Kohtuu nätti 1,7 m3 tyvitukki. Sahauskohta 80 cm ja latvapuoli 50 cm, niin laskin 60 cm mukaan. 5,8 mittainen.
Kohtuu nätti 1,7 m3 tyvitukki. Sahauskohta 80 cm ja latvapuoli 50 cm, niin laskin 60 cm mukaan. 5,8 mittainen.
Puukauppa
Se on 1,4 kiintomotin tukki , jos on E-Suomessa. Tekisin tuommosesta tukista vaikka pihapöydän tai jotain muuta vastaavaa.
Lahokuusi!
kuituun.
Hiukan on päässyt todella laho jo alkuun. Tuosta olisi ainakin lumppi vielä kuulunut sahata pois.
Oksasta ja muodosta päätellen siitä on jo lumppi sahattu, Tuo 80 cm on muutenkin siinä rajoilla normaalisti käytössä olevalle hakkuupäälle. MO kiittä kun otetaan tukki talteen pienellä raakkiriskilläkin. Raakkia saa olla kai noin 3% mikä tietysti riippuu yhtiöstä.
Tiedä sitten, onko ostaja kasvattanut mittoja, kun alkuperäisessä sopimuksessa on ainespuun max. paksuutena 700 mm eikä tuo ainoa sen ylittävä tukki tyvimitaltaan ollut edes ensimmäisessä kahdessasadassa motissa. No enpä valita!
Kyllä paksummat yleensä kelpaa sorvin ostajalle, vaikka kauppakirjassa olisi max. 700 tai 750mm. Tehtaasta riippuu mikä se todellinen maksimi on
Ikä?
Kuuset tahtoo hyvällä maapohjalla etenkin kuvioiden laidoissa karata kuusikymppisinä noihin mittoihin.
Raakkiin menee enne teriä
Timppa: Kolme runkoa kävin laskemassa ja ne olivat 85, 85 ja 105-vuotiaita.
Kuvion isoin kuusi oli 6 m3 kokoinen ja siinä ei ainakaan kannossa ollut lahoa ja viimeinen vuosikasvukin 5 mm paksuinen.
Kasvoivatko puut rinteessä?
Tuo tukki on 1,96 m3, jos oletetaan, että se ohenee suoraviivaisesti.
Sopivassa paikassa ja hyvin lannoitettuina kuusi kasvaa mahtavasti. Äiti-vainaalla oli lypsypaikka rinteen juurella ja sielläkin kasvoi monen kuution kuusia vaikkeivat olleetkaan kovin vanhoja.
Kyllä kasvoi, koko kuvio rinnettä ja isoimmat jyrkän kalliorinteen alla.
Näin olen itsekin päätellyt, että rinne on hyvä kasvupaikka syystä tai toisesta, kun isoja puita tuottaa.
Mutta ei kuuselle. Tyvilaho esiintyy rinteissä kaikkein herkimmin.
1,4 mottia se on ainakin tukkien kuutiontitaulukon mukaan korjauskertoimineen laskettuna.
Lahon takia kannattaisi tehdä tukista vaikka se pihapöytä. Liian arvokasta puuta lahokuitukasaan.
Sorviksi tehty. Sorvina se lähtee. Lajittelussa menee epäkuranttien kasaan. Jossa tuosta pätkäistään yksi moduuli pois.
Jos tuo kuuden motin puu on ollut se 105-vuotias, se on kasvanut joka vuosi keskimäärin luokkaa 60 litraa. Viimeinen lusto on 5 millimetriä. Noilla parametreillä puun kasvuvaippa on ollut kaadettaessa luokkaa 50 neliömetriä. Viimeisen vuoden kasvu on ollut 250 litraa (0,25 kiintokuutiometriä), edeltävät kymmenen vuotta ovat tuottaneet 2,5 kiintokuutiometriä.
Kyllähän paskalahoa vaan kasvatella voikin. Ei sen ostoon kovaa kinaa ole.
Eilinen tilanne oli, että 110 m3 1500 m3:sta oli mennyt lahoon. Siitä tosin puolet oli oli energialahoa, eli pystyynkuolleita jne. Eli ei tuo elävien puiden lahoosuus niin kovin suuri.
Tuli noista paskalahoista 6 tarjousta kuitenkin. Eihän se nyt mitään ostokinaa, mutta saipa valkata ostajan kuitenkin.
Anton: Suurimman rungon ikää en saanut laskettua, kun siitä oli kantoa sahailtu aika monesta tasosta ja tukit oli ajettu jo pois. Kaksi sorvitukkia oli kuitenkin tullut ekana tyvestä siitä. Samaan loppuajan hurjaan vuosikasvuun päädyin minäkin.
Juttelin metsäkonekuskin kanssa tänään hakkuulla. Sanoi, että 4 ensimmäistä tukkia meni sorviin. Ei ollut kuin 3,7 mottia rungossa.
Se kai paljolti siitä kiinni, että miten isoja tukkeja menee mistäkin sahasta läpi..?
Pitää huomenna käydä mittailemassa pinoista, miten isot onkin merkattu eräälle sahalle. Reippaasti yli puolimetriset kuitenkin.
Kävin mittailemassa ja suurin sahalle menevässä kasassa oleva tukki oli tyvestä 67 cm halkaisijaltaan. Että tutkimattomat ovat puunostajan tiet 🙂
Oli ainakin yksi kehitysvaihe, jossa 36 cm:n latvaläpimitta oli ylärajana sen kertaiselle ostajan sahalle. Tyvipää oli luonnollisesti paksumpi, mutta ne pölkyt menivät sievistäjän kautta.
Syy oli kerralla se, että sahalinja oli mitoitettu sellaiseksi, että isompia ei sahata. = Käytännössä sellaista, että isompia tukkeja tulee niin vähän, että ei kannata rakentaa sahaa niitä varten. Samoin on tukkien pituudet pudonneet kuusi dm, koska niitä siunaantuu niin vähän, että laitteistot maksavat suhteessa liikaa. Sahattiin sirkkelillä ”Ylisuuria” Mäntytukkeja keskisuurelta sahalta. Oli vuoden ajalta kaikki isot ja niitä oli n. yhtä monta kuin on viikkoja vuodessa. Työhaluja ei ollut yhtään, joten toimitusjohtajan kanssa sovittiin, että kantataan tukit 45 x 45 senttisiksi ja he sahaavat linjalla ne haluamikseen.
Suomalaisten metsäyhtiöiden konsortio osti takavuosina Kanadan länsirannikolta Kitimatin sahan. Olivat tehneet läksynsä huonosti. Nimittäin sen tienoon puut olivat paksumpia kuin sahan raameihin sopi. Kaikenlaista yrittelivät, mutta takaisin tulivat kokemusta rikkaampina ja sahaa sekä suurta määrää rahaa köyhempinä. Ei ainakaan SE kuitenkaan oppinut suuren maailman metkuja. Palasi sekin USA:n turneeltaan huomattavasti köyhempänä.
Paikallisella matkasahurilla oli ylisuuria tukkeja varten kenttäsirkkelissä yläpuolella toinen pyöröterä . Nyttemmin taitaa sahata myös niitä isompia tukkeja kotonaan olevalla sahalla.
SE:lla taisi olla aikoinaan liian paljon löysää rahaa nousukautena ja tuli vauhtisokeutta sijoituksissa.