Kuvio hakattiin koemielessä suojuspuuasentoon p-ala 1,7 ha, puolet OMT- ja loput MT:tä. Hakkuu oli huhtikuulla -94 pohjapinta-alaksi jäi 10-12 m2/ha.
Kuviolle ei ole tehty muokkausta eikä taimikonperkausta. Lehtomaisen kankaan alue taimettunut epätasaisesti, MT:n alue on täystiheä, mutta siinäkin valtapuuna kuusi.
Lopputulos näkyy kuvista !
Maanpinnan rikkomista olisi mielestäni kannattanut tehdä, Suojuspuuasento tuottaa kuusikon alleen – jos jotain tuottaa lehtipuuvesakon lisäksi. Olisi ehkä toivonut Rauduskoivua joukkoon, edes pari runkoa, sehän riittää ”kinkeripiiriin” tuottamaan hyvänä siemenvuonna uuden sukupolven tarvitseman taimimäärän.
Kuvassa näyttäisi taimia olevan ”ihan kivasti”, mutta tarkistusmittaus kertoisi paremmin tasaisuuden. Jos ”reikiä” on, niin nyt olisi täydennysistutuksen paikka, heti kun Suojuspuut on poistettu.
Olen samaa mieltä jätkän kanssa. Maanpinnan rikkominen lisää merkittävästi taimettumista. Joskus kun tuollaisia taimitihentymiä raivaili niin huomasi että niissä kohdin jossa pinta oli rikki vaikka metsäkoneen ajourissa oli taimiainesta huomattavasti enemmän.
Jostain syystä lisäkuvat on jäänytkin pois, niissä olisi tullut selkeemmin esille OMT alueen heikompi taimettuminen. Täällä päin oli -90 luvun alussa kokeiluja kuusenkaistelehakkuusta, ja sehän tässäkin on kokeiltava.
Hakkuu aikaan puusto oli 75-80 vuotiasta, josta koivu oli jo silloin yli-ikäistä. Korjuu aika oli viimeisten lumien aikaan jolloin ajo- ja kokoojaurilta tuli kivennäismaa näkyviin, joka nyt näkyy ylitihenänä taimikkona.
Suojuspuuhakkuun tuoma kokemus näyttää selkeästi, ettei luontainen uudistus ole vertailukelpoinen avohakkuun ja hyvän muokkauksen ja istutuksen kautta syntyvään taimikkoon.
Aikaa on kulunut jo 27 vuotta, eikä taimet ole kun 50-180 cm pitkiä ja lisäksi OMT ala vaatisi vielä täydennysistutusta. Viljelyn kautta tehty uudistaminen olisi tällä kasvupaikalla tuottanut jo ensiharvennusta lähestyvän nuoren metsän.
Olen joskus selvitellyt suojuspuuasentoon hakkaamista. Kaikki asiasta jotain ymmärtäneet ovat sanoneet kaksi asiaa. Onnistuu, jos jo on paikalla taimia, mikä todistaa, että luontaista taimettumista tapahtuu. Toinen, että taimien kasvu on tosi hidasta, kuten kuvakin osoittaa. Tarkoittaa siis sitä, ettei puuhassa ole mitään järkeä.
Meillä oli tehty mäntymetsään aikanaan suuri suojuspuuhakkuu. Siitä ehkä 20 % oli sellaista, että vähäisellä täydennysistuttamalla syntyi taimikko. Osa oli sellaista, että täydennystä tarvittiin enemmän ja puolet laikutettiin ja istutettiin kuuselle. Siinä on paras taimikko.
”Suojuspuuhakkuun tuoma kokemus näyttää selkeästi, ettei luontainen uudistus ole vertailukelpoinen avohakkuun ja hyvän muokkauksen ja istutuksen kautta syntyvään taimikkoon.”
Pitänee paikkansa ja minulla on sama kokemus männyn ja koivun luontaisen uudistamisen yritelmistä. Luontainen uudistaminen sopii varmaan siksi parhaiten karuille männyn kivennäismaan kasvupaikoille. Turvemailla ovat edellytykset olemassa niille, jotka tietävät mitä tekevät: kaistalehakkuut ja jatkuvan kasvatuksen hakkuut.
Kuvassa on hyvä taimikko, mutta ylispuuston poisto on pahasti myöhästynyt, mikä on johtanut kuusen kasvuunlähdön viivästymiseen. Se mitä tuosta voi ottaa oppia, on että kuusi uudistuu valopuiden alle paremmin kuin kuusen alle.
Monella ”vanhalla-isännällä ” on käsitys sellainen, että Suojus – siemenpuita kannattaa lihottaa mahdollisimman pitkään, koska se kasvavat paksua lustoa harvennettuna.
Niinhän ne kasvavat, mutta kaikki se lisäkasvu on pois uusilta puilta. Kun siemenpuita on 50 – 150 r/ ha, niin ne eivät hirmuisia tuota ja niiden tehtävä on synnyttää uusi sukupolvi, ei muuta.
Kun esim Mä siemenpuut ovat olleet muokatulla kuviolla kolme vuotta, niin silloin on siemennys tapahtunut, eli puut pois.
Ellei kuusikossakin noudateta tätä kaavaa, on tulos aloituskuvan mukainen.
Jos tuo kuva olisi Jeessin käsittelykuviolta, niin en ihmettelisi yhtään, mutta hän ei ole noin vanhoja töherryksiä vielä jättänyt jälkeensä.
Timppa, Hyvä kun saman suuntaisia kokemuksia on ollut nähtävissä sielläkin. Omakohtaisella koealalla on helppo vahvistaa näkemyksiä ja kertoa siistä myös muille, asiasta kiinnostuneille.
Anneli, Tällä koealalla on myös kerrottavana omatarinansa jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin ja siihen kuinka paljon lisäaikaa tulee kulumaan uuden taimiaineksen syntymiseen ilman muokkausta ja ennakkoraivauksija.
Jätkän kanssa samaa mieltä varsinaisista siemenpuuhakkuista !
Hyvä esimerkkikuva juuri sp-hakkuusta joka on mennyt pitkäksi (= jk:n hakkuu mäntyjen PPA:n perusteella). Männyn taimia ei taida olla syntynyt yhtään koska ylispuusto on ollut liian tiheää eikä maankäsittelyä ole tehty.
Jos saa arvata, niin aikoinaan huono mäntytukin hinta on voinut vaikuttaa metsänuudistamisketjun valintaan.
Tuoreenkankaan puolella (mänty) tuli sama 10-12 ppa, kun OMT:n (kuusi) kaistaleelle, joka oli männyn taimettumisen kannalta liikaa. ps. (lisäkuvia en saanut nyt mukaan selventämään taimettumista)
Leimikko oli tosiaan myyty noin vuosi aiemmin kun hakkuu käynnistyi, ja korjuu aikaan yleinen hintataso oli 8-10€ korkeampi, nyt viimein kuviolla on tarkoitus käydä moton kanssa.
Ei kai noin tiheä ”suojuspuusto” voi valopuita alle kasvattaa?
Ihan ok kuusikkoahan alla. Harvaa? Ensiharvennus jää väliin, 500e/ha? Ei taloudellista merkitystä….
Suojuspuuhakkuu terminäkin tarkoittaa sitä, että alle yritetään saada KUUSTA.
Eipä tuossa kyllä vielä mitään kasvatettavaa ylispuiden alla ole. Uudistus ainoa järkevä ja kunnon mättäät ja istutus männylle.
Kovin on vaikea ymmärtää, miksi valmis taimikko ei kelpaa, vaan pitää myllätä maaperä. Ainoa ongelma on saada ylispuut pois niin, että taimikko säilyy.
Jos en ihan väärin muista, niin siemenpuuhakkuuna männikkö menee vielä, kun PPA jää alle 60 % harvennusmallien alarajasta. Suojuspuuhakkuussa on yleensä useampaa puulajia ylispuina. Se voidaan tehdä 2- vaiheisena; ensin väljennys tapauksesta riippuen n. 300-400 kpl/ha tiheyteen ja sitten uudestaan (jos taimettumista on havaittavissa muuta ei riittävästi) n. puolet pois. Onnistumisen edellytyksenä on yleensä suojuspuina mäntyjä/koivuja , ei pelkästään kuusia ja taimia valmiina ainakin ensimmäisen välj.hakkuun jäljiltä.
Suojuspuut eivät varsinaisesti siemennä suojelukohdetta, vaan se maapohja on jo ”tiineenä”. Vaatimus kuusentaimikosta ennsn suojuspuuhakkuuta on siksi, että se osoittaa taimettumisen olevan mahdollista.
Verhopuusto on taas eri asia, se on hallalta suojaava lehtipuusto, josta kyllä sitten Jeessi yrittääkin kasvatella ylispuuston, jonka MG:n roheltajat hakkaavat ja josta saa valtavan tilin = jopa kymmenen kuutiota heikkolaatuista koivukuitua 6 € kiinto / ha ja ”Valtava määrä poltinpuita”!
Tuo kuusitaimiaines on niin heikkolaatuista että saattaa jopa ainakin osa nyykähtää valon lisääntymiseen. Ja tuo on juuri pahan ikäistä hakkuutakin ajatellen. Ei siitä paljon jää koneiden jälkeen. Uudistus eli muokkaus ja männyn taimet.
Kuusela taimettumisen viive on pitkä, koska kuusen siemenistä on tyhjiä 20-50 % simenmäärästä, ja hyviä siemenvuosikin on 6-8 vuoden välein. Lisäksi harvassa olevat kuuset on tuulituhoille alttiita.
Kokemuksen perusteella kuusen suojuspuu- ja siemenuuhakkuusta ei ole yleismenetelmäksi, paitsi silloin jos kaistale avohakataan n. 40 m leveäksi maaston muotoja mukaillen kaistaleeksi ja muokataan heti hakkuun jälkeen.