Kemera kelpoinen näyttäsi olevan, jos edellisestä kemerasta on kulunut minimi karenssi umpeen. Nythän nuoren metsän harvennus ja pienpuun korjuun tuki nousi prikymppiä / m-3, kun nuoren metsän hoidon yhteydessä kerätään pienpuu energiaksi.
Kuvan perusteella kuviolla on hyvä kasvu ja näyttäisi olevan vara kasvattaakin järeyttä / runko jokunen vuosi, menettämättä energiapuu tukea., joka on pohjapinta-alalla punnittuna 16 cm rinnankorkeudelta.
Hirvi tuossa on jotain napsinut, mutta alkaa olla tuhoilta turvassa. Mitään koneella korjattavaa tuossa ei ole eikä kannata kasvatella ”energiapuujäreyteen” vaan harventaa taimikko nyt 2000-2200kpl/tiheyteen. Juurikäävän leviämisen riski on pienempi kun tekee nyt heti tai sitten syksyllä ensipakkasten jälkeen.
Itse teen taimikonhoidot alaharvennuksena laatuun katsomatta, jolloin päästään mahdollisimman nopeasti ja suurella kertymällä ensiharvennukseen, josta lähtien tehdään laatuharvennuksia. Useimmat tuntuvat tekevän toisin päin.
Olen Panun kanssa samoilla linjoilla. Jotain pientä valintaa kannattaa tehdä laadun hyväksi, mutta isossa kuvassa taimikonharvennus alaharvennuksena. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että karkuun päässeet koivut säästäisin.
Totta, sen verran pitää tarkentaa että isolla rahalla istutettuja taimia ei poisteta raivaussahalla vaikka vieressä olisi isompi luontainen koivu. Koivujakin mahtuu väliin sopivasti kun istutustiheys ei ole liian korkea.
Suosisin tosiaan. Kuituna enskaan on järeysvaatimus noin 50ltr. ja jos noita aletaan nyt poistaa menee enska vuosia eteenpäin. Ketään mitään riukumetsää tule koneella puimaan. ja enskassa tehdään kuitua tai e-puuta jolloin järeys ratkaisee.
Kyllä se ainakin aina männyntaimikossa pitää olla laatu edellä, Tosin ei näytä pääsääntöisesti kovin korkealaatuiselta nuo männyt, mutta parhaistahan sitä pitäisi metsä tehdä.
Nuo energiapuun kasvattajat ovat korkeintaan näpertelijöitä, jotka yrittävät kasvattaa keppimetsää, kun sieltä tulee sitä energiapuuta. Männikkö näyttää siltä, että siinä ei istutustaimia ole.
Männikön toisessa harvennuksessa tehdään poistettavista puista tukkeja, joten ei ole mitään järkeä kasvattaa sinne kuiturunkoja. Jesse on tunnetusti tienannut kuidulla paremmin, mutta meillä se ei valitettavasti onnistu.
Kyllä. Juuri taimikkoharvennuksessa viimeistään on lintattava huonolaatuiset etukasvuiset susipuut kenttään. Jatkoon jää laadukkaimmat tasamittaiset ja elinkelpoiset. Ne eivät ole alle jääneitä hentoja ”horsmia”…
Nykyään kannattaa jättää tukinlaadun tod.näk. täyttäviä pystyyn th:ssakin. Silloin käy myös suuremmat taimet, jos laatu riittää.
Aukkopaikkoihin sitten mitä sattuu niissä olemaan.
Outo logiikka on tuolla Jeezillä puunkasvatuksessa. Mainituista susipuista ei ole mitään järkeä lihottaa mitään, kun laatu ei riitä.Mukamas …pikkutukkia ja tukkia! Kourassa silppuutuvat päreiksi.
Ehkä muuta ovat tosiaan saaneet jo ensiharvennuksessa jotain muuta kuin kuitua tai energiaa, itse en ole koskaan. Siksi kasvatan isoimmat puut ensiharvennukseen kuiduksi laadusta riippumatta.
Mistä tuo oppi on peräisin? Koko ajanhan raivuussa ja th suositaan kasvupaikalle sopivinta ja laadukkainta taimi-ainesta.Karuilla paikoin vain mä menestyy,rehevemmillä myös raudus/ku. Etukasvuinen laaduton mä-oksakärähkä tuhoaa ympäriltään hyvät männyt muotopuoliksi tai hengiltä. Tukistahan tili tehdään..!
Oppi on itse keksittyä. Ei se räkämäntykään kovin laajaa tuhoa tee ajatellen ensiharvennuksen jälkeistä tiheyttä. En tietenkään ole tällä opilla mitään koko kiertoaikaa ehtinyt kasvattaa. Kokemuksia kertyy ja systeemiä muutetaan tarpeen mukaan. Sen olen kuitenkin oppinut, että virallinen oppi on huuhaata esim istutustiheyksien suhteen.
Mielenkiintoista, mutta tuo oppi ja teoria on hyvin vieras.
Kuvan vasen ja oikealla olevat ylispuut olisi pitänyt kaataa jo varhaisperkauksessa. Tilannehan ”pahenee” koko ajan. Eh:ssa nuo poistettavat romut jos saa ehjänä pinoon, niiden ympärillä olevat hontelot toislaita-oksaiset kaarelle pullistetut männytkin ovat piloilla eivätkä menesty.
Manumiehelle nuo ovat ”mieluisia” pehkoja.
mehtäukko:”Mistä tuo oppi on peräisin? Koko ajanhan raivuussa ja th suositaan kasvupaikalle sopivinta ja laadukkainta taimi-ainesta.Karuilla paikoin vain mä menestyy,rehevemmillä myös raudus/ku. Etukasvuinen laaduton mä-oksakärähkä tuhoaa ympäriltään hyvät männyt muotopuoliksi tai hengiltä. Tukistahan tili tehdään..!”
Juurikin noin. Ja kun tiedetään / osataan tykkipuiden laatuvaatimukset, niin sen mukaan pelataan.
Tuo periaate, että jo varhaisperkauksessa poistetaan ne susipuut, on ainoa oikea menetelmä. Voin kokemuksesta sanoa, että silloin niiden poisto ei kirpaise läheskään niin paljoa, kuin nyöhemmin, kun ne on käytännössä PAKKO ottaa pois, että edes muutama hyvälaatuinen pelastuisi, vaikkakin parikymmentä vuotta myöhästyneenä.
On naurettavaa, kun tavalliset tallaajat muutaman vuoden ”kokemuksellaan” kivenkovaa väittävät tietävänsä paremmin kuin Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoiden kirjaamat MITTAUKSIIN perustuvat tutkimustulokset sadanviidenkymmenen vuoden ajalta vääjäämättä osoittavat. Itävaltalaiset tutkimukset vielä paljon pidemmältä ajalta.
Poisluettuna erään Lähteen teoriat.
Niinpä.
Panu..”Oppi on itse keksittyä. Ei se räkämäntykään kovin laajaa tuhoa tee ajatellen ensiharvennuksen jälkeistä tiheyttä…”
Kun se ”jälkeinen” tiheys tosiaan jää pirun riski-alttiiden honteloiden varaan, ja nekin menettävät laatunsa harakannaintipuun kurimuksessa.
Jeezin pöhähdys…”Isoimmat kasvuun ja niistä eh:ssa tehdään aikaisessa vaiheessa hyvä kasvatusmetsä. Ja kuitukasa on mukavan tanakkaa tekoa..” on todellinen juopuneen älynväläys!
Kun aikansa odottelee susipuita kasvatellen ,ei metsästä muutaman vuoden kuluttua muita löydykään. Valitettavan monta ”metsää” olen joutunut työurani aikana rakentelemaan pelkistä susipuista muiden ehdittyä riukuuntua kasvatuskelvottomiksi. Kun tihentymät sisältävät vain latvattomia ja pienijuurisia riukuja , jäävät susipuut ainoiksi kasvatuskelpoisiksi vaihtoehdoiksi. Susipuut ja tihentymät on hoidettava jo taimikkovaiheessa ,jotta on myöhemmin riittävästi parempaa puuainesta korjattavaksi eri tarpeisiin. Hoitamattomista metsistä päätyvät kuiduksi niin susipuut ,kuin myös liian laihoiksi jääneet riukuuntuneet rungotkin……
Kyllä suorittavakin on palkkansa kuitua suosivalta firmalta saanut. Joten eiköhän sitä ole syönyt mitä nyt kitisee. Eihän niitä susipuita nyt normitaimikossa montaa ole joten taimikon laatuun ne ei vaikuta kuin litratilavuutta parantavasti. Jolloin päästään ajoissa pelastamaan kasvatuskelpoinen metsä.
Ei pelasteta Jeezin neuvoin. Tuossa kuvassakin on ainakin kaksi SELVÄÄ etukasvuista sutta.
”.. taimikon laatuun ne ei vaikuta kuin litratilavuutta parantavasti…” on taas yksi älyn väläys, johon tiivistyy huipputyhmyys.
Tunnetusti taimikoissa harvennetaan laadun mukaan. Mutta varsinkin jo suuremmiksi ehtineissä hyvin hoidetuissa taimikoissa voi jo valita pääasiassa sen mukaan , että tukkipuusaanto maksimoituu ja sen saanti nopeutuu. Niin on esim. joissain e-puuharvennuksissa. Kohta pikkutukkikokoa olevan isomman männyn voi jättää , jos täyttää min.laadun, koska normitaimikkoon verrattuna harvan kasvatustiheyden takia ei tarvitse ympärillä olevien kasvua haittaavia puita sahata pois. Kun kukaan ei maksa hitaasti kasvatettavasta laatupuusta mitään lisää miksi sitä kannattaisi mo:n tehdä.
Kun ”viisaat” ovat 100 vuoden aikana tutkimuksissaan päätyneet siihen, että istutettu puu kannattaa ensiharvennuksessa poistaa kuituna suunnilleen samalla hinnalla kuin mitä istutus muokkauksineen maksoi niin olen valmis kyseenalaistamaan muutkin viralliset opit.
Sellufirmat ovat siis mukana tekemässä metsänhoidon suosituksia. Jotta voisin jollain tavalla luottaa suosituksiin niin ne pitäisi olla täysin 100%:sti metsänomistajatahojen tekemiä. Nyt näyttää, että ne tehdään lähinnä ostajien ja valtiovallan intressejä palveleviksi. Esim. Veli-Jussi Jalkasen julkaisemat metsänhoidon suositukset ovat jo ainakin lähempänä totuutta mielestäni.
Suomessa on onneksi vapaus katsella metsäänsä minkälaisesta oksanreijästä huvittaa. Uskon Metlan ja muun ”sylttytehtaan” pitkäaikaisiin tutkimustuloksiin. En laske itse ja tulokset näkyy.
Panu on itseasiassa selluteollisuuden vapaa uhri, suosimalla laadun täyttämättömän rojun kasvattamista.
Hiihtoniilon aloituskuva on hyvä esimerkki, kuinka oikea aikaisilla taimikonhoidoilla pystytään ohjaamaan laadun jatkumoa.Puuttuu vaan enää kuvan mäntyjen latvoja piiskaavat hieskoivut tai haavat, joita ehkä jonkun mielestä pitäisi lihotella eh:n asti!
Mainitaan että tää on mun kylvötaimikko. Nuo reunassa olevat ovat saaneet enemp valoa. Kuvio on sama kuin aiempi postitukseni täällä jossa hirvisyöntiä näkyy enempi. Ei kannata minusta susipuita näistä vielä tuomita, mutta kohta olisi varmaan aika toimia.
Onko niin että ne puut jotaka maittavat hirvelle tulisi jättää nk syömäpuustoksi koska hirvet tykkää täällä kovinkin olla, ja tosiaan eivät ole tuhonneet tätä kylvötaimikkoa.
Taimikon varhaishoito tehty 5v sitten 2015, jolloinka en luonnollisesti koskenut näihin kylvöihin otin koivuja pois jotta saataisiin havupuuta kasvaan. Tarviikos se seuraava toimenpide 10v tauon ts Kemera nuoren ms hoito vai olikos se väli 7v
Se ”kohta olisi varmaan aika toimia” on ennen kuin taimikkoharvennuksen jälkeiset kasvatettavat puut kärsivät esim. liiasta toispuoli karsiutumisesta. En kyttäisi Kemeroita sillä, että taimikko pilaantuu aikamääriä odotellessa.
Mun tavoite on laadun ja määrän tasapaino, laadusta ei juuri makseta joten sitä ei kannata kasvattaa. Vielä ei olla päätehakkuuseen asti menty tällä systeemillä, kerron myöhemmin lisää 🙂 Viime syksynä tehtiin toinen harvennus männikköön 28 vuotiaana.
On syytä pitää mielessä ,että toispuolinen karsiutuminen tarkoittaa myös juuriston kehittymistä toispuoleiseksi. Kun viereinen puu poistetaan ,tuuli ja lumi tekevät selvää myöhemmin toisesta. Toispuoleinen lumikuorma ja vastapuolen heikommat juuret ovat musertava yhdistelmä. Vaikka kuinka tekisi mieli ,älä jätä taimiakaan 2,4 metriä lähemmäs toisiaan missään olosuhteissa puhumattakaan sekaan tunkevista koivuvesoista.
Tuntuu vähän oudolta ,kun ylitiheitä puustoja kasvattavat odottavat korkeaa tukkiosuutta. Tapahtuu juuri päinvastoin. Tuhoalttius lisääntyy ja kuituosuus metsän kiertoaikana kasvaa. Erityisesti kello kilkattaa näiden kohdalla ,jotka vartavasten kasvattelevat tiheiköitään energiapuuta tuottaakseen.
En minäkään tuon kuvan oikeanpuolesta (ja vasemmanpuoleista) jättäisi, siinä ryhmässä on suunnilleen saman vahvuinen ehjän näköinen, se toki jää mutta muut nurin ja etualan kuusi myös kenttään.
Ei näitä turhaan ole tutkittu. 2000-2200kpl/ha tarkoittaa 2,5m etäisyyttä. Rehevissä kuusitaimikoissa kaikki yli 1800kpl/ha on liikaa. Siinä luvussa kannattaa pysyä myös lehtipuulla täydennettynä.
Ja vaikka oikeasti taimikonharvennus olisi tehty noihin tiheyksiin niin silti kannattaa ensi(ala)harvennus tehdä 12-13m pituusvaiheessa ja aivan viimeistään 15m. Tällä minimoi tuuli- ja lumituhot ja järeytyminen pääsee kunnolla vauhtiin. Tällainen harvennus on kuituharvennus. Jos tukkia alkaa tulla ykkösmotteja enemmän niin harvennus on pahasti myöhässä.
Aivan hyvin voi th:ssa jättää esim. 2 hyvää mäntyä 1,5 m-2 m päähän toisistaan, jos ympärillä ei ole parempaa vaihtoehtoa. Laatu pitää katsoa taimikon eikä ohjekirjan tai metrimitan mukaan. Jos on jo alle jääneitä riukutaimia, niin ei ne elvy yleensä kunnolla kasvuun tilaa saatuaankaan. Nykyään tehdään usein e-puuharvennus ennen tavallista 1. kuitupuuharvennusta . Siksikin sopiva ohjeistus ei ole joka paikkaan sama. E-puuharvennuksen jälkeen seuraavassa harvennuksessa pitäisi tulla jo vähintään pikkutukkia mukaan.
Puuki oikeassa ja tuleekin tukkia hyvinkin. Tuo on hyvä järjestys, ensin e-puuharvennus ja sitten hiukan myöhempi 1-harvennus. Kerron tällaisen kohteen tuotoksesta joko tänä kesän jälkeen tai vuoden päästä vastaavaan.
En löydä kuvasta susipuuta. Laadun perusteella taimikonhoito. Kuitenkin niin että männikössä ei kannata selkeästi valtapuustoa lyhyempää hyvälaatuistakaan mäntyä jättää vaikka etäisyyttä muihin on, laatua on myös puun kasvukyky. Alta ja päältä pois tavaraa, paraslaatuiset valtapuut kasvamaan ja 2000 runkoa /ha tavoite. Päätehakkuussa jäljellä on vajaa 800 runkoa, että voi sinne ensiharvennukseen jonkun kovakasvuisen tyvimutkaisenkin jättää. Itse tulee jätettyä mieluummin suoria runkoja vaikka puolentoista metrin välein ja sitten poistettua huonompia, eli runkojen laatu selkeästi tärkeämpi kuin tasaiset taimivälit ja ensiharvennuksen motit. On susipuitakin joskus tullut jätettyä, mutta enempi niistä on harmia.
Aika paljon tuo 800 päätehakkuussa, riippuu tietysti sijainnista ja maapohjasta paljonko useamman tukin puuta pystyy kasvattamaan järkevässä ajassa. Tuohan saattaa tarkoittaa vain yhtä harvennuskertaa.
Ei 2,5m taimiväli tietenkään mikään absoluuttinen minimivaatimus ole vaan keskimääräinen etäisyys.
Minulle on sama kutsutaanko ensiharvennusta ensiharvennukseksi tai energiapuuharvennukseksi, joka tapauksessa viimeisessä taimikonhoidossa maksimitiheys kannattaa laskea 2000-2200kpl/ha tasoon ja kuusikoissa 1800kpl/ha.
Tämä varmistaa hyvälaatuisen ja etenkin hyvälatvaisen puuston ensiharvennuksen jälkeen. Ja kiertoajalle korkeimman mahdollisen tukkiosuuden. Myös järkevän mahdollisuuden yläharvennukseen toisessa harvennuksessa.
KUkaan täysjärkinen ei laita männikköään hirvimailla noin harvaksi käsikirjan mukaisiin harvuuksiin mutta toki keskustelusta rohkaistuneena laitan tänkin kuvion sitten rankaharvennukseen ja pikkusen saa myytävää energiarankaa sitten kanssa kokoon. Varsinainen ensiharvennus toki myöhemmässä vaiheessa.
”En löydä kuvasta susipuuta…”
Jos näin on, sitten en ihmettele jos kaikki motokuskitkaan eivät ”osaa” ratkaista! Mo:ien tulkinnat ja ohjeet kun ovat näinkin sekavia..!
Eikö tuo ole selvää taimikkoa? On ”sylttytehtaiden” ohjeissa tehdä taimikkoharvennus ~5-6 pituudessa oksikkuuden vähentämiseksi.
Jeezi työntyy 50 litraiseen tilin tekoon…
Tilin tekoon lähdetään heti kun hiukan on päästy yli 50ltr:n koska metsä myös ampaisee parhaiten ajoissa tehdyillä harvennuksilla. Siksikin susipuilla on paikkansa juuri enskan aikaistajana.
Pete. Jos tavoite on 2000 runkoa /ha, niin vanha kaava äestysalueilla oli, että kahden metrin välein tehtyihin äestysvakoihin iskettiin 2,5 metrin välein taimi. Eli koskaan en ole ollut työmaalla, jossa olisi pyydetty / käsketty istuttamaan 2200 tainta /ha:lle.
Kaivurilaikutuksessa, samoin kuin-mätästyksessä on laskenta solutettu konekuskille. Kuvassa ollaan vasta taimikossa, joka on kyllä kylmän viileästi harvennettava – ja harvennettava tuohon kahteen tuhanteen laatuperiaatteet kirkkaana mielessä, Susipuut pois, mutta jäitä hattuun puuvälin kanssa. puolitoista metriä pitäisi olla minimiväli, koska seuraava käsittely tehtänee vähintään mopoauton kokoisella kouralla yli kymmenmetrisen, huojuvan puomin päässä.
Kun lähdetään energiapuuhakkuuseen taimikkoon, niin kannattaa funtsata sitäkin, että ajokone tarvitsee yhtä leveät ja -suorat ajourat kuin kuitupuuleimikossakin. Elikkäs siellä on hakattava ajourilta pois myös kelpo runkoja, joista ei sittemmin saakkaan revittyä kuitua eikä tukkia.
Siis poistetaan tuottavasta pinta-alasta 20 %. Paljonkos se energiapuun kantohinta olikaan/ kiinto?
Hiihtoniilo, minullakin on metsää ”hirvimailla” ja olen täytellyt hirvivahinkoilmoituksia ja jonkun euron saanut korvausta. Sinulla on tietysti paras tieto tuon kuvion hirvituhoriskistä.
Minun kokemus on, että yleensä tuhot käytännössä loppuvat kun latva on sen verran paksu ettei se enää hirven otteilla taitu. Tuossa kuvassa ollaan ainakin lähellä tätä. Ehkä kannattaa odottaa ensivuoteen taimikonharvennuksessa?
Siitä olen varma, että ”taittamistuhoriskin” ylittäneitä taimikoita ei kannata kasvatella ylitiheinä.
Taimikonhoito ja metsänhoito on latvusten hoitoa. Kun latvukset ovat kunnossa ja puilla etäisyyttä se 2,5m toisistaan niin sitten tulee tulosta. Energiapuuharvennuksen ”kautta” ei kannata kasvatella, mutta ostopalstoilla niitä joutuu tekemään. Paskasta ei kuitenkaan saa kultaa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Nuoren metsän hoidon tukea voisi saada kemerasta tuohon.
Kemera kelpoinen näyttäsi olevan, jos edellisestä kemerasta on kulunut minimi karenssi umpeen. Nythän nuoren metsän harvennus ja pienpuun korjuun tuki nousi prikymppiä / m-3, kun nuoren metsän hoidon yhteydessä kerätään pienpuu energiaksi.
Kuvan perusteella kuviolla on hyvä kasvu ja näyttäisi olevan vara kasvattaakin järeyttä / runko jokunen vuosi, menettämättä energiapuu tukea., joka on pohjapinta-alalla punnittuna 16 cm rinnankorkeudelta.
Hirvi tuossa on jotain napsinut, mutta alkaa olla tuhoilta turvassa. Mitään koneella korjattavaa tuossa ei ole eikä kannata kasvatella ”energiapuujäreyteen” vaan harventaa taimikko nyt 2000-2200kpl/tiheyteen. Juurikäävän leviämisen riski on pienempi kun tekee nyt heti tai sitten syksyllä ensipakkasten jälkeen.
Taimikon laatuharvennuksen aika ja kuusta mukaan.Kuvan oikealla olevat susikempurat kenttään.
Itse teen taimikonhoidot alaharvennuksena laatuun katsomatta, jolloin päästään mahdollisimman nopeasti ja suurella kertymällä ensiharvennukseen, josta lähtien tehdään laatuharvennuksia. Useimmat tuntuvat tekevän toisin päin.
Olen Panun kanssa samoilla linjoilla. Jotain pientä valintaa kannattaa tehdä laadun hyväksi, mutta isossa kuvassa taimikonharvennus alaharvennuksena. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että karkuun päässeet koivut säästäisin.
Totta, sen verran pitää tarkentaa että isolla rahalla istutettuja taimia ei poisteta raivaussahalla vaikka vieressä olisi isompi luontainen koivu. Koivujakin mahtuu väliin sopivasti kun istutustiheys ei ole liian korkea.
Onko raati todella sitä mieltä,että kuvan oikealla oleva susi saa jatkaa eh:n saakka? Paskalaatua koko runko.
…Kuin myös suurennetun kuvan vasen runko. Käsittämätöntä tuollaisten suosiminen.
Suosisin tosiaan. Kuituna enskaan on järeysvaatimus noin 50ltr. ja jos noita aletaan nyt poistaa menee enska vuosia eteenpäin. Ketään mitään riukumetsää tule koneella puimaan. ja enskassa tehdään kuitua tai e-puuta jolloin järeys ratkaisee.
Eipä tosiaan tuommoisia hirvien katkomia mäntyjä kannata jättää kasvamaan. Kuitu/energiapuita ovat seuraavassakin harvennuksessa.
Kyllä se ainakin aina männyntaimikossa pitää olla laatu edellä, Tosin ei näytä pääsääntöisesti kovin korkealaatuiselta nuo männyt, mutta parhaistahan sitä pitäisi metsä tehdä.
Nuo energiapuun kasvattajat ovat korkeintaan näpertelijöitä, jotka yrittävät kasvattaa keppimetsää, kun sieltä tulee sitä energiapuuta. Männikkö näyttää siltä, että siinä ei istutustaimia ole.
Kyllä nuo kuitukasaan kelpaavat ihan missä harvennuksessa vaan.
Mtäpä Jeeziä neuvomaan. Putlerilta saa kysellä.
Männikön toisessa harvennuksessa tehdään poistettavista puista tukkeja, joten ei ole mitään järkeä kasvattaa sinne kuiturunkoja. Jesse on tunnetusti tienannut kuidulla paremmin, mutta meillä se ei valitettavasti onnistu.
Kyllä. Juuri taimikkoharvennuksessa viimeistään on lintattava huonolaatuiset etukasvuiset susipuut kenttään. Jatkoon jää laadukkaimmat tasamittaiset ja elinkelpoiset. Ne eivät ole alle jääneitä hentoja ”horsmia”…
Nykyään kannattaa jättää tukinlaadun tod.näk. täyttäviä pystyyn th:ssakin. Silloin käy myös suuremmat taimet, jos laatu riittää.
Aukkopaikkoihin sitten mitä sattuu niissä olemaan.
Kyllä taimikonhoitoon
Jesse saa hirven katkomista räkämännyistäkin tyvitukkia. – Kateeksi käy!
Outo logiikka on tuolla Jeezillä puunkasvatuksessa. Mainituista susipuista ei ole mitään järkeä lihottaa mitään, kun laatu ei riitä.Mukamas …pikkutukkia ja tukkia! Kourassa silppuutuvat päreiksi.
Ehkä muuta ovat tosiaan saaneet jo ensiharvennuksessa jotain muuta kuin kuitua tai energiaa, itse en ole koskaan. Siksi kasvatan isoimmat puut ensiharvennukseen kuiduksi laadusta riippumatta.
Mistä tuo oppi on peräisin? Koko ajanhan raivuussa ja th suositaan kasvupaikalle sopivinta ja laadukkainta taimi-ainesta.Karuilla paikoin vain mä menestyy,rehevemmillä myös raudus/ku. Etukasvuinen laaduton mä-oksakärähkä tuhoaa ympäriltään hyvät männyt muotopuoliksi tai hengiltä. Tukistahan tili tehdään..!
Oppi on itse keksittyä. Ei se räkämäntykään kovin laajaa tuhoa tee ajatellen ensiharvennuksen jälkeistä tiheyttä. En tietenkään ole tällä opilla mitään koko kiertoaikaa ehtinyt kasvattaa. Kokemuksia kertyy ja systeemiä muutetaan tarpeen mukaan. Sen olen kuitenkin oppinut, että virallinen oppi on huuhaata esim istutustiheyksien suhteen.
Mielenkiintoista, mutta tuo oppi ja teoria on hyvin vieras.
Kuvan vasen ja oikealla olevat ylispuut olisi pitänyt kaataa jo varhaisperkauksessa. Tilannehan ”pahenee” koko ajan. Eh:ssa nuo poistettavat romut jos saa ehjänä pinoon, niiden ympärillä olevat hontelot toislaita-oksaiset kaarelle pullistetut männytkin ovat piloilla eivätkä menesty.
Manumiehelle nuo ovat ”mieluisia” pehkoja.
mehtäukko:”Mistä tuo oppi on peräisin? Koko ajanhan raivuussa ja th suositaan kasvupaikalle sopivinta ja laadukkainta taimi-ainesta.Karuilla paikoin vain mä menestyy,rehevemmillä myös raudus/ku. Etukasvuinen laaduton mä-oksakärähkä tuhoaa ympäriltään hyvät männyt muotopuoliksi tai hengiltä. Tukistahan tili tehdään..!”
Juurikin noin. Ja kun tiedetään / osataan tykkipuiden laatuvaatimukset, niin sen mukaan pelataan.
Tuo periaate, että jo varhaisperkauksessa poistetaan ne susipuut, on ainoa oikea menetelmä. Voin kokemuksesta sanoa, että silloin niiden poisto ei kirpaise läheskään niin paljoa, kuin nyöhemmin, kun ne on käytännössä PAKKO ottaa pois, että edes muutama hyvälaatuinen pelastuisi, vaikkakin parikymmentä vuotta myöhästyneenä.
On naurettavaa, kun tavalliset tallaajat muutaman vuoden ”kokemuksellaan” kivenkovaa väittävät tietävänsä paremmin kuin Metsäntutkimuslaitoksen tutkijoiden kirjaamat MITTAUKSIIN perustuvat tutkimustulokset sadanviidenkymmenen vuoden ajalta vääjäämättä osoittavat. Itävaltalaiset tutkimukset vielä paljon pidemmältä ajalta.
Poisluettuna erään Lähteen teoriat.
Jätkä on täysin oikeassa. Muistan hyvin, kuinka nuorena puuntuottaja-aloittelijana olin paljon viisaanpi kuin nyt!
Niinpä.
Panu..”Oppi on itse keksittyä. Ei se räkämäntykään kovin laajaa tuhoa tee ajatellen ensiharvennuksen jälkeistä tiheyttä…”
Kun se ”jälkeinen” tiheys tosiaan jää pirun riski-alttiiden honteloiden varaan, ja nekin menettävät laatunsa harakannaintipuun kurimuksessa.
Jeezin pöhähdys…”Isoimmat kasvuun ja niistä eh:ssa tehdään aikaisessa vaiheessa hyvä kasvatusmetsä. Ja kuitukasa on mukavan tanakkaa tekoa..” on todellinen juopuneen älynväläys!
Kun aikansa odottelee susipuita kasvatellen ,ei metsästä muutaman vuoden kuluttua muita löydykään. Valitettavan monta ”metsää” olen joutunut työurani aikana rakentelemaan pelkistä susipuista muiden ehdittyä riukuuntua kasvatuskelvottomiksi. Kun tihentymät sisältävät vain latvattomia ja pienijuurisia riukuja , jäävät susipuut ainoiksi kasvatuskelpoisiksi vaihtoehdoiksi. Susipuut ja tihentymät on hoidettava jo taimikkovaiheessa ,jotta on myöhemmin riittävästi parempaa puuainesta korjattavaksi eri tarpeisiin. Hoitamattomista metsistä päätyvät kuiduksi niin susipuut ,kuin myös liian laihoiksi jääneet riukuuntuneet rungotkin……
Kyllä suorittavakin on palkkansa kuitua suosivalta firmalta saanut. Joten eiköhän sitä ole syönyt mitä nyt kitisee. Eihän niitä susipuita nyt normitaimikossa montaa ole joten taimikon laatuun ne ei vaikuta kuin litratilavuutta parantavasti. Jolloin päästään ajoissa pelastamaan kasvatuskelpoinen metsä.
Ei pelasteta Jeezin neuvoin. Tuossa kuvassakin on ainakin kaksi SELVÄÄ etukasvuista sutta.
”.. taimikon laatuun ne ei vaikuta kuin litratilavuutta parantavasti…” on taas yksi älyn väläys, johon tiivistyy huipputyhmyys.
Tunnetusti taimikoissa harvennetaan laadun mukaan. Mutta varsinkin jo suuremmiksi ehtineissä hyvin hoidetuissa taimikoissa voi jo valita pääasiassa sen mukaan , että tukkipuusaanto maksimoituu ja sen saanti nopeutuu. Niin on esim. joissain e-puuharvennuksissa. Kohta pikkutukkikokoa olevan isomman männyn voi jättää , jos täyttää min.laadun, koska normitaimikkoon verrattuna harvan kasvatustiheyden takia ei tarvitse ympärillä olevien kasvua haittaavia puita sahata pois. Kun kukaan ei maksa hitaasti kasvatettavasta laatupuusta mitään lisää miksi sitä kannattaisi mo:n tehdä.
Kun ”viisaat” ovat 100 vuoden aikana tutkimuksissaan päätyneet siihen, että istutettu puu kannattaa ensiharvennuksessa poistaa kuituna suunnilleen samalla hinnalla kuin mitä istutus muokkauksineen maksoi niin olen valmis kyseenalaistamaan muutkin viralliset opit.
Sylttytehdas löytyy täältä: https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/metsanhoidon-suositusten-tekijat
Sellufirmat ovat siis mukana tekemässä metsänhoidon suosituksia. Jotta voisin jollain tavalla luottaa suosituksiin niin ne pitäisi olla täysin 100%:sti metsänomistajatahojen tekemiä. Nyt näyttää, että ne tehdään lähinnä ostajien ja valtiovallan intressejä palveleviksi. Esim. Veli-Jussi Jalkasen julkaisemat metsänhoidon suositukset ovat jo ainakin lähempänä totuutta mielestäni.
Suomessa on onneksi vapaus katsella metsäänsä minkälaisesta oksanreijästä huvittaa. Uskon Metlan ja muun ”sylttytehtaan” pitkäaikaisiin tutkimustuloksiin. En laske itse ja tulokset näkyy.
Panu on itseasiassa selluteollisuuden vapaa uhri, suosimalla laadun täyttämättömän rojun kasvattamista.
Hiihtoniilon aloituskuva on hyvä esimerkki, kuinka oikea aikaisilla taimikonhoidoilla pystytään ohjaamaan laadun jatkumoa.Puuttuu vaan enää kuvan mäntyjen latvoja piiskaavat hieskoivut tai haavat, joita ehkä jonkun mielestä pitäisi lihotella eh:n asti!
Mainitaan että tää on mun kylvötaimikko. Nuo reunassa olevat ovat saaneet enemp valoa. Kuvio on sama kuin aiempi postitukseni täällä jossa hirvisyöntiä näkyy enempi. Ei kannata minusta susipuita näistä vielä tuomita, mutta kohta olisi varmaan aika toimia.
Onko niin että ne puut jotaka maittavat hirvelle tulisi jättää nk syömäpuustoksi koska hirvet tykkää täällä kovinkin olla, ja tosiaan eivät ole tuhonneet tätä kylvötaimikkoa.
Taimikon varhaishoito tehty 5v sitten 2015, jolloinka en luonnollisesti koskenut näihin kylvöihin otin koivuja pois jotta saataisiin havupuuta kasvaan. Tarviikos se seuraava toimenpide 10v tauon ts Kemera nuoren ms hoito vai olikos se väli 7v
Se ”kohta olisi varmaan aika toimia” on ennen kuin taimikkoharvennuksen jälkeiset kasvatettavat puut kärsivät esim. liiasta toispuoli karsiutumisesta. En kyttäisi Kemeroita sillä, että taimikko pilaantuu aikamääriä odotellessa.
Mun tavoite on laadun ja määrän tasapaino, laadusta ei juuri makseta joten sitä ei kannata kasvattaa. Vielä ei olla päätehakkuuseen asti menty tällä systeemillä, kerron myöhemmin lisää 🙂 Viime syksynä tehtiin toinen harvennus männikköön 28 vuotiaana.
On syytä pitää mielessä ,että toispuolinen karsiutuminen tarkoittaa myös juuriston kehittymistä toispuoleiseksi. Kun viereinen puu poistetaan ,tuuli ja lumi tekevät selvää myöhemmin toisesta. Toispuoleinen lumikuorma ja vastapuolen heikommat juuret ovat musertava yhdistelmä. Vaikka kuinka tekisi mieli ,älä jätä taimiakaan 2,4 metriä lähemmäs toisiaan missään olosuhteissa puhumattakaan sekaan tunkevista koivuvesoista.
Tuntuu vähän oudolta ,kun ylitiheitä puustoja kasvattavat odottavat korkeaa tukkiosuutta. Tapahtuu juuri päinvastoin. Tuhoalttius lisääntyy ja kuituosuus metsän kiertoaikana kasvaa. Erityisesti kello kilkattaa näiden kohdalla ,jotka vartavasten kasvattelevat tiheiköitään energiapuuta tuottaakseen.
En minäkään tuon kuvan oikeanpuolesta (ja vasemmanpuoleista) jättäisi, siinä ryhmässä on suunnilleen saman vahvuinen ehjän näköinen, se toki jää mutta muut nurin ja etualan kuusi myös kenttään.
Ei näitä turhaan ole tutkittu. 2000-2200kpl/ha tarkoittaa 2,5m etäisyyttä. Rehevissä kuusitaimikoissa kaikki yli 1800kpl/ha on liikaa. Siinä luvussa kannattaa pysyä myös lehtipuulla täydennettynä.
Ja vaikka oikeasti taimikonharvennus olisi tehty noihin tiheyksiin niin silti kannattaa ensi(ala)harvennus tehdä 12-13m pituusvaiheessa ja aivan viimeistään 15m. Tällä minimoi tuuli- ja lumituhot ja järeytyminen pääsee kunnolla vauhtiin. Tällainen harvennus on kuituharvennus. Jos tukkia alkaa tulla ykkösmotteja enemmän niin harvennus on pahasti myöhässä.
Aivan hyvin voi th:ssa jättää esim. 2 hyvää mäntyä 1,5 m-2 m päähän toisistaan, jos ympärillä ei ole parempaa vaihtoehtoa. Laatu pitää katsoa taimikon eikä ohjekirjan tai metrimitan mukaan. Jos on jo alle jääneitä riukutaimia, niin ei ne elvy yleensä kunnolla kasvuun tilaa saatuaankaan. Nykyään tehdään usein e-puuharvennus ennen tavallista 1. kuitupuuharvennusta . Siksikin sopiva ohjeistus ei ole joka paikkaan sama. E-puuharvennuksen jälkeen seuraavassa harvennuksessa pitäisi tulla jo vähintään pikkutukkia mukaan.
Puuki oikeassa ja tuleekin tukkia hyvinkin. Tuo on hyvä järjestys, ensin e-puuharvennus ja sitten hiukan myöhempi 1-harvennus. Kerron tällaisen kohteen tuotoksesta joko tänä kesän jälkeen tai vuoden päästä vastaavaan.
En löydä kuvasta susipuuta. Laadun perusteella taimikonhoito. Kuitenkin niin että männikössä ei kannata selkeästi valtapuustoa lyhyempää hyvälaatuistakaan mäntyä jättää vaikka etäisyyttä muihin on, laatua on myös puun kasvukyky. Alta ja päältä pois tavaraa, paraslaatuiset valtapuut kasvamaan ja 2000 runkoa /ha tavoite. Päätehakkuussa jäljellä on vajaa 800 runkoa, että voi sinne ensiharvennukseen jonkun kovakasvuisen tyvimutkaisenkin jättää. Itse tulee jätettyä mieluummin suoria runkoja vaikka puolentoista metrin välein ja sitten poistettua huonompia, eli runkojen laatu selkeästi tärkeämpi kuin tasaiset taimivälit ja ensiharvennuksen motit. On susipuitakin joskus tullut jätettyä, mutta enempi niistä on harmia.
Aika paljon tuo 800 päätehakkuussa, riippuu tietysti sijainnista ja maapohjasta paljonko useamman tukin puuta pystyy kasvattamaan järkevässä ajassa. Tuohan saattaa tarkoittaa vain yhtä harvennuskertaa.
Ei 2,5m taimiväli tietenkään mikään absoluuttinen minimivaatimus ole vaan keskimääräinen etäisyys.
Minulle on sama kutsutaanko ensiharvennusta ensiharvennukseksi tai energiapuuharvennukseksi, joka tapauksessa viimeisessä taimikonhoidossa maksimitiheys kannattaa laskea 2000-2200kpl/ha tasoon ja kuusikoissa 1800kpl/ha.
Tämä varmistaa hyvälaatuisen ja etenkin hyvälatvaisen puuston ensiharvennuksen jälkeen. Ja kiertoajalle korkeimman mahdollisen tukkiosuuden. Myös järkevän mahdollisuuden yläharvennukseen toisessa harvennuksessa.
KUkaan täysjärkinen ei laita männikköään hirvimailla noin harvaksi käsikirjan mukaisiin harvuuksiin mutta toki keskustelusta rohkaistuneena laitan tänkin kuvion sitten rankaharvennukseen ja pikkusen saa myytävää energiarankaa sitten kanssa kokoon. Varsinainen ensiharvennus toki myöhemmässä vaiheessa.
”En löydä kuvasta susipuuta…”
Jos näin on, sitten en ihmettele jos kaikki motokuskitkaan eivät ”osaa” ratkaista! Mo:ien tulkinnat ja ohjeet kun ovat näinkin sekavia..!
Ei tuosta saa vielä tarpeeksi rankoja myyntiin. Ei ainakaan motohakkuulla tehtäväksi asti ole puuta.
Eikö tuo ole selvää taimikkoa? On ”sylttytehtaiden” ohjeissa tehdä taimikkoharvennus ~5-6 pituudessa oksikkuuden vähentämiseksi.
Jeezi työntyy 50 litraiseen tilin tekoon…
Tilin tekoon lähdetään heti kun hiukan on päästy yli 50ltr:n koska metsä myös ampaisee parhaiten ajoissa tehdyillä harvennuksilla. Siksikin susipuilla on paikkansa juuri enskan aikaistajana.
Mutta kuvassa tosiaan ollaan vielä taimikossa. Ei tuota tarvii kuin kevyesti harventaa nyt raivaamalla.
Pete. Jos tavoite on 2000 runkoa /ha, niin vanha kaava äestysalueilla oli, että kahden metrin välein tehtyihin äestysvakoihin iskettiin 2,5 metrin välein taimi. Eli koskaan en ole ollut työmaalla, jossa olisi pyydetty / käsketty istuttamaan 2200 tainta /ha:lle.
Kaivurilaikutuksessa, samoin kuin-mätästyksessä on laskenta solutettu konekuskille. Kuvassa ollaan vasta taimikossa, joka on kyllä kylmän viileästi harvennettava – ja harvennettava tuohon kahteen tuhanteen laatuperiaatteet kirkkaana mielessä, Susipuut pois, mutta jäitä hattuun puuvälin kanssa. puolitoista metriä pitäisi olla minimiväli, koska seuraava käsittely tehtänee vähintään mopoauton kokoisella kouralla yli kymmenmetrisen, huojuvan puomin päässä.
Kun lähdetään energiapuuhakkuuseen taimikkoon, niin kannattaa funtsata sitäkin, että ajokone tarvitsee yhtä leveät ja -suorat ajourat kuin kuitupuuleimikossakin. Elikkäs siellä on hakattava ajourilta pois myös kelpo runkoja, joista ei sittemmin saakkaan revittyä kuitua eikä tukkia.
Siis poistetaan tuottavasta pinta-alasta 20 %. Paljonkos se energiapuun kantohinta olikaan/ kiinto?
Tämmöisiä pohdiskelen näin iltahämärissä.
Samaa mieltä Jätkän kanssa.
Hiihtoniilo, minullakin on metsää ”hirvimailla” ja olen täytellyt hirvivahinkoilmoituksia ja jonkun euron saanut korvausta. Sinulla on tietysti paras tieto tuon kuvion hirvituhoriskistä.
Minun kokemus on, että yleensä tuhot käytännössä loppuvat kun latva on sen verran paksu ettei se enää hirven otteilla taitu. Tuossa kuvassa ollaan ainakin lähellä tätä. Ehkä kannattaa odottaa ensivuoteen taimikonharvennuksessa?
Siitä olen varma, että ”taittamistuhoriskin” ylittäneitä taimikoita ei kannata kasvatella ylitiheinä.
Taimikonhoito ja metsänhoito on latvusten hoitoa. Kun latvukset ovat kunnossa ja puilla etäisyyttä se 2,5m toisistaan niin sitten tulee tulosta. Energiapuuharvennuksen ”kautta” ei kannata kasvatella, mutta ostopalstoilla niitä joutuu tekemään. Paskasta ei kuitenkaan saa kultaa.