Kuusen istutus väheni viime vuonna, Metsäntutkimuslaitoksen tilastoista selviää. Kuusta istutettiin yhä eniten – 39 000 hehtaarille, mikä on 59 prosenttia istutusalasta. Ala kuitenkin kutistui edellisvuodesta 10 000 hehtaarilla eli liki neljänneksellä.
”Kuusen istuttamisen vähenemiseen ovat luultavasti vaikuttaneet kirjanpainajatuhojen ja muiden kuusen kasvatukseen liittyvien riskien runsas uutisointi. On alettu istuttaa enemmän mäntyä tai sekametsiä, mikäli se vain on mahdollista”, sanoo Luken yliaktuaari Tiina Mäkipää tiedotteessa.
Kaikkiaan metsänviljelyn pinta-ala oli noin 85 800 hehtaaria. Määrä väheni 11 prosenttia edellisvuosista. Kylvön osuus viljelystä oli 23 prosenttia ja istutuksen osuus 77 prosenttia.
Terveyslannoitus nousussa
Metsänhoidon työmäärät laskivat viime vuonna lähes kaikissa työlajeissa. Yksi poikkeus oli taimikon varhaishoito, jota tehtiin noin 56 000 hehtaaria. Se on 6 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.
Sen sijaan taimikonhoitomäärä laski 71 000 hehtaariin. Nuorten metsien kunnostaminen väheni runsaalla neljänneksellä 27 300 hehtaariin.
Myös maanmuokkaus oli laskussa. Maanmuokkauksia tehtiin 91 000 hehtaaria, joista suurin osa – noin 66 000 hehtaaria – oli mätästystä.
Lannoitukset vähenivät 3 prosentilla 68 000 hehtaariin. Terveyslannoituksen osuus on kuitenkin noussut neljänneksestä 31 prosenttiin.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kasvavat hakkuumäärät ja alenevat hoitotöiden määrät ovat huono asia. Mutta sitä saa mitä tilaa. Kuinka paljon nykyisellä raivaussahatyöhön pystyvällä porukalla (metsurit–ultra-aktiivset metsänomistajat) on ylipäätään mahdollista hoitaa taimikoita ja taimikonhoidon usein heikohkon työn laadun ja energiapuu-unelmien seurauksena tarvittavia ennakkoraivauksia?
Puukaupan ympärillä pörrää väkeä monissa eri vaiheissa. Taimikonhoito ei ole huudossa. Maa- ja metsätalousministeriö yrittää hoitaa pulmaa lisäämällä 20 euroa/ha lehtipuulisää–eli kun jätät koivua tahi haapaa hirville ”keskimääräistä enemmän” hehtaarille niin 20 euroa tulee lisää/ha valtion tukea, jolla ei saa korjattua syntyvää virhettä (hirvet, etukasvuisuus), mutta onpahan kokeiltu! Metsäpalveluyritykset voisivat olla pelastus. Taimikonhoidon keskittäminen esimerkiksi tietyn metsäautotien varren kohteisiin, suunnitelmat ja sitten avoin tarjouskilpailu toimijoille. Uskon että 95%:a metsänomistajista olisi mukana. Yksi akilleen kantapää, kiitos UPM, MG ja SE!, ovat kaikkinaisten moninaisten työn laadun laatututkimusten tulokset; ne julkistetaan tarkimmillaan maakunnittain, ihan kuin maakunnat ehkä alkaisivat kisata siitä, onko taimikonhoidon laatu Lounais-Suomessa kuinkakin paljon parempaa kuin Satakunnassa. Olen asiasta kirjoittanut eräänkin kerran. Ja kun taas saamme seuraavan nmk ja th työmaiden laadusta huolestuttavaa, verovaroin kerättyä tietoa, niin jo on kolme partiopoikaa MG, SE ja UPM liikutuksen kyynel silmänurkassa märisemässä julki: ”meidän omat tarkastuksemme osoittavat että työmme laatu on joko erinomaista tai hyvää”. Ja metsäkeskuksen keppi-Katri ja vapa-Ville sanovat, ettei tekijöittäin voida mennä laadusta kertomaan. Ollaan saman ay-järjestön jäseniä kaikki (läpimätää kollegiaalisuutta). Sama koski vielä äsken hakkuujälkiä, mutta vapauden lipun hulmutessa viriävissä köyhyyden tuulissa ei ole väliä, miten hakkaat. Metsäalalle tulisi palkata jatkossa kovat johtamiskoulut käyneitä talouden osaajia.