joten on aika päivittää tekemiset nykyajan vaatimuksia vastaaviksi. Puiden reunustamamista vesikaukaloiksi muodostuneista tientapaisista olisi pikkuhiljaa päästävä eroon.
Tapauskohtaisia juttujahan nämä on. Tosiasiassa tuosta kuvasta ei voi päätellä yhtään mitään. Eiköhän ne puunostajat osaa katsoa tieolosuhteet ja mitoittaa kaluston ja korjuuajankohdan sen mukaan. Jos ei, niin sitten korjailevat tietä. Jos tie on olemassa vain satunnaisia talvihakkuita varten, niin ei liene järkeä joka vuosi olla tietä jiiriin lanaamassa ja ojanpenkkoja siivoilemassa. Jos tie on läpiajettava, tehdään kesähakkuita ja käyttö kenties muutenkin monipuolista, tilanne on täysin toinen. Itselleni tiellä on kaksi peruskriteeriä: pääsee kulkemään raivuulle ja saa puut korjattua pois. Jos joku tunari tiellä peruuttelee peilikaupoille, niin asia ei oikein jaksa kiinnostaa. Jos metsäautotiellä joutuu yhdistelmällä peruuttamaan, niin jossain on virhe tapahtunut.
Aivan varmasti tieni toimii hetikin mutta reunojen turvepaakkuahan tässä ollaankin vahvistamassa eikä tien aktiivista käyttöaluetta. Ja siinä sorastusalueella varmasti kestää täysiä puukuormia. Se turvepaakku kesti pelkästäänkin täysiä kuormia viimetalvena ennen sorastustakin. Mutta kun talvia on niin monenlaisia. Ja kesällä tuolla turvemaa-alueella ei hakkuitakaan tarvitse tehdä. Joten kylmähoitoa ja koivuja hyväksi käyttäen tulee hyvä tie.
Jos on yhteinen tie, niin kyllä silloin pitää olla hoitaminen kustannustehokasta. Jos ojan ja tien välissä on puita, ei onnistu murskaimella ajo. Ja raivurin käyttö on melko hidasta siihen verrattuna.
Omaa tietä voi jokainen hoitaa miten tahtoo. Yhtä kilometrin pätkää olen raivurilla pitänyt puhtaana. Jos raivaa kahden vuoden välein, niin pystyy vielä kolmiterällä tekemään. Mutta hidasta on. Ei riitä viikonloppu, hyvä jos kaksi tuohon hommaan. Kyseessä kimppatie.
Jos metsäteollisuus suurentaa kuljetuskalustoa ja kerää siitä itse hyödyn, niin miksi metsänomistajan pitäisi laittaa lisää rahaa kantavuuden lisäämiseen?
Pojat vetelevät täälläpäin lautasniittokoneella muutaman vuoden välein. Kyllä sen voisi toki ajaa joka vuosikin, ei se kustannus niin hirveä ole. Kyseessä on Neuvostoliittolainen lautasniittolone, joka oli menossa romuäijälle, mutta ajattelivat särkeä sen ensin ajamalla jopa viisisenttisiä leppiä sillä poikki. Kohtalaisen hyvin meni, mutta kone säilyi ehjänä.
Vanha totuus on, että Tie tehdään tarpeeseen. Tarkoitus ei ole polttaa rahaa ylimääräiseen – tarpeettomaan kruusailuun. jos tehdään metsätie vähäiseen käyttöön ja talvikäyttö on riittävä kaikelle raskaammalle käytölle, niin ei kai siihen kovinkaan moni haluaisi pikitietä kustantaa. Erinomainen talvitie syntyy käytännössä joka talvi, kunhan sen tekijät paneutuvat asiaan tosissaan. Siinä pohjartyöksi on riittänyt kantojen lyhentäminen
Olen tehnyt ilman pioneerikoulutusta erinomaisen talvitien aseinani hakkuuvälineiden lisäksi : Rautakanki, Lapio, Kirves1,5 – tuuman kaira ja repullinen Räjähteitä ja tulilankaa.
Kivet ja kannot ovat lähteneet nätisti maanpinnan tasalle asti.
Metsäkoneet möyrivät tien pohjan kovaksi ja lumella sileäksi. Sitten tuli puutavara-autot, joille jo aurattiinkin tieltä lunta.
Ei ongelmia, mutta nyky-mopokuskit näyttävät olevan ihan kädettömiä. Kyllä koulutus olisi ollut tarpeen.
Helpommalla ja halvemmalla on päässyt kun ajelee nuo tienreunat murskaimella. Kestää ojat auki, tiet kuivaa kesähakkuisiin nopeammin. Ja on sen ostomiehenkin helpompi käydä kurkkaamassa leimikko. Voi ne murskekuormatkin tulla tielle helpommin kylkijäisiksi kun ei niitä rahoja tarvitse käyttää pusikoiden raivaamiseen. Mutta kaikki tyylillään.
Kyllä se UPM:kin nykyään pitää tienreunat puhtaana, ainakin täälläpäin.
Metsäyhtiöt eivät taida käyttää rahaa tienvarsipusikoiden raivaamiseen pystykaupoissa, eikä murskekuormia tule jos siihen ei ole velvoitetta. Kaikki tyylillään. Koneurakoitsijat tykkää joidenkin tyylistä enemmän kuin toisten. Hyvää joulua!
Ola. Siksi, että me toimitaan markkinoilla. Jos ostajilla on kalustoa, joka ei sovellu sinun kohteeseesi, mutta monien muiden kohteisiin sopii, lopputulos on meidän kaikkien tiedossa. On sinun päätösvallassasi, haluatko sopeutua markkinoihin vai hoitaa asiat jollain toisella tavalla.
Taitaapa niitä murskekuormia liikkua kauppaan sovittuina. Välillä yhtiöt osallistuu tiensorastuksen kustannuksiin omalla osuudella. Tietäen menneet kaupat ja mahdolliset tulevat.
Kait sitä tyhmäkin olla saa mutta jos kaupan teossa alkaa ehtoja laittaa niin onhan ne helppo hinnoitella puun hintaan. Mutta jos tällaiset pyynnöt tien sorastuksesta laittaa jälkeen työn vireille on aika varmaa että tielle saa soraa yhtiön maksamana.
Firmalle saattaa olla edullisempaa laittaa joku murskekuorma, kuin nostaa hintaa, jolloin tilastoihin tulisi korkeampi maksettu hinta.
Ei näytä hyvältä, jos kuukautisraportissa on joku erehtynyt maksamaan selkeästi ylihintaa, mutta muutama murskekuorma hukkuu kevyesti ainakin Jeessin poluille.
Näinhän se on kuten Jätkä kirjoitti. Puukaupankin hieronnassa voi olla mukana lukuisia eri elementtejä, -paljon sellaisiakin, mitä täällä ei ole mainittu. Kaupanteko ja politiikka kun ovat mahdollisuuksien taidetta.
Monikaan ei taida tietää mitä se yhtiöiden toimittama murskekuorma maksaa. Aika paljon. Ilmaisia lounaita ei ole olemassa.
Tiedän parikin tapausta jossa näihin murskekuormiin on jo varauduttu ja isäntä oli niin hyvillään kun kuorma tuli kun manulle illallinen. Ei ne ostomiehet tyhmiä ole etteivätkö näe kestääkö tie vai ei.
Ei tässä missään poluilla metsäillä. Kyllä jopa erityisihailut tuli tästä viimeisestä tiestäkin sellaisen firman edustajalta joka ei aiemmin ole kaupoilla kanssani ollutkaan. Laittoi mahdollisen kuvion sen varresta tarjousselosteeseen ehdollisena mukaan. Kyllä noiden varresta puita halutaan ostaa.
Meidän yksityistietä on firmat oppineet käyttämään kuin omiansa. Ennenkuin he huomasivatkaan, tiehoitokunnan puheenjohtaja vaihtui. Joka ikisen metsäkonelavetin liikkumisen jälkeen tulee puheenjohtajalle asiaa tiellä ajeluun. Telojen jäljet tiessä – mursketta tulee pian. Rummun painuminen sattuu huomion kohteeksi muutaman puutavararekan ajon jälkeen. Ojien painuminen tukkoon huomioidaan kyllä jne.
Minä olen kyllä aiemmi kasvatellut puita tuolla tavalla harvaksiin ojan ja tien välissä kun on tuntunut niin hukkamaalta. Sitten tuossa pari kesää sitten tilasin lanauksen juuri tuollaiselle metsäautotielle. Kuski kertoi sitten lananneensa tien tasaiseksi mutta totesi, että säänkestävää siitä ei tullut. Lanaa kun ei pystynyt ajamaan riittävän lähelle reunaa puiden takia jäi tuo kaato lanaamatta, eli tietä ei saanut lanattua kuperaksi jotta vesi valuisi pois. Seuraukset sain havaita heti seuraavana syksynä.
No tästä viisastuneena en jatkossa kasvata puita tiealueella.
Kun firmat on kasvattaneet rekkojen painoa yli teiden kestokyvyn saavat sitten itse kustantaa , jos normikuntoinen tie ei kestä. Niin ovat ainakin tähän asti tehneetkin. Jos esim. kesäkorjuukelpoiselle leimikolle mennään ajamaan puita kelirikkoaikana, mahdollisista syntyvistä lisäkustannuksista vastaa hakkuuoikeuden omistaja .
Kun tuo tuntuu rassaavan niin voimakkaasti monen ”asiantuntijan” humeetikoppaa, niin miksi he ovat tehneet tien, jossa ojat ovat kaukana tiestä? Kun kuopii ojan aivan penkereen reunaan, niin ei tarvitse pähkäillä, kasvatellako puita ojan ja tien välissä, koska sellaista väliä ei ole olemassakaan.
Monessa tiessä on ajoradan ja ojan välissä penkka, joka estää järkevän tienhoidon. Tiellä makaa vesi ja mäkipaikoissa tie toimii veden juoksutusojana. Lanan pitäisi kulkea aina niin, että tiellepäin vetävien terien kärki on hiukan tyhjän päällä.
Muuten ei ole toivoakaan siitä, että tie pysyisi vuodesta toiseen ajokuntoisena kesät – talvet.
Puiden lehdet heinän turpeet ja puhumattakaan puunjuurista ovat ongelma tavalliselle tielanalle. Se pyrkii tukkeutumaan ja reunaa ei saa muotoiltua hyväksi. En usko, että maassamme olisi yhtään niin hölmöä joka kasvattaisi tien ja ojan välissä puita.
Sovitaan kompromissina niin, että jotka haluaa kasvattaa tien ja ojan välissä puita, tekee ojat sen verran kauemmas tien reunasta , että on mahdollista jopa lanata kunnolla tien reunoja myöten. Sama hoituu jos tiellä on vähän tavallista paksummasti pintaa eli ajettu mursketta ”sianselkäpatjaksi”, joka muotoillaan lanattaessa.
Jotka ei hyväksy esitettyä epäortodoksista puun kasvatus hullutusta, tekee ojansa tästä lähtien Jätkän esittämällä tavalla.
Aika pitkään kantoon joutui ojapuut kaatamaan. Ei puoli metriä riitä ,jos aikoo yhdellä träketjulla päivän pärjätä. Melkein metriin asti riitti kuvan puissakin hiekkaa. Talviauraus tai linkous oli valellut tyvet hiekalla melkoisen korkealle.
On sitä nyt viimetalvi jo aurattu eikä siitä mitään ulostettu. Eihän sitä mursketta metsään kannata riipiä. Meilläpäin murske on kiveä ja se painuu tiukkaan kuin kivipinta. EI todella irtoa eikä siirry.
Jesse ei taida osata lukea. Kuvan tapauksessa kyseessä on hiekka ja jae kyllä ohenee Jessenkin tiellä siihen vaiheeseen mennessä , kun ojista löytyy korjattavaa. Ei se motokuski montaa ketjua pilaa arvioidessaan sopivaa kannon pituutta. 60-80cm alkaa olla sopiva.
Puukin ajatusta jättää puunkasvatuskaista tien ja ohan väliin en ymmärrä. Mielummin tuo kaista jätetään metsän puolelle, ylimääräistä pinta-alaa kun ei taivaasta tipu.
Jessen murske tuskin on salaojasepeliä, josta on vedenjohtavuuden lisäämiseksi ja kapillaarin katkaisemiseksi nollapää leikattu pois, vaan esim. 0-32 mm mursketta. Se tarkoittaa sitä, että tavarassa on kaikkia raekokoja väliltä 0 ja 32 mm.
Asfaltista, kalliosta ja betonistakin irtoaa ajan mittaan pintaa irti. Nyt on keksitty täysin irtoamaton kiviaines. Sille on varmasti maailmassa käyttöä, mutta jessen lähettämän kuvan kiviaines ei sitä ole.
Luiskakauhalla kaivettu oja on suht. kaukana tien reunasta. Kun maaperä on hienoahiesua, niin se ei pysykään ihan noin vain paikoillaan vaan sitä valuu helposti veden mukana ojaan, kun routa nostelee talvella ja keväällä sulaa. Siksi jätin havupuun taimia harvakseltaan kasvamaan tien varteen. Minun puolesta jokainen saa tehdä ihan itselleen sopivan tien ja ojat eikä siinä tarvis muiden mielipiteitä kysellä. Eikä haittaa jos joku ei ymmärräkään erilaisia tarpeita.
Sikari, miksi lähtisin auraamaan tietä ennen kunnollista suojaavaa lumikerrosta metsäautotielle jota pääosin minä itse käytän? Minulla maltti riittää ajella ensimmäiset lumikerrokset tienpintaan jäätymään ja auraus vasta sitten kun aura luistaa jään, ei murskeen päällä.
Ja eilisen havaintoja heinikon ja aluskasvillisuuden autuaaksi tekevästä vaikutuksesta. Kun muokkaaja pudotti koneen palstalle olin tien ”väärällä” puolella eli metsän suoralla omalla avolavallani ja hän lähti ajamaan tyhjää kuorma-autolavettia kierroksen ympäri. Ohitimme toisemme niin että minä ajoin toiset pyörät pois sora-alueelta kuten hänkin. Pikkasen jääkohmeinen turvemaa kesti minun avolavani puolikkaan painon mutta kuorma-auton jäljet painui noin kymmenen senttiä turpeeseen. Onneksi vain niin vähän mutta todella, kangas pelkkänäkin piti vielä hanttiin mutta heti pelkän heinittyneen maan puolella painui. Noita ei saisi tehdä, sivuun ajoja mutta jostain syystä hän otti kovin huolettomasti maaston märkyyden. Pitääpä tänäillalla ajella katsomaan onko kaivuri vielä pinnalla.
Taas Jessen pelisilmä petti. Olisiko ollut iso vaiva ajaa sen lavetin perässä kääntöpaikalle? Ei olisi tarvinnut ohittaa lainkaan eikä ikävää painumaa olisi syntynyt lainkaan.
Taas oli elävä esimerkki ,että kohtaamispaikat ova tarpeen ,kun Letukasta/Pösöstä puuttuu pakki ja kuskilta tervettä käytännön järkeä.
Ei ne kasvatetut rekkojen painot akselipainoja ole nostanut juuri yhtään, nyky autoissa entisen 7 akselin asemasta 9 akselia. Harvoin metsäautotiellä 20m jännevälin siltaa, jonne koko yhdistelmä kerralla mahtuu ja korotetut paino esteenä kululle.
Toisen rakentamia teitä vaan niin mukava sivullisten kulkijoiden arvostella. Voihan sieltä tieltä pysyä poissa.
Ja kannattaa autolla ajellessa muistaa tieliikennelain 5 §.
Pidetäämpä nyt mielessä mitä tarkoittaa pehmeäpohjainen metsätie. Turvepohjaisten tienpenkkojen lujittamiseenhan tuo vanha konsti on tarkoitettu. Ei niitä metsäautoteitä tehdä suopohjalle kuin pakosta joihinkin ylityksiin…
Voihan homman tehdä niinkin että tekee leveän tienpojan alle hirsilautan, käyttää kuitukangasta ja ajattaa tarvittaessa lisää mursketta päälle…
Kovasti on poijat pähkäilleet – eikä kukaan ole antanut periksi aatteestaan. Hyvä!
Jos kuitenkin hieman pähkäillään metsätien tekoa, niin otetaan kuvan mukainen pätkä, eli hulppea suora.Tuollainen tiehän voidaan tehdä neljä metriä leveäksi kulutuspinnaltaan, kun kuorma-auto on 2,6 metriä leveä. Tieaukko hakataa jopa 12 metriä leveälti aukoksi. tien pinnan kummallekin puolelle jää siis tilaa neljä metriä. Moni täysijärkinen tientekijä kaivaisi kohtalaiset ojat kummallekin puolelle tietä, ojamaat – jopa kannot pakataan tien runkoon, jolloin tie tulee koholle kunnolla. Näin saadaan penger, joka kuivuttuaan kantaa isonkin kuorman.
Kun sorastetun tiepinnan reunasta kahden metrin päässä annetaan puiden kasvaa, vaikkapa istuttaen, niin ne voivat siinä rivissä olla metrin välein ja silti on valoa ja ravinteita piisalle asti. Puurivin ja metsän väliin jää vielä pari metriä tilaa kunnon raviojalle.
Jeessille sanoisin, että kun tien pinta on ajettu raiteille syyskesän hirvi – ja kettujahdin tiimellyksessä, niin oli tien pinta mitä tahansa, niin alueaura, kunnon linko ja hyvä perälevy leikkaavat siitä helposti siivun, ainakin murske ropisee kevyesti metsään, ellei tassuja ole säädetty niin, että tie tulee vain puolittain aurattua.
Kerran katkesi vetovarren kiinnitystappi kesken linkouksen ja toinen reuna leikkasi mursketiestä 0 – 15 senttiä paksun siivun vatkaten sen metsään, ennenkuin huomasin, että nyt vedättää hieman raskaammin! (parikymmentä metriä)
Minulla tie on kovetettu laidasta laitaan soraosuudeltaan. Siinä ei ole irtopehmeää lainkaan. Tie pitää osata kovettaa ja hyvälaatuisella isolla murskekoolla siitä tulee lähes yhtenäinen kivikansi. Älkää ajako niitä samoja varhoja vaan joka kerta eri kohtaa.
Paljon tulee paskaa Harjanvarrelta, mutta nyt on siteeksi totta. Tien pinta voidaan myös pitää hyvässä kunnossa ajamalla. Ei ajeta raiteita, vaan aina kun on mahdollista, korkeimpia kohtia, jotka pyörän alla painuvat muun tien tasalle.
Kuitenkaan ei pitäisi käyttää sellaista murskelaatua, josta tulee yhtenäinen kivikansi, eihän sellaista voi edes lanata, kun lana ei pysty pureutumaan pintaa syvemmälle.
Kovasti kehui mätästäjä tien kantavuutta ja kun ei edes teloista tällä märkyydellä juuri edes jälkeä jäänyt. Oli hämmästynyt suorastaan. Hiukan valitettavasti suttasi tielle nousuissa joten haravahommia tiedossa.
Onhan se niinkin, jos kahdesti päivään käy letukalla poltinpuita hakemassa eikä muuta liikennettä ole ja ajaa aina eri uraa niin kyllä sitä ei paljon tarvitse aurata.
Nyt vain on sikariporras nin ettei ole kuin lumeton baana ja mustaa maata käänneltiin näkösälle. Ei taida juurikaan muutenkaan tämä tuleva talvi täällä enää pitkäksi jäädä. Puut otetaan jo pressun alta. Olikohan Joulukuun 7 kun lopetin suoraan luonnosta haun. Syystä että joka päivä satoi ja oli niin hel…in pimeää. Ja tienvarresta alkoi läjätyt loppua.
Ei kastu ei. Rukkaset meinaan, kun eipä juuri tule sellaisia käteen laitettuakkaan. Minulla on kosteushylkivät käsineet joilla saa vesiojastakin nostaa risut pois eikä hanska kastu lainkaan. tänäänkin viimeksi. Ojanvarresta kun raivaa niin en jätä risuja ojan tukkeeksi vaan nostan ne saman tein pois. Ja meillä ei ojat vielä ole jäässä.
Nyt on tosiaan ollut harvinaisen hyvää keliä tehdä raivauksia ainakin näin eteläisessä Suomessa. Näyttäisi olevan säätietojen mukaan myös jatkossa. Lunta ei ole maassa kuin väriksi.
Jatkampa vielä vähän…
Ajelin vastikään palstalle metsätietä ,jonka ojissa kasvava puusto oli tarkoitus poistaa maatilagiljotiinilla. Sillä työ ei luonnistunut juuri nimeksikään. Pääosa puista jouduttiin lopulta hakkaamaan oikealla motolla. Hintoihinsa tuli sekin hanke,varsinkin ,kun se maatilavehje oli hankittu kyseistä tarkoitusta varten . Ei muuten ollut ainoa tapaus laatuaan ,jossa kyseisen”värkin varat” ovat loppuneet kesken. Puolitiehen päätyneitä työmaita tulee vastaan tämän tästä.
Onpas kummaa suorittava. En ole törmännyt yhteenkään giljotiiniromuun vielä metsätaipaleillani. Olen jopa vierestä katsellut kun Metsäkeskuksen ex-toimari, nyt mikälieotso nykynimeltään. Hyvin näytti koivut katkeilevan ihan reippaassa kuitukoossa ja monihaaraisiakin näytti suht kätevästi saavan eroteltua. Nyt vasta niiden jälkeen jääneet lihotetut ovat motopuinnin alla. Saattaa jopa joku tukkikin olla tullut.
Unohtui mainita ,että kävin itse ne jäljet parsimassa ja kymmeniä kilometrejä puolitiehen raivattuja ja lopulta kesken jääneitä projekteja on tullut vastaan. Tavaraa rönsyilee tien sisäpenkallakin ,vaikka isännällä on jo vuosia ollut tarkoitusta varten hankittu traktorisovitteinen energiahärveli. Muuan isäntä totesikin ”kola ollin” sanoin. ”Ei pysty…ei vaan pysty.” Toistet onnekkaammat toteavat ,että yksi kokeilu riitti.
Ehkä traktori onkin varmasti turhake tuohon hommaan. Mutta motossa kyllä teho riittää hyrdauliikassa tai kaivinkoneessa kuten usein myös näkee. Taitaa olla kaivurissa parempikin hyrdopaine.
Kysymys ei aina ole kuitenkaan siitä, etteikö nuo isäntälinjan laitteet toimisi ja jotenkin kestäisikin, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että niillä ei saa tarpeeksi tulosta, että siinä olisi järkeä.
Jos lähdetään ajatuksesta, että kujettaja on palkkakuski, jolle maksetaan kaikki niinkuin kuuluukin – ja verottajalle myös, niin koneen omistajalle jää tulokseksi nolla € – jopa reippaasti miinusta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Joskus tien ja ojan välissä kasvatettavien puiden juuristot sitoo hyvin maata. Sitä kikkaa käyttää mm. UPM. Itsekin olen kokeillut kasvattaa ku- ja mä- taimia ko. tavalla, ja hyvin toimii hiesumailla. Tuossa jo hakkuukypsiä ”välipuut” kokonsa puolesta.
Kikan käyttäminen taitaa olla menneen talven lumia. Pari viikkoa on talkoiltu puita pois oja-alueita.
Juuri uuden tien tekijä antoi vinkin että laita rauduskoivua kasvuun tien puolelle että saadaan sitovuutta reunoihin. Joten ei se suorittava aivan menneen maailman neuvoja ole.
UPM:n käyttämä menetelmä vuosikymmenten aikana. Jämsässä ajelimme opintokäynneillä UPM:n omilla metsillä ja kulkuneuvo oli linja-auto, jonka kylkiä oksat hankasivat. Kuski sanoi auton olevan valikoitu tietäen hankauksen, eli se ei ollut uusin turistibussi.
Se tien tekijä ei ilmeisesti aja lavettia tai pölliautoa, varsinkaan talvella. Peruuttaminen edellä mainituilla vehkeillä on aika toivotonta kohtaamistilanteessa kuvan kaltaisilla kujilla . Näkyvyys on myös rajallinen , jolloin yllättävissä kohtaamisissa syntyy rumaa jälkeä . Omalle kohdallekin sattui vähältä pititilanne , kun tukkiauto ilmestyi puskaisen mutkan takaa alamäkeä täydessä lastissa . Onneksi sain puskettua lava-auton(lavalla täysi polttoainesäiliö) lumipenkasta läpi ja pois alta. Rekka liukui koko yhdistelmän mitan ohitseni. Lava-auto nyppäistiin kätevästi tielle sen jälkeen , kun pölliautokuskin horkka hellitti. Tuskin olisin tapahtumasta kertomassa , jos en olisi päässyt tieltä ulos. Onneksi en ollut liikkeellä lavetilla.
Sovittaisiinko noin niin kuin yleisesti , että pidetään tiet tienä ja kasvatellaan puut metsän puolella:)
Suorittava on asiasta aikalailla pihalla…
Penkkojen lujittaminen istuttamalla tienpuolelle männyntaimia on pehmeillä pohjilla ikivanha konsti. Asiasta on aiemmin keskusteltu, sieltä jesse ja Jätkä on tietonsa saaneet…
Yksityisellä MO:n tiellä jos urakoitsijat hölmöilee niin sehän ei tietysti ole MO:n ongelma. Lisatään nyt varmuudeksi vielä se että moottoriajoneuvolla ajo yksityisellä tiellä ei kuulu jokamiehenoikeuden piiriin…
Lisätään myös varmuuden vuoksi , että tässä toteutetaan työmääräystä ei yksityisen mailla . On siirrytty nykyaikaan ja pitämään tiet nykyvaatimusten mukaisena .
Kalusto on tänä päivänä ihan eri luokkaa , kun reilut 30 vuotta sitten , jolloin koetettiin kaiken maailman vippaskonsteilla saada tie jotenkin liikennöitävään kuntoon. Nyt näitä virheitä paikkaillaan isolla rahalla.
Tässä putsaillaan ojat erikseen tuntityönä . Yleisohjeen mukaan ojat perkaillaan ylimääräisistä puista viimeistään tiehen rajoittuvan palstan hakkuun yhteydessä .
Kustannustehokkain tapa on tehdä perkaus raivauksien yhteydessä ja ajella ojiin kehittynyt vesakko määrävuosin murskaimella.
Voihan nuo kuidut nyt kaataa, eihän se juurakkoa enää vie. Siitä eteenpäin voikin käyttää vesakkosilppuria silloin tällöin. Tiestä on kuitenkin tullut noilla puiden kasvatuksella kasassa pysyvä ja kantava, kuormia kestävä tie.
Yleisellä tiekunnan tiellä tietysti tiekunta vastaa että tie on ajettavassa kunnossa…
Osakkaat maksaa ja asiasta ei liene erimielisyyttä? Puut sitten myydään yhteismyyntinä tai otetaan omaan käyttöön jne…
Jos kyse on firman omasta tiestä ja se on kokonaan firman maalla, niin en oikein usko, että siellä lavetteja ja puutavararekkoja kulkee ihan ruuhkaksi asti. Lisäksi – kun avolavan kanssa siellä ajelee ja tulee puutavara-auto kuormalla vastaan, niin aivan sata-varmasti se on Hi-lux, joka peruuttelee.
Kyllä jo kymmeniä vuosia sitten on metsäteille tehty kohtauspaikkoja, jopa lähes niin, että aina on edessä näkyvissä merkitty kohtauspaikka.
Viimeksi tänä aamuna oltiin lavetin ja pölliauton kanssa nokatusten kapealla tiellä . Olin raivaamasa motolla matkan varrelta tien yli kaartuneita puita , kun lavettikuski joutui pakittelemaan sivummalle puita hakemaan tulevan puutavara-auton tieltä . Onneksi molemmat oivat tyhjillään , näkyvyyttä riittävästi ja levike löytyi kohtuullisen matkan päästä. Tilanne on ihan eri , kun on mutkainen ja peitteinen tie ja molemmat ovat valumassa liukasta mäkeä notkon pohjalle eikä siellä ole kohtauspaikkaa. Ylämäkeen ei aamun olosuhteissa olisi peruuteltu metriäkään.
Jätkälle totean , että kertomassani tapauksessa näkyvyyttä oli niin niukasti , että ainut keino oli syöksyä vauhdilla penkasta läpi . Jos olisin yrittänyt pakitella , en olisi tässä. Ensimmäinen havainto kuorma-autosta oli mutkassa 20 metriä nokan edessä.
Sievästihän se pitää mutkiin ajaa. Ei tohi hurjastella. Levikepaikkoja vähänlaisesti nykyään tekevät. Ne aina niin että tyhjä auto syrjää ja pienempi aina peruuttaa tai syrjää. Näin pimeenä päivänähän näkee auton valon kajon jo kaukaa. Ei nokat kolise yhteen. Eikös automiehet enää käytä laata ja kysele että onko tiellä muita kulkijoita. Luulisi saman firman tiellä olevan ihmiset samalla kanavalla.
Niin no ei ton tien runko kestä ajaa niin reunalla kuitenkaan missä nuo puut on, ja männyssä ei ole alaoksia, joten mitäpä nuo tuossa haittaisi jos muuten olisi vähän siistimpi.
Itellä on yhdellä palstalla vielä rumempi tie ja rasiteleveys on ruhtinaalliset 16 metriä. Ostin palstan pari vuotta sitten ja olen nyt vähän sillä linjoilla, että kun tähän asti on päästy, niin kasvakoon vielä 5 vuotta lisää ja sitten isommat kuiduksi tai energiaksi. Puskan leveys on 2-3 kertaa mitä kuvassa per sivu.
Tienpitäjän kannalta tiealueella olevat puut eivät ole ongelma, mutta ne ulkopuolella olevat puut ovat. Tämänkertainen myräkkä taivutti, katkoi ja kaatoi tielle hyvin paljon puita kauempaa metsän puolelta. Tienpitäjän natsat eivät riitä kuin tien avaamiseen. Muuhun metsänhoitoon ei.
16m metsätien penkoilla voi kasvattaa tukkipuurivit ihan hyvin. Paras paikka puulle kasvaa ja hakata. Minä raivasin oman yhteisen metsätieosuuden koivuvesakot mol.muolin 15 vuotta sitten ja sen jälkeen pari muutakin metsänomistajaa. Nyt koivut 10 metrisiä. Leveyttä riittää.
Ajonopeuksista sen verran ,että puutavara-auton keula oli ohittanut väistöliikkeeni jälkeen paikan ,jossa havaitsin vastaantulijan. Väistäminen oli ainoa mahdollisuus. Pakkiin en olisi ehtinyt kajota. Onneksi vauhti riitti puhkaisemaan lumipenkan.
Tuo ”riistapuskakuva” on tältä samalta tieltä. Toinen puoli tiestä oli täystiheää tureikkoa ja toinen puoli harvennuksen tuloksena paikoin hyvässä kunnossa. Ojassa kasvaviin puihin ei oltu tohdittu koskea. Nyt ne olivat työohjeessa poistolistalla.
Viimepäivien lumisateet ovat aiheuttaneet runsaasti harmia tien yli taipuneiden puiden muodossa. Sen vuoksi olisikin hyvä raivailla riskipuut hyvän sään aikana. Automiehet kokevat ikäviä yllätyksiä ,kun on esteitä tiellä eikä olisi oikein vara pysähtyä liukkaassa kelissä. Persmäki täyden kuorman kanssa tai metsäkone kyydissä ei paljon naurata.
Jees, eikö uusi tie rakenneta niin, että se kestää heti valmistuttuaan, eikä vasta 10-20 vuoden kuluttua, kun juurakko tien varressa on maaperän parsinut kasaan?
Ymmärrän kuusen kasvatuksen tien reunassa, jotta se varjostuksellaan vähentää vesakon syntyä. Suorittavan kuvassa on suora tieosuus, joten ongelmaa näkyvyyden suhteen ei eteenpäin ajamisen osalta ole. Pahasti tielle ulottuvat oksat tietysti peruuttamista haittaa. Mutkista voi tietysti ottaa puut pois, jos näkyvyys sitä edellyttää. Toisaalta melko työlästä tien hoito kuten niittotyö on, jos tien puolella puita edes jonkun verran on eli ei se hyvä paikka puuston kasvatukseen ole.
Suorittava:”Automiehet kokevat ikäviä yllätyksiä ,kun on esteitä tiellä eikä olisi oikein vara pysähtyä liukkaassa kelissä. Persmäki täyden kuorman kanssa tai metsäkone kyydissä ei paljon naurata.”
Kyllä se pölliauton reitti on selvä oltava, kun sieltä kuorman kanssa pois tullaan. Meillä päin automiehet (oikeat sellaiset) laittaa kolmion merkiksi muille, kun menevät pienemälle tielle.
Siitä täysin samaa mieltä, että tiellä ei puita kasvateta.
Erään firman pölliautokuskit tosiaan laittaa tienpäähän varoituskolmion ja puhelinnumeron kun hakevat kuorman…
Ihan fiksua…
On teitä ,jotka koukkaavat isommalta tieltä palaten takaisin. Varoituskolmion vieminen molempiin päihin on mahdotonta. Kyllä eilisessäkin kohtaamistilanteessa merkki löytyi , mutta vasta kohtaamisen jälkeen ison tien suulta.
Lavetti on monesti se ensimmäinen ajoneuvo lumisella tiellä ja törmää ekana tiellä oleviin esteisiin ellei auraaja ole käynyt tiellä sitä ennen. Homma pitkittyy auraajillakin ,jos aikaa tuhrautuu puiden raivaamiseen. Kilometrin lepikkopätkällä voi kulua pahimmillaan koko päivä.
Tuntuu ihan siltä, että Suorittavalla on ollut liian kova vauhti, kun pitää vielä siunailla sitä, että onneksi vauhti riitti lumipenkan ? puhkaisemiseen.
Tuo varoitusmerkki kapean tien alkuun on aivan loistava juttu. Ainakin minä olen ajellut ”pintakaasulla” tiellä, jolle merkki on laitettu.
Pitää olla iso savotta, jonka takia lavettiautot ja puutavarayhdistelmät sestovat siihen tahtiin, että konekuskit jäävät jalkoihin.
Tulee mieleen epäilys, että kärpäsestä on tehty härkänen.
Itse ainakin näen aina renkaan jäljistä onko isompi auto umpiperätiellä.
Havupuiden kasvattaminen vähentää vesakon kasvua tienreunoilla. Ja teitäkin on monenlaisia, ei esim. vain kuivalla kelillä kulkukelpoisen tien, penkkatietä vastaavan, tarvitse olla niin hyvin tienvarret perattuna kuin isomman metsätien, varsinkaan jos ei edes ole kuorma-auto-/rekkaliikennettä . Sehän on usein vielä paras kasvupaikka ; nostettua maata tieaukon reunassa. Mutkissa näkyvyyden säilyttämiseksi tehdyt raivaukset on eri asia.
Ehdottomasti puurivi pois ojan ja tienvälistä sekä ojan penkalta. Jos puita tarvitaan tien sitomiseen niin olisi syytä pohtia tien tekoa. Onko se tehty oikein. Itse otin aina leimikoista jotka osuivat tiehen puurivin automaattisesti pois. Olen itsekkin kilometritolkulla motolla raivannut tienvarsia ihan vaan sen vuoksi kun vesakkoraivusta ei ole tehty. Hyvä että metsäkeskus valvoo teiden kuntoa jos kemerarahoilla on rakennettu. Enemmän vain pitäisi.
Se vähän kakspiippunen juttu. Kun ottaa puut pois niin vesakko yltyy kasvamaan ja pian saa joka vuosi ne ajaa nurin. Jos tietä mahtuu kulkemaan ja puut pitävät vesakon kurissa niin se mielestäni parempi. Jos puut jo isoja niin aivan samahan ne on jo milloin ottaa pois. Vaikka antaa vielä 10v ollakin.
Taitaa tukiehdot määrätä ,että puita ei kasvatella ojissa. Reklamaatiot johtuva enimmäkseen niistä. Puita ei ole kasvanut kotvaseen Finsilvan metsäteillä ja UPM:kin on herännyt kiireellä korjaamaan virheratkaisujaan. Puusto liian lähellä tietä vaikeuttaa tien kunnossapitoa ja hidastaa keväisin tien kuivumista käyttökuntoon.
Valitettavan usein se ojassa ja sen tuntumassa kasvava kuusialuskasvos hidastaa ojan ulkopuolisen puuston kehitystä. Ne taipuilevatkin helposti talven tullen haittaamaan liikkumista,murtuvat ja lahoavat ojiin tuottaen humusta vesistöihin yhdessä lehti ja karikemassan kanssa. Tulva-aikaan humusmassa lähtee valtoimenaan rehevöittämään vesistöjä ja sitten ihmetellään ,mistä rehevöityminen johtuu. Syytetään turvetuotantoa ,mutta jäljet johtavatkin ojien ja teiden varsilla rehottaviin risukoihin ja vesakoihin ja niiden tuottamiin lahoamistuotteisiin ja kuolevaan lehti-ja neulasmassaan ojien pohjalla.
Jos tuota hajoavaa kariketta ajatellaan taitaapa tulla aikamoisia laakeita metsäteitä. Kyllä metsätiet humuksensa matkalle jättää. Ja puut lähellä ojaa vieläpä tykkää ravinteista. Minulla ainakin on vapaa oikeus laittaa puuta kasvuun koska olen joka sentin tiestä omistani maksanut.
Mitkä tukiehdot määrää tienteosta ? Kemerassa tuskin on muuta kuin vaatimus tien pitäminen kulkukelpoisessa kunnossa. Ja itse kun tekee tiensä , niin ei siinä aina kemerarahaa tarvita. Varsin käyttökelpoisen tien saa moneen paikkaan ilman ”virallisia ohjeistuksiakin” tehtyä. Lehtipuuvesakoista ne suurimmat karikkeet lähtee veden mukaan, jos on lähteäkseen, eikä havupuista.
Yksi tie tehtiin kangasmaalle, tienpohja kaivinkoneella ja toiselle puolelle oja. Oja päättyy 50 m ennen vesistöä metsään. Siitä ei valumia veteen asti pääse. Ei ojan ja tien välinen havupuutaimikko haittaa yhtään mitään. Karikkeen ravinteet menee hyötykäyttöön puun kasvuun eikä vesistöön.
Valitettavasti suurin osa ojista ja puroista johtaa suoraan järveen tai lampeen ja ravinteet virtaavat ilman esteitä tulva-aikoina samaan suuntaan.
Havupuiden karike puolestaan happamoittaa maata ja heikentää kasvua . Kasvu hidastuu myös maan pysyessä kylmempänä. Mitään lisäarvoa vesakko tai tiheä kuusentureikko ei anna teiden reunoilla. Hankaloittaa ainoastaan toimintoja ja hidastaa puustonnkasvua vaikutusalueillaan….eli pusikko tiealueella on yhtä tarpeeton ,kun nunnan nännit tai paavin p…llit.
Kun taimikko on harvennettu siltä ojan ja tien väliseltä kaistaleelta, niin ei tule ed. mainittua ongelmaa. Järki päähän ;
havupuut kasvaa luonnostaan vähän happamassa maassa hyvin ja lehtipuuvesakko kasvaa lisäksi kyllä perkauksen jälkeenkin lisää lehtikarikettakin tulee heti seuraavana vuonna lannoittamaan kasvatuspaikan maaperää.
Metsätiet (16m) vievät valtavasti metsäpinta-alaa. Siksi on hyvin suositeltavaa kasvattaa ojanpenkassa molemmin puolin yksi puurivi. Lisäksi tuon minun metsikön läpi menevän metsätien vesakot ajoväylän molemmiin puolin pidetään puhtaana 2m leveydeltä. Ja vielä sopii penkalle yksi puurivi eikä ole ojan pohjalla. Paras paikka kasvattaa puuta vaikka tieheämmällä (1,0m) puuvälillä, kun valoa riittää.
Suorittava on periaatteessa oikeassa noissa rehevöitymis- ja happamoitumisjutuissa, mutta käytännössä asia on merkityksetön. Kariketta päätyy ojaan, vaikka puu kasvaisi metrin sivussa. Mutta jos asiasta on huolissaan, voi siihen työssään vaikuttaa. Ties monenko vuoden karikkeet olisi jäänyt ojaan aukon reunassa, ellen avohakkuun jälkeen olisi ojaa käynyt perkaamassa. Motokuski ei viitsinyt risuja puida aukolle tai ojan takana olevalle ajouralle. Suuri määrä jäi suoraan ojaan, vaikka olin ojat perannut ennen hakkuuta. Mutta tuo on ilmeisesti ihan normaalia toimintaa.
Kuus happamoittaa yhtä lailla metrin päässä ojasta kuin ojaluiskassa. Happamoitumista torjutaan vuoroviljelyllä ja sekapuustolla, mutta siihen liittyvät ongelmat ovat seurausta hirvieläinpolitiikasta, eivätkä liity millään tavalla tienpitoon.
Alikasvos kylmentää maaperää, jos kuusta on liikaa. Kasvatuskelpoiseen tiheyteen harvennettuna asialla ei ole merkitystä ja kun metsätalouden harjoittamisesta puhutaan, silloin ei pohdita tureikkojen kasvatuksen mielekkyyttä. Ei metsässä, eikä tiellä.
Se . että joku motokuski jättää hakkuutähteet ojaan , ei tee siitä sallittua . Satunnaista katkennutta latvaa tosin harva lähtee puomin ulottumattomista erikseen hakemaan , mutta karsitut oksat eivät ojaan kuulu.
Oikeaan aikaan tehdyllä perusmetsänhoidolla tiealueetkin pysyvät kunnossa ihan luonnostaan . Riistapuskat on syytä suunnitella riittävän kauas teistä. Parempiakin paikkoja löytyy.
Olisi korkea aika päästä metsäteiden osalta tilanteeseen , jossa tie on selkeästi tie , oja tekemässä pelkästään omaa tehtäväänsä ja metsä kasvaa ojan takana sopivassa tiheydessä, ei kummassakaan edellä mainituista . Tällöin vältytään kalliilta tien kunnostustoimilta myöhemmässä vaiheessa.
Se hinta , mikä kuvan puiden poistolle muodostuu , ei varmasti tunnu mukavalta sen kohdalla , jolle lasku lankeaa. Jos vielä lasketaan mukaan haitat , joita tähän mennessä on aiheutunut , lasku kasvaa entisestään . Ojassa kasvanelilla kuitupuilla niitä ei kateta. On mentävä kauas metsän puolelle , jotta kulut saadaan katettua.
Kuvan tapauksessa ”lompsa” kestää toteuttaa työ , mutta keskiverto metsänomistajalle työstä tuleva kustannus voi aiheuttaa melkoisen pahoinvointikohtauksen. Työ maksaa toista sataa tunti , mutta puuta kertyy pahimmillaan vain pari mottia tunnissa. Aika menee alamittaisten puiden taitteluun. Myytävää kertyy vähän. Energiapuuvaihtohehdollakin tulokset jäävät laihoiksi. Sitä näille pari viikkoa kestäneille tienvarsihakkuille ei edes esitetty.
On syytä huomata , että kuvan operaation jälkeen monilla teillä on edessä ojien perkaaminen , tierungon uudelleen muotoilu ja kantavuuden parantaminen . Tien varsilla kasvanut puusto on haitannut tien kunnossapitoa.
Eri puolilla valtakuntaa on eri olosuhteet ja käytännöt. Meilläpäin on se hyvä puoli, että tienreunojen koneellinen raivaus energiapuuksi on ollut jo pitkään käytössä ollut toimenpide. Tulee kerralla siistiä jälkeä ja nopeasti.
Itse ottaisin tuollaiset puut pois samalla kun viereistä metsääkin hakkaa. Kyllähän se tie tarvitsee aina kunnostusta oli puita tai ei. Jatkuva kuluerähän se tie on jos sen kunnossa pitää. Siitä ei pääse. Mutta onhan se nätimmän näkönen tie kun sivut siistit.
Suorittava:”On syytä huomata , että kuvan operaation jälkeen monilla teillä on edessä ojien perkaaminen , tierungon uudelleen muotoilu ja kantavuuden parantaminen . Tien varsilla kasvanut puusto on haitannut tien kunnossapitoa.”
Tuosta voisi päätellä, että ei olisi kannattanut ”operaatiota” tehdä!
Onkoo hakkuut niin vähissä että koneet pistetään tuntitöihin tienvarsia puhistaa?
Metsäauto teitä on hyvinkin monen laisessa käytössä, on niitä missä liikutaan vain kesällä pienellä kalustolla, ja tiet on omalla tiloilla, silloin tienreuna puusto voi olla perusteltua, mutta silloin tie ei välttämättä täytä kesätien määritelmää, esim. puukauppa tilanteessa.
Yhteishankkeena tehty yksikkötie vaatii kyllä tien reunan olemaan ojaan asti vapaa kasvavista puista. Puusto ja kasvillisuus tien reunassa varjostaa ja estää tien rungon kuivumisen. Kostea tienrunko ei kestä raskaampaa kuormitusta, josta syntyy helposti vettä keräävät raiteet
Käytännössä metsäautotiellä on reunaojien korjaustarpeita paikoin jo n. 10 ja tienvarsien niittoa 2-3 vuoden välein, jotta tie pysyisi puutavaran ajo kelpoisena, ns. kesätienä.
Metsäammattilaisilla taipumusta liioitella tieasioissa. Varalaskupaikan levyinen tie pitäisi olla joka paikassa, jotta saa vekottimensa siihen mahtumaan. Paljonko se maanomistajaa kiinnostaa, jos joku tiellä ajaa liian suurta tilannenopeutta ja aiheuttaa vaaratilanteita. Maanomistajaa kiinnostaa se, paljonko sitä puuta siellä on ja saako sen korjattua pois. Jos on kilometri tuollaista tietä, niin tien ja ojan välissä kasvaa sievä määrä puuta. Ja kyllähän asiaan vaikuttaa sekin, miten leveä tieura on ja kuinka kaukana. Kuvan mukaisella tiellä itse nuukana miehenä olisin aikanani karsinut nuo tien ja ojan väliset männyt niin pysyisi rekoissa peilit. Rungot mahtuvat tuossa kyllä kasvamaan. Ojan toimivuuden kannalta tuossa on suurempi ongelma nuo lähempänä ojan pohjaa olevat kuuset ja muuta epämääräiset risukot.
Jos tien varressa yleensäkin on metsää se varjostaa tietä varmasti. Tuollaisella vain ei ole mitään merkitystä vaan esim. rauduskoivu imee vettä useita satoja litroja/vrk. Eli kuivattaa tien runkoa.
Aika monta kilometriä olen reilun 30 vuoden aikana erilaisia metsäteitä kulkenut ja jopa rakennuttanut aikoinaan itselleni ”tapiontietä” parisen kilometriä . Kuluneella viikolla taisi matkaa kertyä lähes 300kilometriä.
Tiet vaativat huoltoa ja sitä ei voida tehdä kunnolla , jos tiealueella kasvaa puita ja pensaita . Tien poskessa kasvavat puut muodostavat helposti järeytyessään suoranaisen padon , ettei vesi pääse kulkeutumaan ojiin . Tämä vahvistuu joka kerta , kun tie laataan ja maa-aines ojautuu sivulle puiden juuria vasten. Oikeaan muotoon tietä on erittäin hankalaa ajaa esteenä kasvavien puiden takia.
Lammikosta lammikkoon ajellaan sateen jälkeen ja tie pettää jo pienilläkin kuormilla .
Silmiinpistävintä on , että varsin usein tierumpua ”vartioi” tien molemmin puolin pajupuska tai pitkäoksainen kuusi , rumpun kohta on painunut ja painaumassa seisoo vesi . Luonnollisesti paikka on lisäksi notkossa mäen alla tai mäkien välissä . Siinä kysytään pölliautokuskilta uskallusta , että saa riittävät vauhdit vastassa olevaan mäkeen . On myös arvottava näköesteen vuoksi , onko joku tulossa ajoneuvolla vastaan. Vauhtia on otettava tarpeeseen , ei hurjastelun vuoksi. Jälki on aina rumaa , jos puutavara-auto joutuu väistämään pois tieltä . Näin on monesti tehtävä , kun vastaantulija ei ehdi tai ymmärrä väistää. Nokkakolari ko tilanteessa johtaa varmuudella ikäviin seurauksiin.
Näköesteenä oleva puusto tulisikin poistaa sillä periaatteella , että näkyvyyttä olisi levikepaikkojen etäisyyden verran .
Jesselle toteaisin , että ne raudukset voivat vallan hyvin imeä sitä vettä metsän puolella mieluummin , kun roikkua tien päällä aiheuttamassa ongelmia. Havupuita voidaan kasvatella lähempänä ojan reunaa , mutta lehtipuita mieluummin 10 metriä kauempana ja oikeassa tiheydessä. Riukujen kasvattamisesta ei hyödy kukaan . Vahinkoja lisätyötä ne sitävastoin saavat aikaan , kuten sähkölinjojen varsilla on nähty.
Turvepohjaan tehty ei kestä mitään ajoneuvoa kuitenkaan sorakankaan ulkopuolelle. Joten aivan hyvin voi kasvattaa rauduksia. Pitää muistaa että reuna-aluetta jäi todella reippaasti.
Hiukan nyt Jessen näkemykset kummastuttaa. Ensin juurakon pitäisi sitoa tie kasaan. Nyt juurakon pitäisi kuivattaa tie. Viimeksi jo totesin, että tie tehdään kestämään ilman puita. Ja nyt kuivatus. Eikös sen ojan, jonka reunalla puut kasvaa tai on kasvamatta, tarkoitus ole kuivattaa tien runko? Kun tie tehdään, oja kaivetaan siihen syvyyteen, jossa oja tekee tehtävänsä. Ei siinä silloinkaan mitään puita kasva. Ymmärrän, jos haluaa kaikki joutilaat maat kasvamaan puuta. Sitä en ymmärrä, että puun kasvatus perustellaan jollain tien lujittamisella tai kuivattamisella. Kaadettavaksihan puut kasvatetaan. Mitä sitten tapahtuu, kun puut kaadetaan?
Jaa-a. Jos jollain on paikallistuntemusta, niin Someron Pajulassahan oli viime vuosiin asti noin kilometrin koivukuja valtion tiellä. Tie ylittää sellaisen savea ja turvetta olevan laakean notkonpohjan ja koivut olivat melkein asfaltin reunassa.
Nyt kun puut ovat olleet jonkun vuoden pois, alkaa näyttää siltä, että jokseenkin kapea ja korkea tierunko alkaa elää, eikä välttämättä positiivisella tavalla. Olisi kiva tietää, oliko koivut aikanaan laitettu nimenomaan sitomaan tierunkoa – ehkä se toimiikin.
Se toimii varmasti vaikka Gla ei sitä ymmärräkkään. Toimii vielä vuosia puiden kaadon jälkeenkin. Mutta kun juurakot lahoaa ollaan jälleen tosipaikan edessä ja se tie alkaa pettää. Tuntuu ettei tienteon ammattilaisen puolelta tulleet suositukset ole Glalle ja kumpp. kovin korkeassa kurssissa mutta minulle tuon asian ymmärtäminen perustuu ihan supisuomalaiseen maalaisjärkeen. Ojat vie oman osansa vetestä mutta kun ollaan maisemassa jossa oja kantaa vettä ympäri vuoden kun laskumahdollisuutta ei liioin ole niin koivujen kuivatus on tervetullut lisä tien kuntoon.
Kovin vähän nuo koivut näyttää vettä tällä hetkellä haihduttavan.
En tiedä, millaisen tienteon ammattilaisen kanssa olet keskustellut. Jos itse rakentaisin tien, näin maallikkona ajatellen sen pitäisi toimia heti, eikä vasta 20 vuoden kuluttua, kun reunapuusto on kasvanut ja juurensa tien alle punonut.
Teitä on niin monenlaisia. Aina ei isoja rahoja tientekoon haluta laittaa ja silloin on puun juuretkin tarpeen raudoituksena. Toki jos kunnon tie tehdään niin eihän siellä puita kaivata.
Meillä päin entinen tiekunnan puheenjohtaja oli hyvin jyrkkänä, että koivunlehdet pitää puhaltaa tieltä pois lehtipuhaltimella syksyisin. Ilmeisesti koivun karike ei tee hyvää tien rakenteelle. Mitä vähemmän tiealueella on puita, sitä vähemmän kariketta. Ajotapaa mäessä kannattaa miettiä vähän isommillakin teillä talvisin etenkin jos lumisateen jälkeen ei ole ehditty aurata: koska jyrkkä mäki ei ole hyvä paikka sivuuttamiseen, joko mäkeä alas tuleva tai ylös menevä odottaa tien sivussa.
Ennakoiva ajotapa on kaikkein halvin ja tehokkain tapa välttää ongelmia liikenteessä kaikissa olosuhteissa. Onko muuten puunajosta varoittavien merkkien laitosta tien alkuun sovittu laajemmin? Täälläkin päinkin se nykyy tulleen käytännöksi niillä teillä, jossa ei pysty kuormaa tekevää autoa sivuuttamaan.
Merkin laittaminen on yleinen käytäntö , mutta läpiajettavalla tiellä mahdoton toteuttaa molemmissa päissä. Tämän vuoksi hyvään näkyvyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota . Ohituspaikkojen välillä tulisi tämän vuoksi olla esteetön näkyvyys.
Kaikille ei ole tullut mieleen tienvieren puurivejä puolustaessaan ,että peruuttamistilanteessa yhdistelmäajoneuvo tarvitsee paljon enemmän tilaa ,kun suoraan eteenpäin liikuttaessa. Auton keula koukkaa monesti peruutettaessa reilusti ojan päältä. Lommo on seurauksena ja peilikaupoille lähtö ,kun tulee osumia liian lähellä kasvaviin puihin.
Minusta lähtökohta tienpidossa on, että ainakaan tien ”sisäluiskassa” ei puita kasvatella, vaan se pidetään niistä puhtaana. Tietysti joku poikkeustapaus, jossain hetteikössä voi olla, mutta silloin sisäluiskankin pitää olla leveydeltään ja kaltevuudeltaan ihan jotain muuta, kuin tuossa suorittavan kuvassa.
Jos sisäluiskat päästetään pusikoitumaan, niin siitä on monenlaista riesaa tienpidolle: Talvella risukot kaatuu tielle, keväällä varjoinen tie sulaa ja kuivaa hitaammin ja sitten kesällä ajoradan reunat ensin nurmettuvat ja parissa vuodessa pajukoituvat, kun lanaaminen ei onnistu kunnolla. Ja lopputulemana on ”markan säästöllä tehty kahden markan vahinko”, kun tietä ryhdytään korjaamaan. Liikenneturvallisuus ja auton maalipintojen naarmut on sitten oma lukunsa.
Säännöllinen tienvarsien niitto esim. traktorin perään kiinnitetyllä ketujumurskaimella pitää huolen siitä, että vesakoituminen ei pääse valloilleen ja tie pysyy kunnossa. Hyvin luiskatulla ja säännöllisesti niitetyllä tiellä niittomies pystyy ajamaan n. 6km/h, kun umpeen kasvaneessa ryteikössä (tahi niitä jättöpuita kierrellessä (ja kolhiessa)) ajonopeus jää neljäsosaan tai jopa sen alle. Eli kustannussäästöäkään ei ole juuri luvassa.
Muutaman tien hallinnossa ja hoidossa mukana olevana en voi kuin ihmetellä metsäteiden kunnossapitoa. Kun tien rakennuksesta/peruskorjauksesta päätetään, niin kokouksissa ”vannotaan melkein verivaloja, kuinka uudesta tiestä on pidettävä huolta ja hoidettava, kuin piispaa pappilassa”. Seuraavissa kokouksissa ollaankin sitten jo valmiita tinkimään ihan kaikista mahdollisista hoitokuluista.
Tässä pitää erottaa toisistaan pienet omalla maalla olevat tienpätkät ja yl. yhteishankkeina tehdyt metsäautotiet, joilla liikennettä on ihan erilailla. Kuivalla kelillä ja talvella maan jäätyneenä ollessa harvoin tapahtuva satunnainen tien käyttö ei tarvi yhtä hyvää tietä kuin enemmän ja raskaamilla ajoneuvoilla liikennöity tie.
Juurikin niin.
Mitenkäs sitten suu pannan , kun ajetaan sillä rapean 70 tonnin yhdistelmällä puut pois ja tulee vähän raidetta? Tie on kuitenkin lopulta mitoitettava maksimikuormaa varten. Tämä monilta unohtuu ,kun syytellään yhtiöitä tien särkemisestä ja itketään korjaustoimien perään. Kuvan tien valmistumisvaiheessa puutavavara-autot painoivat tuskin puolet nykyisestä ,joten on aika päivittää tekemiset nykyajan vaatimuksia vastaaviksi. Puiden reunustamamista vesikaukaloiksi muodostuneista tientapaisista olisi pikkuhiljaa päästävä eroon.
Tapauskohtaisia juttujahan nämä on. Tosiasiassa tuosta kuvasta ei voi päätellä yhtään mitään. Eiköhän ne puunostajat osaa katsoa tieolosuhteet ja mitoittaa kaluston ja korjuuajankohdan sen mukaan. Jos ei, niin sitten korjailevat tietä. Jos tie on olemassa vain satunnaisia talvihakkuita varten, niin ei liene järkeä joka vuosi olla tietä jiiriin lanaamassa ja ojanpenkkoja siivoilemassa. Jos tie on läpiajettava, tehdään kesähakkuita ja käyttö kenties muutenkin monipuolista, tilanne on täysin toinen. Itselleni tiellä on kaksi peruskriteeriä: pääsee kulkemään raivuulle ja saa puut korjattua pois. Jos joku tunari tiellä peruuttelee peilikaupoille, niin asia ei oikein jaksa kiinnostaa. Jos metsäautotiellä joutuu yhdistelmällä peruuttamaan, niin jossain on virhe tapahtunut.
Pystykaupassa soitetaan ostomiehelle ja sanotaan että laittakaas tie kuntoon. Aina ovat korjanneet mitä ovat särkeneet…
Että sillälailla se suu pannaan 🙂 …
Näinhän se menee. Katkaisun jälkeen puut ovat yhtiön omistuksessa ja kuljettavat niitä sen jälkeen vieraalla tiellä.
Aivan varmasti tieni toimii hetikin mutta reunojen turvepaakkuahan tässä ollaankin vahvistamassa eikä tien aktiivista käyttöaluetta. Ja siinä sorastusalueella varmasti kestää täysiä puukuormia. Se turvepaakku kesti pelkästäänkin täysiä kuormia viimetalvena ennen sorastustakin. Mutta kun talvia on niin monenlaisia. Ja kesällä tuolla turvemaa-alueella ei hakkuitakaan tarvitse tehdä. Joten kylmähoitoa ja koivuja hyväksi käyttäen tulee hyvä tie.
Jos on yhteinen tie, niin kyllä silloin pitää olla hoitaminen kustannustehokasta. Jos ojan ja tien välissä on puita, ei onnistu murskaimella ajo. Ja raivurin käyttö on melko hidasta siihen verrattuna.
Omaa tietä voi jokainen hoitaa miten tahtoo. Yhtä kilometrin pätkää olen raivurilla pitänyt puhtaana. Jos raivaa kahden vuoden välein, niin pystyy vielä kolmiterällä tekemään. Mutta hidasta on. Ei riitä viikonloppu, hyvä jos kaksi tuohon hommaan. Kyseessä kimppatie.
Jos metsäteollisuus suurentaa kuljetuskalustoa ja kerää siitä itse hyödyn, niin miksi metsänomistajan pitäisi laittaa lisää rahaa kantavuuden lisäämiseen?
Pojat vetelevät täälläpäin lautasniittokoneella muutaman vuoden välein. Kyllä sen voisi toki ajaa joka vuosikin, ei se kustannus niin hirveä ole. Kyseessä on Neuvostoliittolainen lautasniittolone, joka oli menossa romuäijälle, mutta ajattelivat särkeä sen ensin ajamalla jopa viisisenttisiä leppiä sillä poikki. Kohtalaisen hyvin meni, mutta kone säilyi ehjänä.
Puut kasvatetaan metsässä ei tiealueella.
Vanha totuus on, että Tie tehdään tarpeeseen. Tarkoitus ei ole polttaa rahaa ylimääräiseen – tarpeettomaan kruusailuun. jos tehdään metsätie vähäiseen käyttöön ja talvikäyttö on riittävä kaikelle raskaammalle käytölle, niin ei kai siihen kovinkaan moni haluaisi pikitietä kustantaa. Erinomainen talvitie syntyy käytännössä joka talvi, kunhan sen tekijät paneutuvat asiaan tosissaan. Siinä pohjartyöksi on riittänyt kantojen lyhentäminen
Olen tehnyt ilman pioneerikoulutusta erinomaisen talvitien aseinani hakkuuvälineiden lisäksi : Rautakanki, Lapio, Kirves1,5 – tuuman kaira ja repullinen Räjähteitä ja tulilankaa.
Kivet ja kannot ovat lähteneet nätisti maanpinnan tasalle asti.
Metsäkoneet möyrivät tien pohjan kovaksi ja lumella sileäksi. Sitten tuli puutavara-autot, joille jo aurattiinkin tieltä lunta.
Ei ongelmia, mutta nyky-mopokuskit näyttävät olevan ihan kädettömiä. Kyllä koulutus olisi ollut tarpeen.
Helpommalla ja halvemmalla on päässyt kun ajelee nuo tienreunat murskaimella. Kestää ojat auki, tiet kuivaa kesähakkuisiin nopeammin. Ja on sen ostomiehenkin helpompi käydä kurkkaamassa leimikko. Voi ne murskekuormatkin tulla tielle helpommin kylkijäisiksi kun ei niitä rahoja tarvitse käyttää pusikoiden raivaamiseen. Mutta kaikki tyylillään.
Kyllä se UPM:kin nykyään pitää tienreunat puhtaana, ainakin täälläpäin.
Metsäyhtiöt eivät taida käyttää rahaa tienvarsipusikoiden raivaamiseen pystykaupoissa, eikä murskekuormia tule jos siihen ei ole velvoitetta. Kaikki tyylillään. Koneurakoitsijat tykkää joidenkin tyylistä enemmän kuin toisten. Hyvää joulua!
Ola. Siksi, että me toimitaan markkinoilla. Jos ostajilla on kalustoa, joka ei sovellu sinun kohteeseesi, mutta monien muiden kohteisiin sopii, lopputulos on meidän kaikkien tiedossa. On sinun päätösvallassasi, haluatko sopeutua markkinoihin vai hoitaa asiat jollain toisella tavalla.
Taitaapa niitä murskekuormia liikkua kauppaan sovittuina. Välillä yhtiöt osallistuu tiensorastuksen kustannuksiin omalla osuudella. Tietäen menneet kaupat ja mahdolliset tulevat.
Jos saat 500m3 kaupassa kauppaan sovittuna 500 euron murskeet kaupan päälle, saat 1 €/m3 alemman hinnan puista kuin ilman murskekuormaa.
Kait sitä tyhmäkin olla saa mutta jos kaupan teossa alkaa ehtoja laittaa niin onhan ne helppo hinnoitella puun hintaan. Mutta jos tällaiset pyynnöt tien sorastuksesta laittaa jälkeen työn vireille on aika varmaa että tielle saa soraa yhtiön maksamana.
Onhan niillä murskekuormilla puuta ostettu, sattuneesta syystä…
Firmalle saattaa olla edullisempaa laittaa joku murskekuorma, kuin nostaa hintaa, jolloin tilastoihin tulisi korkeampi maksettu hinta.
Ei näytä hyvältä, jos kuukautisraportissa on joku erehtynyt maksamaan selkeästi ylihintaa, mutta muutama murskekuorma hukkuu kevyesti ainakin Jeessin poluille.
Näinhän se on kuten Jätkä kirjoitti. Puukaupankin hieronnassa voi olla mukana lukuisia eri elementtejä, -paljon sellaisiakin, mitä täällä ei ole mainittu. Kaupanteko ja politiikka kun ovat mahdollisuuksien taidetta.
Monikaan ei taida tietää mitä se yhtiöiden toimittama murskekuorma maksaa. Aika paljon. Ilmaisia lounaita ei ole olemassa.
Tiedän parikin tapausta jossa näihin murskekuormiin on jo varauduttu ja isäntä oli niin hyvillään kun kuorma tuli kun manulle illallinen. Ei ne ostomiehet tyhmiä ole etteivätkö näe kestääkö tie vai ei.
Ei tässä missään poluilla metsäillä. Kyllä jopa erityisihailut tuli tästä viimeisestä tiestäkin sellaisen firman edustajalta joka ei aiemmin ole kaupoilla kanssani ollutkaan. Laittoi mahdollisen kuvion sen varresta tarjousselosteeseen ehdollisena mukaan. Kyllä noiden varresta puita halutaan ostaa.
Meidän yksityistietä on firmat oppineet käyttämään kuin omiansa. Ennenkuin he huomasivatkaan, tiehoitokunnan puheenjohtaja vaihtui. Joka ikisen metsäkonelavetin liikkumisen jälkeen tulee puheenjohtajalle asiaa tiellä ajeluun. Telojen jäljet tiessä – mursketta tulee pian. Rummun painuminen sattuu huomion kohteeksi muutaman puutavararekan ajon jälkeen. Ojien painuminen tukkoon huomioidaan kyllä jne.
Minä olen kyllä aiemmi kasvatellut puita tuolla tavalla harvaksiin ojan ja tien välissä kun on tuntunut niin hukkamaalta. Sitten tuossa pari kesää sitten tilasin lanauksen juuri tuollaiselle metsäautotielle. Kuski kertoi sitten lananneensa tien tasaiseksi mutta totesi, että säänkestävää siitä ei tullut. Lanaa kun ei pystynyt ajamaan riittävän lähelle reunaa puiden takia jäi tuo kaato lanaamatta, eli tietä ei saanut lanattua kuperaksi jotta vesi valuisi pois. Seuraukset sain havaita heti seuraavana syksynä.
No tästä viisastuneena en jatkossa kasvata puita tiealueella.
Minulla kyllä reunassa on reilusti varaa eli sora-aluetta saa lanattua mitenkuten tahansa vaikka reunalla kasvattaakin puuta.
Kun firmat on kasvattaneet rekkojen painoa yli teiden kestokyvyn saavat sitten itse kustantaa , jos normikuntoinen tie ei kestä. Niin ovat ainakin tähän asti tehneetkin. Jos esim. kesäkorjuukelpoiselle leimikolle mennään ajamaan puita kelirikkoaikana, mahdollisista syntyvistä lisäkustannuksista vastaa hakkuuoikeuden omistaja .
Kun tuo tuntuu rassaavan niin voimakkaasti monen ”asiantuntijan” humeetikoppaa, niin miksi he ovat tehneet tien, jossa ojat ovat kaukana tiestä? Kun kuopii ojan aivan penkereen reunaan, niin ei tarvitse pähkäillä, kasvatellako puita ojan ja tien välissä, koska sellaista väliä ei ole olemassakaan.
Monessa tiessä on ajoradan ja ojan välissä penkka, joka estää järkevän tienhoidon. Tiellä makaa vesi ja mäkipaikoissa tie toimii veden juoksutusojana. Lanan pitäisi kulkea aina niin, että tiellepäin vetävien terien kärki on hiukan tyhjän päällä.
Muuten ei ole toivoakaan siitä, että tie pysyisi vuodesta toiseen ajokuntoisena kesät – talvet.
Puiden lehdet heinän turpeet ja puhumattakaan puunjuurista ovat ongelma tavalliselle tielanalle. Se pyrkii tukkeutumaan ja reunaa ei saa muotoiltua hyväksi. En usko, että maassamme olisi yhtään niin hölmöä joka kasvattaisi tien ja ojan välissä puita.
Sovitaan kompromissina niin, että jotka haluaa kasvattaa tien ja ojan välissä puita, tekee ojat sen verran kauemmas tien reunasta , että on mahdollista jopa lanata kunnolla tien reunoja myöten. Sama hoituu jos tiellä on vähän tavallista paksummasti pintaa eli ajettu mursketta ”sianselkäpatjaksi”, joka muotoillaan lanattaessa.
Jotka ei hyväksy esitettyä epäortodoksista puun kasvatus hullutusta, tekee ojansa tästä lähtien Jätkän esittämällä tavalla.
Tie loppuu tien reunaan, oja loppuu ojan reunaan ja metsä loppuu metsän reunaan. Aika helppo muistaa.
Aika pitkään kantoon joutui ojapuut kaatamaan. Ei puoli metriä riitä ,jos aikoo yhdellä träketjulla päivän pärjätä. Melkein metriin asti riitti kuvan puissakin hiekkaa. Talviauraus tai linkous oli valellut tyvet hiekalla melkoisen korkealle.
Murskeesta mitään auraukseen irtoa. Mutta suorittavan baanat ja työt onkin aivan muuta kuin todelliset metsätietapaukset.
”Murskeesta mitään auraukseen irtoa”.
Sietä se tyhmyys loistaa.
On sitä nyt viimetalvi jo aurattu eikä siitä mitään ulostettu. Eihän sitä mursketta metsään kannata riipiä. Meilläpäin murske on kiveä ja se painuu tiukkaan kuin kivipinta. EI todella irtoa eikä siirry.
Niin, pitää täsmentää vielä ettei kyse ole mistään jauhelihakarkeudesta vaan muutaman kymmenen millin todellisesta kivimurskasta.
Jesse ei taida osata lukea. Kuvan tapauksessa kyseessä on hiekka ja jae kyllä ohenee Jessenkin tiellä siihen vaiheeseen mennessä , kun ojista löytyy korjattavaa. Ei se motokuski montaa ketjua pilaa arvioidessaan sopivaa kannon pituutta. 60-80cm alkaa olla sopiva.
Puukin ajatusta jättää puunkasvatuskaista tien ja ohan väliin en ymmärrä. Mielummin tuo kaista jätetään metsän puolelle, ylimääräistä pinta-alaa kun ei taivaasta tipu.
Jessen murske tuskin on salaojasepeliä, josta on vedenjohtavuuden lisäämiseksi ja kapillaarin katkaisemiseksi nollapää leikattu pois, vaan esim. 0-32 mm mursketta. Se tarkoittaa sitä, että tavarassa on kaikkia raekokoja väliltä 0 ja 32 mm.
Asfaltista, kalliosta ja betonistakin irtoaa ajan mittaan pintaa irti. Nyt on keksitty täysin irtoamaton kiviaines. Sille on varmasti maailmassa käyttöä, mutta jessen lähettämän kuvan kiviaines ei sitä ole.
Metsäisempiä tienvarsikuvia
jees h-valta
28.8.2019 8:55
Luiskakauhalla kaivettu oja on suht. kaukana tien reunasta. Kun maaperä on hienoahiesua, niin se ei pysykään ihan noin vain paikoillaan vaan sitä valuu helposti veden mukana ojaan, kun routa nostelee talvella ja keväällä sulaa. Siksi jätin havupuun taimia harvakseltaan kasvamaan tien varteen. Minun puolesta jokainen saa tehdä ihan itselleen sopivan tien ja ojat eikä siinä tarvis muiden mielipiteitä kysellä. Eikä haittaa jos joku ei ymmärräkään erilaisia tarpeita.
Mielestäni heinikko yms. aluskasvillisuus sitoo pintamaata eroosiota vastaan paremmin kuin puusto.
Sikari, miksi lähtisin auraamaan tietä ennen kunnollista suojaavaa lumikerrosta metsäautotielle jota pääosin minä itse käytän? Minulla maltti riittää ajella ensimmäiset lumikerrokset tienpintaan jäätymään ja auraus vasta sitten kun aura luistaa jään, ei murskeen päällä.
Ja eilisen havaintoja heinikon ja aluskasvillisuuden autuaaksi tekevästä vaikutuksesta. Kun muokkaaja pudotti koneen palstalle olin tien ”väärällä” puolella eli metsän suoralla omalla avolavallani ja hän lähti ajamaan tyhjää kuorma-autolavettia kierroksen ympäri. Ohitimme toisemme niin että minä ajoin toiset pyörät pois sora-alueelta kuten hänkin. Pikkasen jääkohmeinen turvemaa kesti minun avolavani puolikkaan painon mutta kuorma-auton jäljet painui noin kymmenen senttiä turpeeseen. Onneksi vain niin vähän mutta todella, kangas pelkkänäkin piti vielä hanttiin mutta heti pelkän heinittyneen maan puolella painui. Noita ei saisi tehdä, sivuun ajoja mutta jostain syystä hän otti kovin huolettomasti maaston märkyyden. Pitääpä tänäillalla ajella katsomaan onko kaivuri vielä pinnalla.
Taas Jessen pelisilmä petti. Olisiko ollut iso vaiva ajaa sen lavetin perässä kääntöpaikalle? Ei olisi tarvinnut ohittaa lainkaan eikä ikävää painumaa olisi syntynyt lainkaan.
Taas oli elävä esimerkki ,että kohtaamispaikat ova tarpeen ,kun Letukasta/Pösöstä puuttuu pakki ja kuskilta tervettä käytännön järkeä.
Teitä pidetään auki myös päivittäistä käyttöä varten. Keväällä se polanne on kuitenkin viimeistään poistettava.
Ei ne kasvatetut rekkojen painot akselipainoja ole nostanut juuri yhtään, nyky autoissa entisen 7 akselin asemasta 9 akselia. Harvoin metsäautotiellä 20m jännevälin siltaa, jonne koko yhdistelmä kerralla mahtuu ja korotetut paino esteenä kululle.
Toisen rakentamia teitä vaan niin mukava sivullisten kulkijoiden arvostella. Voihan sieltä tieltä pysyä poissa.
Ja kannattaa autolla ajellessa muistaa tieliikennelain 5 §.
Niimpä…
Pidetäämpä nyt mielessä mitä tarkoittaa pehmeäpohjainen metsätie. Turvepohjaisten tienpenkkojen lujittamiseenhan tuo vanha konsti on tarkoitettu. Ei niitä metsäautoteitä tehdä suopohjalle kuin pakosta joihinkin ylityksiin…
Voihan homman tehdä niinkin että tekee leveän tienpojan alle hirsilautan, käyttää kuitukangasta ja ajattaa tarvittaessa lisää mursketta päälle…
Kovasti on poijat pähkäilleet – eikä kukaan ole antanut periksi aatteestaan. Hyvä!
Jos kuitenkin hieman pähkäillään metsätien tekoa, niin otetaan kuvan mukainen pätkä, eli hulppea suora.Tuollainen tiehän voidaan tehdä neljä metriä leveäksi kulutuspinnaltaan, kun kuorma-auto on 2,6 metriä leveä. Tieaukko hakataa jopa 12 metriä leveälti aukoksi. tien pinnan kummallekin puolelle jää siis tilaa neljä metriä. Moni täysijärkinen tientekijä kaivaisi kohtalaiset ojat kummallekin puolelle tietä, ojamaat – jopa kannot pakataan tien runkoon, jolloin tie tulee koholle kunnolla. Näin saadaan penger, joka kuivuttuaan kantaa isonkin kuorman.
Kun sorastetun tiepinnan reunasta kahden metrin päässä annetaan puiden kasvaa, vaikkapa istuttaen, niin ne voivat siinä rivissä olla metrin välein ja silti on valoa ja ravinteita piisalle asti. Puurivin ja metsän väliin jää vielä pari metriä tilaa kunnon raviojalle.
Jeessille sanoisin, että kun tien pinta on ajettu raiteille syyskesän hirvi – ja kettujahdin tiimellyksessä, niin oli tien pinta mitä tahansa, niin alueaura, kunnon linko ja hyvä perälevy leikkaavat siitä helposti siivun, ainakin murske ropisee kevyesti metsään, ellei tassuja ole säädetty niin, että tie tulee vain puolittain aurattua.
Kerran katkesi vetovarren kiinnitystappi kesken linkouksen ja toinen reuna leikkasi mursketiestä 0 – 15 senttiä paksun siivun vatkaten sen metsään, ennenkuin huomasin, että nyt vedättää hieman raskaammin! (parikymmentä metriä)
Minulla tie on kovetettu laidasta laitaan soraosuudeltaan. Siinä ei ole irtopehmeää lainkaan. Tie pitää osata kovettaa ja hyvälaatuisella isolla murskekoolla siitä tulee lähes yhtenäinen kivikansi. Älkää ajako niitä samoja varhoja vaan joka kerta eri kohtaa.
Paljon tulee paskaa Harjanvarrelta, mutta nyt on siteeksi totta. Tien pinta voidaan myös pitää hyvässä kunnossa ajamalla. Ei ajeta raiteita, vaan aina kun on mahdollista, korkeimpia kohtia, jotka pyörän alla painuvat muun tien tasalle.
Kuitenkaan ei pitäisi käyttää sellaista murskelaatua, josta tulee yhtenäinen kivikansi, eihän sellaista voi edes lanata, kun lana ei pysty pureutumaan pintaa syvemmälle.
Kovasti kehui mätästäjä tien kantavuutta ja kun ei edes teloista tällä märkyydellä juuri edes jälkeä jäänyt. Oli hämmästynyt suorastaan. Hiukan valitettavasti suttasi tielle nousuissa joten haravahommia tiedossa.
Onhan se niinkin, jos kahdesti päivään käy letukalla poltinpuita hakemassa eikä muuta liikennettä ole ja ajaa aina eri uraa niin kyllä sitä ei paljon tarvitse aurata.
Nyt vain on sikariporras nin ettei ole kuin lumeton baana ja mustaa maata käänneltiin näkösälle. Ei taida juurikaan muutenkaan tämä tuleva talvi täällä enää pitkäksi jäädä. Puut otetaan jo pressun alta. Olikohan Joulukuun 7 kun lopetin suoraan luonnosta haun. Syystä että joka päivä satoi ja oli niin hel…in pimeää. Ja tienvarresta alkoi läjätyt loppua.
Liiteristä tullut kanneskeltua parivuotta vanhaa ja kuivaa puuta.Ei paljon rukkaset kastu ressujen repimiseen.
Ei kastu ei. Rukkaset meinaan, kun eipä juuri tule sellaisia käteen laitettuakkaan. Minulla on kosteushylkivät käsineet joilla saa vesiojastakin nostaa risut pois eikä hanska kastu lainkaan. tänäänkin viimeksi. Ojanvarresta kun raivaa niin en jätä risuja ojan tukkeeksi vaan nostan ne saman tein pois. Ja meillä ei ojat vielä ole jäässä.
Nyt on tosiaan ollut harvinaisen hyvää keliä tehdä raivauksia ainakin näin eteläisessä Suomessa. Näyttäisi olevan säätietojen mukaan myös jatkossa. Lunta ei ole maassa kuin väriksi.
Ei edes väriksi, eikä ole väliksikään.
Jatkampa vielä vähän…
Ajelin vastikään palstalle metsätietä ,jonka ojissa kasvava puusto oli tarkoitus poistaa maatilagiljotiinilla. Sillä työ ei luonnistunut juuri nimeksikään. Pääosa puista jouduttiin lopulta hakkaamaan oikealla motolla. Hintoihinsa tuli sekin hanke,varsinkin ,kun se maatilavehje oli hankittu kyseistä tarkoitusta varten . Ei muuten ollut ainoa tapaus laatuaan ,jossa kyseisen”värkin varat” ovat loppuneet kesken. Puolitiehen päätyneitä työmaita tulee vastaan tämän tästä.
Onpas kummaa suorittava. En ole törmännyt yhteenkään giljotiiniromuun vielä metsätaipaleillani. Olen jopa vierestä katsellut kun Metsäkeskuksen ex-toimari, nyt mikälieotso nykynimeltään. Hyvin näytti koivut katkeilevan ihan reippaassa kuitukoossa ja monihaaraisiakin näytti suht kätevästi saavan eroteltua. Nyt vasta niiden jälkeen jääneet lihotetut ovat motopuinnin alla. Saattaa jopa joku tukkikin olla tullut.
Unohtui mainita ,että kävin itse ne jäljet parsimassa ja kymmeniä kilometrejä puolitiehen raivattuja ja lopulta kesken jääneitä projekteja on tullut vastaan. Tavaraa rönsyilee tien sisäpenkallakin ,vaikka isännällä on jo vuosia ollut tarkoitusta varten hankittu traktorisovitteinen energiahärveli. Muuan isäntä totesikin ”kola ollin” sanoin. ”Ei pysty…ei vaan pysty.” Toistet onnekkaammat toteavat ,että yksi kokeilu riitti.
Ehkä traktori onkin varmasti turhake tuohon hommaan. Mutta motossa kyllä teho riittää hyrdauliikassa tai kaivinkoneessa kuten usein myös näkee. Taitaa olla kaivurissa parempikin hyrdopaine.
Kysymys ei aina ole kuitenkaan siitä, etteikö nuo isäntälinjan laitteet toimisi ja jotenkin kestäisikin, vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että niillä ei saa tarpeeksi tulosta, että siinä olisi järkeä.
Jos lähdetään ajatuksesta, että kujettaja on palkkakuski, jolle maksetaan kaikki niinkuin kuuluukin – ja verottajalle myös, niin koneen omistajalle jää tulokseksi nolla € – jopa reippaasti miinusta.