Tukkivaltaisten leimikoiden kauppa on heikkenemään päin, näin ainakin kantohinnan suhteen.
Osalla ostajista tukin minimi paksuudet on kasvaneet ja ostossa, ja korjuussa sekoittuu-uuden- ja vanhankaupan katkontaohjeet.
Kuva on Itä-Suomesta Binderholz Nordik Oy:n tukkivarasto, jossa kuusitukki on katkottu, minimistä maksimiin kaikki, pituuteen 31 dm
Entinen minimipituusmitta 31 dm, joka ei enää ole yleisesti käytössä, onkin hyvä lisä tukkimottien kasvattamiseen varsinkin harvennuksilla. Laskin viimeksi, kun oli hakkuu, jossa puita meni myös Binderholzille, että n. 10 % lisäänty tukkien määrä siihen normimin.mittaan 43 dm verrattuna.
Binderholzin tapa käyttää tukkiraaka-ainetta on esimerkillisen myönteistä metsänmyyjille. Tukkisaanto on harvennuksilta- avohakkuuseen ollut hyvää, suhdanteista riippumatta.
Tukkilaadun talteenotto perustuu Pohjois-Karjalan metsiin sopivilla mittavalikoimalla ja tarpeella saada omaan taloon mahdollisimman ja paljon omaan käyttöön sopivaa tavaraa, lisäksi koneketjut on koulutettu tavoitteen saavuttamiseen.
Tämä Binderholtsin tulo Itä-Suomeen oli lottovoitto lähiseudun metsänomistajille. Tilanne olisi hankalampi tässä markkinatilanteessa, jos ostaja olisi ollut joku kolmesta suuresta sellunkeittäjästä.
Pahimmillaan Itä-Suomen sahat oli ns. suhdannesahoja ja pahin vaihtoehto olisi, että niistä ainakin toinen suljettaisiin kokonaan !
Jos kaikki pituudet olisivat käytössä, niin tukkiosuus tulisi hyödynnettyä tarkkaan. Osarunko-korjuussa päästäisiin sataan prosenttiin, mutta nuo kaavoihinsa kangistuneet puun mekaanisesti jalostajat eivät ole sitä vielä hyväksyneet.
Vain niille, jotka käyttävät osarunko, kokorunko, taikka vapaasti kaikkia mittoja – kannattaisi myydä, vaikka hivene halvemmalla yksikköhinnallakin.
Onhan se helppo arvostella jos itse ei tarvitse vastata tuotantolaitoksen tuottavuudesta eikä puutavaran jälkimarkkinoinnista. Uskoisin että sahan ei kannata ostaa sellaista materiaalia jossa hukka osuus tai vähäinen tuotteen määrä on niin heikko että tuottavuus siitä kärsii. Kyse ei loppujen lopuksi ole siitä otetaanko tukkiosuus talteen tarkaan, vaan siitä että saha saa niitä mittoja joista sen kannattaa tehdä tuotteita mahdollisimman edullisesti ja pienin hukkaprosentein.
Binderholzsilla on laaja massiivipuutuotetarjonta sahatavarasta rofiilipuun kautta yksi- ja monikerroksiseksi liimattuihin massiivipuihin ja puulevyihin, eli omakäyttö ja jalostus tarvitsee tietynmittaista raaka-ainetta.
Harvennukset ja keskijäreyttä lähentelevät avoleimikot on tukkikertymä myyjäkannalta parhaita, koska leimikoissa on paljon sellaisia runkoja, jossa ei läpimitta riitä 43:n tukkiin.
Keskinkertaista heikompilaatuisessa leimikossa yksi tukkipituus on ongelma, siinä joutuu hyväksymään joko metsälumpit tai n. 3m kuidun
Ostajann itää pidättäytyä ostamasta sellaista leimikko, jossa runkojen järeys ja mopokuskin taito eivät riitä tekemään tykkipuusta tukki.
Minimipituutena 43 dm on kuitenkin järjetön, kun ottaa huomioon, että sin 55 dm:n saheet loppujen lopuksi katkotaan tuotantolaitoksessa tai rakennuksilla.
Vanha kaava ammattikirvesmiehillä rakennuksilla on ollu, että AINA otetaan uusi – pitkä lauta, sahataan siitä pätkä, joka tarvitaan ja loppu heitetään sivuun. Jos näitä 3 -3 metrin hukkapaloja nuuka rakennuttaja nostelee lautanipun päälle, niin ei kelpaa.
Tulee mieleen aina yksi sirkkelimies, jolta rakentaja tilasi kuuden metrin pituista sahatavaraa monta kuutiota. Sahuri tilasi, osti ja hankki 61 dm:n tukkeja useammalta hankintamieheltä ja sahasi ne tilauksen mukaan. Ostaja tuli ja sahasi tavaran keskeltä poikki, koska se oli sellaisena helpompi kuormata ja käsitellä.
Jos on tehty tukkimetsästä kauppa, joka koskee koko tukkierää, niin mielestäni ostajan velvollisuus on maksaa kaikesta tukkikelposesta puusta täysi hinta, vaikka survoisi sen pyörien alle.
Ehdotan jälleen kerran siirtymistä puulajikohtaiseen kuutiohinnoitteluun puunmyyjän kohdalla. Jäisi pois tämä asiaa tuntemattomien tahojen pohdinta mikä on tukkia ja mikä ei. Nykyään tukkien katkontamitat määräytyvät asiakkaiden tarpeiden mukaan. Kukaan ei halua maksaa hukkapätkistä eikä huonosta laadusta. Tavaralajikohtaista erottelua tarvitaan vain määriteltäessä tuotantolaitosta ,jonne eri laadut toimitetaan. Raaka-aineen hinta tulisi määritellä yhtenä kokonaisuutena puulajeittain.
PS. Moniko tietää , kuinka arvokkaita tuotteita esim. kuitupuusta tehdään? Lautaan verttattuna tiettyjen jalosteiden hinta on ihan eri lukemissa.
Kuinkahan tuo timpurien työtavat sopii nykyäajan teollisuuden puukauppaan. Onkohan sahatavaran tarve sama täällä kuin muuaalla maailmassa . Eipä taida olla. Siten pelkkä vertailu johonkin timpuriporukan talotekemiseen ei ole tätä päivää. Aika on kulkenut vain ohi. Olen samaa mieltä kopran kanssa siitä että tukkikauppaa voisi muutenkin tehdä kuin pelkän yhden kuutiohinnan perusteella. Muistaakseni kopra on esittänyt että tukilla olisi useampi hinta laadun ja koon perusteella. Tyvitukille ja suuremmalle puulle olisi eri hinta kuin väli,latva tai pienläpimittaiselle tukille. Nythän laatupuulle, kuorelle ja sahanpurulle maksetaan sama hinta kuin tukilla on ja siten poljetaan laatupuunhintaa alaspäin huonon tukin kustannuksella.
Binderholzsin punkäyttö eroaakin muista tukinkäyttäjistä, koska omajalostus kaipaa mieluusti tätä lyhyttä mittaa, kuten edellä jo kerroin.
Puukin laskelma 10 %:n tukinlisäys pitää paikkansa. Lisäksi Binderhozsin pikkutukki ja parru lisää leimikon kokonaisarvoa, on hyvin yleistä, että leimikon lisäarvo on uudistuskulujen verran Itävaltalaisen ostajan hyväksi.
Tavaralajikaupassa lähes sovittamaton ristiriita on se, että puun myyjä haluaa maksimoida rungosta millilleen erilaiset tukkiosuudet unohtamatta latvaosan minimiläpimittaa. Ostaja taas haluaa mielellään vain ne osuudet rungoista, joista valmistettava jaloste tuottaa suurimman nettotulovirran.
Jos oikein tarkkoja ollaan kauppakirjaan pitäisi kirjata myös käytetyt matriisit, sillä niillä katkontaa ohjataan !
mopokuski. Nykyään entisaikaa paremmin voidaan talotehtaalla ennakoida tarve, joka nykyisessä pienelementti – ja modulirakentamisessa voidaan melko pitkälle standardisoida.
Esim. tyyppitaloissa seinän korkeus lienee lähes aina sama. Seinät tehdään tasakorkeuteen ja sen päälle tulee mahdolisesti ullakkokerros ja samaan pakettiin kattoristikot. Toki sormijatkoksilla saadaan jatkettua lyhyistäkin tumpeista minkä pituisia tahansa ja ne kestävät jopa paremmin kuin pitkästä tehdyt. Myös esim pystylaudoitus olisi hyvän näköinen, jos se olisi yksimittaisista paneleista tehty. Talonrakentajat tehtaalla takuulla tykkäisivät, jos tavara olisi määräpituista jo siinä vaiheessa, kun trukki tuo nipun ääreen.
Paikallisesti voi etelä-savossa ottaa huomioon Misavan mitat. Voi jossain leimikossa auttaa paljon tukkiprosentissa. Toisissa ei.
Jätkä. Tiedetään. Ihmettinkin aikaisempaa kirjoitustasi. Oli vähän kuin sotaveteraani olis muistellut aikaa ennen talvisotaa.
Itä-Suomessa on n. 100 km säteellä 4-5 ns. pelkkiä sahureita, joille on elinehto saada ostettua sahattavaa ja löytää markkinoita sahatavaralle, muuten pelkän sahurin rahan kierto heikkenee. Jo aikaisemmat laskusuhdanteet on sen osoittaneet, ettei ne ole ensimmäisenä lomauttamassa väkeään.
Yksityisten sahojen toimesta täällä on säilynyt myyjälle tärkeä sahapuun tarkka talteen otto, hyvällä katkonnalla. Metsänomistajat tekee kumminkin puukauppa päätöksiä vuosittain, joka on tärkeää metsätalousyrittäjille, metsätalouden pyörittämisessä.
Ei tukkileimikkoa kannata jättää myymättä vieläkään, jos ostajaksi löytää itsenäisen sahurin. Korkeilla kuutiohinnoilla ei ole merkitystä jos kuljettajalle ostajan toimistolla tehdään ja lähetetään huonot metsään sopimattomat matriisit.
Silloin kuljettajan kädet on sidottu, korkeintaan voi ilmoittaa huonosta tukkikertymästä, mutta yleensä vastaus on jyrkkä ei, eli silloin kuljettajan on helppo ajaa koneen automaatiikalla ja vastuu on siirtynyt firman toimistolle, ostajalle.
Automatiikan ohjaamana hakkuu on nopeaa ja koneen tuotos nousee, ja nousee silloin ei alkavia mutkia ja lahoja erotella, vaan ajetaan esivalinnalla, jolloin 3m:n pölkky on minimi.
Ihmettelin taannoin kun noin 100v kuusikkoa rajanaapurilta päätehakkasivat, puut oli pienioksaista suoraa puuta, ihmettelin kun tukkia tuli vain hiukan ja kuitua paljon, kun tinkasin kuskilta miksi teet noin, pitkällisen kiertelyn jälkeen sanoi ostajan määräys, nyt ei tarvita tukkia vaan kuitua, ellen tee kuski vaihtuu..
Tämän syksyn hakkuut on paljastaneet valvojille myös täälläpäin ylilyöntejä tukkileimikoiden hakkuussa, kuten Metsän ostanut sen kertoi, ( leimikko ei ollut sahafirmalle )
Jokunen reglamaatiokin hakkuuseen ja katkontaan liittyen on tehty, vastauksena on alettu luetella huonoa tukkiainesta, lengot tyvet, mutkat ja oksat, eli juuri niitä mitä katkonnan jälkeen on hankala toteen näyttä.
Motonkuljettajia näistä ei voi syyllistää, heidän ei suvaita, hakkaavan lähetetyn katkontamatriisin vastaisesti. Hakkuun valvojille ( ammatttimaisille ) on kuljettaja lopulta antanut ohjeen soitelle firman toimistolle, liseselvittelyä varten.
melkoinen myyjä on ollut jos hyväksyy hakkuun ilman jälkiselvittelyjä 100 v kuusikko kyseessä jossa pitäisi olla järeää sorvitukkia harvoin kuuset ovat niin huonolaatuisia että pitää kuitukasaan katkoa
Päätehakkuu leimikoilla työn edistyminen on vauhdikasta, keskikokoinen leimikko 500-600 m3 kestää n. kaksi työvuoroa. Siihen on maanomistajan ja mhy:n edustajan varaudutta jo vähän aiemmin jos aikoo tavata kuljettajat työmaalla.
Mhy:n korjuu vastaavallakin voi välillä tehdä tiukkaa kun maisemat vaihtuu nopeasti 2-3 vuoroa / vrk. joskus myös viikonloppuna, ja hakkuukoneita on 3-4 :n eripuolilla pitäjää.
Talviaikaan leimikot vaihtuu entistäkin kiivaammin koska talviaika on rajallinen ja leimikoita runsaasti.
Karjalan hankinta-alueella Stora Enso on tehnyt päätöksen, ettei maanomistaja / hakkuun valvojaa oteta enää moton koppiin seuraamaan korjuuta… ! Metsänomistajalla on kumminkin vielä mahdollisuus käydä työmaalla kunhan hoitaa ensin turvallisuus vaatimukset, huomioliivit, kypärä ja soitto varastolla olevasta yhdystiedoista kuljettajalle, jotta kuskit osaa varautua vieraisiin.
Monella maanomistajalla on tarkoitus käydä työmaalla nuuhkinassa oman metsän pihkan tuoksua, mutta aikataulut ei sitä mahdollista. On vaan luotettava siihen, että työ etenee leimikolla sovitusti ja luotettavasti !
Alkuperäinen otsikko: Tukkien läpimitat ja pituudet puhuttaa !
Uudelleen puun ostajaksi Itä-Suomeen tullut UPM tuo luottamusta puukauppaan. Ilmeisesti pitkän harkinnan jälkeen halutaan olla luotettava, haluttu puunostaja ja esimerkkinä muille puunkäyttäjille avoimuudesta tukinkatkontaan.