Noin voi hyvin tehdä ja joskus ehkä kannattaakin , jos ei ole riskiä juurikäävästä alueella. Alikasvos ku-taimikko yltää rk-korkeudelle keskimäärin n. 30-40 vuoden päästä. Sitä ennen tukkipuuta on voinut korjata uudestaan erän niiden ympäriltä. Ehkä 3. kerran ennen kuin taimikosta voi sitten alkaa odotella seuraavaa satoa saatavan ensiharvennukselta n. 20 vuoden päästä.
Kun kasvu taimissa on Puukin mainitsema, – onneton, ja kuvan vähät tukit eivät harvassa voi kummia mottimääriä lihoa, ei tarvitse paljoakaan tulosta aprikoida…
En kyllä paljon antaisi painoa noille taimille. Aika huonoa on kasvu mutta monesti vastaavat metsät muutaman vuoden päästä lyöty aukoksi kun kasvu ei ole ollutkaan sitä mitä on oletettu.
Tuossa näkee hyvin sen ongelman, mikä alikasvoksen kasvattamisessa kuusen alla on. Luonnossa homma menee niin, että kuusikko syntyy valopuiden alle tai muusta syystä valoisampaan kohtaan. Kitukasvuisia metrin mittaisia puita voi toki olla pimeämmässäkin kohdassa, mutta ei niistä talousmetsässä iloa ole.
Rehevillä mailla koivikkoon tai sekametsään olisi hyvä pyrkiä varsinkin, jos alikasvosta aikoo hyödyntää. Valoa saisi myös harventamalla kuusikkoa, mutta silloin pahenee riski tuulenkaadoista, jos puita ei ole alusta saakka kasvatettu riittävän väljästi. Lisäksi harva kasvatusasento pienentää kokonaiskasvua eli lisäisi taimikon kasvattamisen kustannuksia. Aluskasvillisuus saisi kuitenkin valoa, jolloin taimikko kehittyisi paremmin ja luonto muutenkin voisi hyvin. Lehtipuun karike pitää huolta maaperän hyvinvoinnista ja monilajisuus luo edellytykset mm. monipuoliselle sienilajistolle. Se taas on puille ja niiden vastustuskyvylle tärkeä asia, kun symbioosissa elävät. Pelkkä kuusi tuottaa vaikeasti hajotettavaa hapanta kariketta.
Eipä normaalilla järjellä varustettu sahuri tukkileimikkona tuota ostaisi, vaikka kaikki parturoitaisiin. kyllä suurin osa kuutioista menisi sellutehtaalle.
Alaharvennusta tuohon, eikä tarvitse säästellä noita 60-vuotiaita alikasvoskuusia.
Minunkaan mielestä kuusikossa ei kannata alikasvosta säästää, vaan kasvattaa puusto sopivassa tiheydessä päätehakkuuseen saakka. Jos kuvan puusto on tervettä, ei tässä suhteessa mitään ongelmaa pitäisi olla. Kannattaa muistaa, että ongelmia on tiedossa, jos liian harvaan metsään joutuu päätehakkuun tekemään. Sen jälkeen heinäämistä taimikossa riittää.
Melkein yhden koon metsähän tuo on joten kymmenkunta vuotta kasvua ja sitten kerrasta nutulleen koko metsä. Ainut järkevä hoito tuohon on katkaisuhoito kerrasta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Metsänhoito
Noin voi hyvin tehdä ja joskus ehkä kannattaakin , jos ei ole riskiä juurikäävästä alueella. Alikasvos ku-taimikko yltää rk-korkeudelle keskimäärin n. 30-40 vuoden päästä. Sitä ennen tukkipuuta on voinut korjata uudestaan erän niiden ympäriltä. Ehkä 3. kerran ennen kuin taimikosta voi sitten alkaa odotella seuraavaa satoa saatavan ensiharvennukselta n. 20 vuoden päästä.
Kun kasvu taimissa on Puukin mainitsema, – onneton, ja kuvan vähät tukit eivät harvassa voi kummia mottimääriä lihoa, ei tarvitse paljoakaan tulosta aprikoida…
En kyllä paljon antaisi painoa noille taimille. Aika huonoa on kasvu mutta monesti vastaavat metsät muutaman vuoden päästä lyöty aukoksi kun kasvu ei ole ollutkaan sitä mitä on oletettu.
Tuolla kuvalla ei vielä jatkuvakasvatus vakuuta.
Jatkuva kurjuus on tiedossa jos ei tuota ymmärrä jaksollisesti lyödä kerrasta sahureille.
Luulin että näillä palstoilla on yksi varma uskontokunta, kuusiuskovaiset, mutta on näitä uskon hurmoksessa näköjään jotain kasvatuksen malliakin.
Tuohon kun Päivö hiukan hönkäisee niin rytö on valmis…
Omat oppirahat kuusikon yläharvennuksesta on maksettu, ei jatkoon…
Tuossa näkee hyvin sen ongelman, mikä alikasvoksen kasvattamisessa kuusen alla on. Luonnossa homma menee niin, että kuusikko syntyy valopuiden alle tai muusta syystä valoisampaan kohtaan. Kitukasvuisia metrin mittaisia puita voi toki olla pimeämmässäkin kohdassa, mutta ei niistä talousmetsässä iloa ole.
Rehevillä mailla koivikkoon tai sekametsään olisi hyvä pyrkiä varsinkin, jos alikasvosta aikoo hyödyntää. Valoa saisi myös harventamalla kuusikkoa, mutta silloin pahenee riski tuulenkaadoista, jos puita ei ole alusta saakka kasvatettu riittävän väljästi. Lisäksi harva kasvatusasento pienentää kokonaiskasvua eli lisäisi taimikon kasvattamisen kustannuksia. Aluskasvillisuus saisi kuitenkin valoa, jolloin taimikko kehittyisi paremmin ja luonto muutenkin voisi hyvin. Lehtipuun karike pitää huolta maaperän hyvinvoinnista ja monilajisuus luo edellytykset mm. monipuoliselle sienilajistolle. Se taas on puille ja niiden vastustuskyvylle tärkeä asia, kun symbioosissa elävät. Pelkkä kuusi tuottaa vaikeasti hajotettavaa hapanta kariketta.
Miten meinas Perko tuosta jatkaa? Taimet olisi vapautettava isojen puiden kurituksesta mitä pikimmiten että alkavat elpyä.
Harva metsä huono kasvu. Meinaatko Perko hakea puut helikopterilla? Eiväthän nuo poloiset taimet muuten säästy hakkuussa.
Eipä normaalilla järjellä varustettu sahuri tukkileimikkona tuota ostaisi, vaikka kaikki parturoitaisiin. kyllä suurin osa kuutioista menisi sellutehtaalle.
Alaharvennusta tuohon, eikä tarvitse säästellä noita 60-vuotiaita alikasvoskuusia.
Minunkaan mielestä kuusikossa ei kannata alikasvosta säästää, vaan kasvattaa puusto sopivassa tiheydessä päätehakkuuseen saakka. Jos kuvan puusto on tervettä, ei tässä suhteessa mitään ongelmaa pitäisi olla. Kannattaa muistaa, että ongelmia on tiedossa, jos liian harvaan metsään joutuu päätehakkuun tekemään. Sen jälkeen heinäämistä taimikossa riittää.
Melkein yhden koon metsähän tuo on joten kymmenkunta vuotta kasvua ja sitten kerrasta nutulleen koko metsä. Ainut järkevä hoito tuohon on katkaisuhoito kerrasta.