Tais värin letku ottaa itseensä. Muistan hyvin kun noiden risukoiden läpi joutu ajamaan niin kepit saattoi tehdä pahaa vahinkoa joutuessaan koneen sisuksiin. Hyvin ne reitin löysi vaikka miten kone oli suojattu.
Tavallaan asiaan liittyen.. Mun tiluksilla hakkuussa hajosi hakkuupäästä punaisen värin letku (ei johtunut raivaamattomuudesta). Näytti vähän sellaiselta kuin ois joku henkilö mennyt hakkuupään läpi 🙂
Vmt::lle
Kuvassa koitti ”sininen hetki”ennen aikojaan ja vain muutama minuutti sen jälkeen ,kun postasin korjuuesimiehelle kuvasarjan palstalta otsikolla :”Puuta on paljon ,mutta vähän pienenlaista. Raivaussaha riittäisi tähän savottaan tällä kohtaa”… ja vielä perään yllä olevat kuvat ?
12 nro:n kone viety nro 2:n kokoiseen metsään. Eikö siellä suorittavan suunnilla ole kellään sopivampaa konetta metsän koon mukaan valkattavaksi, jos ei kerran raivaussahaa ole mahdollista käyttää?
Puukille totean ,että toiselta reunaa lohkoa löytyy toistamotin puita. Sellaisiakin ,joita ei uskalla metsän sekaan kaataa.
Kun tilalle mennään ,tehdään nykykäytännön mukaan kaikki mahdollinen samalla kertaa. Konekejun siirtäminen leimikolta toiselle maksaa satasia. Turhia siirtoja pyritään tämän vuoksi välttämään.
Tässä on annettu omistajalle aikaa tehdä raivaus . Kauppa on menossa vanhaksi ,mutta raivausurakkaa vielä riittäisi . Käsiteltävää vaihtelevissa olosuhteissa on ollut lähes 10 hehtaaria. Kelvollisesti raivattua metsää on suurin osa ,mutta kuvassa näkyvällä osalla ei ole ehditty ajatusta pidemmälle. Yritys kuitenkin hyvä.
Nämä tilanteet kuienkin muistuttavat jälleen kerran ,että taimikoista kannattaisi pitää huolta silloin ,kun vielä jaksaa tehdä töitä. Tässäkään tapauksessa koneen koolla ei olisi väliä ,jos edellinen omistaja olisi kyennyt taimikot kunnostamaan. Nyt olisi riittänyt pelkkä raivaussaha tällä kohtaa palstaa . Tulipahan edes ajourat tehtyä.
Lavetille vehkeet ajetaan aina ,jos raivausta ei ole edes yritetty tai jälki on kelvotonta.
Meillä tehdään vieläkin niin, että koneketju on leimikon mukaan sopiva, jos/kun se on mahdollista. Esim. Sampo pui e-puu metsää ja mahdollisimman iso kone tekee tukkipuuleimikoiden yläharvennukset. Jos leimikoita ei kilpailuta erikseen , niin silloin tietysti joutuu tod.näk. tyytymään siihen yhteen firmaan ja sen koneketjuun.
Todellisuudessa tuossakaan kohtaa mitään raivattavaa ole mutta turha noin pientä metsää on noin suurella koneella yrittää harventaa. Eikä vielä ole tuon kohdan aikakaan harventaa. Näkyvyys työhön kyllä riittää.
Puukin esittämä malli on jo mennyttä aikaa. Pienet tilat ja pieni kuviokoko ei mahdollista monen eri kokoluokan koneen käyttöön samalla tilalla. Järkeviä kokonaisuuksia haetaan eri kuvioiden toimenpiteitä yhdistämällä. Ongelmia ei ole ,jos metsät hoidetaan asianmukaisesti.
Mikä on sitten energiapuuta?
Näillä nurkillla palaa lämpölaitoksessa vähintään kuitupuun laatuvaatimukset täyttävää tavaraa . Risukot kaadetaan raivaussahalla. Ei siis ole sen suhteen tarvetta erikoiskoneisiin.
Tästä koneiden koosta eri leimikoille voidaan puhua haamaan tappiin saakka, omia kokemuksia asiasta vuosikymmenten ajalta niin on leimikoita ollu energiapuusta 100v kuusikon hakkuuseen, yhden kerran on vaihdettu ajokone pienempää yhtiön toimesta kun mökin ympäristöstä ajoivat puut tienvarteen, 1m noin oli lunta ja erittäin kantava mäntymetsä ikää puilla noin 80v, pelkäsivät jälkiä…. Muuten on tehty keskiraskailla koneilla yleensä eikä ongelmia ole ollut, enemmän kiinnittäisin huomiota korjuuaikaan kun koneiden kokoon..
Kuriositeettina mainitsen ,että edellisen koneen kohdalla pisin seisokki oli kaksi viikkoa kelirikkoaikaan. Tiet eivät kestäneet viedä konetta työmaille. Telat joka nurkassa mahdollistavat korjuun haastavammissakin olosuhteissa.
Leimikkojen ketjutus antaa mahdollisuuksia laajentaa pienenkin koneen käyttöä riittävästi. Onhan se ihan eri näköinen jälki ja vaikuttaa metsän tuottoonkin , jos tehdään esim. e-puu männikkö kapeilla ajourien koneilla eikä mennä sinne sohlaamaan isolla leveätelaisella koneella. Suurimpaan osaan leimikkoja riittää yhden koon koneetkin mutta, jos on mahdollista päästä parempaan lopputulokseen metsän ja mo:n kannaltakin, niin miksipä ei sitä käytettäisi.
Tsitaa talouden reaaliteetit tulla vastaan. Pieniläpimittaisen puun korjuu ei ole lyönyt koskaan leiville ja vielä huonommaksi tilanne muuttuu ,kun tuet loppuvat .
E-puuta ei kannata kasvattaa taimikonhoidon kustannuksella.
Mitenkä puukin metsissä on hakkuut tehty ? Onko e-puu ja eh-harvennukset myyty omana kauppana vai onko siihen liittynyt aina järeämpiäkin leimikoita ? Voit varmaan hyvin ymmärtää että jos samalta tilalta myydään 3 ha kakkosharvennusta ja 2 ha ensiharvennusta niin kakkosharvennuksen mukaan kone tulee. Se että noita pieniä e-puu harvennuksia ketjutetaan menee valtavasti työaikaa ja kustannuksia siirtoihin. Ymmärrän hyvin että mo näitä pieniä koneita haluaa mutta yrittäjän ja yhtiön kannalta se ei ole kannattavaa. Jospa maanomistajat järjestäisi jonkinlainen kimppamyynnin sillä alueella niin uskon että oikeanlaiset koneetkin tulisivat.
Se kimppamyyntikin olisi juuri sitä leimikkojen ketjuttamista joka vähentää siirto-ja yksikkökuluja. Toistaiseksi olen myynyt yhden varsinaisen e-puuleimikon omana leimikkonaan (vain se oli kaupassa mukana) , ja toisen jossa osa korjatusta puusta oli e-puukokoa (kuvio osana muita hakkuukuvioita) . Kauppojen välittäjänä muutamassa muussa kohteessa (2. ja ensiharvennuksia) joihin ei ole vielä toistaiseksi kauppoja tehty. Yhteismyynnit voi olla kiellettyjä kilpailulainsäädännön takia , ainakin yhteinen hinta olisi kartellin tapaista . Eihän semmonen kuulu puukauppaan ollenkaan ( paitsi silloin kun ei ollut myyjien sumplimaa. ).
Sopivan koneketjun käyttökelposuus riippuu muustakin kuin palstojen koosta. Jos on paljon ensiharvennuskokoisia metsiä ja puiden koko sopiva korjuukoneelle , on tietysti kannattavampaa yrittäjillekin tehdä korjuuta pienemmälläkin kalustolla. Puun hinnatkin tietysti vaikuttaa siihen onko edes mahdollista tehdä korjuu.
Hoidettuun metsään löytyy helposti sopiva koneketju. Valinnan varaa on.
Tarina kääntyi jälkeen koneen kokoon. Koosta riippumatta raivaamattomuus tai vajavaisesti toteutettu sellainen aiheuttaa ongelmia työskenneltäessä. Edeltävän ketun moottori sylkäisi öljyt pitkin metsiä ,kun runsaan tuuman vahvuinen koivuraippa tunkeutui konetilaan ja korkkasi öljynpaineanturin poikki. Meno loppui siihen joksikin toviksi. Hanki oli ympärillä ,kuin tervattu. Haaveri sattui ,kun kollega peruutti pienen matkaa uralle etuviistoon taittunutta koivuräippää päin. Ohjaamoon räippä ei peruutettaessa edes näkynyt. Vain vaikutukset tuntuivat. Väriletkuja koivumetsiköissä tuhoutuu usein ,kun karsiutumaton viisto oksa vääntää letkua peruutettaessaa ja taittaa nipan poikki.
Kyllä se raivaussaha on metsänomistajan tärkein työkalu. Siihen kannattaa panostaa ja kannattaa investoida ammattilaisten käyttämiin raivurimalleihin. Itse hankin ison Hussen eikä ole tarvinnut katua. Kunhan tuo puolen metrin hanki tuosta lähtee, niin taas mennään
Onhan siitä jo aiemmin keskusteltu miten pitkäpuominen ja lyhyemmällä puomilla varustettu kone vaikuttaa ajouraleveyteen, ajouraväleihin ja raivaustarpeeseenkin.
Hyvin on tultu toimeen motokuskienkin kanssa , kun koneet ja otteet metsässä on olleet kunnossa. Pahimmat ryteiköt raivattuna aina ennakkoon jne. Normihommaahan se on. Yleensä oma vika, jos liian suuri kone ja raivaamaton keppiviidakko-yhdistelmä ei tuo tarvittavaa tuloa ja/tai mo:lle jää kelvoton metsä tähteelle.
Menee siurimmalta osalta kaupat sivu suun pienempiä koneita odotellessa . Samaan aikaan idästä tuleviin puutavavarajuniin laitetaan lisää vaunuja perään ja uusia rahtilaivoja varataan tuomaan haketta.
Voi olla joskus niinkin. Kauan piti odotella minunkin korjuuta, kun sovittiin ensin kesäksi ja vasta nyt ehti yrittäjä töihin. Ehti e-puut lihoa yhden kasvukauden. Mutta ei puut karanneet mihinkään odotteluaikana. Mutta suurempia syitäkin kuin jokin koneen odottelu on kotimaisen e-puun korjuun vähäisyyteen tarpeeseen nähden tällä hetkellä .
Se ei kaikille mene jakeluun, että kun hintelässä keppimetsässä kantohinta jää hyvin alhaiseksi, on periaatteessa perustluna se, että sen korjuu tulee niin paljon kalliimmaksi / kuutio, että kantohintaa ei ole varaa maksaa enempää.
Kuitenkin Mopokuskit kuvittelevat, että sieltä pitää saada kuutioita saman verran kuin tukkimetsän avohakkuusta, tai muuten koneyritys menee nurin.
Näinhän se ei ole, vaan joskus keppimetsästä tulee rahnaa tuntia kohti enemmän kuin sieltä tukkimetsästä.
Sanotaan ,että tietystä rajasta alaspäin kepikot tuottavat tappiota jopa ilman risujen taitteluakin. Myös lähikuljetuksen kulut kasvavat ,kun puuta kertyy vähemmän ja ketjun ajokone ei saa riittävästi puita ajettavaksi. Yrittäjän korjuusopimuksetkin saattavat jäädä vajaiksi pahan keppimetsäsuman osuessa kohdalle. Seurauksena taksan alennus sopimuksesta poikkeamisen johtuen. Mitä aluskasvoshaitasta koituneisiin tuotantokatkoihin ja remontteihin tulee ,niitä maksellaan useamman seuraavan leimikon tuloksista.
Nonni!
Vuoro meni ilman haavereita ,mutta nyt koitti jälleen”sininen hetki”. Tällä kertaa kollegan kohdalle . Rassailee pimeässä uutta letkua paikalleen.. .Alkaa tulla raivaamattomuus hintoihinsa.?
Valtio eli veronmaksajat hätiin olipa kyseessä kemera tai korona. Ikävä kyllä tuollaiset kohteet lisääntyvät kun nykyiset metsänomistajat välttävät oleskelua ”epämukavuusalueella”. Mahtavia kohteita kyykkymotolla energiasavottaan.
Ilmeisesti autojakaan ei osata valmistaa kestämään ajoa ,kun huonon tien ylläpidon takia syntyneeseen monttuun ajettaessa ohjausripustukset monesti särkyvät.
Tuoltakin harmilta olis suorittajat välttyneet , jos olisi ollut esim. kaivinkone nipsuttimella varustettuna. Niissä on vähän öljyletkuja ja nekin suojattuina.
Tämäkin vielä…koivujen kimpusss reuhatessa pituusmitan kaapeli koki kovia ja meni oikosulkuun. Oksnkarshka tunkeutui väärään paikkaan. Puolen vuoron seisokki ja mittakelkka kaapeleineen vaihtoon. Sivutuotteena oikosulun seurauksena 90 astetta vääntynyt terälaippa ,kun syötön estotoiminto ei toiminut. Puu liikkui laippaa päin laipan ollessa ulkona.
”Rakkaus” koivumetsiä kohtaan vain syvenee?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tekniikka
Nyt suorittava on namukohteeseen päässyt. Onko arvonnassa energiapuukohde listoille tullut.
Tais värin letku ottaa itseensä. Muistan hyvin kun noiden risukoiden läpi joutu ajamaan niin kepit saattoi tehdä pahaa vahinkoa joutuessaan koneen sisuksiin. Hyvin ne reitin löysi vaikka miten kone oli suojattu.
Pieniä puutteita jälleen ”tuoteselosteessa’. Pelkkä raivaus olisi riittänyt. Nyt päästiin reiluksi tunniksi huoltohommiin.
Tavallaan asiaan liittyen.. Mun tiluksilla hakkuussa hajosi hakkuupäästä punaisen värin letku (ei johtunut raivaamattomuudesta). Näytti vähän sellaiselta kuin ois joku henkilö mennyt hakkuupään läpi 🙂
Onko isokin ala tuonnäköistä ”metsää”?
Ostomiehet varmaan kovastikin kisailleet!
Vmt::lle
Kuvassa koitti ”sininen hetki”ennen aikojaan ja vain muutama minuutti sen jälkeen ,kun postasin korjuuesimiehelle kuvasarjan palstalta otsikolla :”Puuta on paljon ,mutta vähän pienenlaista. Raivaussaha riittäisi tähän savottaan tällä kohtaa”… ja vielä perään yllä olevat kuvat ?
Tai ainakin puuta on monta 😀
Eikö noissa kohteissa pitänyt ajaa kone lavetille, eikä leikkiä motolla raivaussahaa?
Kaipa tuossa on kaksi vaihtoehtoa: Ajaa kone lavetille, taikka ajella ajourat ja hakata niistä ainespuut pois.
12 nro:n kone viety nro 2:n kokoiseen metsään. Eikö siellä suorittavan suunnilla ole kellään sopivampaa konetta metsän koon mukaan valkattavaksi, jos ei kerran raivaussahaa ole mahdollista käyttää?
Puukille totean ,että toiselta reunaa lohkoa löytyy toistamotin puita. Sellaisiakin ,joita ei uskalla metsän sekaan kaataa.
Kun tilalle mennään ,tehdään nykykäytännön mukaan kaikki mahdollinen samalla kertaa. Konekejun siirtäminen leimikolta toiselle maksaa satasia. Turhia siirtoja pyritään tämän vuoksi välttämään.
Tässä on annettu omistajalle aikaa tehdä raivaus . Kauppa on menossa vanhaksi ,mutta raivausurakkaa vielä riittäisi . Käsiteltävää vaihtelevissa olosuhteissa on ollut lähes 10 hehtaaria. Kelvollisesti raivattua metsää on suurin osa ,mutta kuvassa näkyvällä osalla ei ole ehditty ajatusta pidemmälle. Yritys kuitenkin hyvä.
Nämä tilanteet kuienkin muistuttavat jälleen kerran ,että taimikoista kannattaisi pitää huolta silloin ,kun vielä jaksaa tehdä töitä. Tässäkään tapauksessa koneen koolla ei olisi väliä ,jos edellinen omistaja olisi kyennyt taimikot kunnostamaan. Nyt olisi riittänyt pelkkä raivaussaha tällä kohtaa palstaa . Tulipahan edes ajourat tehtyä.
Lavetille vehkeet ajetaan aina ,jos raivausta ei ole edes yritetty tai jälki on kelvotonta.
Meillä tehdään vieläkin niin, että koneketju on leimikon mukaan sopiva, jos/kun se on mahdollista. Esim. Sampo pui e-puu metsää ja mahdollisimman iso kone tekee tukkipuuleimikoiden yläharvennukset. Jos leimikoita ei kilpailuta erikseen , niin silloin tietysti joutuu tod.näk. tyytymään siihen yhteen firmaan ja sen koneketjuun.
Todellisuudessa tuossakaan kohtaa mitään raivattavaa ole mutta turha noin pientä metsää on noin suurella koneella yrittää harventaa. Eikä vielä ole tuon kohdan aikakaan harventaa. Näkyvyys työhön kyllä riittää.
Totta! Raivaussaha olisi riittänyt.
Kuvassa on muuten tuoteperheen pienin kone ja pienin koura.
Puukin esittämä malli on jo mennyttä aikaa. Pienet tilat ja pieni kuviokoko ei mahdollista monen eri kokoluokan koneen käyttöön samalla tilalla. Järkeviä kokonaisuuksia haetaan eri kuvioiden toimenpiteitä yhdistämällä. Ongelmia ei ole ,jos metsät hoidetaan asianmukaisesti.
Mikä on sitten energiapuuta?
Näillä nurkillla palaa lämpölaitoksessa vähintään kuitupuun laatuvaatimukset täyttävää tavaraa . Risukot kaadetaan raivaussahalla. Ei siis ole sen suhteen tarvetta erikoiskoneisiin.
Tästä koneiden koosta eri leimikoille voidaan puhua haamaan tappiin saakka, omia kokemuksia asiasta vuosikymmenten ajalta niin on leimikoita ollu energiapuusta 100v kuusikon hakkuuseen, yhden kerran on vaihdettu ajokone pienempää yhtiön toimesta kun mökin ympäristöstä ajoivat puut tienvarteen, 1m noin oli lunta ja erittäin kantava mäntymetsä ikää puilla noin 80v, pelkäsivät jälkiä…. Muuten on tehty keskiraskailla koneilla yleensä eikä ongelmia ole ollut, enemmän kiinnittäisin huomiota korjuuaikaan kun koneiden kokoon..
Kuriositeettina mainitsen ,että edellisen koneen kohdalla pisin seisokki oli kaksi viikkoa kelirikkoaikaan. Tiet eivät kestäneet viedä konetta työmaille. Telat joka nurkassa mahdollistavat korjuun haastavammissakin olosuhteissa.
Leimikkojen ketjutus antaa mahdollisuuksia laajentaa pienenkin koneen käyttöä riittävästi. Onhan se ihan eri näköinen jälki ja vaikuttaa metsän tuottoonkin , jos tehdään esim. e-puu männikkö kapeilla ajourien koneilla eikä mennä sinne sohlaamaan isolla leveätelaisella koneella. Suurimpaan osaan leimikkoja riittää yhden koon koneetkin mutta, jos on mahdollista päästä parempaan lopputulokseen metsän ja mo:n kannaltakin, niin miksipä ei sitä käytettäisi.
Tsitaa talouden reaaliteetit tulla vastaan. Pieniläpimittaisen puun korjuu ei ole lyönyt koskaan leiville ja vielä huonommaksi tilanne muuttuu ,kun tuet loppuvat .
E-puuta ei kannata kasvattaa taimikonhoidon kustannuksella.
Mitenkä puukin metsissä on hakkuut tehty ? Onko e-puu ja eh-harvennukset myyty omana kauppana vai onko siihen liittynyt aina järeämpiäkin leimikoita ? Voit varmaan hyvin ymmärtää että jos samalta tilalta myydään 3 ha kakkosharvennusta ja 2 ha ensiharvennusta niin kakkosharvennuksen mukaan kone tulee. Se että noita pieniä e-puu harvennuksia ketjutetaan menee valtavasti työaikaa ja kustannuksia siirtoihin. Ymmärrän hyvin että mo näitä pieniä koneita haluaa mutta yrittäjän ja yhtiön kannalta se ei ole kannattavaa. Jospa maanomistajat järjestäisi jonkinlainen kimppamyynnin sillä alueella niin uskon että oikeanlaiset koneetkin tulisivat.
Se kimppamyyntikin olisi juuri sitä leimikkojen ketjuttamista joka vähentää siirto-ja yksikkökuluja. Toistaiseksi olen myynyt yhden varsinaisen e-puuleimikon omana leimikkonaan (vain se oli kaupassa mukana) , ja toisen jossa osa korjatusta puusta oli e-puukokoa (kuvio osana muita hakkuukuvioita) . Kauppojen välittäjänä muutamassa muussa kohteessa (2. ja ensiharvennuksia) joihin ei ole vielä toistaiseksi kauppoja tehty. Yhteismyynnit voi olla kiellettyjä kilpailulainsäädännön takia , ainakin yhteinen hinta olisi kartellin tapaista . Eihän semmonen kuulu puukauppaan ollenkaan ( paitsi silloin kun ei ollut myyjien sumplimaa. ).
Sopivan koneketjun käyttökelposuus riippuu muustakin kuin palstojen koosta. Jos on paljon ensiharvennuskokoisia metsiä ja puiden koko sopiva korjuukoneelle , on tietysti kannattavampaa yrittäjillekin tehdä korjuuta pienemmälläkin kalustolla. Puun hinnatkin tietysti vaikuttaa siihen onko edes mahdollista tehdä korjuu.
Hoidettuun metsään löytyy helposti sopiva koneketju. Valinnan varaa on.
Tarina kääntyi jälkeen koneen kokoon. Koosta riippumatta raivaamattomuus tai vajavaisesti toteutettu sellainen aiheuttaa ongelmia työskenneltäessä. Edeltävän ketun moottori sylkäisi öljyt pitkin metsiä ,kun runsaan tuuman vahvuinen koivuraippa tunkeutui konetilaan ja korkkasi öljynpaineanturin poikki. Meno loppui siihen joksikin toviksi. Hanki oli ympärillä ,kuin tervattu. Haaveri sattui ,kun kollega peruutti pienen matkaa uralle etuviistoon taittunutta koivuräippää päin. Ohjaamoon räippä ei peruutettaessa edes näkynyt. Vain vaikutukset tuntuivat. Väriletkuja koivumetsiköissä tuhoutuu usein ,kun karsiutumaton viisto oksa vääntää letkua peruutettaessaa ja taittaa nipan poikki.
Oispa kevät! Raivaussahat jo odottaa taliin perällä uutta työkautta.
Raivaussahat ollu nyt viikon käytössä, johan ne ehti pari kk huilata…
Melko makea keli päästää vähien lumien hankikannolla menemään 🙂 …
Kyllä se raivaussaha on metsänomistajan tärkein työkalu. Siihen kannattaa panostaa ja kannattaa investoida ammattilaisten käyttämiin raivurimalleihin. Itse hankin ison Hussen eikä ole tarvinnut katua. Kunhan tuo puolen metrin hanki tuosta lähtee, niin taas mennään
Kyllä tuo suorittava vois tulla meidän eläkeukkojen joukkoon. Alkaa tuo risukoiden korjaaminen ottaa koville. Tahtoo nuo metsänomistajat lämmetä.
Onhan siitä jo aiemmin keskusteltu miten pitkäpuominen ja lyhyemmällä puomilla varustettu kone vaikuttaa ajouraleveyteen, ajouraväleihin ja raivaustarpeeseenkin.
Hyvin on tultu toimeen motokuskienkin kanssa , kun koneet ja otteet metsässä on olleet kunnossa. Pahimmat ryteiköt raivattuna aina ennakkoon jne. Normihommaahan se on. Yleensä oma vika, jos liian suuri kone ja raivaamaton keppiviidakko-yhdistelmä ei tuo tarvittavaa tuloa ja/tai mo:lle jää kelvoton metsä tähteelle.
Menee siurimmalta osalta kaupat sivu suun pienempiä koneita odotellessa . Samaan aikaan idästä tuleviin puutavavarajuniin laitetaan lisää vaunuja perään ja uusia rahtilaivoja varataan tuomaan haketta.
Voi olla joskus niinkin. Kauan piti odotella minunkin korjuuta, kun sovittiin ensin kesäksi ja vasta nyt ehti yrittäjä töihin. Ehti e-puut lihoa yhden kasvukauden. Mutta ei puut karanneet mihinkään odotteluaikana. Mutta suurempia syitäkin kuin jokin koneen odottelu on kotimaisen e-puun korjuun vähäisyyteen tarpeeseen nähden tällä hetkellä .
Se ei kaikille mene jakeluun, että kun hintelässä keppimetsässä kantohinta jää hyvin alhaiseksi, on periaatteessa perustluna se, että sen korjuu tulee niin paljon kalliimmaksi / kuutio, että kantohintaa ei ole varaa maksaa enempää.
Kuitenkin Mopokuskit kuvittelevat, että sieltä pitää saada kuutioita saman verran kuin tukkimetsän avohakkuusta, tai muuten koneyritys menee nurin.
Näinhän se ei ole, vaan joskus keppimetsästä tulee rahnaa tuntia kohti enemmän kuin sieltä tukkimetsästä.
Sanotaan ,että tietystä rajasta alaspäin kepikot tuottavat tappiota jopa ilman risujen taitteluakin. Myös lähikuljetuksen kulut kasvavat ,kun puuta kertyy vähemmän ja ketjun ajokone ei saa riittävästi puita ajettavaksi. Yrittäjän korjuusopimuksetkin saattavat jäädä vajaiksi pahan keppimetsäsuman osuessa kohdalle. Seurauksena taksan alennus sopimuksesta poikkeamisen johtuen. Mitä aluskasvoshaitasta koituneisiin tuotantokatkoihin ja remontteihin tulee ,niitä maksellaan useamman seuraavan leimikon tuloksista.
Ken elää, se näkee, miten vaikuttaa, kun näiden risukoiden korjuutuki loppuu.
Kemera elää ja voi hyvin. Joten turha niitä tulevaisuusvisioita on paljon etukäteen yrittääkkään kuvitella.
Nonni!
Vuoro meni ilman haavereita ,mutta nyt koitti jälleen”sininen hetki”. Tällä kertaa kollegan kohdalle . Rassailee pimeässä uutta letkua paikalleen.. .Alkaa tulla raivaamattomuus hintoihinsa.?
Valtio eli veronmaksajat hätiin olipa kyseessä kemera tai korona. Ikävä kyllä tuollaiset kohteet lisääntyvät kun nykyiset metsänomistajat välttävät oleskelua ”epämukavuusalueella”. Mahtavia kohteita kyykkymotolla energiasavottaan.
Sinänsä on aika mielenkiintoista, että Suomessa on tehty metsäkoneita kymmeniä vuosia, eivätkä ne vieläkään kestä metsäolosuhteita.
Ilmeisesti autojakaan ei osata valmistaa kestämään ajoa ,kun huonon tien ylläpidon takia syntyneeseen monttuun ajettaessa ohjausripustukset monesti särkyvät.
Koneella painettu risuja nurin ja metsänomistaja syytetään että ei ole raivannut. Aika huonosti suunniteltu kone, jos se risuista rikkoontuu.
Tuoltakin harmilta olis suorittajat välttyneet , jos olisi ollut esim. kaivinkone nipsuttimella varustettuna. Niissä on vähän öljyletkuja ja nekin suojattuina.
Tämäkin vielä…koivujen kimpusss reuhatessa pituusmitan kaapeli koki kovia ja meni oikosulkuun. Oksnkarshka tunkeutui väärään paikkaan. Puolen vuoron seisokki ja mittakelkka kaapeleineen vaihtoon. Sivutuotteena oikosulun seurauksena 90 astetta vääntynyt terälaippa ,kun syötön estotoiminto ei toiminut. Puu liikkui laippaa päin laipan ollessa ulkona.
”Rakkaus” koivumetsiä kohtaan vain syvenee?